Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Minun piti ennen syksyn tuloa ehtiä opettelemaan virkkauksen alkeet, jotta olisin itse saanut tehtyä säilytyspussukoita ja -koreja. Yritystä löytyi kyllä, mutta virkkaamisen idea ei oikein auennut minulle. Taidankin keskittyä ainakin toistaiseksi ihan vaan neulomiseen ja jättää virkkuuhommat muille.
Pentik oli pelastus, sillä sieltä löysin kivat mustat virkatut Juli-korit, joita ostin kaksi – ison ja pienen. Pienemmän täytin nyt aluksi lautasliinoilla, mutta ajattelin käyttää sitä myös kattauksessa leipäkorina. Yritän nimittäin ryhdistäytyä ja kattaa heti huomisesta alkaen pöydän aina kauniiksi ruokailuhetkiin, niin aamupalalla, päiväruoalla että iltapalalla.
Isomman korin ripustin eteisen seinälle huiveja varten. Nyt se roikkuu henkarista, mutta ajattelin korvata henkarin S-koukulla. Juli-koreja oli myös valkoisena, mutta värisävy oli luonnonvalkoinen, joten valitsin mielummin nämä mustat. Uskon että pärjäämme yhdellä isolla korilla talven asustesäilyksen suhteen, mutta voihan näitä onneksi lisäillä ylimpiin seinäripustimiin myöhemminkin, jos tulee tarvetta.
Pakko muuten kertoa teillekin, että meidän neiti oppi tänään ajamaan itse polkupyörällä. Apupyörät ovat vielä siis käytössä, mutta neiti ei ole aikaisemmin halunnut itse yrittää polkea polkimia ja olen joutunut työntämään hänet työntöaisasta kauppaan ja takaisin. Hurjaa vauhtia sitten mentiinkin, kun neiti sai itse päättää vauhdin. Tyttö pyöräili ja minä juoksin vieressä. Sen verran rankkaa oli juokseminen tälle mammalle, että kohta kutsuu saunan lauteet löylyineen ja pieni rentoutumishetki. 😀
Olen aivan haltioissani Clas Ohlsonin osista tuunatusta Design House Stocholmin Work Lamp -valaisinkopiostani. Kävin nimittäin vauhdikkaalla extempore-reissulla Clas Ohlsonilla ostamassa tarvittavat osaset valaisintuunaukseeni ja kotiin paluun jälkeen meni tasan kymmenen minuuttia kun oli valaisimeni toimintakunnossa. Tässä se nyt on, minun rakas raksalamppuni!
Sähkökytkennöissä kannattaa turvautua aina ammattilaiseen
Minulta on pyydetty parikin kertaa kuvallisia ohjeita, kuinka oikein tuunailen sokeripalan tilalle seinäpistokkeen. Nyt kuvasin teille kaikki vaiheet, mutta painotan että sähkötöitä ei kannata ihan ummikkona lähteä tekemään (eikä tätä kai saisi muutenkaan tehdä kuin valtuutettu sähkömies). Harkintaa sekä varovaisuutta pitää aina käyttää tällaisissa hommissa.
Osat jotka tarvitset roikkalampun rakentamiseen
Tässä kaikki tarvittavat osat, lukuunottamatta pientä talttapäistä meisseliä jota tarvitaan sekä valkoisen muovikuvun että sokeripalan irroittamiseen. Eli Clas Ohlsonin lampunjohto, ritiläkupu, hehkulankalamppu ja seinäpistoke katkaisimella varustettuna, sekä keskikokoinen ristipäämeisseli.
Vaihe 1: Irroita kupu ja sokeripala
Ensimmäisenä työvaiheena on valkoisen kattokuvun ja sokeripalan irroittaminen. Ruuvaa pienellä talttapäämeisselillä valkoisen kuvun varressa oleva silikoninen kiristysruuvi auki, jolloin pystyt vetämään johtoa ulospäin kuvusta ja pääset kunnolla käsiksi sokeripalaan.
Tämän jälkeen ruuvaa samaisella talttapäämeisselillä sokeripalan ruuvit auki ja vedä johdot irti sokeripalasta sekä ripustuslenksuista (yhtenäinen komponentti, eli lenksut ovat suoraan kiinni sokeripalassa). Lopuksi vedä iso kattokupu pois johdosta.
Nyt sinulla on kolme irtonaista osaa, eli johto, sokeripala ja kattokupu. Sokeripalan ja kattokuvun voi siirtää syrjään. Ne kannattaa kuitenkin säästää.
Vaihe 2: Irroita kotelon kansi ja kiinnitä uusi johto
Sitten käsiksi seinäpistokkeeseen. Ruuvaa takaosan neljä ruuvia auki ja irroita etukansi.
Pujota johto pistokkeen alaosassa olevan levyn alta ja aseta molemmat johdonpäät (sininen ja ruskea) reunimmaisiin metallikiinnikkeisiin. Keskimmäinen reikä on maadoitusjohtoa varten, mutta johto ei ole maadoitettu, joten se jää tyhjäksi tässä tapauksessa.
Sähkömies-ystäväni sanoi ettei ole väliä miten päin ruskean ja sinisen johdon laittaa tässä kyseisessä tapauksessa, kunhan ne ovat ulommaisissa rei´issä, koska seinäpistoke toimii molemmin päin. Jos johtojen paikat olisi valmiiksi värikoodattu, tulisi sininen laittaa siniseen ja ruskea ruskeaan.
Vaihe 3: Poista tukirengas ja kiinnitä ritilävarjostin paikalleen
Poista valkoisesta lampunkannasta erillinen varjostinta varten oleva tukirengas. Tätä ei tarvita lainkaan. Metallinen ritiläkupu kierretään valkoisen lampunkannan kierteisiin varjostinrenkaan tilalle. Musta johdossa olevan peitekupu liikkuu vapaana ja sen voi asetella lopuksi paikoilleen.
Sitten vaan hehkulamppu tai halogeenilamppu kiinni kantaansa ja voila, se olisi siinä.
Johdon lyhennys solmimalla
Tein koiran vuoksi johtoon pienen solmun, jotta johto ei roiku. Koira kun tykkää nukkua tuolla keittiön ikkunan edessä. Nyt ei tarvitse pelätä että raksalamppuni mätkähtää alas. Ritilä on kyllä sen verran painava, että ei se ihan hevillä hyllyltä alas onneksi tippuisikaan.
Itse tehty industriaalinen valaisin
Tällainen DIY tällä kertaa ja pakko on hehkuttaa vielä, että on yhtä onnistunut kuin oksarekkinikin. Kyllä nyt kelpaa iltasella laittaa valo päälle ja tunnelmoida. Eikä ole enää keittiössä iltaisin pimeää nurkkaa.
Minä nappasin kaupan viimeisen mustan ritiläkuvun ja suosio on ilmeisesti yllättänyt myös muissakin myymälöissä, koska kaikkialla myydään myyjän mukaan nyt ei-enää-oota. Syyskuun puolivälin kieppeillä on kuitenkin tulossa uusi erä, joten kolme-neljä viikkoa menee että ritiläkupua taas saa, mustana ja valkoisena.
Dots-mania ei ota vieläkään laantuakseen ja eteisen kokoelma on kasvanut yhdellä mustalla isolla Dotsilla. Minusta nuo ovat aivan ihania ja tykkään kun valkoisen joukkoon on eksynyt kaksi muutakin väriä, tammi ja musta. Eteisen lisäksi tytön huoneesta löytyy kolme keltaista pikkuista Dotsia.
Kaikissa näissä näkyy väristä riippumatta puunsyyt ja minusta se on äärimmäisen kaunista. Puupinnat ovat nousemassa sisustustrendien aallonharjalle taas muutaman vuoden tauon jälkeen ja vaikka en sisustakaan omaa kotiani muodin mukaisesti, huomaan että mitä enemmän näen puisia pintoja (oli väri, materiaali tai kuosi mikä hyvänsä – paitsi pyökki), sen enemmän pidän näkemästäni. Trendi-ilmiöiden ilmestymiseltä omaan kotiin ei voi siis täysin välttyä, vaikka puupinnat ovat toki aina muutoinkin in vaikka eivät varsinaisesti uusimman trendin mukaisia olisikaan.
Halusin teille näyttää miten paljon nuo Dotsit tulevat ulos seinästä. Ison mollukan takana piilee tuollainen varsi, jonka ympärille saa henkarin. Isoimpaan Dotsiin ei mikä tahansa henkari käy, koska varsi on niin paksu. Keskikokoiseen ja pieneen mahtuu perus standardikokoinen henkarikoukku. Dotseista tulee kivat valo- ja varjoefektit juuri tämän syvyyden ansiosta.
Ja loppuun kuva miltä seinä näyttää normaalisti. Talvella Dotseissa roikkuu luonnollisesti enemmän tavaraa, koska käytössä on huivia tms. Minusta seinä on romppeiden kanssa kivan kodikas ja todella kätevä on napata siitä takkia ja laukkua mukaansa ulos lähtiessään.