Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Parvekkeelle ostamani traakkipuut pitäisi viimeistään syksyn tullen saada sopimaan sisätiloihin sekä sisällä vallitsevaan sisustukseen. Minulla ei ole riittävän suuria valkoisia ruukkuja niille ja kauppojen ruukkuvalikoima on alkanut hupenemaan sen verran vähiin, että oikeaa kokoa on jo vaikea löytää. Keksin kuitenkin ratkaisun ongelmaani, jonka toteutin välittömästi.
Maalasin kaksi tuntia sitten yhden muovisen tummanharmaan ruukun valkoisella seinämaalin jämällä ja siitä tuli niin hieno, että teen saman käsittelyn toisellekin neliöruukulle. Riskillä lähdin liikenteeseen silläkin uhalla että maali ei pysy muovissa tai siitä tulee rumilus. Onneksi säästyin molemmilta ja ruukku on nyt kaunis ja katseen kestävä valkoinen suloisuus.
Ruukun maalaaminen oli melko hupaisa homma, sillä minulla ei ollut ainuttakaan käyttökelpoista maalipensseliä jäljellä. Hätä ja tuunausvimma kuitenkin keinot keksii – laitoin pienen muovipussin käteeni ja sen päälle roskiskuntoisen sukan. 😀
Tällä patentilla dippasin käden maalipurkkiin ja levitin koko kämmenen levyisenä maalit ruukun pintaan. Ruukku sai kuivaa rauhassa saunassa lasioven takana vajaa kaksi tuntia, jonka jälkeen pääsin testailemaan miltä se näyttää traakkipuun kanssa.
Parasta on se, että ruukun muovipinnan on tarkoitus harmaana imitoida betonia mutta nyt valkoisen maalikerroksen jälkeen se näyttää ihan vanhalta hauraalta puulta. Ruukku on mitoiltaan kuin tehty traakkipuun omalle ruskealle suojaruukulle, jonka jätin paikoilleen.
Ruukkujen kulmiin laitoin pakkausfyllinä käytettäviä ilmalla täytettyjä tyynyjä, jotta koristekivet eivät mene pohjalle valuessaan hukkaan. Koristekivet löytyivät omasta takaa, ne olivat käppyräoksamaljakossa, jonne olen aina kipannut kaikki kukista ja kynttiläasetelmista ylijääneet kivenmurikat.
Ja tässä vielä kuva miltä ruukun materiaali alunperin näytti. Nyt minulla on yksi valkoinen ruukku ja toinen traakeista muutti jo sisätiloihin. Vielä olisi toinen samanlainen operaatio edessä, mutta se jääneen loppuviikolle.
Mukavaa iltaa ja huomiseen!
Seuraa myös somessa
Aivan ihanalta näyttää…
Heli: Thanksis. 🙂
Blogisi on tosi kiva ja sitä olisi tosi ihanaa lukea enemmänkin, mutta valitettavasti käyttämäsi sydämet ja hymiöiden runsaus vie jotenkin maun blogistasi 🙁 Tulee mieleen teinitytön ensimmäinen blogi niiden kautta. Kuvat ovat kyllä oikein hienoja ja tekstin laatu on muuten OK, mutta en pidä hymiöistäsi, joiden takia blogi jää usein vain kuvien katsomiseen ja selaamiseen. Tämä on vain minun mielipiteeni, totta kai sinä bloggaajana teet niinkuin itse parhaaksi näet! 🙂
JM: Hymiöt ja sydämet kuvaavat minun tunnetilojani ja toimivat nyansseina. Kirjoitan puhekielelläni ja haluan että tekstini välittyy lukijoille mahdollisimman tarkasti ja juuri niinkuin ajattelen mielessäni. 🙂 Tämä varmasti osaa ärsyttää, mutta jos jättäisin hymiöt ja sydämet pois, ei tekti enää kuvaisi minua ja ajatuksiani vaan olisi enemmänkin yleistä höpinää kenen tahansa kirjoittajan kynästä (tai näppäimistöltä) lähtöisin. <br />
<br />
Minä haluan että blogini kuvastaa minua, sekä hyvässä että pahassa. Olen hyvin hersyvä ja huumorintajuinenkin ja uskon että osa muodostamistani lauseista saattaisi muuttua kyyniseksi tai jopa kettuiluksi ilman hymiötä perässä. Puhun ja kirjoitan sekamurteella, sillä olen asunut niin monessa paikassa ja minun tuttava- ja perhepiirini muodostuu erilaisia murteita puhuvista ihmisistä. Ilman hymiöitä murrekielellä kirjoitetun tekstini ydin saattaa jopa kadota.Tasaisin väliajoin saan palautetta tästä asiasta, mutta olen saanut myös hyvääkin sellaista. 🙂 Ja onneksi kuvat kertovat kaiken oleellisen, joten tekstin skippaaminen ei sinällään haittaa edes lukijan näkökulmasta.
Minäkin käytän kommenteissani ja muissa kirjoitteluissa paljon hymiöitä, oon samaa mieltä, että ne välittävät tekstin ja omat fiilikset paremmin 🙂 monen kirjoitetun asian voi helposti ymmärtää väärin, kun ei ole äänensävyjä tms. kuten puhuessa. Eräs tuttavani kirjoittaa usein niin, että laittaa viestin loppuun monta huutomerkkiä (!!!) ja alkuun, kun en häntä kunnolla tuntenut, luulin hänen levn vihainen 😀
Täällä kanssa suuri hymiöiden suurkuluttaja :))!! Voi tätä nykypäivää…iphonessa on mahtava sovellus, jossa on jos jonkin moisia hymiöitä, sydämiä, kuvia ja vaikka mitä! Multa ei varmaan yhtäkään tekstiviestiä lähden ilman jotain naamaa ;))!<br />
<br />
Mä olen samaa mieltä Miian ja saparon kanssa, että hymiöillä välittyy oma persoona enemmän. Jotkut tykkää ja jotkut ei! Ja jos ei tykkää niin ei tosiaan tarvitse lukea!!<br />
<br />
;)) ♥ ♥
Love: Hihiii, en mie tiiä. 🙂 Tuossa partsilla istuin ja mietin mistä löytäisin oikean kokoisen valkoisen ruukun, kunnes ahaa-elämys putkahti mieleen ja aloin heti hommiin. 😀
EIku lähinnä tarkoitin tota SUKKAA ;););) hahahah
Nyt Miia kyllä pahemman kerran aliarvioit kykyäsi kirjoittaa! Et todellakaan tarvitse hymiöitä välittääksesi tekstisi oikein, usko pois! Kommenteissa ne ovat jotenkin vielä ok, mutta itse blogitekstissä vähempikin riittäisi. Vähemmän on enemmän paitsi sisustuksessa myös hymiöissä. Siitä todisteena vain yksi 🙂
Mistä olet hankkinut tuollaista valkoista kiveä tai hiekkaa ruukkuun? Mistä hankit nuo traakkipuut?
Elinaa: Traakkipuut on Lidlistä ja koristehiekka sekä -kivet Prisman kynttiläosastolta. Ne myydään lasipurkeissa. Hiekkaa tuossa on noin kaksi purkkia ja isompia kiviä yksi. 🙂
Ai että sait taas hymyn mun huulille, ihan huippu hauska toi sun maalausoperaatio!! 😀 Mä tekisin just samanlailla, inspiksen iskiessä ei haittaa vaikkei pensseliä edes löytyis, keinot keksitään!! 😉 Ihana Miia!! Ja kauniit ovat ruukut käsittelyn jälkeen! 🙂
Vilhelmiina: Hihii, pakko oli keksiä taas kikkakakkonen koska en tosiaankaan malttanut odotella sudin ostamista. 😀
Todella kaunis lopputulos, aivan ihana! Mäkin haluaisin tuommoisen ison kasvin sisälle. Oliivipuuta oon haaveillut, mutta meillä päin niitä ei saa mistään eikä se mun hoidossa pysyisi edes hengissä 😀 Täytyy siis jatkaa haaveilua ja ihailla jälleen sun tuotoksia ♥
Jossu: Minä olen aika surkea pitämään kasvit ja kukat hengissä, mutta silläkin uhalla että kukkendaalit kupsahtaa haluan niitä kotiin ostella. 🙂 Minun viirivehka muuten sanoi juuri hyvästit. 😀 Täytyneen hankkia uusi tilalle. 🙂
Tulipa hyvän näköiset ruukut! Ja valkoinen on aina valkoinen 😉
LadyBlue: Valkoinen on aina paras. ♥
Jälleen kerran tosi kaunista. Valkoinen ja tummanvihreä ♥ ihana yhdistelmä. Tuosta traakkipuusta tulee sellasta kivaa eksotiikkaa myös, joka luo tietynlaista luxusfiilistä… Kerrassaan ihana 🙂
Hei mistä nuo ruukut on peräisin? Olen koittanut löytää tuollaisia neliönmallisia isompia ties mistä, eikä ole tullut vastaan kuin pieniä!