Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
En ole kovinkaan inspiroitunut korujen käyttäjä. Aika kummallista sinällään, koska kuitenkin haalin ympärilleni kaikkea kaunista ja tunnustaudun myös varsinaiseksi harakaksi – jos se kiiltää, se on minun. 😀
Olen alkanut viime vuosina heräilemään asusteiden käyttöön, joita myös korut ja kellot ovat. Ne viimeistelevät asukokonaisuuden ja ovat myös oleellinen osa juhlapukeutumista. Koruja minulla ei ole kuin muutama ja rannekellon olen viimeksi omistanut 12-vuotiaana. Siispä otin sydämen asiaksi etsiä itselleni korun korvikkeena toimivan kellon. Myönnän olevani mainoksen orja, koska kaikista maailman vaihtoehdoista tykästyin eniten Michael Korsin MK8077 -blogikelloon. 🙂
Parasta tässä kellossa on sen suuri koko, joka ei jää huomaamatta. Kultainen väri sopii sormuksiini ja on mielestäni hopean väristä kelloa aikuismaisempi ja arvokkaamman oloinen vaihtoehto. Tämä on luonnollisesti makuasia.
Yksinkertainen ulkonäkö mahdollistaa kellon käytön myös arjessa, eikä siten ole liian juhlava minulle. Tässä kellossa on kaikki kohdallaan. Täytyykin nyt ihan vakavasti harkita tämän kellon ostoa, sillä kesällä olisi muutamatkin kinkerit, jonne tarvitsisin ehdottomasti jotakin ranteeseen sujautettavaa.
Millaisia kelloja teillä on? Hyviä vaihtoehtoja ja suosituksia kuulisin mielelläni!
Tilasin Perfect Home -sisustuskutsujen edustajalta Lindalta tuotekatalogin mahdollisia sisustuskutsuja silmällä pitäen. Nyt pitäisi vaan saada se kööri kasaan, jotta saataisi lyötyä päivän lukkoon. Perfect Homella on aivan ihania juttuja ja parhaimmistosta räpsin teille kuvia…
Ylemmän kuvan alhaalla oikealla oleva metallinen kulho oikein huutaa nimeäni. Tuo olisi täydellinen erilaisten ruokien ja herkkujen tarjoiluun, sekä sampanjapullon cooleriksi.
Lamppuharakka täällä hyvää iltaa! Eipä ole ihme, että iskin silmäni TAAS lamppuun. Tuo kuvan valaisin olisi niin kiva sohvan vieressä pikkuisellä sivupöydällä. Ja alemman kuvan aterimet, do I have to say more? Tahdon nämä ja nuo taitaa voittaa ulkonäössä jopa Villeroy & Bochin New Wave-aterimet.
Rustiikkisia esineitä ja kaunis kynttiläasetelma – niin kauniita. Eivät tosin ole nyt ajankohtaisia kesää vasten, mutta syksymmällä kyllä. Ja alla olevat kynttiläjalat! Rakastuin! Pakko saada juurikin nämä. Korkeutta niillä on 70 cm, eli näyttävyyttä ei puutu. Sopisi meille täydellisesti.
Kaunis kiitos sinulle Linda kuvaston lähettämisestä. Loppuilta meneekin nenä kiinni kuvastossa ja kuolaa suun pielistä pyyhkien.
Perfect Home -edustaja Linda Malmberg operoi sisustuskutsuja PK-seudulla, Hämeessä ja Pirkanmaalla. Häneltä voi tehdä myös yksittäisiä tilauksia sähköpostitse ja tuotteet toimitetaan suoraan asiakkaan kotiovelle DHL:n toimesta. Lindaan saat yhteyttä sähköpostitse osoitteesta: linda.malmberg(a)hotmail.fi.
Minulta on jo aikaa sitten toivottu postausta eläinystävällisestä vaaleasta sisustuksesta. Nyt kun Pappelinan muovinen matto on tovin ollut käytösssä, ajattelin tämän toteuttaa.
Koiraperheen piina – Ikea Klippan sohva
Meillähän siis on ollut kaksi koiraa, enää on vain yksi. Ensimmäisen kerran sisustin kotimme kokonaan valkoisella vuonna 2006, kun asuimme pienessä väliaikaisessa yksiössä. Hankimme silloin Ikeasta valkoisen Klippan-sohvan pestävällä puuvillaisella päällisellä. Se oli emämunaus.
Koirillamme on aina ollut lupa mennä kaikkialle, myös sohvalle ja sänkyyn. Valkoinen on arka väri ja siinä näkyykin poikkeuksetta lika hyvin nopeasti ja näkyvästi. Ajattelin mielessäni, että äkkiäkös sen sohvanpäällisen pesee, jos se likaantuu. Niinpä niin. Kaksi tuntia oli mennyt käyttöönotosta kun sohva oli jo tassun jälkiä täynnä. Hölmö minä.
Sohvan päällistä pestiin ahkerasti silloisen taloyhtiön isossa pesukoneessa. Aivan järkyttävä vaiva, sen voin sanoa. Vannoinkin silloin, ettei meille enää koskaan tule valkoista sohvaa. Kuinka väärässä olinkaan.
Puuvillaisen päiväpeiton pesetys 100 euroa
Samoihin aikoihin meillä oli Casa Stockmann -merkkinen puuvillapintainen jättisuuri päiväpeitto. Kuten arvata saattaa, se likaantui ennätys nopeasti ja suuren kokonsa puolesta sitä oli aivan mahdotonta itse pestä.
Pesula olisi veloittanut 100 euroa sen pesetyksestä, saman verran siis kuin mitä päiväpeitto maksoi uutena. Tovin katselimme likaista päiväpeittoa, jonka jälkeen se lähti kierrätykseen (uusi omistaja pesi sen itse). Jälleen kerran vannoin kautta kiven ja kannon, etten ikinä koskaan enää milloinkaan hanki valkoista päiväpeittoa.
Tahroista traumatisoituneena ostimme mustan sohvan
Tämän nykyisen kodin myötä tuli ajankohtaiseksi päivittää kalusteet ja tahroista traumatisoituneena ostimme mustan sohvan. Ostimme myös mustan päiväpeiton. Munaus numero kaksi. Jos taloudessasi on kaksi vaaleaa karvaista koiraa, musta ei välttämättä ole se paras värivaihtoehto.
Mustassa sohvassa näkyi kaikki karvat, pöly ja myös ne samaiset tassun jäljet, tällä kertaa vaalean harmaina. JEI! Sohva oli alcantaraa ja muuten laadukas, mutta karvojen ja pölyn vuoksi aina epäsiistin näköinen. Sama koski puuvillaista mustaa päiväpeittoamme.
Tässä vaiheessa aloin olemaan tuskainen ja ensimmäistä kertaa tulin ajatelleeksi, onko materiaalilla sittenkin enemmän merkitystä kuin värillä. NO ONHAN SILLÄ!
Mustan, valkoisen ja pähkinänruskean sekasorto
Sisustuksemme oli pitkään retuperällä, kun en tiennyt minkälaista materiaalia saati väriä pitäisi kotiin hankkia, että pääsisin eroon ”aina likaisesta” ilmeestä. Kovasti tahdoin valkoista kotia, mutta mies ei lämmennyt ajatukselle lainkaan. Hänkin muisti varsin hyvin, miten vaikea oli ylläpitää valkoista kotia.
Kokeilimme sitten pähkinää ja ruskeaa. Eipä nekään toimineet yhtään paremmin. Mustan, valkoisen ja pähkinänruskean sekasorto oli rauhaton, eikä meistä kumpikaan tykännyt. Onneksi sisustus jäi tässäkin vaiheessa aivan alkutekijöihin, sillä veri veti valkoiseen ja päätimme repäistä hankkimalla valkoisen nahkasohvan.
Nahkainen sohva kestää koirien kynnet
Yritin ensin varjella uutta sohvaa koirilta ja komensin koirulit topakasti aina alas, kun siihen hyppäsivät. Mutta minkäs sille enää mahtoi, kun koirat olivat jo vuosia tottuneet sohvalla makoilemaan. Oma moka.
Huomasin pikkuhiljaa, että nahkainen sohva kestää koirien kynnet ja lian saakin pyyhkäisemällä puhtaaksi. Ei siis enää hermoja raastavaa pesu-urakkaa, kuten oli kangaspäällysteisen sohvan kanssa.
Myös synttärilahjaksi saamani Dupion-silkkisen valkoisen päiväpeiton suhteen olin alkuun aivan varma, että tästä ei hyvää seuraa. Mutta kappas vaan, siihenkään ei jääny tassuista likaa eikä karvoja. Voitte varmaan arvata kuinka iloinen yllätys tämäkin oli.
Mattojen suhteen teimme monta virheostosta
Mattojen suhteen teimme todella monta virheostosta, mutta toisaalta niin taitavat tehdä kaikki koirien omistajat. Vaikea on ilman kunnon kokemusta tietää, miten matto käyttäytyy kunnon käytössä ja kulutuksessa.
Osta Carpetsin valkoisen villasekoitteesta valmistetun maton ostin erään bloggaajan suosituksesta. Matto todellakin lunasti korkeat odotukseni. Ei tartu lika, eikä karvatkaan. Tahrat ovat lähteneet pyyhkimällä ja matot ovat edelleen parin vuoden yhtäjaksoisen käytön jälkeen siistissä kunnossa. Välttääkseni uusia virheostoksia, ostin kaikki tarvittavat matot tuota samaa merkkiä.
Koiran kestävä matto pysyy ehjänä ja puhtaana
Nyt kaipasin keveämpää ilmettä kesäksi ja päätinkin jo vuosi takaperin, että seuraava mattohankintamme tulee olemaan Pappelinan muovinen matto. Etsin etukäteen paljon kokemuksia tästä matosta mm. blogeista, keskustelupalstoilta ja kaikkialta mihin Google minut vaan vei.
Pappelina-matto tuli ja lunasti paikkansa olohuoneessa pörröisten mattojen tilalta, enkä ole katunut sekuntiakaan tätä valintaa. Koira on kuopsinut mattoa, tyttö syönyt ja syödessään sotkenut, ja itsekin kaadoin kahvit matolle, kun kompastuin omaan housun lahkeeseeni.
Mattoon ei jäänyt minkäänlaisia jälkiä vahingoista. Kaikki tahrat ja möhmöt sain putsattua. Putsaukseen käytin tiskirättiä, mikrokuituliinaa sekä yleispesuainesuihketta.
Koiraperheen sisustus – Hyväksi havaitut vinkit
Muiden kalusteiden osalta ei ole eläinongelmia koskaan esiintynyt. Jos lika ja rapa roiskuu, saa sotkut pyyhittyä puhtaaksi koska tahansa ja millä tahansa vempeleellä. Tekstiilit ovat lähinnä meillä olleet ne murheenkryynit, kuten varmasti muillakin eläintalouksissa.
Summa summarum, väriäkin tärkeämpää on miettiä materiaaleja. Jos mustan koiran omistajalla on musta sohva, ei koirankarvoista aiheutunut ongelma kuitenkaan poistu, vaikka karvat eivät näkyisikään.
Nahkasohvaan taasen ei tartu karvat, joten sohvan värillä ei ole lainkaan väliä. Sama juttu myös matoissa, petivaatteissa yms. Meillä koirien tassut ja masun alunen pestään kylpyhuoneessa, jos ovat rapaisia. Pääasiassa vain kurakeleillä. Muuten koirat mennä viipottavat suoraan ovesta sisälle ilman kuurausta. Vapaan kasvatuksen lapsia nääs. 🙂
Toivottavasti tästä postauksestani on hyötyä teille, joilla karvaturrit asustavat.
Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
