Minulta on toivottu postausta meidän hauvasta, joten saanko esitellä: Meidän Miffe! Miffe on 7-vuotias sekaroituinen tyttökoira – villakoiran ja cockerspanielin sekoitus, joka tunnetaan nykyään myös nimellä cockapoo (cockapoosta voit lukea enemmän wikipediasta TÄÄLTÄ) Kyseistä rotua, joka ymmärtääkseni on muutamissa maissa tällä hetkellä rekisteröintiprosessissa. Cockpoo-nimitystä ei tunnettu vielä lainkaan kun aikoinaan vuonna 2002 sain meidän edesmenneen Roope-koiramme, joka on samaa sukua Miffen kanssa. Sekä Roope että Miffe ovat sukulaisisperheemme kahden koiran jälkeläisiä, joista äitikoira oli cockerspanieli ja isäkoira villakoira. 

Kiltti, mukaileva, fiksu ja hellä cockapoo

Miffe kuuluu keskikokoisiin koiriin ja on kooltaan hieman isompi kuin cockerspanieli. Jalat ovat pitemmät kuin cockerilla, mutta säkäkorkeutta ei ole aivan niin paljoa kuin villakoirilla. Roope oli uroskoirana selkeästi Miffeä suurempi, mutta mitä olen muista cockapoo-koirista lukenut niin kokoa on melko vaikea ennustaa etukäteen. Pieniähän ne kaikki karvaturrit on vauvoina.

Miffe on luonteeltaan todella kiltti, mukaileva, fiksu ja hellä. Hyvin lapsiystävällinen ja huolehtivainen. Tämäkin on osittain varmasti koiran persoonasta ja tottumuksesta kiinni, sillä Miffe on aina ollut altavastaavana meidän perheessä kun Roope-isovelikoira oli se joka pisti pikkuneidin ruotuun hyvin nopeasti. Roopekin oli kiltti ja lempeä, mutta vanhetessaan ja tullessaan sairaammaksi (sydänperäisiä ongelmia, ei perinnöllisyystekijää) otti mielellään etäisyyttä lapsista.

Miffe on tosi touhukas ja pentumainen vielä 7-vuotiaanakin. Miffe tykkää leikkiä ”koppi vai ei”-leikkiä, jossa heitellään ilmaan sukkamyttyä ja Miffe hyppää korkealle ilmaan nappamaan kopin. Myös lumessa Miffe rakastaa telmiä, vaikka vuorostaan vesilammikot hän kiertää kaukaa.

Haastava turkki trimmata

Eläinlääkäri aikoinaan penturokotuksia ottaessa varoitteli minua, että cockereille tavanomaiseen tapaan tulisi omillekin koirilleni (Roope ja Miffe) paljon korvatulehduksia. Näin ei kuitenkaan meidän tapauksessa käynyt, sillä Roopella ei reilun 9-vuotisen elämänsä aikana ollut korvatulehdusta kertaakaan. Miffellä on ollut vain kaksi kertaa, ensimmäinen kerta oli vasta vuosi sitten Miffen ollessa 6-vuotias. 

Turkki on pentuna aivan pumpulinen ja pehmeä, helppohoitoinenkin. Noin vuoden iässä alkaakin sitten varsinainen hulabaloo turkin hoitamisen kanssa, sillä omilla koirillani on molemmilla 50-50 % sekoitus pehmeää ja karkeampaa karvaa sekaisin (cockerin pehmeä karva ja villakoiran karkea ja kippura karva) ja takkuuntuminen on aivan hillitöntä. Trimmerit ei meinaa pystyä leikkamaan karvoja, pehmoinen cockerinkarva jää jurnuttamaan trimmerin terää vasten ja kone joutuu äärimmäisen koville. Meillä on jo neljäs trimmeri menossa ja vähintäänkin yhtä monta kertaa on niihin vaihdettu erilliset terätkin.

Takkuja tulee turkin kasvaessa, varsinkin pään ja pepun alueelle sekä nivustaipeisiin. En usko että tästä cockapoo-mixistä saa koskaan näyttelykuntoista koiraa. Ja kuten ehkä kuvistakin huomaatte niin Miffen karvat on napsittu vähän miten sattuu, osa saksilla ja osa koneella sieltä mistä saa. Työläs tämä turkki on ja vähintään kolme kertaa vuodessa on sitä trimmattava oikein kunnolla. Yksi konetrimmaus kestää noin 4-6 tuntia ja minulla on parhaillaan mennyt kokonainen päivä kahden koiran kesäturkin ajelussa. 😀

Meidän rakas Miffe

Cockapoot on valloittaneet minun sydämeni lopullisesti ja ihana olisi saada Miffelle pikkusisko tai -veli touhukaveriksi. Miffe koki Roopen kuoleman todella raskaasti, kun oli tottunut aina olemaan Roopen kanssa. Roope oli dominoivassa asemassa ja Miffe sai hyvin huolettomasti elää ja olla, sillä Roope puolusti Miffeä aina lenkeilläkin muilta koirilta (poikakoirilta, jotka tuli nuuskimaan liian lähelle koska Miffe ei tykkää kun sellainen nolopeppu). 😀

Miffellä on ollut kova sopeutuminen ainoana koirana olemiseen ja nyt alkaa olla arki jo ihan ok. Leikkiä ja seuraa Miffe kaipaa kovasti ja usein iltaisin käpertyy minun jalkoihin nukkumaan, vaikka siinä tuleekin nopeasti liian kuuma. Yksin olosta Miffe ei tykkää vieläkään ja vasta nyt viime kuukausina on alkanut hyväksymään mukisematta sen että jää hetkeksi yksikseen. Aikaisemmin Miffe on haukkunut hätähuutoa, avannut roskakaapin oven ja repinyt roskat lattialle yms. ihanaa pientä jäynää. Ei uskoisi että kyseessä on kuitenkin keski-ikäinen matami. 😀

Tässä siis meidän Miffe!

Viettääkäähän ihana ja aurinkoinen päivä!

Lue myös: Miffe 10.10.2005 – 15.9.2017