Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Vuosi vaihtui mukavissa merkeissä ja olin täynnä energiaa, ideoita ja virtaa uuden vuosikymmenen innostamana. Tammikuun puolivälissä äitini kuitenkin sairastui äkillisesti ja siitä alkoi elämäni pisimmät ja pelokkaimmat 5 viikkoa, jonka aikana sairaalan käytävät ja taskuun ryttääntyneet nenäliinat tulivat tutuiksi. Tunteet heittelivät ylös alas lääkäreiden antamien tilannekatsausten mukaan. Päälimmäisenä mieleen jäi kuitenkin oma avuttomuus ja pelko. Läheisen sairastuessa vakavasti sitä on ihan voimaton ja tätä tunnetta minun oli vaikea hyväksyä.
Elämä balanssiin
Vakavien asioiden äärellä aloin näkemään oman elämäni erilaisessa valossa. Äitini on tällä viikolla siirtynyt kotiin jatkamaan toipumistaan ja koska tilanne näyttää hyvältä, on minulla jäänyt himppasen ajatustyöhön vaadittavaa energiaa omaankin käyttööni. Elämänlaatu ei itsestään parane, joten tämän kevään agendalla on ryhtyä ajatuksista tekoihin ja laittaa oma elämä ja asiat balanssiin.
Terveydestä kannattaa huolehtia ennen kuin myöhäistä. Tämä ei koske pelkästään fyysistä hyvinvointia, kuten ruokavaliota, painonhallintaa, lepoa ja liikuntaa, vaan myös henkisestä terveydestä ja ennen kaikkea omasta jaksamisesta huolehtimista. Olen ollut viime viikot äärimmäisen väsynyt ja tänään olen ensimmäistä kertaa tammikuun puolivälin jälkeen kokenut kunnolla innostuvani jostakin niin paljon etten meinaa pöksyissäni pysyä… tällä energialla on hyvä jatkaa!
Työ ja vapaa-aika
Kotona työskentelyssä on paljon hyviä puolia ja arvostan suuresti etätyömahdollisuutta. Oman kodin rauhassa työn tehokkuus on erinomainen ja koen että luovuuskin kukkii enemmän kotona kuin toimistolla. Huonona puolena on se että kodin pitäisi ensisijaisesti olla koti. Kaikki viitteet työasioista olisi hyvä saada suljettua välillä kokonaan pois silmistä ja mielestä.
Työn ja vapaa-ajan erottaminen on haastavaa etenkin kun työskentelee yksin. Huomasin jo viime syksynä että vuokraamastani minitoimistosta huolimatta jämähdin aamukahvin jälkeen kotiin ruokapöydän ääreen työskentelemään, kunnes en toimistolle jaksanut raahautua enää ollenkaan. Jalo päätökseni pyhittää arki-illat vapaaksi ei myöskään toteutunut ja loppuvuoden tein töitä kotona aamusta iltaan ja usein myös viikonloppuisinkin.
Uusi päämaja
Irtisanoin minitoimiston vuokrasopimuksen päättymään vuodenvaihteeseen ja tätä olen katunut. Tuskailin asiaa yrittäjä toimiville ystävilleni viikonloppuna ja aivoriihen tuloksena päätimme yhdistää kimpsut ja kampsut kustannustehokkaasti saman katon alle.
Kiikarissa onkin nyt löytää mahdollisimman nopeasti uusi noin 100m2 kokoinen media- ja markkinointialan sekatyöläisille soveltuva päämaja, jonka saisi pienellä pintaremontilla kuntoon. Huomenna olemme menossa katsomaan yhtä vuokratilaa, joka alustavien tietojen valossa vaikuttaa hyvin potentiaaliselta vaihtoehdolta.
Bloggaaminen ja somevaikuttajana toimiminen
Olen myös miettinyt miksi kirjoitan tätä blogia ja haluanko jatkossakin olla osa rakentamaani verkostoa. Olen tarkastellut kriittisesti itseäni somevaikuttajana ja sitä mitä annettavaa minulla ylipäätään on. Laitoin kaikki risut ja ruusut rinnakkain listaan ja totesin että ruusuja on selvästi enemmän ja niinpä jatkan blogini kirjoittamista niin kauan kun se tuntuu kivalta. Sisällöntuottaminen erilaisissa muodoissaan on kutsumukseni ja oma blogini on myös luonnollinen jatkumo työlle jota teen.
Katse siis eteenpäin ja kohti parempaa! Haluan olla itselleni armeliaampi ja hellempi. Haluan olla enemmän läsnä kaikessa mitä teen ja muistaa nauttia jokaisesta pienestäkin hetkestä rakkaideni kanssa.
Tämän päivän sisustustrendeissä on havaittavissa nostalgisia piirteitä ja juurekkuutta. Somen sisustuskuvissa ja -päivityksissä näkee kasvavissa määrin pieniä ja suuriakin yksityiskohtia, kuten kalusteita, tavaroita tai värejä, jotka muistuttavat lapsuudesta ja omasta historiasta, ihmisen ikään tai vuosikymmeniin katsomatta. Tänään jutustelen teille vähän syvällisempiä ajatuksia oman elämäni juurista ja niiden vaikutuksesta kotini sisustukseen.
Mix & match – Pala nostalgiaa
Vuosi 2020 on toivoa täynnä! Ekologisuus, nostalgisuus ja perinteet ovat nousseet uudenlaiseen arvoon ja sisustuksessa se näkyy mix & match -tyylisenä rentoutena ja juurekkuutena. Parikymppisten kodeista löytyy 90-luvulta tuttuja yksityiskohtia, meidän kolmekymppisten kodeista enemmänkin 70- ja 80-lukujen piirteitä ja niin edelleen. Lisämausteena on vielä omien vanhempiemme historia tavaroineen ja muistoineen.
Siinä missä 2000-luku laittoi kaiken uusiksi, palauttaa 2020 osan nostalgiasta takaisin. Vanhaa osataan arvostaa ja vaarin 30-luvulla nikkaroima hieman kiikkana pöytä tai äidin 90-luvulla ostama valaisin ei enää ole häpeä vaan ylpeys – osa omaa historiaa ja pala persoonaa.
Kuva: Sami Kuusivirta
Se uusi tyttö
Olen lapsena muuttanut vanhempien työn takia usein ja muuttojen myötä oppinut sopeutumaan tilanteisiin ja luomaan nahkani uudelleen kerta toisensa jälkeen. Tältä osin elämäni on ollut juuretonta, kodit ja kaverit ovat vaihtuneet tiuhaan ja olin aina se uusi tyttö.
Opin jo ihan pienenä integroitumaan osaksi valmista porukkaa, vaikkei se aina helppoa ollutkaan. Olen kasvanut ulkopuolisuuden tunteen kanssa ja tottunut olemaan oman tieni kulkija, se outo uusi tyyppi josta kukaan ei tiedä mitään. Kivan kaverin löytäessäni panostin ystävyyteen 110%, sillä koskaan en tiennyt miten kauan ehdin kaverini kanssa aikaa viettämään ennen kuin uusi paikkakunta taas kutsuu.
Halusin aina että minut muistetaan ja aikana ennen tekstiviestejä kirjoittelinkin säännöllisesti vanhan ajan paperikirjeitä vanhojen kavereideni kanssa kuulumisia ja valokuvia vaihdellen. Näin jälkikäteen koen että yritin ehkä ankkuroida itseni kavereiden avulla, jotta minulla olisi menneisyys ja jonkinlainen historia jossakin päin maailmaa. Parhaita ystäviä ja ihania muistoja kertyi paljon, vaikka elämänmittaista yhteyttä ei takataskuun lapsuuden ajoilta lopulta jäänytkään.
Valkoisen sisustuksen viettelys
Säännöllisten muuttojen takia tavarakuorma pidettiin mahdollisimman pienenä ja muistan että olemme ainakin kerran muuttaneet valmiiksi kalustettuun kotiin vuoden ajaksi. Ensimmäisen oman huoneen sain ollessani tokaluokkalainen. Sinne kävimme paikallisesta huonekalukaupasta äitini kanssa ostamassa valkoisen sängyn, valkoisen koulupöydän, valkoisen pienen kirjahyllyn, valkoisen maton ja koulupöydän päälle valkoisen seinähyllyn. Muistan edelleen miten onnellinen olin tuosta huoneestani ja sen kauniista kalustuksesta – minun ikioma huone! Vuosi oli 1992 ja valkoinen oli muotia, kiitos Kauniit ja Rohkeat -sarjan tyyli-inspiraation. 🙂
Rakkauteni valkoiseen sisustukseen juontaa juurensa mitä luultavimminkin juuri tuosta muistosta. Ensimmäistä kertaa koin että minulla on jotain omaa, jotain pysyvämpää ja jotain sellaista, mitä ei tarvitse jakaa siskojeni kesken. Ehkä siksi valkoinen edustaa minulle värinä uutta alkua ja energiaa, se heijastaa positiivisia tunteita ja vapautta elää oman näköistä elämää.
Juurettomat juuret
Vaikka materialistinen elämäni on ollut juuretonta, en silti koe että elämästäni puuttuisi mitään. Juureni ovat perheeni, he ovat minulle menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, lohtu ja turva, ilo ja onni, ankkuri kaikelle. Meidän perhe on tiivis yksikkö ja pidämme toisistamme aina huolta. Mitä tahansa elämässäni tapahtuu, hyvää tai huonoa, ensimmäisenä siitä kuulee siskoni ja äitini – jaettu ilo enemmän antaa, jaettu suru on kevyempi kantaa.
En tiedä miltä tuntuu asua koko lapsuus samassa osoitteessa tai millainen vaikutus jo päiväkodissa alkaneella ystävyyssuhteella on henkiseen kasvuun. Toisaalta tiedän miltä tuntuu heittäytyä uusiin asioihin ja miten sopeutua yllättäviinkin suhdannevaihteluihin ja tilanteisiin.
Jokaisella meistä on omanlainen menneisyys, joka on muovannut kokemuksiamme ja näkemyksiämme. Moni voi ajatella että olen sitoutumiskyvytön ja juureton kiertolainen, mutta itse en koe asiaa niin. Juureni eivät ole ehkä perinteisellä tavalla paikkaan sidottuja, mutta vahvat ne silti ovat enkä pelkää tai välttele sitoutumista.
Minimalistinen lapsuus
Vaikka koen olevani materialisti, en ole koskaan ripustautunut tavaraan, enkä koe tarvetta säästää muistoesineitä kuin poikkeustapauksissa. Rakkaiden koirieni uurnat, pannat, karvatupsut ja paperivalokuvat on visusti tallessa, kuten myös tytön vauvamuistot (ultrakuvat, rannekkeet, ensimmäiset vaatteet ja ensikengät jne).
Tanssikisavuosieni mitalit ja pokaalit pistin vuodenvaihteessa huitsin tuuttiin ja niistä muistona on enää vain pilvipalveluun tallennettu valokuva. Tämä voi vaikuttaa monista todella oudolta, hankkiutua nyt eroon kivoista muistoista, mutta minulle tämä on aivan tavallista, enkä koe tarvetta tai edes halua säästää kuin ne kaikista rakkaimmat muistoesineet.
Minulle sopivasti on monille liian vähän ja historiaani peilaten se on täysin ymmärrettävää. Olisin persoonana varmasti erilainen, jos olisin asunut koko lapsuuteni samassa korttelissa samojen ystävien kanssa kasvaen. Kenties kiintynyt enemmän kalusteisiin ja tavaroihin, kenties en, kuka tietää.
6 kotia 6 vuodessa
18-vuotiaana muutin pois äitini helmoista ja 19-vuotiaana ostin ensimmäisen oman kotini, 66m2 kokoisen kolmion rakenteilla olevasta uudiskohteesta. Pari vuotta myöhemmin jatkoin matkaani ja asuin lyhyesti vuokralla kahdessa eri osoitteessa ennen kuin ostin nykyisen kotini vuonna 2006. Tämä oli rakkautta ensisilmäyksellä, vaikka uumoilin etten välttämättä tule loppuelämääni tässä asumaan. Asunnonvaihtohepuliksi kutsumani muutto- ja muutostarve on iskenyt monesti vuosien varrella ja on suorastaan ihme että edelleen asutan tätä samaa kotia. Kukapa olisi minusta moista aikoinaan uskonut.
Vaihtelunhalu on aina ollut läsnä ja muistan miten olen lapsena äidiltäni salaa vaihtanut koko kodin järjestystä hänen poissa ollessaan. Äiti ei aina tykännyt lopputuloksesta ja monet kerrat jouduin palauttamaan järjestyksen takaisin entiseen omasta mielestäni hyvin perustelluista vastaväitteistä huolimatta. Omassa huoneessani olen kuitenkin aina saanut vapaasti sisustella ja toteuttaa itseäni, siitä kiitos äidilleni!
Eri koti, sama osoite
Minulle minimalistinen sisustus on tuttu ja turvallinen ympäristö. Pystyn rakentamaan kotini minne tahansa, sillä kotini raamit eivät rajoitu seiniin tai tavaroihin, vaan vapauden tunteeseen ja ihmisiin. Minimalistisesti sisustetussa kodissa koen olevani vapaa, voin hengittää kevyemmin ja toteuttaa luovuutta itselleni parhaalla tavalla. Ehkäpä siksi olen viihtynyt näiden samojen seinien sisällä jo yli 13 vuotta.
Viihtymiseeni vaikuttaa suuresti myös isot remontit, joita olen vuosien aikana tehnyt. Vanhoja kuvia katsoessa ei uskoisi että kyseessä tosiaan on sama 3 huonetta ja keittiö, niin paljon on koti muuttunut. Sisustustyylin muovaantumisen ja vaihtuvien seinämaalien ja tapetoinnin lisäksi olen purkanut eteisen ja keittiön välissä alunperin olleen seinän, purkanut vaatekaapit, remontoinut keittiön täysin uusiksi, tehnyt lattiaremontin, uudistanut kylpyhuoneen ja saunan, ja tuoreimpana vaihtanut pienen makuuhuoneen kipsilevyseinän avartavaksi lasiseinäksi.
Ollakseni täysin rehellinen, en usko että ilman remontteja tässä enää asuisin. Vaihtelunhalu ja -tarve on niin syvälle iskostunut että se on iso osa persoonaani, vaikka piirre onkin iän myötä hälventynyt.
Uskon että lapsuudenmuistot vaikuttavat alitajunnallisesti sisustusvalintoihimme paljon enemmän kuin voisi kuvitella. En itsekään aikaisemmin nähnyt näin vahvaa yhteyttä oman lapsuuteni ja nykypäivän sisustusmakuni välillä, vaikka punainen lanka on kirkas kuin paloauto.
Vanhaa ja uutta yhdistelevät sisustustrendit, häpeilemättömyys ja rennompi asenne sisustamista kohtaan tuovat vapautta ja syvyyttä isossa mittakaavassa. Tämä on erittäin toivottua ja toivon että suunta jatkuu samana myös tulevaisuudessa – epätäydellisyys on täydellistä ja menneisyys on osa nykyisyyttä.
Ostin viime syksynä I Love Me -kauneusmessuilta Hetkinen-tuotesarjan tuoksukynttilöitä, joissa oli kaunis puinen kansi. Kynttilät tulivat tiensä päähän ja puukansille löysin uusiokäyttöä lasinalusina. Yksi kansista palvelee myös keittiössä suolamyllyn alustana, jottei suolamuruset pyöri pitkin pöytiä.
Tälläisistä tuoksukynttilöistä kannet ovat siis peräisin ja jos sinultakin sattuu samoja löytymään niin ainakin kannet kannattaa hyödyntää muussa käytössä. Korujen ja kellojen ystäville kansi on mainio alusta esimerkiksi yöpöydälle.