Kävin iltapäivällä tuulettamassa ajatuksiani luontolenkillä ja aurinko tuli pieneksi hetkeksi pilvien takaa tervehtimään, ennen kuin sadekuuro ropisi jälleen niskaan. Viime kesän helteet ovat muisto vain ja säätiedot povailevat entistäkin koleampaa viikkoa. Viileys ei minua niin haittaa, mutta auringonpaistetta kaipaan kovasti ja tuulen mukana piiskaavat sadekuurot eivät mieltä ylennä. Nytkin sataa vettä taivaan täydeltä ja ukkosen jyrinäkin jostakin kaukaa korviin kantautuu. Suomen kesä on tosiaankin arvaamaton.
Lenkki luontoon stressin purkamiseksi
Minulla on tapana mennä tekemään pieni kävelylenkki luontoon aina kun huomaan stressaantuvani. Pientä orastavaa hermoiluntynkää on ollut havaittavissa jo viime viikosta alkaen ja viime yönä en meinannut saada edes unenpäästä kiinni kun kaikenlaiset ajatukset pyörivät mielessä häiriköimässä lampaiden laskuani.
Hiekkatiellä puiden lomassa tallustellessani muistui jälleen mieleen miten jokaisen sateen jälkeen paistaa aina aurinko, ja miten pienestä se päivänkakkarakin ponnistaa. Syke laskee ja mieli rauhoittuu ihan huomaamattaan ja suosittelen kaikille ruuhkavuosia eläville ja kiireen kanssa painiville vartin happihyppelyä luonnonrauhassa – ilman puhelimen näpräämistä.
Suomen upeat ja oikukkaat säät
Ympyrälenkin sijaan käännyinkin määränpäästä takaisin samaa reittiä taltioidakseni luonnon kauneuden kuviin. Pienikin puistikko tai metsikkö voi olla täynnä kauneutta. Kukkia oli jos jonkinmoisia, ja koivut, männyt, vaahterat sekä kuuset huojuivat tuulessa samaan tahtiin kuin ystävät konsanaan.
Pieni päivälenkkini muistutti minua että sateesta huolimatta olen iloinen saadessani nauttia Suomen muuttuvista vuodenajoista, niin oikukkaita kun ne ovatkin.
Minkä kesä kastelee, sen aurinko kuivaa
Minkä talvi pakastaa, sen kevät sulattaa, minkä kesä kastelee, sen aurinko kuivaa ja syksy värjää. Vivaldikin sen tiesi – neljässä vuodenajassa on taikaa!
Mukavaa alkanutta uutta viikkoa kaikille!
Seuraa myös somessa