Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Tyttö täyttää tänään 8 vuotta ja juhlistamme merkkipäivää pienesti oman perheen kesken mummun ja vaarin kanssa. Sunnuntaina on luvassa isommat juhlat – päivällä alkaa lastenkemut ja illemmalla juhlaväki vaihtuu, kun sukulaiset ja ystävät tulevat kylään. Juhlien väriteema on valkovihreä ja mausteena on nippu hopeisia yksityiskohtia, kuten foliopalloja, joista muodostuu tytön nimi. Täytin numeron 8 jo valmiiksi ja ripustin ruokapöydän päällä roikkuvaan lamppuun.
Vapaus seikkailla vailla päämäärää
Lahjoja neiti saa tänään 5 kipaletta ja sunnuntaiksi on säästetty muutama lahja. Tyttö ei ole toivonut muuta kuin koiran, mutta sanoin samantien, että ajankohta uudelle karvaiselle perheenjäsenelle ei ole vielä. Ensin pitää toipua Miffen menetyksestä ja toisaalta koko aikuisikäni koirien kanssa eläneenä olen viimein oppinut nauttimaan myös tästä uudenlaisesta vapaudesta, kun voi mennä ja tulla miten lystää.
Meillä on tytön kanssa tapana lähteä seikkailemaan extemporena. Saatamme hypätä junaan, metroon tai ratikkaan vailla päämäärää, ja antaa töppösen ja intuition viedä pitkin maita ja mantuja. Olemme mm. päätyneet Suomenlinnaan jäätelölle, Töölöön puistojumppaamaan, Raitiovaunumuseoon, Tiedekeskus Heurekan ulkonäyttelyyn ja Keravan keskustan Hesburgeriin juustohampparille.
Maanläheinen ja luonteeltaan peruspositiivinen
Juhla-aiheeseen ja synttärisankariin lyhyesti vielä palatakseni, on ihanaa miten tytöstä on kasvanut niin maanläheinen ja luonteeltaan peruspositiivinen. Hän on vähäänkin tyytyväinen ja osaa iloita tavanomaisista asioista, kuten vaikkapa suihkusaippuasta, sukkapaketista ja mannapuurosta aamupalaksi. Toivon että hän säilyttää nämä ominaispiirteensä kasvaessaan ja osaa arvostaa arjen pieniä palasia myös aikuisena.
Kaipa sitä äitinä on tullut jotakin tehtyä oikeinkin, kun tyttöni on niin mahtava tyyppi. Äitiys on pelottavin, haastavin ja useimmiten myös epäkiitollisin tehtävä ihmisen elämässä. Oman suorituksen tuloksen saa nähdä vasta vuosikymmenen kuluttua, kun lapsi avaa siipensä ja lentää pois pesästä. Hetkittäin vanhemmuus tuntuu siltä kuin sokea opastaisi sokeaa. Olen itsekin ihmisenä keskeneräinen ja kuljemme tätä elämän matkaa yhdessä lapsen kanssa.
Tärkeintä on, että lapsella on valmiudet itsenäiseen elämään, itsenäiseen ajattelukykyyn ja omatoimisuuteen. Kaikki muu tulee aikanaan. Olen sanonut tytölle useasti, että ei haittaa jos epäonnistuu – vain se merkitsee, että yrittää ja vain yrittämällä voi oppia, kehittyä ja onnistua.
Aurinkoista päivää kaikille!
Lue myös: Kirje äidille…
Seuraa myös somessa
