Sain tänään kommentin ikivanhaan postaukseeni ja voi herranen aika millainen nostalgiaryöppy vyöryi silmille vuoden 2012 loppupuoliskon postausta katsellessani. Löysin muutaman hyvän keittiökuvankin noilta ajoilta, joista sain loistavaa ennen-jälkeen materiaalia.
Olohuone ennen ja jälkeen
Uuden BEdesignin Deer-hyllyn myötä tein nopean vertailun yli kahden vuoden takaiseen sisustukseen. Olohuoneessa oli hetkeä aiemmin puhaltanut muutoksen vinha tuulahdus ja matkani valkoisempaan ja minimalistisempaan tyyliin oli aloitettu. Tästä huomaa hyvin miten suuri merkitys niillä pienimmilläkin yksityiskohdilla on kokonaisuuden kannalta.
Eteinen ennen ja jälkeen
Eteiseen ja keittiöön suuntautuvissa kuvavertailuissa ero on kuin yöllä ja päivällä. Vuoden 2012 lopussa eteisessä oli vielä väliseinäkin jäljellä, sisustustyyli on romanttisempi, runsaampi ja no… aika kauhea oikeastaan. Kaikkea oli liikaa, harmonisuus oli hukassa ja nyt kun katselen näitä kuvia, en tiedä yhtään mitä päässäni tuohon aikaan oikein liikkui. Onneksi elämä on opintojen äiti. 😀
Eteisen ja keittiön väliseinä
Väliseinän purkaminen tuplasi koko eteisalueen tilantunnun ja keittiöremontti antoi sille viimeisen silauksensa. Kuvitelkaapa miten ahdas tuo eteinen oli aluperäiskunnossaan, jossa koko peiliseinä oli vuorattu kiinteillä vaatekaapeilla olohuoneesta ulko-ovelle asti. Seinäpintaa oli vain välioven aukeamisvaran verran (80cm).
Ikean valkoiset Mongstad-peilit muuttivat kiintokaappien poistamisen jälkeen meille asumaan ja ovat olleet seinällä jo kuusi vuotta. Peilien valkoinen sävy on kellastunut ajan saatossa ja aion telata ne Clasun kalustemaalilla vitivalkoisiksi kohtapuoliin.
Keittiö ennen ja jälkeen remontin
Nykyhetken kaluste- ja sisustusvalintani ovat suurimmalti osin ajattomia ja aikaan ripustautumattomia. Mielenkiintoisimmat yksittäiset helmet ovat BEdesignin Deer-seinähylly, eteisestä löytyvä puun muotoinen Swedesen Tree-naulakko ja katosta roikkuva Lillagungan keinu, jotka ovat niin erikoisia etteivät ne osoita sormella mihinkään tiettyyn aikakauteen.
Keittiössä yritin huomioida jo suunnitteluvaiheessa tulevaisuuden tarpeet sekä mahdolliset tyylimuutokset. Sen vuoksi valitsin vetimeettömyyden ja pintamateriaaliksi mattavalkoisen korkeakiillon sijaan. Saareke on tämän hetkisten keittiötrendien ykkönen, mutta uskon sen pitävän pintansa myös tulevaisuudessa – niin paljon hyviä ominaisuuksia se mukanaan ruoanlaittoon tuo.
Mukavaa lauantain jatkoa kaikille!
Seuraa myös somessa
Tshihihi 😀 Maku muuttuu matkan varrella, niin mullaki on tehny :D<br />
Tuo Deer-hylly on kyllä ihan ko tehty teile, juuriki minimalistisen ja tyylikkyyen takia :)<br />
Ei vois parempaa esinettä olla teän seinällä…tai ehkä joku päivä saattaapi löytyä joku muuki, se maunmuutos, mutta just nyt son upea teän seinällä! Ihan Miian näkönen esine :)<br />
Ja mikä upea muutos sisustustyylissäki ♥ Oli teän koti tuolloinki upea muttei toki voi verrata ennää nykysseen 🙂
MeänSatu: maku on himppasen muuttunut ja selkiytynyt. 😀 Vuonna 2012 halusin kahta eri tyylilajia, romanttista ylellisyyttä (ns. hotellityyliä) ja skandinaavista minimalistisuutta, joiden yhdistäminen ei oikein onnistunut. Punainen lanka minulla kyllä muistaakseni oli, mutta se oli hieman solmuinen ja sen vuoksi tasapainoilu kahden selvästi erilaisen sisustustyylin välillä meni ihan pieleen. :D<br />
<br />
Deer -hylly on minusta todella ihana, se toi mukanaan sen kaipaamani taiteellisen aspektin meidän kotiin. ♥ ♥ ♥
Iso on ero. Onko yhtään huonekalua pysynyt samana kolmen vuoden takaisesta?
Anna: Ero on valtava. 🙂 Huonekaluja on muutamia samoja, kuten sohva ja eteisen peilit sekä televisio. Myös olohuoneen matto on sama… Vuoden 2013 alkupuoliskon kuvasta meillä on edelleen iso Hay Tray pöytä ja Hee nojatuoli (ovat nyt parvekkeella) sekä tietysti String hylly, jonka juuri vaihdoin Deer -hyllyyn. Pikkutilpehööreistä on säästynyt Artekin Kanto -lehtiteline, Kubus kynttelikkö, Georg Jensenin teräksinen säästöpankkinorsu (nykyisin tytön huoneessa), Lehtorinteen Pen Box (makuuhuoneen String hyllyssä) ja keittiökuvassa avoimessa kaapissa näkyvät Casa Stockmannin säilytyspurkit. 🙂
Mitäs jos ottasit peilit kokonaan seinältä pois? Koklaa =)
Pippuriina: seinien maalailun aikana peilit olovat poissa seinältä ja koko eteis-keittiötila oli paljon tunkkaisempi, tylsempi ja pienemmän oloinen. 🙂 En tykkää yhtään, hyh. 😀 Alla muutama postauslinkki, josta näkee millainen vaikutus peilittömyydellä on:<br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2013/10/koti-kuntoon-perjantaiksi-maalisuti-viuhuu-taas" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2013/10/koti-kuntoon-perjantaiksi-maalisuti-viuhuu-taas</a><br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2012/08/taydellinen-maalisavy-x487-mista-tahansa-suunnasta" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2012/08/taydellinen-maalisavy-x487-mista-tahansa-suunnasta</a><br />
<br />
<a rel="external nofollow" href="https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2011/08/eteinen-ennen-ja-jalkeen" target="_blank">https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/lue/2011/08/eteinen-ennen-ja-jalkeen</a>
Joo no olishan se vähän kalpea alkuun mutta ei minusta paha kuitenkaan=) mut peilien kans myös hyvä.
Pippuriina: Kalpea on juuri oikea sana kuvaamaan eteistä ilman peilejä. 😀
Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Kieltämättä kotisi on muuttunut todella paljon. :)<br />
<br />
Aiemminkin se on ollut yhtenäinen ja linjakas mutta omaan silmääni tuo nykyinen valkoisuus sopii paljon paremmin. Nuo mainitsemasi hieman leikkisätkin yksityiskohdat pitävät huolen siitä, ettei valkoinen koti ole liian steriili ja kylmä.
Hippu-76: osuit asian ytimeen. 🙂 Mielenkiintoisilla yksityiskohdilla saa tuotua persoonaa ja henkeä minimalistiseen ja vähäkalusteiseen kotiin. ♥ ♥ Deer hylly on yksistään jo niin merkittävä katseenvangitsija ettei sen rinnalle tarvita olohuoneessa mitään muuta. ♥ Eteisen puunaulakko ja Deer hylly toimivat hyvin samassa isossa tilassa niiden etäisyyden ja katselukulman vuoksi, ne eivät näy samanaikaisesti kuin parvekkeen oven edessä seisoessa ja silloinkin Deer-hyllystä näkyy vain sivuprofiili, joka on hyvin simppeli. 🙂 ne eivät riitele keskenään huomiosta mutta ovat silti huomion keskipisteitä. 🙂
Iso muutos vuosien varrella, valkoinen sisustus on enemmän makuuni 🙂 Se on niin ihanan raikas, mutta ei yhtään kolkko ja liian steriili.<br />
Itselläni on avoin olohuone-keittiö, huonekalut valkoista, mustaa ja yksi antiikkinen lipasto 1800-luvulta. Seinät olen maalannut Tikkurilan harmonylla ja väri on Laasti. Näin pari päivää sitten unta, että maalasin seinät valkoiseksi ja pähkäilin, että maalaanko Tikkurilan värillä Paperi vai Lumi-maalilla. Eikä tämä ongelma ratkennut vielä unessakaan :D<br />
Makuuhuoneen maalasin jo viime syksynä Paperilla, joten voisi olla järkevää sutaista sitä muuhunkin asuntoon. Oletko itse muuten maalannut valkoset seinät himmeällä vai puolihimmeällä maalilla? Olen arponut Harmonyn tai Remonttiässän/Jokerin välillä. Liikaa pesua ja hankausta tuo Harmony ei kestä. Ajattelin, että ei kahden aikuisen taloudessa seiniä onnistu töhräämään, mutta näköjään onnistuu 😀
Linda: Kotisi sisustus kuullostaa ihanalta. ♥ ♥ ♥<br />
<br />
ihanaa että joku muukin näkee unta maaleista. 😀 Lumi-maali on todella valkoinen ja aika ankara, sen rinnalla moni huonekälu näyttää kellastuneelta (erityisesti Ikean valkoiset kalusteet joiden sävy on jo uutena hieman kermaan taittava). Itse suosittelen paperin sävyä, se on täydellinen valkoinen ja sopii kaiken kanssa. Se ei taita kermaan eikä harmaaseen, eikä se korosta muiden kalusteiden tai tekstiilien kermaisuutta kuten Lumi maalilla on taipumus tehdä. <br />
<br />
Meidän seinissä on täyshimmeää Siroplast 2 pohjamaalia ilman pintamaalia. Rakastan sen mattaisuutta ja Paperin sävyn vaaleus korostuu puhtaasti mattaisesta maalista. Harmony on kestävyydeltään hieman parempi kuin pelkkä pohjamaali, itse valitsisin sen jos haluaisin kestävämmän maalipinnan. Meillä Siroplast 2 (nykyinen myyntinimi Siro 2) on pysynyt hyvin seinässä ja on kestänyt kevyttä pyyhintäänkin ilman tahrautumista tai kulumaa. 🙂
Joo näen niin kummallisista asioista unta 😀 mieheni vain pyöritteli silmiä, kun kerroin maalausunesta, mutta ei kieltänytkään. Olkoon se sitten hiljainen hyväksyntä ;)<br />
<br />
Paperiin olen kyllä enemmän taipunut, koska olen pohtinut, että se Lumi on tosiaan melko armoton kaikille muille valkoisen sävyille… Ja kaikki muu valkoinen näyttäisi herkästi likaiselta siinä vieressä. <br />
<br />
Itse pidän myös mattaisesta maalista enemmän, koska kaikki värit näyttävät kauniimmalta ja syvemmältä. Lisäksi mattapinta on rauhallinen ja se antaa paljon paremmin anteeksi esim. pintojen epätasaisuuksille tms. Pitää tutki vielä tuota Siroplastia 🙂
Linda: Hiljaisuus on myöntymisen merkki. :D<br />
<br />
Mattainen maali on todella kaunis, eilisen makuuhuonepostauksen kuvissa näkee hyvin miten himmeä ja samettinen se on. Se ei heijasta valoa ja tekee minusta ihanan tunnelman. Kiiltävät maalit eivät ole yhtään minun juttuni, niitäkin kun on tullut joskus sudittua seinille. :D<br />
<br />
Siro2 maalia voi sävyttää Paperin sävyiseksi vain 9L purkkikoossa. Siro2 on itsessään jo hyvin vaalea ja sävyltään "puhdas", jolloin sävypastaa laitetaan vain puolet normaalimäärästä. Pastan määrää ei voi puolittaa pienempään purkkikokoon kuin 9L, mutta hyvänä puolena on hinta, 9L Siro2:stä maksaa vain 35€ plus sävytys pari euroa päälle. 🙂
Katselin myös hintoja, että tuo Siro2 on kyllä todella edullista. Pohjamaali kannattaa tuon Laastin päälle jokatapauksessa sutaista, niin taidan kokeilla maalata kokonaan tuolla Sirolla. Ainahan sen päälle voi vetäistä normaalia seinämaalia, jos sen jälleen siltä tuntuu vielä. <br />
<br />
Monta kerrosta jouduit itse maalaaman, ennen kuin sait tarpeeksi valkoista? Eikö sinullakin ollut Laasti seinällä?
Linda: Itse maalasin aikoinaan kaksi kerrosta Siroa Laastin sävyisen maalin päälle. 🙂 Siroplast on ihanan paksua ja peittävää maalia, roiskuukin vähemmän kuin esim Harmonylla maalatessa. 🙂
karmea tuo tekokuituinen karvamatto!
yyyyy: Kyseinen Rhapsodyn matto sisälsi puole villalankaa ja puolet polyesterinarua, jolloin matto oli kauniin hohtava ja muhkea. 🙂 Tuohon aikaan se oli unelmien unelma ja jos karvamatoista vielä innostuisin, ostaisin ehdottomasti samaa merkkiä. 🙂 Pappelinan punosmatot ovat kyllä omaan silmääni kauniimpia nykyisin, ja niin paljon helppohoitoisempiakin etten usko nukka- tai karvalankamattoihin enää siirtyväni tämän elämän aikana. 😀
Onneksi aina löytyy näitä ihania kommentteja 🙂
Minna: Juups. 🙂
ennen kotisi näytti kodilta. ei enää 🙁
dddd: Makuasia lieneen… Minusta uusi sisustus tuntuu enemmän kodilta, omalta kodilta. ♥
Vuoden 2012 sisustus on lämmin ja kodikas, 2015 kylmän kolkko 🙂
annu: Kiitos mielipiteestäsi. 🙂