Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
New York on kaupunki, joka ei koskaan nuku. Kiireestä ja ihmisvilinästä huolimatta sen kaduilla vallitsee sopusointu – siellä on tilaa kaikille. Olisi voinut kuvitella että pienestä maasta suurkaupunkiin siirtyessä olisin kokenut oloni vähintäänkin pelokkaaksi, mutta ollakseni rehellinen, Helsinki on huomattavasti pelottavampi paikka kuin New Yorkin Manhattanin alue, jossa pääosin lomapäivämme vietimme.
New Yorkissa ihmiset ovat hyväntuulisia. Hymy oli monella herkässä ja paikalliset ihmiset olivat lämminsydämisiä. Turisteja oli maailman jokaisesta kolkasta ja me pienet suomalaiset sovimme väkijoukkoon niin luontevasti, että voisin kuvitella asuvani New Yorkissa pysyvästi. Näitä kuvia katsellessani koin sellaisen ikävän, etten ole aikoihin ollut näin surullinen – tahdon takaisin.
New York – Tule sellaisena kuin olet
New Yorkissa ei ole väliä mistä olet, kuka olet, miten olet pukeutunut tai mitä kulttuuria edustat. Siellä jokainen saa tuntea olevansa elävä ihminen, arvokas ja huomioitu. Ihmiset elävät arkeaan nopeatempoisesti, nappaavat aamupalan, kahvin, lounaan ja illallisenkin mukaansa katukojusta ja syövät seisaallaan kadunvarsilla.
Lähes kaikki kulkevat taksilla, metrolla, kävellen tai polkupyörällä, ja huomioivat ympärillään olevat ihmiset aivan erilaisella tavalla kuin Suomessa. Ihmiset eivät töni toisiaan edes ruuhkaisissa liikennevaloissa kadun yli juostessaan – uskomatonta mutta totta.
Huomenna tulossa postausta Brooklynin puolella sijaitsevasta Dumbon alueesta, Brooklyn Bridgestä, sekä New Yorkiin suuntautuvasta matka-arvonnasta. Olkaahan siis kuulolla!
Lue myös: Streets of New York – Part 2
Seuraa myös somessa
Todellakin, tahtoo takas! ♥ Kauniita sun kuvat, niin elämänmakuisia!
Irina: Just katselin meille uutta reissua keväälle, pakko päästä uudestaan. 🙂
? My city! 2 vuotta Long Islandilla asuneena ja paljon NYC:tä kiertäneen pienisuuri pala sydäntä jäi tuonne, ihana kaupunki, ihania ihmisiä, ihana New York City. Ah miten palaakaan muistot mieleen. 🙂
Johanna: Minultakin taisi jäädä pala sydämestä tuonne, enkä edes halua sitä takaisin vaan tahdon itse mennä takaisin. 🙂 Ihmiset olivat uskomattomia, tuntemattomatkin ovat niin huomioonottavaisia ja ystävällisiä. Ihan erilaista menoa kuin täällä Suomessa. ♥ ♥ ♥
Mä niin tiedän tuon NY.kaipuun. Nyt taas nosti itselläkin päätään näiden kuvien myötä. Niin monessa suhteessa kun amerikkalaisia parjataan, olisi meillä heiltä paljon opittavaakin!
Hanna: Olen täysin samaa mieltä! ♥ Vaikka ihmisillä on siellä(kin) kiire, ottavat he kanssa eläjät aivan toisella tavalla huomioon kuin täällä Suomessa. Myös roskaamisen kanssa meillä olisi paljon petrattavaa, siellä ei roskan roskaa kukaan maahan heittänyt kuten meillä täällä "supersiistissä" Suomessa. Metrossa olisi luullut olevan meteliä, mutta siellä oli hiljaisempaa kuin täällä Suomen pikkumetrossa – ihmiset eivät Nycissä huuda puhelimeen, eivätkä metelöi samalla tavalla kuin Helsingin metrossa jossa kuulee monesti ihmisten henkilökohtaisemmatkin ongelmat kiivaiden puhelinkeskustelujen muodossa. 🙂 Metroissa oli myös mukava istua, ja se ilmastointi…. ihan eri sfääreissä kuin Suomessa. 🙂
Mulle jäi Nykin reissusta ihan samanlainen tunne silloin. Hirveä ikävä takaisin! Onneksi reissu sinne jo suunnitteilla kesäksi! ♡ Siellä ihmiset on iloisia ja sydämellisiä ja kohteliaita, aina valmiita juttelemaan vaikka se onkin ihan meaningless chit chatia. Todella viihdyin siellä! 🙂
Heidi: Hirmu ikävä on! ♥ Katselin juuri keväälle uutta reissua, jospa seuraavaksi olisi vaikka sen 7 yötä ja 9 päivää. 🙂 Jos voitan lotossa, niin pakkaan kimpsut, kampsut ja tytön ja muutan Nyciin suomidesign-mööpeleideni kanssa. 😀 Koirankin ottaisin mukaani, mutta on niin allerginen etten usko Miffen pärjäävän lentomatkaa…
Ooh, ihana NYC ♥ Onneksi taas ensi vuonna pääsen tuonne, ei kyllä malttaisi odottaa!!
Apua, ihania kuvia ja ajatuksia. En ole koskaan käynyt Jenkeissä ja olisi jännittävää uskaltautua sinne päin maailma kolkkaa, mutta pelkään kaikkia maailman tapahtumia ja meneminen on jäänyt. Olisiko N.Y. paikka, johon kannattaisi suunnata ensimmäinen matka noin suureen maahan. Antakaa vinkkejä. Onko matkan varaaminen haastavaa ja kuinka viisumit ja muut asiat maahan mennessä sujuvat? Kuinka pitkä aika kannattaisi varata ensimmäiselle matkalle, 2 vkoa? Yksin, yhdessä, lasten kanssa…<br />
Minde
Minde: En minäkään ollut jenkkeihin jalallani astunut ja ennakkoon jännäsinkin, miten me suomiuunot siellä pärjäämme. Varauduimme varkauksiin ja kaikkeen mahdolliseen ja oli yllätys huomata miten paljon turvallisempi kaupunki se on pieneen Hensinkiin verrattuna. 🙂 Nyc ja Manhattanin alue on ehdottomasti paikka jonne kannattaa ummikkona ensimmäisenä suunnata. Siellä on helppo kulkea, helppo kysyä neuvoa, googlen kartta toimii ilman wifiäkin (josta voit katsoa reittioppaan) ja ilmaisia wifejä löytyy lähes kaikista kahviloista, ravintoloista, kaupoista sekä metroasemilta. 🙂 Matkan varaaminen oli hieman haastavaa, niin monta eri asiaa piti ottaa huomioon mutta nyt kun tiedämme Irinan kanssa kuinka homma toimii, on seuraava reissu helppo hoitaa. Matkan varaamisen (hotelli ja lennot) lisäksi pitää tehdä netissä ESTA-hakemus (maksaa 14$), ilmoittaa ulkoministeriöön matkasta (nettilomake, ilmainen) ja ottaa matkavakuutus (tapaturma, täyshoito suorakorvauksella, sekä matkatavaravakuutus, minulla koko hoito maksoi 43€ ja on voimassa vuoden). Lisäksi lentokoneessa täytetään pahvilipuke, jossa samat tiedot kuin ESTAssa eli lennon numero, määränpään osoitetiedot (hotelli) ja oletko viimeisen 12kk:n aikana ollut tekemisissä elintarvikkeiden valmistuksen kanssa, maatilatoiminnassa yms. lentokoneessa saa apua lentoemänniltä lomakkeen täyttämiseen jos tarvitaan. Hotellissa tarvitaan luottokorttia sen verran että respa varaa 35$ varausmaksun loman ajaksi. Uloskirjautumisen yhteydessä se kumotaan ja raha palautuu käyttövaraksi luottotilille. Metrokortti kannattaa ostaa, se on todella helppoa. Teen metromatkustuksesta ja lipun ostamisesta oman postauksen myöhemmin. 🙂 Me oltiin 5 yötä ja 7 päivää, ehdimme käymään todella hyvin nähtävyyksiä läpi, mutta vielä jäi paljon nähtävää seuraavillekin kerroille. 🙂 Itse suosittelen kokonaista viikkoa, eli 7 yötä, sillä pääsee hyvin vauhtiin ja saa nauttia kunnolla paikallisesta elämänmenosta. ♥ ♥ Ikävä on takaisin ja keväälle kaavailin uutta reissua, ihana kaupunki ja ihanat ihmiset! ♥
Kiitos Miia sanoistasi. Innostuin todella paljon mahdollisesta Nykin matkasta. Täytyisi vielä saada hyvää matkaseuraa ja ripaus uskallusta, niin matkan suunnittelu voisi alkaa. Otan ylös kaikki nämä antamasi vinkit, jotta matkan suunnittelu olisi helpompaa. Kiitos vielä näistä ja tulevista vinkeistäsi : )
Minde: Kysy vaan jos tulee jotakin mieleen mistä haluaisit tietää lisää tai enemmän. 🙂 New York on todellakin city of dreams, upea paikka jossa kannattaa ehdottomasti käydä edes kerran elämässään. ♥ ♥ ♥
Itsekin paljon matkustelleena tiedän, että usein isoissa miljoonakaupungeissa ihmiset ovat paljon ystävällisempiä kaduilla kuin Suomessa. Pyydetään anteeksi, kun mennään edelle. Tervehditään, vaikka ei tunneta. Onpa niin ihania nämä sun kuvat täällä, että matkakuume kummasti iskee!!
aikku: Matkakuume on minullakin, tosin vain Nyciin. 🙂 Se paikka vei sydämestäni palasen mennessään ja minun on ehdottomasti päästävä takaisin viimeistään keväällä kun kirsikkapuut alkavat siellä kukkimaan. ♥ ♥ ♥ Vieraanvaraisuus ja ystävällisyys ovat siellä jotakin sellaista, jota ei sanoin voi kuvailla. Itku pääsi kotiin palatessa kun Helsingin metrossa jo heti ensimmäinen öykkäri sadatteli ja raivosi. 🙁