Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Tänään vietetään Asunnottomien yön 20-vuotistapahtumaa ympäri Suomen ja haluan nostaa esille tämän ajankohtaisen huolenaiheen. Suomessa on tälläkin hetkellä lähes 4000 asunnotonta ihmistä, joista osa asuu tukiverkoston puuttuessa ulkona. Suomen karuissa talviolosuhteissa taivasalla yöpyy satoja kanssakulkijoitamme, ihmisiä jotka ovat tipahtaneet yhteiskunnan turvaverkkojen läpi tyhjän päälle.
Asunnottomuus koskettaa henkilökohtaisesti
Asunnottomuus koskettaa minua aiheena henkilökohtaisesti. Ystäväni joutui puolison pettämisestä johtuneen äkillisen eron myötä muuttamaan kodistaan nopealla aikataululla ja unohtuneesta sairaalamaksusta jo aiemmin aiheutunut maksuhäiriömerkintä esti asunnon vuokraamisen yksityiseltä vuokranantajalta.
Kaupungin vuokra-asuntojonossa oli tuolloin, ja on edelleen, niin sanottu pisteytys, jossa akuutissa asunnon tarpeessa olevat pääsevät jonon ohi vuokra-asuntoja eteenpäin annettaessa. Jonossa oli runsaasti lapsiperheitä, liikuntarajoitteisia ikäihmisiä ja muita prioriteettilistalla korkeammat pisteet ymmärrettävästi saaneita, joten ystäväni, akuutista tilanteestaan ja kodittomuudestaan huolimatta, ei saanut kaupungilta vuokra-asuntoa ajoissa. Huomioitavaa on se, että asuntoa tarvitsevia on satakertainen määrä kaupungin vuokra-asuntoihin nähden.
Yhteiskunnan järjestelmät ovat pielessä
Ystäväni pakkasi tavaransa ja vei ne säilöön vuokravarastoon. Repullinen vaatetta ja asiapapereita selässään hän majoittautui ystäviensä luona, odottaen että saisi kaupungilta asunnon. Mietin jo tuolloin miten pielessä voi yhteiskunnan järjestelmät olla jos edes työssäkäyvälle ja vuokransa itse maksavallekaan ei asuntoa löydy.
Ystäväni asui viikon siellä, toisen tuolla, välillä meilläkin, ja yritti pitää kiinni tavanomaisesta perusarjesta. Näin omin silmin miten asunnottomuus syö ihmistä sisältä päin, päivä päivältä ihmisarvo rapisee ja mieliala alenee. Muistan ikuisesti kun ystäväni pyysi minulta anteeksi kun on riesanani ja totesi että on parempi lähteä katuojaan. Sydän särkyi. Toivoisin että päättäjät ja vuokranantajat ymmärtäisivät, että jokainen asunnotonkin on aina ensisijaisesti ihminen tunteineen. Yksi kädenojennus voi nostaa meidät jokaisen ylös pohjalta kun elämässä menee huonosti – koditon tai ei.
Asunnottomuus kasvattaa syrjäytymisriskiä
Asunnottomuus kasvattaa räjähdysmäisesti ihmisten syrjäytymisriskiä ja tämän olen itse saanut omin silmin ja sydämin nähdä. Asunnottomuus koskee miehiä ja naisia, nuoria, vanhoja ja lapsia. Aikuisuuteen ponnistamassa olevilla nuorilla asunnon puute saattaa estää opiskelun ja työelämään siirtymisen jopa kokonaan. Matalapalkka-alalla työskentelevät ovat riskiryhmässä joutua velkaongelmiin suhteettoman suurien asumiskulujen takia ja maksuhäiriömerkinnän voi saada niinkin pienestä asiasta kuin sairaalalaskusta.
Muistettava on, että Suomessa on noin 500 000 maksuhäiriömerkinnän omaavaa ihmistä ja vain pieni murto-osa merkinnöistä johtuu hälläväliä-asenteesta ja laskujen tahallisesta maksamattomuudesta. Maksuhäiriömerkintä ei tarkoita, että ihminen olisi huonompi, laiskempi, tai epäluotettavampi, kuin ihminen jolla merkintää ei ole. Asioista tulisi aina puhua ennen kuin sanoo ei ja kohdata ihminen ihmisenä.
Viisautta jonka voi oppia vain kokemalla
Pääkaupunkiseudun kriisiytyneeseen asunnottomuustilanteeseen vastataan pääosin hätä- ja väliaikaismajoitusta lisäämällä. Asuntoa saa Helsingissä odottaa kuukausia tai jopa vuosia.
Pitkäaikaisasunnottomien ikärakenteen nuorentuminen on viime vuosina kasvanut huolestuttavasti. Muutenkin pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisessä sosiaali- ja terveyspalveluilla on suuri rooli. Sote-kentän muutoksissa palveluiden saatavuus ja edelleen kehittäminen täytyy turvata riittävin resurssein, nyt kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät hyvinvointialueille.
Ystävälleni kävi lopulta hyvin. Hän sai vuotta myöhemmin asunnon kaupungilta ja luottotietonsakin palautuivat aikanaan. Kokemuksistaan hän on ammentanut viisautta eteenpäin ja auttaa nyt muita samassa tilanteessa olevia. Tämän tarinan kerron teille hänen luvallaan!
Asunnottomuudesta voit käydä lukemassa lisää Vailla vakinaista asuntoa ry:n sivuilta: vvary.fi
Seuraa myös somessa
Hei ! Saitko ne mekot,mitä kovasti hehkutit ja odotit ? ?
Pilvi: sain viimein. Yksi on liian pieni, toinen liian iso ja kolmas on sentään ok. 🙂
Hyvä teksti tärkeästä aiheesta, joka ei ole ihan tyypillinen sisustusaiheisissa blogeissa. Ymmärrys usein lisääntyy, kun joku asia tulee tarpeeksi lähelle. Jokaisen polulle voi yllättäen kasautua ikäviä käänteitä, jotka suistavat tutun elämän raiteiltaan. Tarvitsemme tästä muistuttamista ja asenteidemme tarkistamista.
Satu: olen kanssasi täysin samaa mieltä!
Kotimaassakin on asioita jotka ovat huonosti ja minusta on tärkeää että maailmantilanteessa muistamme myös tämän. Yksi esimerkki epäkohdista on asunnottomuus, joka on oikeasti harvoin ihmisen välinpitämättömyyttä, vaan taustalla on eroja, sairautta ja työttömyyttä. Kukaan tuskin vapaaehtoisesti haluaisi sairastua, joutua kolariin, tulla puolisonsa pettämäksi tai esim Koronan myötä joutua lomautettavaksi ja hakea palkkojaan oikeuden kautta.
Esimerkiksi yllätyksistä haluan nostaa Helsingin kaupungin tämän vuotisen palkkasotkun jossa hoitoalan ammattilaiset ovat olleet kuukausia ilman palkkaa. Muutamia työntekijöitä on edelleen jotka viimeksi ovat saaneet palkkansa maaliskuussa. Tuollaiseen ei pysty varautumaan edes puskurivaraksi säästetyllä 1-2 kuukauden palkalla kun sekään ei välttämättä riitä. Näitä tapauksia tiedän monta jotka edelleen kärvistelevät taloudellisissa haasteissa väärin maksettujen palkkojen takia. Yksi näistä irtisanoi asuntonsa ja teki rästiin jääneistä 2kk vuokrista maksusuunnitelman vuokranantajana kanssa. Se ei paljoa mieltä lämmitä kun 5 kk palkattomuuden jälkeen saat rästipalkat kerralla kun asunto on mennyt alta.
Niinpä, esimerkiksi tuo palkkasotkutilanne on aivan kestämätön – ja silti se on ollut monien todellisuutta jo luvattoman pitkään! Yhteiskunnassamme on sen hyvistä puolista huolimatta myös epäkohtia, jotka osuvat toisiin pahemmin – ja monesti ilman asianomaisten omaa syytä, mikä niin helposti muilta unohtuu.
Satu: näinhän se on, todella monet asiat ovat Suomessa hyvin mutta valitettavasti viimeisen parin vuoden aikana on tullut tuskallisen selväksi miten huonossa jamassa tärkeimmät jutut ovat – terveydenhoitopalvelut, työttömyys ja asumisen kohtuuttomasti 10-vuoden aikana nousseet hinnat. Joskus uutisia lukiessani, viimeksi pari päivää sitten lastensairaalan kriisiytyneen hoitojonon osalta, ajattelen että kuka on täällä pienen tavallisen ihmisen puolella. ❤️
On aivan järkyttävää,että meidän ”hyvinvointivaltiossa”,on ihmisiä joilla ei ole kattoa pään päällä.
Joka ikisellä ihmisellä,johtui asunnottomuus mistä vain…
esim.maksuhäiriöt,mielenterveys-huume-alkoholiongelmat,ihan mikävain, tulisi olla paikka mihin päänsä iltaisin kallistaa.Katto,lämpöä ja sänky.
Hirvittävä ajatus,että paljon ihmisiä,joilla näin ei ole!
Jotka joutuvat nukkumaan teltoissa,rappukäytävissä ja missämilloinkin:(
Nanna: näin on! Hyvinvointivaltiossa ei pitäisi yhdenkään ihmisen olla asunnoton. Asunnottomia on nyt vähemmän kuin esimerkiksi 10 vuotta sitten, mutta valitettavasti kehityssuunta ei johdu pelkästään siitä että asuntoja olisi tarjottu asunnottomille enemmän, vaan siitä että asunnottomien elinajanodotus on huomattavasti lyhyempi ja monet ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen.
Pahoinvointi on kasvanut yleisellä tasolla jo ennen koronaa ja koronan myötä asiat ovat Suomessakin eskaloituneet. Työttömiä löytyy ennätysmäärä vaikka päättäjät kovasti keksivät keinoja miten työttömyystilastoja saadaan kaunisteltua. Vakavasti sairaita ihmisiä kyykytetään työvoimatoimistojen kursseilla, vaikkei työttömyys johdu osaamattomuudesta vaan perussairauksista jotka estävät työteon. Yhdellä tuttavallani on todella pahat kulumat niska- ja selkänikamissa. Osa johtuu raskaasta työstä jota on 30 vuotta tehnyt, osa autokolarista johon joutui moottoritiellä rattijuopon takia. Hän ei pysty istumaan pitkään, ei seisomaan, hän nukkuu pätkissä pitkin päivää, eikä pysty ajamaan enää edes autoa ja syö vahvoja särkylääkkeitä, jotka muutenkin estäisivät ajamisen. Hän on nyt 3 vuotta ollut vuorotellen sairaslomalla ja työttömyyskortistossa, ja hakee sairaseläkettä jo toista kertaa. Lääkäreiden mielestä hän on täysin työkyvytön, työkkärin mielestä työkykyinen lusmu. Ei ole auttanut röntgen- ja magneettikuvien sekä lääkärinlausuntojenkaan toimitus vaan työvoimakoulutukseen joutui syyskuussa opettelemaan työpaikan hakemista – ihminen joka ei ole 30-vuotisen työuransa aikana kertaakaan ollut työttömänä.
Suomessa on moni asia päin prinkkalaa ja olen välillä huuli pyöreänä kun mediassa toitotetaan miten hieno ja onnellinen hyvinvointimaa Suomi on. Tyttökään ei päässyt kunnalliselle lääkäriin ja luojan kiitos meillä on lapsivakuutus, jonka myötä hoidamme tytön asiaa yksityisellä.
Edes lapset eivät enää saa asianmukaista hoitoa kunnallisella puolella ja lastensairaalan kriisiytynyt tilanne vasta häpeällinen onkin. Pienet potilaat (117) odottavat elintärkeitä leikkauksia pysyäkseen hengissä hoitotakuun jo ylittyessä.
Olen jo pitempään miettinyt että pitääkö minun itse hakeutua kansanedustajaksi ja yrittää ponnistaa ministeriksi hallitukseen että asioita voitaisi lähteä korjaamaan isolla kouralla. Nykyinenkin hallitus syytää rahaa turhuuksiin ja Marinin hallituksen ottaman massiivisen lainan maksaminen ikääntyvässä Suomessa alkaa näkyä jokaisen kukkarossa muutaman vuoden sisään. Harmi että prosessi vie niin paljon aikaa että oma lapseni on jo aikuinen ennen kuin pääsisin sellaiselle pallille eduskunnassa, että pystyisin tekemään konkreettisia muutoksia.