Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
I´m back in business! 🙂 Minulta on toivottu postausta meidän hauvasta, joten saanko esitellä: Meidän Miffe! Miffe on 7-vuotias sekaroituinen tyttökoira – villakoiran ja cockerspanielin sekoitus, joka tunnetaan nykyään myös nimellä cockapoo (cockapoosta voit lukea enemmän wikipediasta TÄÄLTÄ) Kyseistä rotua, joka ymmärtääkseni on muutamissa maissa tällähetkellä rekisteröintiprosessissa. Cockpoo-nimitystä ei tunnettu vielä lainkaan kun aikoinaan vuonna 2002 sain meidän edesmenneen Roope-koiramme, joka on samaa sukua Miffen kanssa. Sekä Roope että Miffe ovat sukulaisisperheemme kahden koiran jälkeläisiä, joista äitikoira oli cockerspanieli ja isäkoira villakoira.
Kiltti, mukaileva, fiksu ja hellä cockapoo
Miffe kuuluu keskikokoisiin koiriin ja on kooltaan hieman isompi kuin cockerspanieli. Jalat ovat pitemmät kuin cockerilla, mutta säkäkorkeutta ei ole aivan niin paljoa kuin villakoirilla. Roope oli uroskoirana selkeästi Miffeä suurempi, mutta mitä olen muista cockapoo-koirista lukenut niin kokoa on melko vaikea ennustaa etukäteen. Pieniähän ne kaikki karvaturrit on vauvoina.
Miffe on luonteeltaan todella kiltti, mukaileva, fiksu ja hellä. Hyvin lapsiystävällinen ja huolehtivainen. Tämäkin on osittain varmasti koiran persoonasta ja tottumuksesta kiinni, sillä Miffe on aina ollut altavastaavana meidän perheessä kun Roope-isovelikoira oli se joka pisti pikkuneidin ruotuun hyvin nopeasti. Roopekin oli kiltti ja lempeä, mutta vanhetessaan ja tullessaan sairaammaksi (sydänperäisiä ongelmia, ei perinnöllisyystekijää) otti mielellään etäisyyttä lapsista. Miffe on tosi touhukas ja pentumainen vielä 7-vuotiaanakin. Miffe tykkää leikkiä ”koppi vai ei”-leikkiä, jossa heitellään ilmaan sukkamyttyä ja Miffe hyppää korkealle ilmaan nappamaan kopin. Myös lumessa Miffe rakastaa telmiä, vaikka vuorostaan vesilammikot hän kiertää kaukaa. 🙂
Haastava turkki trimmata
Eläinlääkäri aikoinaan penturokotuksia ottaessa varoitteli minua, että cockereille tavanomaiseen tapaan tulisi omillekin koirilleni (Roope ja Miffe) paljon korvatulehduksia. Näin ei kuitenkaan meidän tapauksessa käynyt, sillä Roopella ei reilun 9-vuotisen elämänsä aikana ollut korvatulehdusta kertaakaan. Miffellä on ollut vain kaksi kertaa, ensimmäinen kerta oli vasta vuosi sitten Miffen ollessa 6-vuotias.
Turkki on pentuna aivan pumpulinen ja pehmeä, helppohoitoinenkin. Noin vuoden iässä alkaakin sitten varsinainen hulabaloo turkin hoitamisen kanssa, sillä omilla koirillani on molemmilla 50-50 sekoitus pehmeää ja karkeampaa karvaa sekaisin (cockerin pehmeä karva ja villakoiran karkea ja kippura karva) ja takkuuntuminen on aivan hillitöntä. Trimmerit ei meinaa pystyä leikkamaan karvoja, pehmoinen cockerinkarva jää jurnuttamaan trimmerin terää vasten ja kone joutuu äärimmäisen koville. Meillä on jo neljäs trimmeri menossa ja vähintäänkin yhtä monta kertaa on niihin vaihdettu erilliset terätkin.
Takkuja tulee turkin kasvaessa, varsinkin pään ja pepun alueelle sekä nivustaipeisiin. En usko että tästä cockapoo-mixistä saa koskaan näyttelykuntoista koiraa. Ja kuten ehkä kuvistakin huomaatte niin Miffen karvat on napsittu vähän miten sattuu, osa saksilla ja osa koneella sieltä mistä saa. Työläs tämä turkki on ja vähintään kolme kertaa vuodessa on sitä trimmattava oikein kunnolla. Yksi konetrimmaus kestää noin 4-6 tuntia ja minulla on parhaillaan mennyt kokonainen päivä kahden koiran kesäturkin ajelussa. 😀
Meidän rakas Miffe
Cockapoot on valloittaneet minun sydämeni lopullisesti ja ihana olisi saada Miffelle pikkusisko tai -veli touhukaveriksi. Miffe koki Roopen kuoleman todella raskaasti, kun oli tottunut aina olemaan Roopen kanssa. Roope oli dominoivassa asemassa ja Miffe sai hyvin huolettomasti elää ja olla, sillä Roope puolusti Miffeä aina lenkeilläkin muilta koirilta (poikakoirilta, jotka tuli nuuskimaan liian lähelle koska Miffe ei tykkää kun sellainen nolopeppu). 😀
Miffellä on ollut kova sopeutuminen ainoana koirana olemiseen ja nyt alkaa olla arki jo ihan ok. Leikkiä ja seuraa Miffe kaipaa kovasti ja usein iltaisin käpertyy minun jalkoihin nukkumaan, vaikka siinä tuleekin nopeasti liian kuuma. Yksiolosta Miffe ei tykkää vieläkään ja vasta nyt viime kuukausina on alkanut hyväksymään mukisematta sen että jää hetkeksi yksikseen. Aikaisemmin Miffe on haukkunut hätähuutoa, avannut roskakaapin oven ja repinyt roskat lattialle yms. ihanaa pientä jäynää. Ei uskoisi että kyseessä on kuitenkin keski-ikäinen matami. 😀
Tässä siis meidän Miffe! ❤︎
Viettääkäähän ihana ja aurinkoinen päivä!
Lue myös: ➤ Miffe 10.10.2005 – 15.9.2017 ♥︎
Seuraa myös Instagramissa
Oi, suloinen koira! Ja ihana uus banneri! 🙂
-heinie-: Miffe kiittää kehuista! ♥ ♥ Ja mie myös bannerin suhteen. 🙂 Halusin selkeyttää banneria siitä mitä se viimeksi oli ja kyhäsin itse tuollaisen leikkaa-liimaa-heijasta ja sovita version. 🙂
Miffe on ihana ♥
Hei! Luen blogiasi mutta en ole tainnut kommentoida:)Ihuna on teidän Miffe.. Juuri mietin minkähän rotuinen teidän koira on, muistutti meidän koiraa. Meillä on uros cockeri, aivan ihana en antaisi pois, melkein kuin yksi lapsista, mutta kyllä siitä tulee likaa.. Kuinka saat pidettyä matot valkoisina ja muutenkin kodin puhtaana? Minusta tuntuu että meillä on aina likaiset lattiat ja sitä karvaa on kaikkialla;) ja mäkin niiin pitäisin valkoisista matoista:)
Riitu: Ihanaa että jätit puumerkkiä itsestäsi! ♥ ♥♥ :)<br />
<br />
Miffestä ei lähde karvaa oikeastaan lainkaan, villakoiran geenit. 🙂 Mutta sen vuoksi takkuuntuukin aivan kamalaksi ja tosi nopeaan. Miffen turkki menee takuille ihan nahasta alkaen ja harjaaminen vain pahentaa sitä. Siivoamisen kannalta Miffe on melko helppo, sillä karvaa ei tosiaan llähde juuri mitään. Kuraiset tassut ja lumirastat putsataan ja sulatellaan kylpyhuoneessa. Siksi meillä imurikin on usein pitkin lattioita, koska kylpyhuone on toisessa päässä kotia ja kun Miffe jouksee rapatassujen kanssa ovelta kylppäriin, niin hiekkaa ja likaa kyllä tulee lattioille. Ne sitten imuroin lähes jokapäivä pois ja pyyhin lattioita tasaisin välein. :)<br />
<br />
Nukkamatot on pysyneet siisteinä kai siksi, että koira kuivuu kylpyhuoneessa oman pyyhkeensä päällä ja lähes kaikki hiekka ja rapa jää sinne. Ruokapöydän alla on Pappelinan muovinen matto, josta saa liat pois pyyhkimällä. 🙂
Ihana Miffe ♥ Minä sain koiran miehen kaupanpäällisenä ja siitä on tullut mulle kuin lapsi, vaikka onkin ulkokoira. Ja se on ihana miten se on vihdoin hyväksynyt mut ja nykyisin puolustaa mua ihan samalla tavalla kuin miestä :)<br />
<br />
Ja kaunis uusi banneri, parempi kuin edellinen!
Jossu: ♥ ♥ ♥ ♥ Koirat on kyllä ihania otuksia ja minulle Roope ja Miffe on kuin omia lapsia. ♥ ♥ ♥ Aikuisen koiran luottamuksen kun saa, niin se pysyy. ♥ Ihanaa että sinullakin on oma karvaturri siellä pitämässä sinun puolia. ♥<br />
<br />
Se edellinen banneri oli hieman rauhaton enkä oikein tykännyt siitä sitten kuitenkaan vaikka aluksi se näytti tosi hienolta. 🙂 Tälläinen selkeämpi staili on enemmän minua. 🙂
Ihana suloinen luttana Miffe ♥ ♥ ♥
Voi valtava miten Miffe on niin suloinen ♥
Soili: Miffe haukku kiittää ja niiaa, ja lähettää kuolaisen muiskun! 🙂 ♥ ♥ ♥
Oi mikä ihanuus!!! ♡
Vilhelmiina: Vuf, kiitokset! ♥ ♥ 🙂
Ihanainen Miffe! Kiitos ihanasta koirapostauksesta. Itsekin entisenä koiranomistajana muistelen harva se päivä omaa rakasta, "maailman parasta" koiraani. Ehkä minä joku päivä taltutan tämän koira-allergiani ja saan uuden ihanuuden elämääni. Koirat ovat e<br />
lämän parhauksia! 🙂
Aamu: Voi ei, koira-allergia on kamala juttu. :/ Miten olisi sellainen nahkiainen, eli karvaton koira. 😀 ne on tosi suloisia otuksia, tosin niistä lähtee hieman hilsettä vaikkei karvaa olekaan. Saattaa allergisoida siis. <br />
<br />
Karvaturrit on ihania ja rakkaita elämänkumppaneita. En voisi kuvitella elämää enää ilman koiria. ♥ ♥ ♥ ♥
Kiitos toiveeni toteuttamisesta 🙂 Miffe on ihana. Yhdellä tutullani New Yorkissa on samanlainen cockapoo, joten olen myös aina ihaillut kun näyttää aivan lampaalta :D<br />
<br />
Terkut Miffelle, yritän sitä aina pongata joka kuvasta ;D
Kirsi: Nämä cockapoot on kyllä lampaita. 😀 😀 Karvaa on vaikka kuinka ja se on ihan takkuinen ja pörrössä. 🙂 Suomessa ei montaa cockapoota taida olla, ainakaan itse en ole kuullut. Virossa onkin jo enemmän ja taitaa tämä cocktail yleityä suomessakin. :)<br />
<br />
Miffe kiittää terkuista ja lähettää takaisin. 🙂
Hei, <br />
<br />
eksyin ihan vahingossa hienoon blogiisi hetki sitten. Tosi kiva juttu teidän koirista, itselläni on kaksi Norwichin terrieriä ja niiden touhuja seuratessa ei voi tulla muuta kuin hyvälle tuulelle. (Paitsi silloin kun pienempi söi tanskalaisesta vintage-tuolista melkein kokonaan yhden jalan…).<br />
<br />
Innostuin aikoinaan rodusta lukemalla tätä blogia:<br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="http://www.norwichtales.com/Main/drop.html" target="_blank">http://www.norwichtales.com/Main/drop.html</a><br />
<br />
Kiitos myös muista loistavista postauksista, erityisesti selkeistä Bestå-ohjeista, vaikkakin niitä ei nyt enää saakkaan:(<br />
<br />
Mukavaa kevättä!
Napsu: Kiva juttu että eksyit tänne, tuo bittiavaruus alkaa olla jo niin suuri että eksymisestä voidaan puhua. 😀 Minulla on tuttavalla Norwich terrieri ja on aivan ihastuttava tapaus. 🙂 Olen tosi koirarakas muutenkin ja tykkään touhuilla piskien kanssa. ♥ ♥ ♥<br />
<br />
Se Bestå-Boas kaapin valmistuksen lopettaminen on kyllä kurjaa. Toivottavasti se korvaava kaappi on muuntelukelpoinen ja siihenkin saisi ovet lisättyä. 🙂
oijoi.. tuo teidän vinttikoira-kuono miffe ei ole cockapoota nähnytkään ellei ole lenkillä vastaan tullut.
hjerppe: oijoi, tiedän kyllä koirani sekoituksen ja molempien cockapoo-koirieni alkuperä on minulle täysin tuttu. 😀 Voi herranen aika sentään kun oli tämäkin taas kommentoinnin arvoinen asia. 😀
Cockapoo jenkki”rotuna” on nimenomaan amerikancockerspanielin ja villakoiran risteytys, ei siis ”tavallisen” cockerspanielin ja villakoiran. Sen takia miffellä on varmaan noin pitkä ja vinttikoiramainen kuono. Cockerspanielin perintöä.
Jasmin: Voi hyvinkin olla näin. Suurin osa Instagramin cockapoo-koirista on kuitenkin perus cockerspanielin ja villakoiran risteytyksiä ja kuono samanlainen kuin meidän Roopella ja Miffellä. 🙂 Roopella oli lyhyempi ja leveämpi kuono kuin Miffellä, Roopen kuono selvästi periytynyt enemmän äidiltään (cockerilta) ja Miffellä taas isänsä pitkulaisempi kuono (villakoira). 🙂
Heips, meillä on myös tällainen 1,5 v cockapuu, Wäinö nimeltään.
Satu: Väinölle rapsutuksia! ♥ ♥
Hei!<br />
<br />
Itselläni ihana Cockapoo-poika Jaki 🙂 Olen ajatellut, että haluaisin teettää pentuja… Jaki on ns. täydellinen koira niin ulkonäkönsä, kuin luonteensa puolesta. Haaveeni olisi saada Jakille kaveri omasta pennusta 🙂 <br />
<br />
Jos kiinnostaa, tai tiedät jonkun jota voisi kiinnostaa, katso ilmoituksemme Torista: <a rel="external nofollow" href="http://www.tori.fi/pirkanmaa/Tarjotaan_astutukseen_cockapoo_uros_14796209.htm?ca=11&w=3" target="_blank">http://www.tori.fi/pirkanmaa/Tarjotaan_astutukseen_cockapoo_uros_14796209.htm?ca=11&w=3</a><br />
<br />
Iloa syksyynne! :)<br />
<br />
terkuin Heidi ja Jaki
Heidi Sandholm: Cockapoot ovat niin suloisia! ♥ ♥ Jos meille joskus vielä koiria siunaantuu, tahtoisin cockapoon kuten kaksi edellistäkin wuhveliani. ♥ ♥ Ovat luonteeltaan lempeitä ja hellyydenkipeitä, sellaisia pusumaakareita jotka voi napata kainaloon. ♥ Pidän silmät ja korvat auki sen varalta jos vastaani osuu tyttöhauvaa jonka kanssa voisi pieniä nyyttejä teettää. ♥<br />
<br />
Tunnelmallista syksyä! ♥
Kiitos! Pidä silmät ja korvat auki, ihana oot: )<br />
Heidi
Heidi Sandholm: ♥
Olisiko sulla vinkata mistä löytyisi ko pentuja
Hanna Poussu: Ei valitettavasti ole, cockapoo ei ole Suomessa vielä virallisesti rekisteröity eikä sen vuoksi normaalia kennelitoimintaa ole. Cockapoon etsiminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Tuttuni löysi oman pienen cockapoonsa Oulun seudulta viime vuoden lopulla, mutta en tiedä sen tarinaa tarkemmin. Veikkailen että jostakin koirasivustolta oli bongannut ilmoituksen cockapoo-pennuista. Silmät siis vaan auki ja säännöllisesti tori.fi lemmikkipalstaa ja koirasivustoja seurailemaan, toivottavasti lykästää! ♥
Hei!
Törmäsin ankaran googletuksen jälkeen blogiisi. Ilahtuneena luin,että joillakin on oikeasti cockapoo rotuisia koiria! Googletukseni päämäärä oli selvittää vähän allergisoivia koiria ja cockapoo vaikuttaisi hyvältä vaihtoehdolta. Jossain vain pitäisi päästä testaamaan sietämistä -ja löytää kotia etsivä koira. Paljon ei siis enää puuttuisi? Jatkan Googlen parissa ja iloitsen julkisesta blogista!
Katja: Kyllä vain, kaksikin ihanaa cockapoota meillä perheenjäseninä ollut. <3 Kumpikin koiravauvoistani on mennyt sateenkaarisillalle ja kovasti estin tilalle uutta cockapoota mutta sitä ei suomesta juurikaan löydä. Pienempiä sekoituksia on, joissa cockerin ja isovillakoiran sijaan esim kääpiövillistä ja chihuahuaa tai perhoskoiraa. 🙂 Villakoiran ominaisuus on se joka saa aikaan hyvin vähän allergisoivan tai jopa täysin allergisoimattoman koiran. Villiksen karva kun ei irtoile ja ihohilse on erilaista kuin esim kultaisella noutajalla. 🙂