Parin viime vuoden aikana blogiini on löytänyt valtava määrä uusia lukijoita ja minulta kysellään toistuvasti tiettyjä asioita, kuten mistä blogini nimi tulee, paljonko blogissani käy lukijoita, kuinka vanha olen, montako lasta minulla on jne. Ajattelinkin tehdä teitä kaikkia varten nyt tällaisen Q&A-postauksen, jossa kertoilen hieman enemmän itsestäni, blogistani ja elämästäkin.

Minä bloggaajana

Olen bloggaillut kohta 7 vuotta. Tarkalleen ottaen tämä suuri merkkipaaluni koittaa heinäkuun ensimmäisenä… kippis sille!

Blogini nimi Oma Koti Valkoinen syntyi hetken mielijohteesta lempivärini valkoisen innoittamana. Sisustuksellakin oli oma merkityksensä nimivalintaan ja tietysti myös suomenkielellä, suomeksi kun kirjoittelen vielä tänäkin päivänä.

Blogissani käy yli 70 000 lukijaa kuukaudessa ja postauksiani luetaan samassa ajassa 250 000 kertaa. Kokonaisuudessaan juttujani on luettu jo yli 10 miljoonaa kertaa ja pelkästään viime vuonna 2 220 000 istunnon verran. Tällaiset lukemat pistää hiljaiseksi ja hyvinkin nöyräksi. Välttääkseni turhia paineita yritän postausta kirjoittaessani ajatella että kirjoitan vain parille tutulle tyypille. Näin on helpompi pysyä rentona ja avoimena somemaailman pyörteissä.

Olen kirjoittanut 3081 blogipostausta, julkaissut 59 228 kommenttia ja tutustunut moniin ihaniin ihmisiin ihan oikeassakin elämässä blogini ansiosta ja sen yhdistämänä.

Blogini kautta olen päässyt tekemään mahtavia asioita, kuten matkustamaan Tanskaan Jyskin pääkonttorille viime vuoden lopulla. Jyskistä puheenollen, huhtikuun alussa on tulossa blogiin juttua Jyskin uudesta myymäläkonseptista avajaishulinan saattelemana… en malta odottaa! 🙂

Minä äitinä

En koskaan kokenut olevani pullantuoksuinen äitiehdokas, mutta saadessani parikymppisenä lapsettomuusdiagnoosin, oli se hyvin vaikea pala pureksittavaksi. Koin että minulta riistettiin päätösvalta ja hetken aikaa myös koko naiseuteni oli romuna. Shokista selvittyäni löysin ihan hyvän tasapainon elämälleni – olihan minulla kaksi karvaista koiravauvaa hellittävänä. Ja uskokaa pois, hauvoja tuli hellittyä välillä liikaakin mm. joululahjojen muodossa. 😀

Elämä jatkui ja jestas millainen yllätys olikaan syksyllä 2009 kun tajusin tehdä raskaustestin ja se näytti positiivista. Teinköhän yhteensä 8 testiä sen illan ja seuraavan aamun aikana, ennen kuin suostuin uskomaan mahdollisuutta todeksi. Seuraavana päivänä kirmasin juoksujalkaa lääkärille varmistumaan raskaudesta. Monien komplikaatioiden ja vaikeiden vaiheiden jälkeen toukokuussa 2010 minusta tuli äiti pienelle tytölle.

Nyt tämä pieni sinnikäs masukirppuni on jo iso reipas ekaluokkainen. Hän on valtavan rakas ja ihana tyttö, josta olen hyvin ylpeä.

Minulla on ollut kaksi koiravauvaa, Roope ja Miffe, jotka olivat toistensa sisarukset neljän vuoden ikäerolla. Koirani olivat cockerspanielin ja isovillakoiran sekoituksia, joita cockapooksi on alettu nykyisin kutsua. Luonteiltaan lempeitä ja hyvinkin ihmismäisiä, osasivat lukea ihmisiä todella hyvin ja keksivät myös välillä jekkuja meidän päänmenoksi. Kaiken kaikkiaan sanoisin että tuo miksaus sai aikaan maailman empaattisimmat ja rakastavaisimmat koirat ja itkuhan tässä silmäkulmaan virtaa kun hauvojani muistelen – on niin ikävä!

Minä naisena

Olen 35-vuotias ja uskon vakaasti että elän parhaillaan elämäni parasta aikaa. Nuoruuden kriisit on karistettu ja elämä on oikeastaan aika ihanaa. Joukkoon tietysti välillä eksyy niitä vähemmänkin mukavia asioita ja päiviä, enkä ole tässä asiassa poikkeus.

Olin koulussa aina luokkani lyhyimpiä ja nuorempana halusin todella kipeästi olla pitempi. Olin kateellinen ystävilleni, joille oli siunaantunut mallin mitat. Minua ei tosiaankaan pahemmin catwalkeille pyydelty. 😀 Tuoreen mittauksen mukaan olen 158cm pituinen ja enää se ei minua harmita. Ylpeästi kannan jokaisen senttini!

Minulla on ollut otsahiukset niin kauan kuin muistan, eli noin neljän vanhasta asti. Pari kertaa kasvattelin ne pois, mutta palasin nenänvarsimitan kohdalla takaisin otsis-lookkiin. En osaa olla ilman otsahiuksia ja niin kauan kun hiuksia päässäni riittää, pidän tyylistäni kiinni kynsin, saksin ja hampain.

Kärsin pitkään pahoista selkäkivuista sekä oikean jalan tunto-ongelmista ja vuosi sitten sain kivulle viimein syyn. Lannerangan nivelrikkohan se siellä, joka puristaa hermoja. Kipu on läsnä aina ja lopun elämää. Välillä on hyviä päiviä ja toisinaan aivan karmaisevia. Olen kuitenkin oppinut elämään kivun kanssa enkä anna sen enää hallita arkea.

Teen aivan kaikkea mitä haluan, kunnon ja kiputuilojen tietysti salliessa. Pyrin viimeiseen asti välttämään lääkkeiden popsimista, ne kun kasvattavat toleranssia ja ennen pitkään niiden vastekin heikkenee. Haluan säästää lääkkeellisen avun siihen hetkeen kun mikään muu ei enää riitä.

Intohimona tanssi ja musiikki

Rakastan tanssimista ja siitä itselleni ammattiakin aikoinaan haaveilin, kunnes tosiasiat aukesivat nenän edessä – täällä ei itseään haaveilulla elätä. Teini-ikäisenä paritkin showtanssin suomenmestaruus pokaalit pokkasin, mm. duodisco-dancingistä tanssiparini Saran kanssa. Minulla oli selkeä suunnitelma tanssiurani vaiheista Tukholman balettiakatemiasta alkaen, mutta elämä vei mennessään – tuli arki ja asuntolainat.

Toinen intohimoni on laulaminen ja minut tunnetaankin ihmisenä joka aina hoilottaa. Laulan musiikkia laidasta laitaan, pääosin englanninkielellä, ja ehdoton lempparini on stemmoissa laulaminen. Monesti siivoillessani keksin omia stemmoja biiseihin, joissa ei niitä valmiina ole. Heips vaan kaikille naapureille, se olen siis minä joka täällä taloyhtiössä möykkäröin ja hoilottelen.

Loppuun vielä pieni musa-aiheinen bonuspaljastus: Olen vastikään innostunut räppäilemään, suosikkivetoni ovat Antti Tuiskun biisien JVG-vedot sekä Linkin Parkin klassikot In the end ja Numb.

Sen pituinen se! Toivottavasti saitte tästä vastauksia kysymyksiinne ja ehkäpä tässä oli myös uuttakin tietoa joukossa. Niin paljon olen teille kirjoitellut etten enää muista mitä olen kertonut ja mitä en. Ja näppäilkäähän kommenttiboksiin lisäkysymyksiä, jos tulee mieleen jotakin mitä haluaisitte tietää minusta tai blogista.

Aurinkoista tiistainjatkoa kaikille!