Arki on ollut kaikessa yksinkertaisuudessaan ja rajoittuneisuudessaan ihan mukavaa, vaikka hetkittäin on tullut murehdittua miten pitkään tätä poikkeusolotilaa pystyy sietämään kun kaikki normaalit rutiinit ja sosiaaliset kanssakäymiset ovat katkolla. Olemme pärjäilleet tytön kanssa kaksin kotosalla ihmeen hyvin siitäkin huolimatta, että tytön etäkoulu on tuonut pikantin lisämausteen jo valmiiksi työntäyteisiin päiviini.
Viimeisten viikkojen aikana olen pari kertaa asioinut lähikaupassa ja ohimennen vaihtanut muutaman sanasen myyjän kanssa, mutta siinäpä se. Fyysisiä ihmiskontakteja ei omaa tyttöä lukuunottamatta ollut ja eristyksessä olleen miehenkin näin ensimmäistä kertaa vasta eilen. Tytön kanssa on ollut kiva viettää aikaa kaksin, mutta myönnän avoimesti että näin viikkojen jälkeen kaipasin kyllä jo aikuisseuraa ja aikuisten puheenaiheita.
Tahtoisin myös tavata muuta perhettä ja haaveilen siitä päivästä kun pääsen parantamaan maailmaa äidin pöydän ääreen siskojeni kanssa. Meidän ryhmätreffit ovat olleet tauolla jo maaliskuun alusta alkaen ja samalla linjalla myös jatketaan.
Poikkeustila on tuonut mukanaan myös jotain hyvää. Elämänarvot ovat loksahtaneet paikoilleen ja ennen itsestään selvinä pidettyjä asioita osaa jatkossa arvostaa niiden ansaitsemalla tavalla! Kuntosalille ei tosiaankaan tarvitse jatkossa enää väkisin raahautua, vaan sinne kirmaa aikanaan innolla ja täydellä tarmolla. Myös leffaan ja ravintolaan aiotaan mennä heti kun se on sallittua ja järkevää… ja tietysti myös Linnanmäelle.
Aurinkoista torstaita kaikille ja huomiseen!
Seuraa myös somessa
Hei vaan ! Kyllä tämä poikkeusaika vaan laittaa nuo rutiinit uusiksi. Meillä mies joutuu käymään töissä ( tehdastyö); mutta ei ole vielä ainakaan lomautuksia tms. tulossa! Edes jotain positiivista ! Aina kun mies tulee töistä niin minä huutelen ; käsienpesu ja desinfiointi! Minä olen sitten kotosalla ja olen yrittänyt perehtyä tavaroiden raivaamiseen. Lisäksi meillä asustelee riskiryhmään kuuluva poikamme ( sairastaa yhden muodon vaskuliittia). Vaikka poikamme onkin jo nuori aikuinen niin suurin pelko on että hän sairastuisi ! ( sairaus oirehtii keuhkoissa ja sydämessä).
Kaupassa käymme miehen kanssa vuorotellen ja hiljaisina aikoina…ja harvoin.
Yritetään pysyä terveinä, kyllä kai se joskus helpottaa ! Ja sitten kaikki arkisetkin asiat tuntuvat varmaan upeilta!!
Airiina: Kyllä tämä poikkeustila koettelee henkistä jaksamista, mutta kaikesta onneksi yleensä selviää kun vaan parhaansa tekee. Meilläkin on perheessä riskiryhmäläisiä ja siksikin olen visusti pysynyt kotosalla enkä ole mennyt kyläilemään edes äidin luokse. Onneksi eletään nykyaikaa ja on pelit sekä vehkeet joilla voi pitää yhteyttä. Minunkin äidillä on älypuhelin ja sitä on oppinut käyttämään nyt kun ei ole muuta huvitusta ollut kuin whatsupit ja uutissivustot netissä. 😀 Paljon tsemppiä teille! <3