Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Sain pitkäaikaiselta lukijaltani taannoin kommentin, joka jäi mieleeni pyörimään. Kommentissa nostettiin esille mm. somemaailman kilpavarustelu ja siloteltu todellisuus, jossa tavallinen arki siivotaan pois näkyviltä ja korvataan täydellisyydellä. Tämä sai minut ajattelemaan omaa rooliani vaikuttajana ja bloggaajana – millaisen vaikutelman itse luon ja miten paljon se poikkeaa oikeasta arjesta.
Hyvässä ja pahassa
Somekulttuuri on saanut aikaan paljon hyvää, mutta myös ripauksen huonoa. Hyviä mainitsemisen arvoisia asioita ovat esimerkiksi samanhenkisten ihmisten kanssa verkostoituminen maantieteellisestä sijainnista riippumatta, joka etenkin nyt koronapandemian aikaan on muodostunut entistäkin tärkeämmäksi henkireiäksi. Myös upeat ja innostavat sisustus- ja asuideat, neuvot ja vinkit, sekä tietysti vertaistuki ovat somemaailman kultaa. Huonoina puolina on lukijanikin mainitsema kilpavarustelu, pakottava uudistumisen tarve, persoonallisuuden ja uniikkiuden keinotekoinen rakentaminen ja hyväksynnän sekä kehujen maksimaalinen tavoittelu.
Somessa joka toisella tuntuu olevan kaikki asiat paremmin, kauniimmin ja kivemmin. Tämä tunne korostuu yleensä silloin kun itsellä menee huonommin – on sairastelua, kertynyt ehkä univelkaa, tullut eripuraa puolison kanssa, rahahuolia, tai mieltä painavat työpaikalla alkaneet yt-neuvottelut. Ihminen on luotu vertailemaan itseään muihin ja tämän kilpailuvietin ansiosta olemme aina ohjautuneet eteenpäin. Parhaimmillaan someverkostoituminen on ihanan innostavaa, mutta huonolla hetkellä aiheuttaa alemmuudentunteita, jotka itsellenikin ovat tulleet tutuiksi.
Mielikuva ei aina ole totuus
Oma koti on hyvin henkilökohtainen tila ja tämän lauseen voinee allekirjoittaa lähes jokainen. Kuva siististä keittiöstä kukkakimppuineen voi huonona päivänä vieraan silmissä vaikuttaa egon pönkitykseltä ja kerskailulta, tai jopa lällättelyltä; ”katso kuinka meillä on nyt niin nättiä ja siistiä”. Kertomatta jäänyt todellisuus kauniin kuvana takana saattaa kuitenkin olla vähemmän ruusuinen. Kenties siivottu keittiö on raskaan viikon ainoa ilon aihe ja siksi merkityksellinen kuvan jakajalle. Ehkäpä kauniin kuvan taustalla on ihan samalla tavalla vastoinkäymisiä tai väsymystä. Tai ehkäpä se on vaan pelkkä kuva muiden joukossa, ei sen enempää tai vähempää.
Somessa jaettu kaunis kuva on monesti kontekstista irrallaan eikä välttämättä kerro mitä kaikkea arkista tai vähemmän mukavaa kauniin kuvan takana saattaa olla. Jokaisella meillä on kuitenkin omat yksityisyyden rajamme ja niitä tulee kunnioittaa. Ketään ei pidä vaatia kertomaan elämästään somessa enempää kuin sen mitä tarjolle annetaan. Juuri siksi haluankin muistuttaa että somesta saatu mielikuva ei aina ole koko totuus. Kuvan kertomat tuhat sanaa ovat mielestäni subjektiivinen asia, vähän samaan tapaan kuin kauneus on katsojan silmässä. Jokainen poimii kuvasta itselleen relevanteimmat yksityiskohdat ja luo mielikuvan niiden perusteella ja näin sosiaalisen median mielestäni pitäisikin toimia raottaen verhoa ja jakaen pilkahduksia sieltä täältä.
Oma someroolini
Olen miettinyt omaa rooliani tässä yhtälössä ja toivon että koette minut inspiroivana esimerkkinä virheineen päivineen. En ole ihmisenä täydellinen ja arkisessa elämässäni tapahtuu monenlaisia asioita, sekä hyviä että huonoja, joista blogissa teillekin välillä kertoilen. Uudesta viherkasvista tai puhtaiden lakanoiden väliin sujahtamisesta iloitseminen ei tarkoita että olisin ihmisenä yksinkertainen, tai ettei elämässäni olisi murheita tai huolia. Tämä toimii myös toisinpäin, murheet ja huolet eivät estä iloitsemasta pienistä arkisista asioista, joiden jakamiseen some on alunperin luotu.
Jakamisen kautta ne pienimmätkin ilonaiheet konkretisoituvat ja minusta mikään arjen ilo ei ole koskaan liian pieni jaettavaksi. Jaettu ilo on isompi ilo!
Arjen tasapainoilua
Elämä on tunteiden tasapainoilua. Omaehtoisen eristäytymisen aikaan elämän sisältö on supistunut ja se näkyy tietysti myös täällä blogissakin. Päivät koostuvat pääosin töistä ja kotona oleilusta, ruoanlaitosta, siivoamisesta ja Netflixistä, sekä väkipakolla tekemistäni juoksulenkeistä, joita hölkkäilen luontopolkuja pitkin omassa rauhassani hikoillen. Pandemian aiheuttama hidastuminen ja elinpiirin supistuminen on pakottanut kohtaamaan arjen uudella tavalla. Pienemmät asiat tuntuvat suuremmilta ja arkijärkikin tuntuu puhuvan kovempaa.
Nyt kun suurin osa meistä viettää päivänsä kotipiirissä, on ollut virkistävää huomata miten samanlaisia me oikeastaan olemmekaan ihmisinä. Riippumatta tulotasosta, asuinmaasta tai perhemuodosta arkemme koostuu hyvin pitkälti samanlaisista asioista – pyjamapäivistä, villasukista, suttunutturoista, turhautumisen ja toiveikkuuden vuoropuhelusta, nurkassa leijuvista villakoirista, pizzasta ja Netflixistä – näin kärjistetysti.
Täydellisyys on vain mielikuvaa
Tässä kotikäyskentelyn lomassa on tullut selvästi esille että täydellisyys on vain omassa päässä syntynyt mielikuva muiden elämästä. Samalla tavalla ne Hollywoodin tähdet, huippumallit ja miljönääritkin tuskailevat tukka takussa kotisohvalla tylsyyttä ja elämän yksitoikkuisuutta kuten me tavan tallaajatkin. Täydellisessäkin maailmassa lapset ja aikuiset kiukuttelevat välillä, ruoka palaa uunissa, nettiyhteydet tökkivät ja ketsuppipullo roiskii pitkin pöytiä, vaikkei tätä vähemmän hehkeää eloa somessa jaettaisikaan.
Somessa jaetut kauniit kuvat saattavat luoda mielikuvan kadehdittavan täydellisestä elämästä, mutta tosielämän realiteetit koskevat silti meitä jokaista. Kateellisuuden tunteet ovat osa ihmisyyttä, ne tulevat ja menevät, eikä niille pidä mielestäni antaa liian suurta arvoa. Omaan elämään keskittymällä ihminen saa eniten aikaan ja on aidosti onnellisimmillaan – ei ole väliä mitä muut tekevät tai ajattelevat, kun itse luo oman norminsa.
Minäkin haluaisin olla lottomiljonääri, asua valkoisessa isoikkunaisessa kivilinnassa, pukeutua räätälöityihin vaatteisiin, syödä oman kokin valmistamaa ruokaa, uiskennella oman yksityissaaren rannassa ja treenata henkilökohtaisen kuntovalmentajan motivoimana. Olen kuitenkin täysin tyytyväinen ja onnellinen siitä mitä minulla on – mahdollisuus työllistää itseni (vaikka työpäivät ovat pitkiä), oma koti (vaikka se onkin vaan kerrostalokolmio), ja tietysti äitiys (vaikka se tuo mukanaan myös paljon vastuuta, huolta ja murhetta). Olen täysin sinut sen faktan kanssa että monilla on paljon enemmän ja paljon parempaa, enkä osaa kokea katkeruutta. Toisten hyvä ei ole minulta pois ja vilpittömästi voin sanoa osaavani iloita siitä että on ihmisiä joilla elämänpalikat ovat hyvässä järjestyksessä.
Vaikuttavaa vaikuttamista
Olen miettinyt millaiseen suuntaan haluan vaikuttajana profiloitua ja millaista sisältöä haluan omissa kanavissani luoda. Olen hyvin avoin ihminen eikä minulla ole oikeastaan mitään sellaista asiaa, josta en voisi teillekin kertoa. Olen tehnyt elämässäni virheitä, enkä aina onnistu kaikessa mitä yritän, mutta olen ylpeä siitä että olen elänyt, yrittänyt ja oppinut. Läheisteni yksityisyyden haluan tietysti turvata ja kunnioitan jatkossakin perheeni ja ystävieni toivetta jäädä blogini ulkopuolelle. Tämä asettaa omanlaisensa rajoitukset sille miten paljon on mahdollista kertoa esimerkiksi yksityisemmistä asioistani, mutta se ei ole sellainen este jota ei voisi ratkoa.
Haluan jatkossa tuoda aiempaakin enemmän esille meidän kotikutoista arkea ja elämää, ja kertoilla myös ajatuksiani ja kokemuksiani sisustusaiheiden ulkopuolelta. En ole vielä päättänyt jaanko sisältöä eri kanavien kesken, teenkö esimerkiksi Instagram-tilistäni enemmän henkilökohtaisen kanavani ja pidän blogissa sisustuspainotteisen linjan, vai miten ratkon asian. Sen kuitenkin tiedän että kaipaan vanhaa spontaanimpaa blogimaailmaa, joka epätäydellisyydestään huolimatta oli täynnä sydäntä ja tunnetta.
Monet lempparibloggaajani ovat lopettaneet vuosien aikana bloggaamisen kokonaan tai siirtyneet päivittämään kuulumisiaan pelkästään Instagramiin, mikä harmittaa sillä rakastan lukea blogeja. Itselleni kirjoittaminen ja ajatuksien sanottaminen on kaikista tärkeintä ja siksi bloggaaminen tulee luultavasti aina olemaan minulle Instagramia tärkeämpi julkaisukanava. Myös videotuotantoa olen työni puolesta päässyt tekemään ja se on ollut niin antoisaa puuhaa, että haluaisin yhdistää oman videomateriaalin ja blogini entistäkin tiiviimmin toisiinsa. Pidänkin nyt kaikki ovet ja vaihtoehdot avoinna ja katsotaan mitä siitä lopulta syntyy.
Millaisia ajatuksia sinulla on nykypäivän somemaailmasta, kaipaatko esimerkiksi jotakin blogia joka on lopettanut? Oletko huomannut pandemia-ajan muuttaneen suhtautumistasi somepäivityksiin tai elämään yleisemmin? Olisi ihana viritellä viikonlopun iloksi kunnon keskustelut aiheesta!
Ihanaa perjantaita kaikille!
Seuraa myös somessa
Hei. Olen myös pitkäaikainen seuraajasi. Se kuka postasi sinulle tästä aiheesta on ihan radoilla asian suhteen. Olet hyvä blokkari, kerrot sen asian mitä haluat – hyvin. Mutta annat aina kuvan että kaikki on virheetöntä. Tai joku olematon, mitä me muut ei edes huomata – on sinusta kertomisen arvoinen ja ehdottomasti kuntoon laitettava asia.
Toisit joskus esiin sen keskiviikon tai perjantai aamun tunnelman. Sen kun kaikki ei ole tip-top. Tai että siivoat ilman että joku maksaa pesuaineet. Sen normaalin haavoittuvuuden, elämän, arjen. Olisit vähän lähempänä meitä arjen puurtajia. Toki näin, jos haluat.
Luen todennäköisesti juttuja edelleen. Mutta palautetta pyydetään….
Pirjo: kiitos kommentistasi. Tarkoitukseni ei ole todellakaan antaa ymmärtää että kaikki olisi virheetöntä ja mielestäni olen hyvinkin avoimesti tuonut esille epäkohtia, olivat ne sitten sisustukseen liittyviä dilemmoja, tai enemmän henkilökohtaisia asioita. En osaa sanoa miten paljon mielikuvaan vaikuttaa jos blogiani lukee satunnaisesti, silloin voi osa jutuista jäädä syrjään eikä ehkä asiat aukea täysin (esimerkkinä viimeisin kuntokuuripostaus osa 2, jossa oleellista on tietää asiat myös ensimmäisestä postauksesta). Yksi asia johtaa toiseen ja toinen kolmanteen, ja jos sattuu lukemaan vain viimeisen niin on täysin mahdollista että postauksesta jää sellainen mielikuva että tavoittelisin täydellisyyttä ja kaikki asiat vain loksahtelisivat paikalleen ilman vaivannäköä.
Tietyt henkilökohtaiset asiat pidän blogistani poissa, vaikka niillä saisin varmasti helposti haavoittuvuuden ja samaistuttavuuden aikaan. Perheeni ja ystäväni eivät kuitenkaan tahdo blogissa esiintyä ja siksi omien ajatusten sanoittaminen on joskus vaikeaa, sillä en halua kirjoittaa ”vihjailevia” postauksia joissa en kuitenkaan voi kertoa riittävästi loukkaamatta läheisteni toivetta yksityisyydestä. Arkea ja elämää pyrin muilta osin jakamaan mahdollisimman paljon ja pelkästään itseeni liittyviä asioita jaankin joskus raadollisestikin, kuten juurikin tuo kuntokuuri ja tämä postaus koskien somemaailmaa.
Ajattelun arvoinen kommentti, jonka otan kiitollisena vastaan, isot kiitokset siitä! ❤️
Kiva postaus ja kauniilla tavalla osaat kirjoittaa ajatuksiasi. Minulle sinä ainakin toimit aina ihan loputtomana inspiraationa monenkin asian suhteen, etenkin kodin, siivouksen, järjestelmällisyyden ja sellaisen ihanan ”käytännöllisen ja helpon arjen” näkökulmasta. Helpolla arjella en tarkoita suinkaan ”helppoa elämää”, vaan enemmäkin viittaan sillä minimalistisuuteenkin liittyvään tausta-ajatukseen merkityksellisiin asioihin keskittymisestä ja kaiken turhan minimoimisella. ymmärrät varmasti mitä tarkoitan. Rakastan postauksiasi kauniista, puhtaasta ja järjestelmällisestä kodistasi, enkä koe että ne olisi jotenkin ”siloiteltua kulissia”. Kerrothan sinä usein postauksen yhteydessä, että olet juuri vaihtanut lakanat ja pessyt lattiat tms, tottakai silloin on siistiä. Eri asia olisi, jos julkaisisit kauniita siistejä kuvia kodista väittäen, ettet ole jaksanut siivota tai tehdä kotona mitään.
Mielestäsi siis postauksesi ovat aidon ja elämänmakuisen oloisia. Tykkään lukea ja katsella blogeista kauniita siistejä kuvia kodeista, joista saan inspiraatiota omankin kodin kauniina ja puhtaana pitoon. Kuvia ja postauksia sekaisista kodeista en kaipaa, niistä en inspiroidu – vaikka välillä onkin ollut ihan hauska sinullakin nähdä klippejä siitä, että avaimet ja tietokoneet on sekaisin pöydällä, kahvikuppi jäänyt tasolle jne. Mielestäni blogisi ja julkaisusi on kuitenkin ollut ihania juuri sellaisina kuin ne nyt ovat ?
Jos saa toivoa, kaipaisin enemmän videoita! Rakastin minimalisti-sarjan videoitasi, ja kaipaisin ihan hirveästi lisää videoita arjen ”helpottamiseen” ja ”yksinkertaistamiseen” ja ”käytännöllistämiseen” liittyen. Sillä sitä mielestäni blogisi ja kotisi on – kaiken kauneuden lisäksi ennen kaikkea käytännöllinen, ja se jos joku on ihanaa! ❤️
Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi, pysykää terveinä ja nauttikaa alkavasta kesästä!
Inspiroitunut: ihana sinä, kiitos positiivisesta palautteestasi! ❤️
Elämäni ei yleisellä mittakaavalla katsottuna ole kovinkaan helppoa, monenlaista kaikkea vastoinkäymistä on blogivuosienkin aikana tapahtunut, mutta tähän mennessä kaikesta olen selvinnyt. 🙂 Pyrin elämässäni siihen että nautin pienistäkin asioista ja minimalismi on yksi sellainen arvo jota vaalin. Haluan ympäröidä itseni sellaisilla tavaroilla, vaatteilla, ihmisillä ja asioilla joilla on minulle arvoa ja samalla olen myös opetellut arvostamaan asioita uudella tavalla. Nuorena kuuluukin olla mielestäni vähän suuruudenhullu ja ilman tätä piirrettä en todellakaan olisi siinä missä nyt olen. Lapsen ja iän myötä olen kuitenkin oppinut että onni ei synny suurista tavoitteista vaan siitä että osaa ikäänkuin tyytyä asioihin jotka jo on. Helposti ajattelee että vaihtamalla saisi parempaa, ja monesti näin voi ollakin, mutta tärkeää olisi osata nauttia myös nykyhetkestä ja iloita esimerkiksi kodista joka ei ehkä ole täydellinen ja vastaa unelmia, mutta on riittävä. 🙂
Omalla tekemisellä haluan tuoda esille että näinkin voi elää, ei tarvitse olla hulppeaa kivitaloa, merkkilaukkukokoelmaa tai katumaasturia voidakseen olla onnellinen. Tämän olen oppinut itse kantapään kautta ja meinasin aikoinaan lähteä tuolle linjalle missä pitää koko ajan ostaa ja saada hienompaa ja hienompaa vain siksi että mikään ei riitä. En tiedä mikä minut havahdutti ennen kuin oli liian myöhäistä, ehkä se oli runsaasta sisustustavaramäärästä johtuva siivouspakko joka avasi silmät tajuamaan että se ei ole minun juttuni. Haluan toki omistaa vain parasta, mutta siinä se juju piileekin – vain parasta, ei kaikkea parasta tai paljoa parasta. 😀
Kylläpäs nyt lähti laukalle tämä vastaus, meillä on ollut kommentointi rikki enkä ole päässyt julkaisemaan kommentteja tai vastailemaan niihin ja nyt kun taas pystyy niin juttua riittää vaikka muille jakaa. 😀 videopostauksia olen ajatellut alkaa tekemään viikottain, osa varmasti yleistä jutustelua mutta myös postauksen kaltaista asiasisältöä ajattelin kuvailla. Kiitokset kivasta kommentistasi ja aurinkoista viikkoa! ?❤️
Hei,
Kiitos ihanasta blogista ! Kauniiden sisustuskuvien
ja inspisten takia blogia seuraan arjen pelastaja.
Muut kanavat ja uutiset tuutin täydeltä suoltavat ”todellisuutta” ja ihmisten murheita. Minäkin siivouksen,leivonnan tai kukkaistutusten jälkeen usein jaan kätteni tuloksia whatsappissa ystävien kesken. Pidä ihmeessä yksityisyytesi rajat ja jaa iloa lukijoille.
Maarit: kiitos kauniista sanoistasi! ❤️ nyt etenkin Koronan aikaan on itsellenikin tärkeää että pääsee hetkeksi uppoutumaan kevyempiin aiheisiin mistä surumielisyys puuttuu. Joka tuutista saa lukea huonoja uutisia ja onneksi nyt näkyy jo valoa tunnelin päästä ja kevyempääkin viihdettä on taas tarjolla. 🙂 Olen tietoisesti tehnyt sen valinnan etten surkuttele blogissani kovinkaan usein vaan jaan tavallisista arkisisältöä tai muita neutraaleja tai kivoja juttuja. Henkilökohtaisestikin haluan keskittyä hyviin asioihin, ovat ne kuinka pieniä tahansa, ja myös blogissa tuon juuri näitä juttuja esille. Realismi toki on aina läsnä eli missään pilven reunalla en liihottele, mutta sellaiset ”tänäänkin vatsa on taas kipeä ja tytön kanssa kinasteltiin säänmukaisesta pukeutumisesta pipoineen” -tyyppiset vuodatukset jätän pois blogista sekä itseni että teidän takia, niille on ihan toisenlaiset blogit ja paikat jotka varmasti etsimällä löytyvät jos sellaista haluaa lukea. 🙂
Meilläkin on whatsup ryhmä jossa porukalla jaetaan arjen iloja. Siivouskuvia, ruokakuvia, asukuvia jne. Samankaltaista kuin mitä blogissakin jaan mutta puhelimella räpsättynä tilannekuvana. Varsinkin nyt pandemian aikaan tuo ryhmä on ollut meidän henkireikä, saa edes hitusen yhteenkuuluvuuden tunnetta vaikkei nähdä kun jokainen meistä on omissa oloissaan kiltisti ohjeistuksia noudattaen. 🙂
Kiitos vielä kommentistasi ja aurinkoista viikkoa sekä kesän odottelua, joka viimeisimpien säätietojen mukaan saattaapi olla jo saapunut. ☀️?
Hei! Eipä kovin vilkasta keskustelua tullut tai sitten et julkaise kommentteja?Samaa mieltä kuin Pirjo ja tuntuu, että joka kommenttiin sulla on napakka vastaus, tyyliin ”vain minä olen oikeassa”. Ihailen joidenkin julkaista paljon kommentteja ja vastata lyhyen asiallisesti niihin kurjiinkin kommentteihin. Ja vielä yksi kysymys, voisitko itse kertoa keiden blogia seuraat ja kenen blogeista pidät? Tuntuu välillä, että tämä sun oma blogi kertoo vaan aina siitä, mitä on ostettu tai ollaan ostamassa/hankkimassa? Elämän onnellisuus ei ole uusissa hankinnoissa?
Pilvi: kommentteja tuli kyllä useampia mutta ikävän teknisen ongelman takia 11 niistä on edelleen jumissa enkä pääse niitä julkaisemaan. Vastata sentään nyt pystyn joten luotan että nuo jumiutuneet kommenttikin saadaan kohta näkyville. 🙂 Postauksen aiheen inspiroinut lukijani ei antanut minulle risuja ja kritiikkiä vaan päinvastoin sain posititiivistä palautetta.
Harmillista että olet saanut minusta tuollaisen kuvan. Osaan kyllä ottaa kritiikkiä vastaan ja mennä itseeni. Mielipideasiat ovat kuitenkin sellaisia joissa jokaisella on oikeus seisoa omien ajatuksiensa takana, myös minulla. Jos mielestäni jokin valaisin tai kalusteiden järjestys on kiva ja siksi siitä luultavasti myös postaan blogiini, niin en lähde muuttamaan mielipidettäni vain siksi että joku on eri mieltä. Kaikkia ei koskaan voi miellyttää eikä siihen edes pidä pyrkiä. Elämä pitää elää niin miten itsestä tuntuu parhaalta ja tehdä asioita jotka tuntuvat hyvältä. Kritiikkiä saa aina antaa, mutta sitä ei kannata ottaa somessa koskaan liian vakavasti. Omaa tekemistään tarkastelemalla huomaa kyllä onko kritiikki aiheellista vai enemmänkin ihmisten erilaisesta perspektiivistä johtuvaa näkemyseroa, joka on toki ikävä sekin mutta ei anna syytä pyydellä anteeksi. Tällä esimerkillä en kuitenkaan tarkoita tahallista epäasiallista tai loukkaavaa käytöstä enkä provosointia kummankaan osalta, bloggaajan enkä lukijan. Jos bloggaaja kirjoittaa alentavasti tai loukkaavasti niin sellaista on syytäkin kritisoida, en kuitenkaan katso sellaista koskaan tekeväni ja blogini perustuu henkilökohtaisiin mielenkiinnonkohteisiini joista minulla luonnollisesti on omat mielipiteeni jo kirjoitusvaiheessa sillä enhän muuten kirjoittaisi postausta. Mieliala vaikuttaa vahvasti sekä bloggaajan ulosantiin että lukijan mielessä syntyvään vaikutelmaan postausta lukiessa. Kiukkuisena tai väsyneenä luettu postaus voi tuottaa täysin erilaisen mielikuvan ja kääntää positiivisenkin asian negatiiviseksi, sama koskee myös bloggaajaa, huonolla tuulella näpytellystä postauksesta huokuu helposti huonot vibat vaikka aihe itsessään olisi iloinen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen voisi sanoa, mielipide-erot ovat kuitenkin silti sallittuja ja monesti myös tarpeen sillä millainen olisi maailma jos kaikki tekisivät asiat aina samoin ja hyväksyvästi nyökyttelisivät toisilleen. 🙂
Siis ihailen joidenkin bloggaajien tapaa…
Pilvi: 🙂
Luen blogiasi säännöllisesti ja juuri siksi,että se on siisti,inspiroiva ja antaa ideoits. Itseä ei kiinnosta kotien sotkut,vaan haen blogeista ja somesta juuri sitä inspiraatiota ja ideoita ja ennen kaikkea keveyttä. Jokainen tietää,miltä kotona näyttää,kun villakoirat vilisee nurkissa. En todella haluaisi seurata sellaista blogia! Enhän seuraisi muotiblogajaakaan,joka muodin sijaan esittelisi lukijoille pieruverkkareitaan. 😀
Jatka samaan malliin. Omaa elämää on turha laittaa esille enempää,kuin se itsestä tuntuu hyvällä.
Kristiina: Kiitos kommentistasi! 🙂 Ihana kuulla että tykkäät lukea blogiani sellaisena kuin se on. ❤️ kirjoitan suurella sydämellä ja kirjoittamisen palo on melkein yhtä iso kuin sisustushimoni. ? Bloggaaminen ja blogien lukeminen on minusta ihanaa ja koen että blogien kautta saa kokonaisuudessaan enemmän inspiraatiota ja tarttumapintaa kuin esim naistenlehtien artikkeleista, jotka usein jäävät palstatilan vuoksi liian suppeiksi. Kaikella on kuitenkin paikkansa ja lehtien rauhassa lukeminen ovat nykypäivän luksusta. Samoin kuin blogeja on monenlaisia ja jokaista niitä tarvitaan. ? Minulla aiheet liikkuvat sisustuksen, arkisen hyvinvoinnin (ei siis fitness-juttuja) ja yleisen puuhastelun parissa ja vähän keveämmissä jutuissa. Kaunis ja mahdollisimman onnellisen tuntuinen arki ja koti on asioita joita arvostan ja blogini kuvastaa mielestäni hyvin minua ja meidän elämää. Tottakai meilläkin on joskus sotkuista ja väsyttää / kiukuttaa, päätä särkee, työt stressaa ja lapsikin kiukkuaa, mutta en halua niitä puolia painottaa täällä blogissa vaan tuoda esille niitä asioita ja puolia jotka ovat hyvin, samalla tavalla kuin itsekin yritän keskittää huomioni väsykiukusta hyvänmakuiseen kahviin tai haisevasta roskapussista pöydällä olevaan kauniiseen kimppuun. 😀 Kumpikin puoli on elämässä läsnä meillä jokaisella, mutta niihin hyviin juttuihin kun keskittyy niin elämä on onnellisempaa. ❤️
Kiitos kauniista sanoistasi ja aurinkoista keskiviikkoa! ?
Mitä/kenen blogeja seurailet?
Pilvi: tässä yhteydessä en tahdo listata aktiivisesti seuraamiani blogeja nimeltä. Puolet on suomalaisia ja puolet ulkomaisia, aiheita niissä on laidasta laitaan ja noin puolessa niistä kantava aihepiiri on sisustus tai koti ja arkielämä 🙂