Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Minulta on alkuvuoden aikana useasti toivottu buusteripostausta kevätraivaukseen sekä vinkkejä tavaran turhuuden tai tärkeyden todentamiseen. Marie Kondon hitti-ilmiöksi kasvaneessa KonMari-metodissa tavarat lajitellaan omiksi ryhmiksi ja samalla tavalla olen itsekin toiminut: Vaatteet, kengät, sisustusesineet, lehdet ja kirjat, paperit, astiat ja tilpehöörit ovat jokainen omia ryhmiään ja niiden sisältö käydään läpi yksityiskohtaisesti tavara kerrallaan. Oma raivausrutiinini ei suoranaisesti sisältänyt KonMarista tuttua kysymystä esineen tuottamasta ilosta (does this bring me joy), mutta tuo kysymys lieneen niin sisäänrakennettu, että väkisinkin asiaa tuli miettineeksi. 🙂
Omien virheiden myöntäminen
Tavaran läpikäymisen esimerkkinä käytän sisustustavaraa ja huonekaluja, joita tuli runsain mitoin karsittua pois vuoden 2013 ja 2014 aikana. Suurin osa poistuneista tavaroista oli ostettu ja hankittu täysin oikein perustein silloisen sisustustyylini mukaisesti.
Pitkään haikailemani kaunis ja juhlallinen luksusta huokuva sisustustyyli osoittautui kuitenkin vääräksi valinnaksi ja vuoden jälkeen olin niin ähkyssä että inhosin omaa kotiani – kaikkea oli liikaa, jokainen paikka oli kuorutettu täyteen ja entinen levollinen tunnelma tuntui raskaalta ja tunkkaiselta. Asian tajuaminen ei ollut helppoa eikä yksinkertaista, se oli kova ja kallis kolaus jonka seurauksena koti oli mylläyksen alla pitkään.
Älä huijaa itseäsi
Muistan istuneeni olohuoneen lattialle miettimään mikä minua kotona ollessa eniten häiritsee ja vastaus oli täysinäisyys. Huonekalut peittivät lähes jokaisen seinäpinnan, kaapit olivat isoja, maljakoita oli kaikkialla, petaus oli todella muhkea ja sohvakin täynnä koristetyynyjä. Kaappien sisällä vallitsi onneksi järjestys ja harmonia, mutta paljon löytyi myös tarpeetonta tavaraa.
Siisteillä pinoilla ja hienoilla järjestystä ylläpitävillä bokseilla voi helposti huijata itsensä ajattelemaan että kaikella on paikkansa – näin tein minäkin! Todellisuudessa moni tulee varastoineeksi turhaakin tavaraa siisteihin säilytyslaatikoihin ja samalla kun laatikoiden sisältöä käy läpi, kannattaa pistää tyhjeneet laatikot ja lokerikot surutta syrjään.
Kerää itsestään selvät turhat tavarat pois tieltä
Ensimmäisenä otin Ikean ison sinisen kestokassin käteeni ja kävelin se kainalossani jokaisen huoneen läpi, poimien sinne itsestään selvät turhakkeet ja sellaiset tavarat joista tiesin heti etten sitä tule lähtönsä jälkeen kaipaamaan. Puolen tunnin pikaraivauksen tuloksena oli kaksi Ikea-kassilista kiertoon ja kirppikselle lähtevää rompetta.
Noin kuukautta myöhemmin tein saman kierroksen ja sain aikaiseksi yhden kassillisen sekalaista sisustustavaraa, kodin tilpehööriä ja vaatetta. Tämän jälkeen tavaroiden läpikäyminen vaikeutui huomattavasti ja huomasin pyöritteleväni usein samoja tavaroita juupas-eipäs-ajatuksella käsissäni. Moni turha tavara päätyi jemmaan kaapin perukoille, vaikka tiesin etten niitä tarvitse mihinkään enkä saa niistä oikeastaan iloakaan. En ollut kuitenkaan valmis tekemään luopumistyötä niiden osalta ja koin helpoimmaksi jättää asian hautumaan hetkeksi. Tämä on mielestäni loistava keino antaa prosessille aikaa kehittyä omassa päässä – kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi heti eikä kohtakaan, tavaroiden henkinen ylivalta on yllättävän suuri eikä sitä osaa aavistaa ennen kuin on itse kokenut sen raakuuden.
Jokunen silmäpari saattaa siellä pyörähtää nyt ympäri, mutta totta on että tavara ja mammona pyörittää maailmaa ja meitä ihmisiä. Mielikuvien kautta luodaan tarpeita ja joskus homma menee överiksi kuten minulla sisustusharrastuksessani vuonna 2012 meni. Asioista voi kuitenkin ottaa opiksi, opetella tuntemaan itsensä, heikkoutensa ja vahvuutensa paremmin, sillä jokaisesta meistä nämä molemmat puolet löytyvät.
Pettymyksen tunteet kuuluvat asiaan
Itselleni vaikeimpia läpikäytäviä ovat olleet kodin pienemmät tavarat, eli ne joilla saa luotua sitä ihanaa tunnelmaa tupaan – maljakot, kehykset, ruukut, koriste-esineet, koristetyynyt, torkkupeitot, valaisimet, verhot, lakanat… Näitä kertyy helposti yli oman tarpeen jo ihan siitäkin syystä että niitä on niin helppo ostaa trendien vaihtuessa.
Olisikohan se ollut vuosi 2012 kun tulin ostaneeksi niin suuren määrän erilaisia ja eri värisiä koristetyynynpäällisiä etten enää tiennyt mihin säilön niitä. Jokaiselle oli (mukamas) tietty tarkoitus ja pitihän niiden kanssa olla saman sävyiset kynttilätkin… ja myöhemmin lakanatkin, ja servetitkin ja… Tuolle polulle on minunlaisen nopeasti innostuvan ja vaihtelunhaluisen ihmisen helppo lähteä ja ennen kuin tajuaakaan, on kaapit jo täynnä. Se tunne kun tajuat että tulit ostaneeksi jotakin jota et lopulta oikein tarvitsisikaan on kauhea, päällimmäisenä on pettymys omaan valintaan ja harmistus tavaran olemassa olosta – mitähän tällekin nyt teen, minne tämän laitan…
Tuoko tämä lisäarvoa tai helppoutta arkeeni?
Kävin aktiivisen raivaamisen ja sisustustyylin radikaalin muutoksen aikaan tavaraa läpi kuukausittain. Pienemmissä osissa työmäärä oli siedettävä ja välissä olleiden taukojen aikana moni ympyrää pyörinyt ajatus täsmentyi. Viikkosiivouksen yhteydessä pitelin käsissäni montaa tavaraa, joiden suhteen yritin miettiä minne ne sijoittaisin ja ovatko ne todella säästämisen arvoisia. Tärkein kysymys oli tuovatko elämääni lisäarvoa tai helpottavatko ne arkeani.
Epäröimistä aiheuttavat esineet ovat 99% turhaa kuormaa ja syyt niiden säästämiselle ovat monenlaisia. Joku ei halua pistää hyvää tavaraa pois koska kokee sen menevän hukkaan, toinen ajattelee asiaa rahan kannalta ja laskee mielessään menetetyt eurot mikäli tavaralle antaisi uuden elämän jonkun muun kotona. Oikeasti tavara on menettänyt arvonsa jo siinä vaiheessa kun se on kannettu kaupan ovesta ulos ja viimeinen ripe siitä häviää kun se hylätään kaapin perukoille. Kukaan ei menetä mitään jos tavara jatkaa elämäänsä omistajansa kätköissä, mutta joku voi saada jotakin tärkeää ja arvokasta toisen hylkäämästä tavarasta.
Turhat tavarat ja henkinen painolasti
Tavaran raivaamisen idea ei ole tehdä arjesta vaikeaa, vaan helppoa ja yksinkertaista. Turhien tavaroiden poistaminen elämästä vie mukanaan myös turhaa henkistä painetta, se helpottaa kotona toimimista, siivouksen sujuvuutta ja keventää mieltä myös alitajunnallisesti – vähemmän muistettavaa, huolehdittavaa ja hoidettavaa.
Sakset, veitset, leikkuulaudat, kattilat, tyynyt, matot ja valaisimet ovat malliesimerkki sellaisesta tavarasta joita tarvitsemme toimivan arjen pyörittämiseen. Kohtuus kuitenkin kaikessa, saksia ei tarvita laatikkokaupalla eikä leikkuulautojakaan enempää kuin mitä aktiivisesti käytetään. Käyttämättöminä lojuvat tupla- ja triplakappaleet kannattaa kierrättää eteenpäin ja säilyttää vain sellaiset arjen tarvikkeet jotka toimivat ja ovat tarpeellisia. Erikseen on sitten vielä tunnesyistä säilytettävät tavarat, jotka käyttötavaroita useammin kuuluvat koristeosastolle.
Tunnepuolen arvoa on vaikea määrittää eikä kukaan voi tehdä toisen ihmisen puolesta päätöstä tavaran tärkeydestä tai tarpeettomuudesta. Omaa suhtautumistaan muistoarvoltaan tärkeisiin tavaroihin kannattaa kuitenkin tarkastella, sillä syvällä sisimmässä voi piillä montakin vastausta siihen miksi tavara hallitsee mieltä ja miksi kokee että koti on kaaoksessa.
5 vinkkiä tavaroiden raivaamiseen
1. Älä myllää kerralla koko kotia hyrskynmyrskyn, pilko koti pienempiin osiin.
2. Käy tavarat läpi ryhmissä tai huone kerrallaan, kumpi tuntuu luontevammalta kodin kokoon ja tavaramäärään nähden.
3. Vie kierrätykseen menevät turhat tavarat mahdollisimman nopeasti pois.
4. Pakkaa luopumisen tuskaa aiheuttavat ehkä-tavarat laatikoihin ja vie pois silmistä, esim verkkovarastoon tai autotalliin. Kirjoita laatikon kylkeen päivämäärä koska se on pakattu ja jos et ole vuoteen tarvinnut laatikosta mitään etkä edes muista mitä siellä on, vie laatikko avaamattomana suoraan lahjoitukseen tai anna ystävälle kirppismyyntiä varten.
5. Iloitse pienestäkin edistymisestä ja onnistumisesta! Positiiviset tunteet motivoivat jatkamaan!
Tunnelmallista myöhäisiltaa kaikille!
Seuraa myös somessa
Olisi kiva nähdä vertailun (ja inspiraation!) vuoksi myös ennen-kuvia, eli millainen kotisi oli ennen tätä prosessia. 🙂
M: tavaran raivailusta ja 1000 tavaran haasteesta on tehty vuosien varrella monta postausta, joissa nähtävissä runsasti ennen ja jälkeen kuvia. 🙂
Moni pitkään blogiani seurannut on nähnyt vertauskuvat jo niin moneen kertaan että päätin kuvittaa tämän tuoreimman postauksen omilla lempparikuvillani. 🙂
Ennen ja jälkeen -kuvia sekä ajatuksiani aiheesta voit käydä lukemassa alla olevista postauksista:
Ennen ja jälkeen kuvia löydät alla olevista postauksistani:
https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/2015/05/16/sisustusanalyysi-oman-tyylin-muuttuminen-kehittyminen/
https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/2015/01/13/historian-havinaa-keittio-ennen-ja-jalkeen/
1000 tavaran haastepostaukset:
https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/tag/1000-tavaran-haaste/
Minimalismi omassa elämässäni:
https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/tag/minimalismi/
Samaa mieltä että postaus olisi ollut huomattavasti tehokkaampi ja inspiroivampi jos olisi ollut niitä ennen kuvia. Ne on ihan parhaita ne kongreettiset vertailukohteet! Ja nimenomaan tähän postaukseen, ei noilla vanhoilla postauksilla ole mitään tekemistä sen kanssa että olisi ollut kiva saada tästä uudesta postauksesta inspikset. Nyt jäi vähän latteaksi.<br />
<br />
Mutta tämäntyyppisistä postauksista itse pidän niiiiiin paljon enemmän kuin niistä jatkuvista "ostin taas tätä ja tätä"- postauksista. Näitä siis lisää! 🙂
Jana: kovin konkreettisia kuvavertauksia minulla ei ole teille tarjota, koska kaikki vanhat (ennen vuotta 2011) kotikuvani tuhoutuivat hajonneen kovalevyn mukana. Niistä olisi nähnyt miten massiivinen muutos nykyhetkeen oikeasti on. Mutta kuten jo eilen illalla lupasin, on tänään tulossa jatkoa tälle postaukselle ennen ja jälkeen -kuvien kera. 🙂 Ennen kuvat ovat on otettu juuri tuohon krumeluurisen sisustuskauden aikaan, jälkeen kuvat tänä vuonna ja ero on niissäkin ihan selkeä. 😀
Hei<br />
Me kaikki lukijasi emme kuitenkaan ole olleet mukana alusta asti (itsekin vasta vuoden verran), joten olisi todella mukavaa nähdä ennen-jälkeen-kuvia jopa joka huoneesta, mikäli mahdollista. Moni pitkään blogiasi seurannut voisi hypätä niiden kuvien yli helposti, mutta luulenpa, että aika moni tulisi niistä iloiseksi. Voisitko harkita?
Ulla: Ilman muuta harkitsen ja voin tehdä aiheesta oman postauksensa, jonka pitempään blogiani lukeneet voivat jo otsikonkin perusteella helposti jättää väliin. 🙂 Voisin tehdä tuon postauksen heti huomenna, ikäänkuin jatkeeksi tämän iltaiselle postaukselle. 🙂
Kirjoituksessasi oli paljon hyviä pointteja ja kyllä sai ajattelemaan (taas) omia kaappeja. Paljon olisi tekemistä ja luopumista. Tuli mieleeni , että voisitko kertoa tarkemmin oliko sinulla mitään ns.tunne arvoa olevia tavaroita joita olit saanut lahjaksi, lapsuuden muistoja, miehen antamia ym mitä heitit menemään/lahjoitit pois haikein mielin? En tarkoita niitä sinun "huumassa " ostamiasi tyynyjä,kippoja,vaatteita eri sävyissä vaan tunne arvoa olevia. Tuntuu että uusit kaiken siivoilusi lomassa.. Kotisi tyylin ja kaikki tavarat ovat uutta. Olisi kiva jos kertoisit onko sinulla mitään vanhaa/tunnearvoltaan tärkeitä tavaroita ja niistä kuviakin olisi mukava nähdä. Sillä olet (kotisi ) aika radikaalisti muuttunut niistä mainitsemistasi luxus-hotellimaisuuden ajoista ja nykyinen kotisi on niin erilainen uusien tavaroiden johdosta, että jäin miettimään noita em.asiota. Kaikkea hyvää !
Siistiä: Kiitokset kommentistasi! ♥<br />
<br />
Tunnearvoltaan tärkeimmät tavarani ovat kihlasormus, Roope-koiran uurna ja panta, nippu lapsuudessani otettuja valokuvia (jotka olen skannannut myös sähköiseen muotoon jotta ovat hyvässä tallessa), tytön vauva-ajan muistoesineet, kuten muutama vaate, sairaalan rannekkeet, soittorasia, vauvaharja, pupu-mobile ja pari pehmolelua jotka ovat tytöllä itsellään unikavereina tänäkin päivänä). Tytöstä otetut valokuvat ja eri aikakausien aikaiset piirustukset löytyvät sähköisestä muodosta ja kuuluvat tunnearvoltaan tärkeiden joukkoon. ♥<br />
<br />
Minulla ei ole mitään perittyjä kalleuksia, suvussamme ei ole ollut mitään perittävää enkä ole saanut mitään sillä tavalla erityistä koskaan lahjaksi (tarkoittaen suvun omaisuutta tai kaiverrettuja koruja tms.), josta jäisi jotakin kuvattavaa ja kerrottavaa blogiin. Lahjani ovat aina olleet käyttötavaraa (tuoksuja, lahjakortteja, kosmetiikkaa, vaatteita, herkkuja, jne.) ja aikuisiällä en ole lahjoja edes kaivannut ja siksi kaikilla läheisilläni onkin tiedossa ettei minulle tarvitse ostaa mitään. 🙂 Omasta lapsuudestani minulla on muistona valokuvia ja neuvolakortti. Leluja, vaatteita tai muita vauva-ajan tarvikeita ei ole sillä ne on aikoinaan kierrätetty eteenpäin pikkusiskolleni enkä ole lapsenakaan koskaan ollut niin kiintynyt mihinkään tavaraan että osaisin ajatella asiaa menetyksenä.
Tassa oli taas hyvia ajatuksia. Aikoinaan 1000 tavaran haaste sai minut miettimaan, miksi joitain tavaroita sailon. Ja muutama viikko sitten jostain syysta meilla lahti kayntiin oikein mega-luokan raivaus. Olen kyseenalaistanut omia ajatuksiani, miksi kodista pitaa mitakin loytya, nyt mitaan ei sailyteta enaa tavan vuoksi. Alkaa olla tilaa hengittaa. Vaatekaapin raivauskin on edennyt, mutta siina olisi ehka viela miettimista.. Mutta kiitos kaikista vinkeista 🙂
Mimi: Tuo on tuttu ajatusmaailma minullekin ja joskus säilytin vedenkeitintä ja erillistä pastasiivilääkin vain siksi että sellaiset kuuluu löytyä jokaisesta kodista. 🙂 Myöhemmin pistin monta "joka kodin perustavaraa" eteenpäin kuten juurikin sen vedenkeittimen, leivänpaahtimen, mikronkin… Enkä ole kertaakaan kaivannut nitä takaisin. 🙂 Säästä vain se mitä tarvitset ja mistä saat iloa, hyvä motto jota muistuttelen itselleni säännöllisin väliajoin. 🙂
Kodissamme on klassikoita jotka ovat hankittu useita vuosia sitten. Kodin sisustus rakentuu pikkuhiljaa, eikä mylläämällä kaikki kerran vuodessa uusiksi.<br />
Kun kerralla ostaa sen mitä haluaa ei tarvitse joka vuosi uusia "ai ei tää ollutkaan hyvä".Esim. Artekin ruokaryhmä tuoleineen on palvellut useamman vuoden. Tuoleja ostettiin heti myös lisätuoleiksi riittävä määrä. Osa niistä oli lapsilla työpöydän tuoleina. <br />
Muistot kuten lasten tavaroista on säästetty tärkeimmät. Osa on varastossa joten ne eivät vaadi huoltamista eikä vie sen kummemmin tilaa.Osa leluista on sisällä, kun meillä vierailee pikkulapsia.<br />
Miksi pitää kaikki hävittää jonkun japsin höpinöiden seurauksena? Minusta on ihana palata muistoihin mm. hypistelemällä esim. ensimekkoa jne.
ano: Olen iloinen voidessani yhtyä samalle linjalle – meidänkin kotona on nyt monia klassikoita joista osalla on ikää enemmän ja osa on tuoreempaa. Niistä riittää iloa pitkälle tulevaisuuteen ja voin kymmennen vuoden kuluttua alkaa paheksumaan sen ajan sisustajia. 😀 No, ei vitsi tuo viimeinen osa, jokainen ostakoon ja sisustakoon miten parhaimmalta tuntuu. Jokainen meistä aloittaa jostakin ja kehittyy elämässään vanhetessaan. Samalla osa tavaroistakin saattaa vanheta siinä rinnalla, tai sitten ei jos ihminen kokee tarvetta totaaliseen repäisyyn ja päättää pistää kerralla kaiken uusiksi. :)<br />
<br />
Tuo mainitsemasi "kun kerralla ostaa kaiken mitä tarvitsee ja haluaa" on yksi pahimmista ongelmista. Haluille ei pidä antaa aina valtaa ja kerralla kaiken ostaminen ei oman kokemukseni mukaan ole myöskään se parhain tapa toimia silloin kun on kodin sisustamisesta kyse. Sisustaminen on yllättävän tyyristä puuhaa ja monesta uudesta tuotteesta tai trendistä on helppo innostua. Se kantavatko ne alkuinnostusta pitemmälle onkin jo toinen juttu ja siksi itse suosittelen harkitsemaan kaiken ostamista aina kokonaisuuden mukaan. Oma mottoni on: "Älä osta rumaa vedenkeitintä pakon edessä vanhan hajotessa, keksi mielummin keino selvitä hetken aikaa ilman, jotta voit ostaa juuri sellaisen joka miellyttää sekä ominaisuuksiltaan että ulkomuodoltaan".<br />
<br />
Minun tavaranraivaukseni alkoi vuonna 2008, jolloin ei ollut tietoa japanilaisista metodeista saati Marie Kondosta. 🙂
Ymmärsit siis väärin kommenttini . <br />
Kuten olet sanonut jokainen laittaa kotia niinkuin haluaa. <br />
Halusin edellisellä kommentilla jota et julkaissut selventää asiaa mutta ilmeisesti se yksi lause oli liikaa sinulle vaikka en edes pahalla kirjoittanut. <br />
Joskus olet kaivannut keskustelua mutta jälleen teet saman eli et julkaise kaikkia kommentteja .
Ano: tekstistä on vaikea välillä analysoida millä mielellä kommentoija on liikenteessä. Aihe itsessään jo sohii jostakin syystä mehiläispesää ja sain jonkin verran kritiikkiä mm. Marie Kondon metodeiden levittämisestä, jonka kanssa itselläni ei ole kuitenkaan tekemistä, sillä aloitin karmisisen jo monia vuosia ennen Marie Kondon kirjan julkaisua ja sitä seurannutta herätystä. <br />
<br />
Ymmärrän paheksuntasi nopeita sisustusmuutoksiani kohtaan, mutta mitä asialle voin enää tässä vaiheessa tehdä? Tottakai minua itseänikin harmittaa kaikki se vaiva ja rahanmeno joka seurasi tämän 2012 vuoden villityksen jälkeen. Se on antanut monelle väärän kuvankin minusta, joka istuu niin tiukassa ettei se koskaan katoa, mutta pahoillani en kuitenkaan ole. Kyseessä on oma kotini, omat ostokseni ja omat virheeni, joiden avulla olen oppinut mm. tuntemaan itseäni ja tyyliäni paremmin. <br />
<br />
Nuorena sisustin kotini hyvin minimalistisesti ja vuoden 2006 sisustus oli kokonaan valkoinen. Olin kuitenkin epävarma omasta tyylistäni joka on ihan normaali tilanne monelle nuorelle aikuiselle (olin 23v). On ollut jännä huomata että silloinen tyyli oli kaikesta epävarmuudestaan ja "tilapäisyydestään" huolimatta se omimmalta tuntuva. Tämän tajuaminen maksoi minulle kahden vuoden sisustamiseen käytetyn ajan ja rahan. 🙂
Hyvä postaus ja varmasti ajankohtainen nyt näin keväällä! :)<br />
Itse olen suorittanut kolme suurta tavarankarsimisurakkaa. Ensimmäinen muuton jälkeen syksyllä 2014 (en ehtinyt ennen muuttoa), toinen luettuani Konmarin kirjan syksyllä 2015 ja kolmas nyt noin kuukausi sitten, kun luin talvilomalla Konmarin kirjan uudelleen. Kunakin kertana olen käynyt aivan kaikki tavarat läpi kotona. Rankkoja ja erittäin pitkiä päiviä, mutta niin palkitsevia, sekä se vapautunut fiilis, kun luopuu turhasta tavarasta. <br />
<br />
Kuvaavaa on, että kun muutimme 2014 meillä oli 80 muuttolaatikkoa ja parisenkymmentä jätesäkkiä (kahden aikuisen talous). Nyt jos muutettaisiin, niin pärjättäisiin todennäköisesti noin 30 muuttolaatkolla ja noin 5 jätesäkillä. Muutos on ollut suuri, mutta isoin oivallus on tapahtunut omassa kuluttamisessa. 🙂
Linda: Mieletön muutos tapahtunut teillä, varmasti on ollut rankkaa nopealla aikataululla käydä noin valtava määrä taravaa läpi. ♥ Se tunne kun jokainen omistamansa tavara on kaunis ja/tai tärkeä on jotakin sellaista jota on vaikea pukea sanoiksi kuulostamatta hölmöläiseltä. 🙂 Upea fiilis tulee siitä sisäisestä tyytyväisyydestä, on varmasti tuttu sinullekin. ♥
Omaan luonteeseeni sopii paremmin projektikeskeisyys, jotta voi palata nopeasti niin sanotusti arkeen, joten pitkät ja rankat päivät eivät haitanneet 🙂 <br />
<br />
Meillä ei missään nimessä ollut roinaa, kummatkin mieheni kanssa olemme hieman keräilijäluonteita, sekä tullut ostettua huutokaupoista paljon kaikkea. Sitten totesimme, että kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa, vaan tiivistimme keräilynkohteet – niihin, jotka tuottavat kaikista eniten iloa. Myimme kirpputoreilla, huutokaupoilla suuren osan, sekä loput lahjoitimme. Myytyjen tavaroiden tuotoilla toteutimme pari pitkäaikaista unelmoitua keräilykohdetta. Ja voin sanoa, että muutamat herkut asiat tuovat paljon iloa, eikä vanhaa aikaa kaipaa ollenkaan. 🙂
Linda: Projektimainen tapa on erittäin hyvä heille jotka pystyvät tekemään paljon pienessä ajassa. 🙂 Kerralla lähes kaikki kuntoon on sellainen saavutus josta totisesti nostan sinulle hattua ja maljaa! ♥<br />
<br />
Teillä on ollut erittäin fiksu tapa toimia, kirppismyynti helpottaa joskus turhasta mutta tunteellisesta tavarasta luopumista. Vanhaa harvimmiten kukaan on koskaan kaivannut, varsinkaan jos on saanut tilalle jotakin josta on haaveillut tovin jos toisenkin. ♥
Olet kyllä mestari tavaran karsimisessa ja järjestelemisessä! Luin jokin aikaa sitten KonMari-menetelmän sinun innostamana (kiitos, siis siitä!), vaikka oman kodin karsiminen oli alkanutkin jo paljon ennen sitä. Tavaraa on lähtenyt myös tämän jälkeen, koska kriittinen silmäni on edelleen kehittynyt 🙂 Se on aivan totta, miten vähällä tavaralla ihminen oikeasti pärjää, eikä siltikään tule pulaa mistään. Se on ihmeellistä kun pääsee sille tasolle, että (vähäiden) tavaroiden järjestyksessä pitäminen tuottaa ennemmin iloa kuin haaskaa energiaa! Kotisi on kyllä tosi avara ja valoisa!
Rina: KonMari on todella motivoiva ja silmiä avaava kirja, se jos mikä pistää ajattelemaan asioita. ♥ Ihminen saa luotua laadukkaan ja hyvän elämän todella vähällä, siihen ei tarvita suurta määrää tavaraa. Mieheni kanssa juuri puhuin asiasta ja hän olisi tyytyväinen vaikka puumajassa kunhan saisi pitää kitaransa, puhelimensa ja polkupyöränsä. 🙂 Itse raijaisin mukanani pari huonekalua ja valaisinta sekä keittiöni, josta saan valtavasti hyvää fiilistä joka ikinen päivä. ♥
Kiitos Mia tästä tsemppaavasta postauksestasi! :)<br />
Luin viime syksynä KonMari-kirjan ja aloittelin silloin kodin järjestelyä oikein urakalla. Kirjasta sai tosi hyviä vinkkejä, miten edetä varsinkin, kun edelliset siivousyritykseni olivat päätyneet ns. turhien tavaroiden pyörittelyyn ja varastointiin tyyliin "jos niitä joskus vielä tarvitsee" =). Tyypillistä varmaan monelle. Nyt päänvaivanani ja seuraavana projektina onkin häkkivarasto, kaikkine aarteineen, heh =) <br />
Ihminen on kyllä ihme hamsteri, ainakin omalla kohdallani ;)<br />
<br />
Huomasin, että kun sitä tavaraa kävi läpi, jossain vaiheessa tuli uupuminen koko hommaan ja talven pidinkin taukoa siitä. Kun oikein ahdisti jossain vaiheessa oma saamattomuus ja ajan puute jatko raivauksen suhteen, lohduttelin itseäni, että on minulla aikakin vaatekaapit yms. tiptop, eikä se raivaamaton osio todellakaan katoa mihinkään. Nyt tässä kevään aikana on suunnitelmissa jatkaa projektia, ensisijalla varasto, sitten kaikki paperit yms. <br />
Ja jos jotain saa myytyä eteenpäinkin, se on aina hyvä. <br />
<br />
Joku taisi tuolla miettiä perintötavaroiden kohtaloa. Itse kyllä säilytän tärkeimmät, esim. vanhat kultakorut, valokuvat jne. ei vie paljoa tilaa, mutta kalusteiden yms. suhteen varmaan joutuu tekemään kompromisseja jos niille ei paikkaa löydä. <br />
<br />
Tätä siivous- ja raivausprojektia kun on tehnyt, todellakin on kodin perussiivous ja ylläpito helpottunut ja nopeutunut minimiin siitä, mikä se joskus oli 🙂 <br />
Ostokäyttäytyminen on muuttunut myös, hyvin tarkkaan sitä miettii uutta hankkiessaan, onko se todella tarpeen vai pärjääkö ilmankin. Jos johonkin satsaa, se on sitten laadukasta ja ajanhammasta kestävää ( esim. huonekalut, valaisimet ), tilpehtööriä en kotiini enää kanna. <br />
<br />
Äärimmäiseen minimalistiin minulla ei ole tarkoitus mennä, vaan sellaiseen tilanteeseen, että itsellä on helppo olla koko ajan eikä joka paikka pursua tavaraa jolla ei itselleni ole mitään funktiota. Asuntoni on pieni, joten sekin on melkoisen kannustava tekijä tässä projektissa. <br />
<br />
Ihanaa kevään jatkoa sinulle! Ja uusia postauksia innolla odottaen tähän aiheeseen liittyen ;)<br />
<br />
-Katerina-
Katerina: Kiitos kommentistasi, ihana kuulla että tykkäsit postauksestani! ♥<br />
<br />
Tuo häkkivaraston läpikäyminen on kauheaa puuhaa, olen tehnyt se itse pariin otteeseen ja nyt tilanne on sen osalta hyvässä jamassa. Varastoon tulee aina kannettua kaikenlaista rompetta, osa on säilössä ihan syystä (esim kausivälineet) mutta omasta varastostani löytyi paljon tavaraa jonka olen vienyt sinne laiskuuttani kun en ole jaksanut alkaa miettimään niiden kohtaloa ja tarpeellisuutta. 🙂 Hirveä vitsaus koko varastokoppi. :D<br />
<br />
Siivoaminen on paljon nopeampaa ja mukavampaa kun hienosäätää tavaran määrää. Olen ollut joskus hirmuinen sottapytty ja suorastaan vihannut siivoamista ja imurointia, johtuen juurikin tuosta kaaoksesta ja sen aiheuttamasta lisävaivasta – ensin n pitänyt siirtää lattioilla, pöydillä ja tuoleilla lojuvat vaatteet ja tavarat pois tieltä voidakseen pyyhkiä pinnat puhtaiksi ja imuroida. Nykyisin siivous on ihana asia, tykkään ohimennenkin pyyhkäistä tasot ja imuroitua tulee useamman kerran viikossa muualtakin kuin eteisestä, jonne kertyy eniten hiekkaa ja kuraa. 🙂 <br />
<br />
Aurinkoista kevättä ja tsemppiä varaston raivaamiseen! ♥
Nämä ovatn todella innostavia ja mukaansa tempaavia julkaisuja, tykkään todella paljon.<br />
Itse aion toteuttaa 1000 tavarasta luopumisen tänä vuonna, mutta pakko sanoa, surkealta näyttää. Alkuvuosi meni hyvin, mutta mitä pidemmälle mennään, sitä huonommalta näyttää. Myytävää kenties on, mutta en halua luopua.<br />
Olen marittanut meidän kotimme ja ero oli valtava, mutta vieläkin on. <br />
Tänään vein lapseni pieniä vaatteita 2 säkillistä ja mm 2 taaperokärryä lastenvaatekirppikselle. Kärryissä oli säilytetty leluja.<br />
Eli suomeksi olen marittanut vain pintapuolisesti.<br />
Onneksi vuotta on jäljellä runsaasti. Vajaa 400 tavaraa on lähtenyt pois, tilalle tullut n 60 eli sekin on paljon, mutta myös hyvin. Itselle voi olla armollinen, pääasia on että yrittää eikä retkahda shoppailemaan tarpeettomia.
Lanttuleikkuri: Mahtavaan haasteeseen olet tarttunut, tuo vaatii melkoista vaivaa jopa sellaisille joilla kaapit pursuilevat tavarasta. ♥<br />
<br />
Pienikin raivaaminen ja marittaminen on muutos parempaan tilanteissa jossa kokee kodin olevan kaaoksessa. Joskus kaaos voi asustaa vain omassa mielessä epämääräisenä rauhattomuutena ja ähkymäisenä tunteena. Jotkut tekevät suursiivouksen ja toiset marituksen, lopputulos ja päämäärä on molemmissa tavoissa kuitenkin sama – kevyempi mieli ja parempi fiilis. ♥ Lasten vaatteet ovat loputon kierrätysvirta, itsekin olen tänä vuonna vienyt kierrätykseen jo kolme muovikassillista vaatetta ja pari pussia leluja. Pyörävarastossa on kaksi lasten pyörää jotka ovat tytölle jo liian pieniä ja ne aion viedä Marskin Muksujen myymälään viimeistään ensi viikolla. Viime talven luistimetkin saavat lähteä samalla oven avauksella, vaikka luistimia ei tähän aikaan vuodesta kukaan oikein tarvitsekaan. <br />
<br />
Upea tuo sinun vähennys, miinusta kuitenkin reippaasti yli 300 tavaraa eli noin 30% tavoitteestasi. Ei hullumpi suoritus ja vuosi ei ole vielä puolivälissäkään. ♥ Tsemppiä projektiisi!