Kirppiskiertue: Kimara Kirppis & ajatuksia kirpputoritoiminnasta

Viimeistä viedään tältä erää ja kirppiskiertue-postaussarja jää talvitauolle tämän postauksen jälkeen. Kirppiskesä on ollut todella antoisa ja viimeisenä parrasvaloihin pääsee Riihimäellä sijaitseva Kimara Kirppis, joka valitettavasti on nyt sulkenut ovensa…

Kimara Kirppis oli positiivinen yllättäjä. Tila oli iso ja valoisa, ja visiitin aikana valikoimassa oli runsaasti sekä Marimekkoa, että Iittalan ja Arabian vanhaa lasia. Parhaimmat yksittäiset bongaukset olivat Tapio Wirkkalan signeeraama metallinen kynttilänjalka sekä korkea ruskea Iittalan Aalto-maljakko.

Kirppiksen yleisilme oli siisti, pöydät eivät olleet täyteen sullottuja ja kirppiksellä oli helppo navigoida käytävän välejä ristiin rastiin silmäillen samalla pöytiä ja vaaterekkejä. Tässä kirpparissa oli valtavasti potentiaalia ja toivon että ensi kesänä se tekisi paluun… jos ei Kimarana niin jonain muuna kirppiksenä. ♥

Peukaloiset retket -sarjakuvakokoelma herätteli mukavasti muistoja lapsuudesta, isoveljelleni tämä lehti taisi aikanaan tulla ja minä niitä sitten kolmen-neljän vanhana kovasti “luin”. 😀

Kirpputorien kannattavuus on haastavaa hommaa – pöytävuokrat eivät saa olla liian korkeita, mutta eivät myöskään liian alhaisia, jotta toiminnasta jäisi kuukauden päätteeksi käteen muutakin kuin iloisten kirppisasiakkaiden hymy – sillä kun ei ruokakaupassa voi ostoksia maksaa.

Harvalla kirppisyrittäjällä on varaa markkinoida toimipistettään ja viidakkorumpujen pärinä onkin heille merkittävin kanava asiakkaiden tavoittamiseksi. Hyvistä kirppiskokemuksista kannattaakin siis kailottaa eteenpäin kovaan ääneen, sillä muuten voi käydä niin että tasokas ja toimiva kirpputori laittaa lapun luukulle kannattamattoman liiketoiminnan takia.

Myös laadulla on merkitystä ja siinä piileekin kirppisyrittäjän sudenkuoppa – hän voi omalla toiminnallaan vaikuttaa vain kahteen asiaan: liiketilan siisteyteen ja asiakaspalvelun tasoon. Myytävät tavarat ovat yksittäisten kirppismyyjien henkilökohtaisella vastuulla ja lähes poikkeuksetta jokaisella kesän aikana vierailemallani kirpparilla on ollut myyntipöytiä, joiden sisältö kuuluisi kirppiksen sijaan kaatopaikalle. Mikäli tälläisten likaisten ja risojen tavaroiden määrä kasvaa riittävän suureksi, jää kirppisasiakkaalle mielikuva “kauheasta kirppiksestä” joka myy “likaista roskaa”.

Yhden roska on toisen aarre! Tämä sanonta pitää täysin paikkansa, mutta kirppismyyjien joukossa on heitäkin jotka ottavat sanonnan liian kirjaimellisesti. Reikäinen trikoopaita, pohjaan palanut kattila, vanhat Seiskat, tomaatin värjäämät puulastat ja limaiset huulikiillot eivät kuulu kirpputoreille – tälläisten tavaroiden paikka on leikattuina siivousrätteinä, takan sytykkeenä ja kaatopaikalla – ikävä kyllä.

Myykää siis aina puhdasta, ehjää ja siistiä, ja miettikää jokaisen kirppistavaran kohdalla ostaisitko itse ja mihin hintaan. Kevyesti pesunukkainen ja ehjä trikoopaita voi hyvinkin vielä palvella tehtävässään, mutta jos hintalapussa komeilee 5€, jää paita todennäköisesti myymättä – ja edelleen se tärkein, ostaisitko sen itse?

Kivijalkaliikkeissä kirppismyynnin ydintarkoitus ei yksittäisille myyjille ole tienaaminen vaan tavaravarastojen tyhjentäminen ja kierrättäminen. Kirppistelyn kuuluu olla enemmän harrastus ja kierrätyskeino kuin elinkeino. Kirppismyynti toki mahdollistaa pienen palautuksen tavaroiden ja vaatteiden alkuperäisestä ostosummasta, mutta rahantekoväline se ei todellakaan ole – eikä pidä ollakaan! Tavaran alkuperäinen hinta on kirppiskaupassa sivuseikka ja jos hinnoittelet tavarasi hyvin usein tavattuun “50% ovh:sta, halvalla lähtee puoleen hintaan“, voit olla varma ettei kauppa tule käymään. Design ja arvotavara on tietysti asia erikseen, mutta suurin osa jokaisen kesän aikana näkemäni kirppispöydän antimista ovat olleet täysin tavallista marketti- ja ketjuliiketavaraa sekä -vaatetta, ja niiden kirppisarvo ei ole edes käyttämättömänä puolta uuden hinnasta.

Arvokkaamman antiikin ja harrastajaryhmien välinen kaupankäynti kannattaakin käydä muualla kuin kivijalkakirppiksillä, esim antiikkiliikkeissä, huutokaupoissa ja nettikirppareilla. Silloin myyjän taskuun voi hyvinkin kilahtaa useampia satasia ellei tuhansiakin euroja, jopa enemmän mitä itse on tavarastaan alunperin maksanut.

Tyhjät myyntipöydät, tilan sotkuisuus ja tavaroiden liian korkea hintataso kertovat karua tarinaa ja harva antaa toisella paikkakunnalla sijaitsevalle kirppikselle uutta mahdollisuutta. Ja vaikka kaikki olisi kunnossa, pöydät sopivasti täynnä, tila siisti ja hinnatkin kohdillaan, kamppailee kirppisyrittäjä silti tilavuokrien ja muiden juoksevien kulujen kanssa. Siksi nostan hattuani kaikille teille, jotka olette rohkeasti päättäneet lähteä kirppismaailmaan mukaan – sekä kirppisyrittäjille jotka mahdollistavat kirppistoiminnan että kirppismyyjille, jotka jaksatte nähdä lajittelun, silittämisen, hinnoittelun ja siivoamisen vaivan ja ottaa riskin että pöytävuokran jälkeen tili saattaa pahimmillaan jäädä miinukselle.

Kirpputorit ovat ailahtelevainen ala, siinä on enemmän muuttujia kuin säännönmukaisuutta. Kaupanalan heilahtelujen lisäksi myös hyvä ja huono sää vaikuttavat sekä nostavasti että laskevasti asiakasmäärään – sateinen sää voi yhtenä päivänä houkutella ihmiset kiertämään kirppikselle ja vastaavasti toisella kertaa aiheuttaa asiakaskadon koska ei haluta lähteä sateeseen – ikinä ei voi ennakkoon tietää miten kauppa minäkin päivänä käy.

Kertokaa siis eteenpäin jos löydätte hyviä kirppiksiä, rummutetaan viidakkorumpua ja mahdollistetaan kasvavan kirppis- ja kierrätyskulttuurin jatkuminen… ja mitä paremmin kauppa käy, sen parempia löytöjä myös me voimme tehdä – nyt ja jatkossakin!

Ja näin päättyy tämän kesän kirppiskiertueen viimeinen kierros! Kiitos kaikille jotka olette seurailleet postaussarjaa ja antaneet palautetta sekä kirppisvinkkejä paikoista joissa voisin piipahtaa tutustumassa! ♥

Seesteistä sunnuntaita kaikille!


Lue myös: → Kirppiskiertue – Postaussarja

4 kommenttia “Kirppiskiertue: Kimara Kirppis & ajatuksia kirpputoritoiminnasta

  1. Aika samoilla linjoilla itsekin ajattelen tuosta kirppismyynnistä. Olen muutaman kerran ollut itse myyjä-osapuolena. Jos pitää pöytää viikon,niin välttämättä ei juuri silloin kysyntä ja tarjonta kohtaa. Joskus lasten ollessa pieniä kävin itsekin viikottain kirppiksellä mutta nyt vain ehkä 4 krt vuodessa. Oĺen myynyt jopa talvihaalarin keskellä kesää ja kerran meni akuuttiin tarpeeseen sormikkaat tai lapaset kylmänä syyspäivänä. Mutta se tavaroiden roudaaminen ja hinnoittelu… huhhuh… On ollut onnistumisen hetkiä ja epätoivon hetkiä. Nyt on omalta kohdalta kirppistely lähes loppunut kun lapset jo isoja ja kaapit pullottaa tavaraa. Tarve on enemmän saada tavaraa ovesta ulos kuin sisään.😁 Olen myös ollut myyjänä vain hyvin pienen paikkakunnan kirpppiksellä joten myynti on varmaan siksikin ollut aika pientä. Jäänyt tosiaan harrastukseksi. Ei niillä rahoilla ole matkoille lähdetty.

  2. Itsellä kirppisinto aikoinaan tyssäsi kirppisten hintoihin ja sotkuisuuteen.
    Sotkuisista hyllyistä inhottava etsiä mitään ja tavarat,jotka itse heittäisi roskiin,myynnissä uuden hinnoilla.Jos puhkikulutetun tavaran hinta lähes kuin uudella,tottakai ostan uuden mieluummin.
    Tuntuu,että kirppiksen perusajatus,pikkurahalla eroon turhasta,on kadonnut ja ahneus astunut kuvioon.Suurin osa esim.vaatteistakin jopa likaisia ja pahanhajuisia.yök!
    Harmi,koska kierrättäisin mieluusti!

  3. Kimaralla ei kyllä ollut paras mahdollinen sijainti siellä keskellä teollisuusaluetta, kun iso Femmatori avattiin ihan keskustaan niin se vei muilta kirppiksiltä suuren joukon asiakkaita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *