Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Tulimme juuri tytön kanssa kotiin viikonlopun evakkomajoituksesta, jonne lähdimme taloyhtiössämme suoritetun sokeritoukka-myrkytyksen takia. Meillä ei onneksi ole sokeritoukkia montaa näkynyt ja olen iloinen siitä, että meidän taloyhtiö tarttui ongelmaan heti tuoreeltaan. Toiveena oli että huonekalut siirrettäisi vähintään metrin päähän seinistä, jotta myrkyttäjät pääsevät nuohoamaan huolella jokaisessa huoneessa, ja näin myös tein.
Sokeritoukkien myrkytys
Tältä meillä näytti iltaseiskan aikaan kun astuimme ovesta sisälle ja varttia myöhemmin jokainen mööpeli olikin jo laitettu takaisin omalle paikalleen.
Myrkytyksessä käsiteltiin kaikkien huoneistojen, käytävien, varastojen ja yleisten tilojen seinänvierustat, jalkalistat ja nurkkaukset, putkien läpiviennit sekä kylpyhuone- ja saunatilat. Varoajaksi ilmoitettiin 2-5 tuntia riippuen asukkaan mahdollisesta allergiasta myrkyn kemikaaleille. En halunnut altistaa tyttöä kyseiselle aineelle ja lähdimmekin viikonlopuksi kyläilemään.
Eroon sokeritoukista
Asiantuntijat uskovat ensimmäisten sokeritoukan kaltaisten hyönteislajien ilmaantuneen siluurikauden lopulla noin 415 miljoonaa vuotta sitten. Näin ollen nykymuotoisen sokeritoukan esi-isä on sisukkaampi ja vanhempi kuin muut kotien tuholaiset.
Ennen luultiin että sokeritoukka ilmaantuu likaisuuden ja homeen takia, mutta tuo on todistettu huuhaaksi jo aikaa sitten. Totta on että homeisten tilojen suhteellinen kosteusprosentti antaa sokeritoukille otolliset olosuhteet, mutta sokeritoukkia esiintyy nykyisin myös kuivissa tiloissa ja uudiskohteissa.
Sokeritoukka viihtyy myös siisteissä kodeissa
Sokeritoukka ei myöskään tule aina viemäristä kuten yleisesti ajatellaan ja putkiston puhdistus ei aina auta nujertamaan sokeritoukkainvaasiota. Hopenharmaa vipeltäjä viihtyy erinomaisesti talojen rakenteissa, kellareissa ja välikatoissakin, ja kulkee huoneistosta toiseen vesiputkien läpivientien ja monenlaisten rakojen kautta.
Meillä sokeritoukkia on vilistänyt lähinnä eteisessä lattialistan vieressä ja niiden navigoinnin perusteella luulen että ne ovat tulleet naapurista, sillä seinän toisella puolella on naapurin kylpyhuone ja keittiö.
Sokeritoukka on esteettinen haitta
Sokeritoukka itsessään on harmiton ötökkä. Se syö tärkkelystä ja ihohilsettä, mutta viihtyy pääosin lattiantasolla ja hyvin harvoin eksyy esimerkiksi ruokakaapiin. Vanhoille kirjoille se voi olla harmiksi, ja silkki sekä viskoosi saattaa joskus maistua, mutta villaa se vihaa, ja valoa.
Sokeritoukka onkin lähinnä esteettinen haitta, ei ole koskaan mukavaa että kotona vilistää ei-toivottuja otuksia, olkoon kuinka pieniä tai vikkeliä tahansa. Kuukauden kuluttua tehdään toinen myrkytys ja tavoitteena on ettei sokeritoukkia sen koommin meidän talossa tavata.
Nyt kirmaan saunaan rentoutumaan ja sen jälkeen alan laskea lampaita. Huomenna on todella aikainen herätys ja saan könytä ylös sängystä jo klo 5:15, joka on aamu-uniselle melkoista piinaa. 😀
Heipat huomiseen!
Seuraa myös somessa
Hyi, mikään ei todellakaan ole vastenmielisempää, kuin syöpäläiset kotona. Meillä oli sokeritoukkia 4 vuotta sitten ja tuholaistorjuja piti käydä meillä myrkyttämässä 3 kertaa ennen ,kuin ne saatiin kuriin. Silloin meidän piti olla poissa vähintään 7 tuntia, koska tyttäreni oli silloin alle vuoden. Oltiin sitten kumminkin poissa muutaman päivän. Minä olen niin herkkä, että pelkään jopa muurahaisia ja jos näen yhdenkin sellaisen sisällä niin alan jo harkita muuttoa pois. 😀 Onneksi saitte myrkytyksen ja toivottavasti pysyvät poissa.
Pitju: Sanos muuta, hyi yök! 🙂 Olen vähän öttikammoinenkin ja vaikka tytön ja äitiyden myötä olen oppinut hillitsemään hermoni ja sietämään kaikenlaisia öttiäisiä, amppareita ja hämähäkkejäkin, on kuvottavaa kun omissa nurkissa vipeltää kutsumattomia vieraita. Vähän varoiteltiin että myrkytyksen jälkeen sokeritoukkia saattaa löytyä keskeltä lattioita, mutta meillä ei ole ainuttakaan missään. Syynäsin todella tarkkaan joka paikan, sohvan aluset ja sängynkin eikä missään ole merkkejä kuolleista toukista (eikä onneksi elävistäkään). Sen sijaan hämähäkin tänä aamuna löysin tytön huoneen seinältä, se päätyi imuriin ja kiitos Dysonin turbiinimoottorin siitä tuli muusia. 😀
Äidilläni oli pari kesää sitten muurahaisinvaasio, olivat jostakin talon rakosesta löytäneet polun sisälle ja säntillisesti kipittelivät polkuaan pitkin ulos ja sisään. Kanelia laitoimme seinänvierustoille ja keittiöön ja sen koommin ei niitä ole näkynyt, luojan kiitos. Maatason koti olisi ötököiden osalta minulle painajainen, ensimmäinen kotini oli kerrostalon maatasossa ja siellä vipelsi terassilla aina hämähäkkejä ja seinillä lukkeja, onneksi mies hoiti ne siihen aikaan huitsin tuuttiin, vaikkakin tykkäsi kaikista öliöistä ja ”pelasti” ne tallovan jalkani alta vapauteen. 😀 😀
Hui yök. Inhoan niin paljon kaikenlaisia öttiäisiä- varsinkin kodissa jos niitä tapaa. Kiva kun postasit tälläistä sillä nuo sokeritoukat taitavat olla aika yleisiä ja puhtaissakin kodeissa. Sinä olet loistava esimerkki siitä ettei siistikään koti ole suojassa kodin tuholaisilta. Kerrostalot kun pitää sisällään monenlaista asujaa ja naapurista ne voi hyvin helposti levitä.
Meilläkin on niitä silloin tällöin näkynyt- yksi siellä täällä. Todella inhottavaa.. Auttaakohan tuommoiset koko talon myrkytykset todella..? Kerrothan kuinka prosessi etenee.
Hui: Sokeritoukkat ovat todella yleinen riesa, mutta harva kehtaa ääneen sanoa että sellaisia vipeltää oman kodin lattioilla. kaikenlaiset öttiäiset ovat edelleen monelle hirmuinen häpeänaihe ja ihan turhaan – ne kun tulevat ties mistä ja hyvin harvoin syynä on kodin sotkuisuus ja likaisuus. Torakoitakin saattaa saada vaikka lentokoneen ruumasta omaan laukkuunsa, kuten myös hotelleista ja muista majoituspaikoista.
Aikaisemmin sokeritoukkainvaasiot kohdistettiin viemäreihin, joista ne parissa vuodessa löysivät tiensä uudiskohteiden lavuaareihin ja lattiakaivoihin. Uuden tutkimuksen perusteella ne saattavat tulla ihan mistä vain, toki myös viemäriverkostosta, mutta myös talon muista rakenteista tai vaikkapa naapurista. Niitä saattaa lymytä piilosilla vaikkei itse edes huomaisi ylimääristen asukkaiden olemassa oloa. 😀 Onneksi ovat sillä tavalla harmittomia, etteivät pure ihoa tai aiheuta katastorfia ruokakaappeihin, kuten lutikat, lintukirput, jauhokoisat ja riisihäröt.
Yhtään ei kannata olla häpeissään tai nolostella jos omasta kodista löytyy kutsumattomia öttiäisiä, sillä niistä voi päästä eroon kun mahdollisimman nopeasti toimii, varsinkin kerrostalossa jossa karkulaiset siirtyvät liiankin vauhdikkaasti huoneistosta toiseen. 🙂
Kerron millainen vaikutus myrkytyksellä on, kun toinen myrkkykerta syyskuun lopussa on tehty. Ainakaan toistaiseksi ei ole näkynyt ainuttakaan sokeritoukkaa, sen enempää kuolleena kuin elävänäkään. Tosin niitä ei montaa vipeltänyt muutenkaan, joten pahaksi ei tilanne ehtinyt kehittyä ennen kuin pantiin myrkyt lattialistoihin ja lattiakaivoihin. 🙂
Heippa!
Mikä tilanne on nyt vuosien päästä? Onko taloyhtiönne pysynyt toukka vapaana? ?
Laura: On pysynyt tähän asti ja toivottavasti myös jatkossakin. 🙂 *koputan puuta*
Tiedän että tämä on jo hiukan vanha teksti, mutta halusin joka tapauksessa kommentoida että oli aivan ihana lukea näin rauhoittavalla ja panikoimattomalla otteella kirjoitettu teksti tällaisesta aiheesta! Asun itse uudiskerrostalon ylimmässä kerroksessa ja olen alkanut nyt nähdä kasvavissa määrin toukkia asunnossani. Tiedän että alakerrassa tapahtui viime vuoden puolella kattopinnassa vesivahinko, joten epäilen vahvasti että tällä on yhteyttä asiaan. Tähän asti olen ehkä hieman häpeäänikin yrittänyt hoitaa asiaa kotikonstein, mutta koska tällä ei näytä olevan vaikutusta, olen vihdoin tänään olen ollut asiasta ensimmäistä kertaa isännöitsijään yhteydessä, toivottavasti heidän asenteensa on tähän auttamishaluinen.
Olen itse todella siisti ihminen, eikä minun oikein ole mahdollista muuttaakaan pariin vuoteen, joten toukkien aiheuttama stressi on todella pitkäkatseista. Olenkin yrittänyt tottua ajatukseen, että eivät sokeritoukat ole vahingollisia ja metsässäkään en koskaan karsasta itikoita (monesti kulkevat hiuksissakin mukana ja päätyvät sitten suihkun yhteydessä viemäriin), mutta yleinen panikoiva tunnelma ei ole kauheasti auttanut tällaisen zen-mielentilan kasvattamisessa. Kiitos siis vähän toisenlaisesta näkökulmasta, tämä rauhoitti hieman omaa mieltäkin 🙂
Alisa: Kiitos kommentistasi, ihana kuulla että sain sinulle rauhallisemman mielen. 🙂 Sokeritoukat ovat harmittomia, vaikkakin ikäviä vieraita. Ne asustavat viemäriverkostossa ja jo puolessa vuodessa ne löytävät tiensä pääverkosta uuden talon putkistoon. Niitä ei pysty mitenkään kokonaan kitkemään ja onneksi meillä täällä Suomessa ei juuri muunlaisia ötököitä olekaan. Ulkomailla tilanne on toinen ja siellä niitä vasta viliseekin jos jonkinlaista ötökkää. Tämä lohduttaa omaa mieltäni, sillä olen vähän ötökkäkammoinenkin. 😀
Meillä sokeritoukat ovat myrkytyksen jälkeen pysyneet poissa, alimpien kerrosten tilannetta en tiedä. Aihe on edelleen arka, vaikka tiedossa on ettei sokeritoukka liity millään tavalla kodin siisteyteen. On likaisia ja siivottomia asuntoja joissa ei sokeritoukkia ole lainkaan ja on putipuhtaita koteja joissa niitä on. Tuholaismyrkyttäjän kanssa keskustellessani sain kuulla että kaupungeissa sokeritoukkia esiintyy enemmän, johtuen viemäriverkoston mittavuudesta. Mikään kolkka ei kuitenkaan niiltä ole kokonaan säästynyt ja sokeritoukkia esiintyy kaikkialla Suomessa sekä maailmassa.
Itse puhdistan suihkun lattiakaivon kerran kuukaudessa jotta sokeritoukat eivät pääse niin helposti kulkemaan pääputkistosta meidän kylpyhuoneen haaraan. Hiuksia ja muuta limaa pitkin ne steppailevat viemärissä ja mitä vähemmän niillä on valmista polkua valmiina, sen vaikeammin ne tulevat omasta lattiakaivosta ylös. Myös saunan kuivakaivon puhdistan parin kuukauden välein pesuaineella ja huuhdon mahdollisimman kuumalla hanavedellä perään. Meillä ilmeisesti suurin osa tuli juurikin saunan lattiakaivon kautta ja sieltä eksyivät sitten kodin muihinkin huoneisiin.
Tsemppiä sokeritoukkien sietämiseen ja hävittämiseen! Ei niihin koskaan kokonaan totu mutta ei niitä missään nimessä hävetä tarvitse. Niitä ei siisteys saa katoamaan ja myrkytyskin toimii vain tilapäisesti… kyllä ne meillekin taas palavat jossakin vaiheessa, valitettavasti, eikä muuttamallakaan niistä eroon välttämättä pääse eikä ainakaan pysyvästi. 🙂