Jännäreiden ja elämänkertojen lisäksi tykkään lukea chic lit -kirjallisuutta, johon lukeutuu mm. Jojo Moyesin koskettava Kerro minulle jotain hyvää. Kirja tarjosi mukavan lukuelämyksen lisäksi myös lohtua – edes saduissa ei aina kaikki mene kuin saduissa. Kyseinen kirja tuli luettua jo jokunen hetki sitten ja eilen ostettujen violettien neilikoiden ja kynttilöiden myötä muistui mieleeni että olin lupautunut tekemään tästä kirja-arvostelupostauksen lukijani S:n pyynnöstä.

Koskettava kertomus elämän haasteista ja rakkaudesta

Jojo Moyesilla on uskomaton kyky tuoda kirjan tarina lukijalleen todeksi ja kirjaa lukiessani tuntui kuin tarina olisi elokuvan tapaan pyörinyt pääni sisällä. Kirjan päähenkilö Louisa Clarkin elämä heittää härän pyllyä kaikissa elämän osa-alueissa ihmissuhteista työhön.

Tarinan tapahtumista tuli mieleeni ranskalainen elokuva Koskemattomat, josta kirjoittelin teille TÄÄLLÄ. Kerro minulle jotain hyvää oli realistinen, yllätyksellinen ja hyvin koskettava, toisin sanoen kaikkea mitä hömppäpömppäinen chic lit ei genrenä useinkaan tarjoa. Tässä rakkaustarinassa ei noudateta normeja – prinssi ei pelasta prinsessaa eikä paha saa palkkaansa. Loppukohtaus viimeistään saa kyyneleet virtaamaan.

Vaikuttava ja samaistuttava tarina

Mielenkiintoista oli huomata miten iso vaikutus kirjalla minuun oli, ehkäpä juuri sen vuoksi etten ollut varautunut näin aidon oloiseen nurinkuriseen rakkaustarinaan kirjan ensimmäistä kertaa avatessani. Oletin tämän olevan leppoisaa huumorilla ja hauskoilla sattumuksilla rytmitettyä lukemista kuten chic lit totutusti on ollut (esim Himoshoppaajat, Bridget Jones jne) ja yllätys oli puhtaasti positiivinen huomatessani, että kirja on kaikessa herkkyydessään jopa raadollisen suorasukainen.

Kerro minulle jotain hyvää

Kerro minulle jotain hyvää on varsin nerokkaasti valikoitu nimi tälle kirjalle. Vasta lopussa selviää mistä nimi juontaa juurensa ja miten se oikeastaan edes liittyy kirjaan tai sen sivuilla esiintyviin henkilöihin. En meinannut malttaa laskea kirjaa käsistäni ja kolmessa illassa olin sen ahminut läpi.

Suosittelen äärettömän lämpimästi lukemaan tämän Jojo Moyesin omasta mielestäni parhaan teoksen ja mikä onkaan parempi ajankohta upottaa nenänsä kirjaan kuin viileät syysillat.

Leppoisaa iltaa kaikille!

Lue myös: Kirjavinkki: Northug – Minun tarinani