Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Kun puhutaan fanittamisesta, tulee ensimmäisenä mieleen teini-ikä ja liuta näyttelijöitä sekä laulajia, joita tuli seurattua sydämen kuvat silmissä. Sydän ei näin vanhimmiten jaksa enää innostua samalla tavoin kuin nuorempana, mutta sykkii se minunkin pumppuni. Fanitan nimittäin muutamaa designeria, joiden joukosta löytyy mm. Harri Koskinen. 🙂
Harri Koskinen – Tuttu mies monen tuotteen takana
Harri Koskisen suunnittelema K-tuoli on profiililtaan yksi maailman kauneimmista tuoleista. Muita tuttuja luomuksia ovat Iittalan Sarjaton-astiat, Artekin HK-sarjan huonekalut, Jalo Helsingin Kupu-palovaroittimet sekä Valoarten Korona-valaisimet. Miehet tunnistavat Koskisen enimmäkseen Genelecin kaiuttimien ja Olvin pullojen välityksellä. Yhtä kaikki, tuttu mies monen tunnetun tuotteen ulkoasun takana.
Koti kaipaa Koskista
Miehen siirrettyä Genelecin kaiuttimet studioonsa, on kotona ollut iso Harri Koskisen mentävä aukko. K-tuolia olen joskus harkinnut, samoin kuin Artekin HK-sarjan ruokapöytää, mutta kumpikin kaluste tarvitsee ympärilleen tilaa ja avaruutta, jota omassa tuvassani ei ole ollut tarjota.
MyösKorona-pöytävalaisin on ollut hilkulla muuttaa meille asumaan, mutta sen halkaisija on piirun verran liian suuri olohuoneen tasolle laitettavaksi. Iittalan Sarjaton-sarjan astioilla on ihana tarina ja ideologia taustalla, mutta olen aika tiukka täti ja tykkään että astiat ovat yleisilmeeltään samaa sarjaa eli perusvalkoisia.
Lantern-valaisin – Design Harri Koskinen
Koskisen Iittalalle suunnitteleman Lantern-valaisimen kanssa minulla on pitkä historia, olen nimittäin ostanut valaisimen 1,5 vuoden aikana jo kolmesti, mutta kahdella ensimmäisellä kerralla jouduin toteamaan valaisimen menneen säpäleiksi postin käsittelyssä.
Kolmas kerta toden sanoi ja viime viikolla tilaamani valaisin saapui eilen ehjänä perille. Nyt minulla on pala Koskista kotonani ja makuuhuoneen pimeä peränurkka kauniisti valaistuna.
Upea maidonvalkoinen valaisin
Monenlaiset valaisimet näyttävät upealta String-sarjan kevytrakenteisissa hyllyissä, sekä isoissa että pienissä. String Pocket -hyllyyn ei ihan jokainen valaisin kuitenkaan mahdu. Aikamoisen läpikäymisen saa tehdä löytääkseen hyllylle halkaisijaltaan riittävän pienikokoisen valaisimen.
Iittalan Lantern -valaisin täyttää kaikki kriteerit. Se on siro, pelkistetty, kaunis, pehmeä, tyylikäs ja kooltaan oikea.
Jana, Ulla ja M esittivät eilisen Buustia kevätkarsintaan -postauksen yhteydessä toiveen vertauilukelpoisesta kuvamateriaalista vuoden 2012 ja 2016 sisustustyyleistä ja tavaramäärässä tapahtuneista muutoksista. Tässä muutama kuvakollaasi, joiden avulla työn määrää on helpompi hahmottaa.
Ruokailutila – Muutoskuvat ennen ja jälkeen
Tavaraa oli karsittu reippaalla kädellä jo nelisen vuotta, mutta villiintymiseni pehmeisiin sävyihin, kromiin ja luksukseen sai hetkellisesti kodinkin aivan sekaisin. Kauniitahan nuo kaikki vuoden 2012 aikana kerätyt hopeaa hohtavat tavarat yksittäin olivat, mutta huh mikä määrä ja runsaus. Näitä vanhoja kuvia katsellessa alkaa tavaraähkyn aiheuttama hikikin puskea päälle. 🙂
Ruokailutila oli kuorutettu tilpehöörillä vuonna 2012 ja moni yksittäinen hieno idea ja tavara hukkuu tuohon sekamelskaan. Tammikuussa 2015 valmistunut keittiöremontti teki luonnollisesti suuren muutoksen koko kodin yleisilmeeseen ja tuo juhlavampi sisustustyyli olisi hillitymmässä mittakaavassa näyttänyt varmasti paremmalta uuden keittiön kanssa. Vanhassa sisustustyylissä ei itsessään ole mitään vikaa, mutta omaa tyyliäni se ei totisesti ollut.
Keittiö – Muutoskuvat ennen ja jälkeen
Keittiössä muutos on enimmäkseen rakenteellinen ja kuvat eivät mielestäni ole suoraan vertailukelpoisia. Pienemmät asiat voi kuitenkin rinnastaa ja vanhassa tyylissäni eniten häiritsee tuo pienen tilpehöörin määrä jokaisessa rakosessa, hyllyssä ja kolosessa. Ikkunan edustakin on täytetty siivousaineilla, miksi oi miksi kun kaappitilaakin oli niille ihan sopivasti olemassa.
Olohuone – Muutoskuvat ennen ja jälkeen
Olohuone on kuin kaksi eri kotia ja kohdetta, ei uskoisi että kyseessä on sama tila neljän vuoden erotuksella. Ennen vanhaan yhdestä huoneesta löytyi vähän kaikenlaista – oli muhkeaa mattoa, punoskoreja, ziljoona erilaista koristetyynyä, hopeiseksi suhuteltuja koristeoksia, tekstitarroja, seinävalaisimia, shampanjatelinettä kukkaruukkuna, kromia, silkkiä, bling-blingiä…
Tässähän oikein hengästyy kun kirjoittaa mitä kaikkea yksi pieni olohuone on sisältänyt. Nättiähän tuolloinkin oli ja itse olin tietysti onneni kukkuloilla kaikista ihanista tavaroistani, mutta herttinen sentään, ei ihme jos koin kotini muuttuneen ahdistavaksi paikaksi tuossa tavarapaljoudessa.
Kaappien sisältö tavaranraivauksen jälkeen
Kaappien sisällä on tapahtunut myös muutoksia – leffakokoelmani on siirtynyt nettiin ja ainoat fyysisessä muodossa olevat elokuvat ovat tytön Disney-kokoelmaan kuuluvat plätyt. Varastoitavaa sisustustavaraa ei ole enää nimeksikään, ennen muinoin tilpehööriä löytyi vähän joka huoneesta ja kaapista.
Varsinkin kynttilöitä olin kerännyt sellaisen määrän että niiden polttamiseen meni vuosi jos toinenkin. Nyt olen siinäkin asiassa maltillisempi, kruunukynttilöitä lukuunottamatta kaikki kynttiläni ovat esillä ja niitä tulee poltettua säännöllisesti. Pientä elektroonista krääsää ja muuta sekalaista löytyi monta Ikean edesmenneen Kasset-sarjan laatikollisen verran. Nykyisin en omista laatikoitakaan ja sekalaisen tilpehöörin voi laskea yhden käden sormilla.
Työkalujen karsiminen
Työkalujen määrä on enää vain murto-osa siitä mitä hillosin kaapeissani aikaisemmin ja näidenkin joukosta suurin osa kuuluu ns. varmuusvarastoon tulevaisuuden mahdollisia tarpeita silmällä pitäen. Siististi järjestetystä lokerikkojemmastani löytyi ennen vanhaan vara-saranoita, useampi antenniliitin, huonolaatuisia nauloja, rikkinäisiä muovitulppia ja muuta mukavaa.
Säästin kaikki huonekalujen mukana tulleet ylimääräiset mutterit ja ruuvitkin, joiden joukosta ei koskaan kuitenkaan löytynyt oikeaa lisäosaa sen hetkisiin timpurointeihini. Oli täysin turhaa työtä ja päänvaivaa etsiskellä roinan joukosta yhtään mitään. Nyt tilanne on paljon parempi ja näen yhdellä vilkaisulla missä oikean kokoinen ruuvi luuraa, vai joudunko lähtemään rautakauppaan ruuvinhakureissuun.
Vaatteiden karsimisen jälkeen – Huikea muutos
Vaatteita voi järjestää monin eri tavoin ja ainoa huomioitava seikka on niiden helppo käytettävyys. Kaappiin nätisti asetellut boksit ja korit pitävät hyllyt siisteinä, kunhan vaan muistaa mitä vaatelajia missäkin boksissa on. Kengät ovat säilytyksen suhteen hankalimmasta päästä, ne vievät paljon tilaa eikä niitä voi pinota päällekkäin ilman kenkälaatikoita, ellei tahdo kulkea ryttyisissä ja vääntyneissä saappaanvarsissa.
Vanhoista kuvista näkee miten suuri kehitys on tapahtunut jo pelkästään organisointi- ja järjestelykyvyissäni. Silmä on harjaantunut näkemään asiat paremmin ja vaate- sekä kenkäkuorman pienentyminen on mahdollistanut erilaisten viikkaustapojen kokeilun avoimesta säilytyskokonaisuudesta umpinaisiin laatikoihin.
Makuuhuone – Muutoskuvat ennen ja jälkeen
Makuuhuoneessa nautiskellaan nykyisin keveästä mielestä ja levollisesta tunnelmasta. Koristetyynyjä en petauksessa käytä enää ollenkaan ja kaikki sellainen pieni nysvääminen päiväpeittojen suoristelun ja torkkupeittojen asettelun kanssa on jäänyt pois.
Luhdan Pilvi-päiväpeiton voi heittää sängylle miten päin hyvänsä, peitot ja tyynyt saavat olla rennosti rempallaan. Ihana kun iltaisin voi pujahtaa peiton alle ilman petauksen purkamista. Säästyy aikaa sekä illalla että aamulla, kun sänky on pedattu 10 sekunnissa.
Jos sinulta jäi eilisiltainen karsimisvinkkejä sisältänyt kevätbuusteripostaus väliin, voit käydä lukemassa sen TÄÄLTÄ!
Minulta on alkuvuoden aikana useasti toivottu buusteripostausta kevätraivaukseen sekä vinkkejä tavaran turhuuden tai tärkeyden todentamiseen. Marie Kondon hitti-ilmiöksi kasvaneessa KonMari-metodissa tavarat lajitellaan omiksi ryhmiksi ja samalla tavalla olen itsekin toiminut: Vaatteet, kengät, sisustusesineet, lehdet ja kirjat, paperit, astiat ja tilpehöörit ovat jokainen omia ryhmiään ja niiden sisältö käydään läpi yksityiskohtaisesti tavara kerrallaan. Oma raivausrutiinini ei suoranaisesti sisältänyt KonMarista tuttua kysymystä esineen tuottamasta ilosta (does this bring me joy), mutta tuo kysymys lieneen niin sisäänrakennettu, että väkisinkin asiaa tuli miettineeksi. 🙂
Omien virheiden myöntäminen
Tavaran läpikäymisen esimerkkinä käytän sisustustavaraa ja huonekaluja, joita tuli runsain mitoin karsittua pois vuoden 2013 ja 2014 aikana. Suurin osa poistuneista tavaroista oli ostettu ja hankittu täysin oikein perustein silloisen sisustustyylini mukaisesti.
Pitkään haikailemani kaunis ja juhlallinen luksusta huokuva sisustustyyli osoittautui kuitenkin vääräksi valinnaksi ja vuoden jälkeen olin niin ähkyssä että inhosin omaa kotiani – kaikkea oli liikaa, jokainen paikka oli kuorutettu täyteen ja entinen levollinen tunnelma tuntui raskaalta ja tunkkaiselta. Asian tajuaminen ei ollut helppoa eikä yksinkertaista, se oli kova ja kallis kolaus jonka seurauksena koti oli mylläyksen alla pitkään.
Älä huijaa itseäsi
Muistan istuneeni olohuoneen lattialle miettimään mikä minua kotona ollessa eniten häiritsee ja vastaus oli täysinäisyys. Huonekalut peittivät lähes jokaisen seinäpinnan, kaapit olivat isoja, maljakoita oli kaikkialla, petaus oli todella muhkea ja sohvakin täynnä koristetyynyjä. Kaappien sisällä vallitsi onneksi järjestys ja harmonia, mutta paljon löytyi myös tarpeetonta tavaraa.
Siisteillä pinoilla ja hienoilla järjestystä ylläpitävillä bokseilla voi helposti huijata itsensä ajattelemaan että kaikella on paikkansa – näin tein minäkin! Todellisuudessa moni tulee varastoineeksi turhaakin tavaraa siisteihin säilytyslaatikoihin ja samalla kun laatikoiden sisältöä käy läpi, kannattaa pistää tyhjeneet laatikot ja lokerikot surutta syrjään.
Kerää itsestään selvät turhat tavarat pois tieltä
Ensimmäisenä otin Ikean ison sinisen kestokassin käteeni ja kävelin se kainalossani jokaisen huoneen läpi, poimien sinne itsestään selvät turhakkeet ja sellaiset tavarat joista tiesin heti etten sitä tule lähtönsä jälkeen kaipaamaan. Puolen tunnin pikaraivauksen tuloksena oli kaksi Ikea-kassilista kiertoon ja kirppikselle lähtevää rompetta.
Noin kuukautta myöhemmin tein saman kierroksen ja sain aikaiseksi yhden kassillisen sekalaista sisustustavaraa, kodin tilpehööriä ja vaatetta. Tämän jälkeen tavaroiden läpikäyminen vaikeutui huomattavasti ja huomasin pyöritteleväni usein samoja tavaroita juupas-eipäs-ajatuksella käsissäni. Moni turha tavara päätyi jemmaan kaapin perukoille, vaikka tiesin etten niitä tarvitse mihinkään enkä saa niistä oikeastaan iloakaan. En ollut kuitenkaan valmis tekemään luopumistyötä niiden osalta ja koin helpoimmaksi jättää asian hautumaan hetkeksi. Tämä on mielestäni loistava keino antaa prosessille aikaa kehittyä omassa päässä – kaikkea ei tarvitse saada valmiiksi heti eikä kohtakaan, tavaroiden henkinen ylivalta on yllättävän suuri eikä sitä osaa aavistaa ennen kuin on itse kokenut sen raakuuden.
Jokunen silmäpari saattaa siellä pyörähtää nyt ympäri, mutta totta on että tavara ja mammona pyörittää maailmaa ja meitä ihmisiä. Mielikuvien kautta luodaan tarpeita ja joskus homma menee överiksi kuten minulla sisustusharrastuksessani vuonna 2012 meni. Asioista voi kuitenkin ottaa opiksi, opetella tuntemaan itsensä, heikkoutensa ja vahvuutensa paremmin, sillä jokaisesta meistä nämä molemmat puolet löytyvät.
Pettymyksen tunteet kuuluvat asiaan
Itselleni vaikeimpia läpikäytäviä ovat olleet kodin pienemmät tavarat, eli ne joilla saa luotua sitä ihanaa tunnelmaa tupaan – maljakot, kehykset, ruukut, koriste-esineet, koristetyynyt, torkkupeitot, valaisimet, verhot, lakanat… Näitä kertyy helposti yli oman tarpeen jo ihan siitäkin syystä että niitä on niin helppo ostaa trendien vaihtuessa.
Olisikohan se ollut vuosi 2012 kun tulin ostaneeksi niin suuren määrän erilaisia ja eri värisiä koristetyynynpäällisiä etten enää tiennyt mihin säilön niitä. Jokaiselle oli (mukamas) tietty tarkoitus ja pitihän niiden kanssa olla saman sävyiset kynttilätkin… ja myöhemmin lakanatkin, ja servetitkin ja… Tuolle polulle on minunlaisen nopeasti innostuvan ja vaihtelunhaluisen ihmisen helppo lähteä ja ennen kuin tajuaakaan, on kaapit jo täynnä. Se tunne kun tajuat että tulit ostaneeksi jotakin jota et lopulta oikein tarvitsisikaan on kauhea, päällimmäisenä on pettymys omaan valintaan ja harmistus tavaran olemassa olosta – mitähän tällekin nyt teen, minne tämän laitan…
Tuoko tämä lisäarvoa tai helppoutta arkeeni?
Kävin aktiivisen raivaamisen ja sisustustyylin radikaalin muutoksen aikaan tavaraa läpi kuukausittain. Pienemmissä osissa työmäärä oli siedettävä ja välissä olleiden taukojen aikana moni ympyrää pyörinyt ajatus täsmentyi. Viikkosiivouksen yhteydessä pitelin käsissäni montaa tavaraa, joiden suhteen yritin miettiä minne ne sijoittaisin ja ovatko ne todella säästämisen arvoisia. Tärkein kysymys oli tuovatko elämääni lisäarvoa tai helpottavatko ne arkeani.
Epäröimistä aiheuttavat esineet ovat 99% turhaa kuormaa ja syyt niiden säästämiselle ovat monenlaisia. Joku ei halua pistää hyvää tavaraa pois koska kokee sen menevän hukkaan, toinen ajattelee asiaa rahan kannalta ja laskee mielessään menetetyt eurot mikäli tavaralle antaisi uuden elämän jonkun muun kotona. Oikeasti tavara on menettänyt arvonsa jo siinä vaiheessa kun se on kannettu kaupan ovesta ulos ja viimeinen ripe siitä häviää kun se hylätään kaapin perukoille. Kukaan ei menetä mitään jos tavara jatkaa elämäänsä omistajansa kätköissä, mutta joku voi saada jotakin tärkeää ja arvokasta toisen hylkäämästä tavarasta.
Turhat tavarat ja henkinen painolasti
Tavaran raivaamisen idea ei ole tehdä arjesta vaikeaa, vaan helppoa ja yksinkertaista. Turhien tavaroiden poistaminen elämästä vie mukanaan myös turhaa henkistä painetta, se helpottaa kotona toimimista, siivouksen sujuvuutta ja keventää mieltä myös alitajunnallisesti – vähemmän muistettavaa, huolehdittavaa ja hoidettavaa.
Sakset, veitset, leikkuulaudat, kattilat, tyynyt, matot ja valaisimet ovat malliesimerkki sellaisesta tavarasta joita tarvitsemme toimivan arjen pyörittämiseen. Kohtuus kuitenkin kaikessa, saksia ei tarvita laatikkokaupalla eikä leikkuulautojakaan enempää kuin mitä aktiivisesti käytetään. Käyttämättöminä lojuvat tupla- ja triplakappaleet kannattaa kierrättää eteenpäin ja säilyttää vain sellaiset arjen tarvikkeet jotka toimivat ja ovat tarpeellisia. Erikseen on sitten vielä tunnesyistä säilytettävät tavarat, jotka käyttötavaroita useammin kuuluvat koristeosastolle.
Tunnepuolen arvoa on vaikea määrittää eikä kukaan voi tehdä toisen ihmisen puolesta päätöstä tavaran tärkeydestä tai tarpeettomuudesta. Omaa suhtautumistaan muistoarvoltaan tärkeisiin tavaroihin kannattaa kuitenkin tarkastella, sillä syvällä sisimmässä voi piillä montakin vastausta siihen miksi tavara hallitsee mieltä ja miksi kokee että koti on kaaoksessa.
5 vinkkiä tavaroiden raivaamiseen
1. Älä myllää kerralla koko kotia hyrskynmyrskyn, pilko koti pienempiin osiin.
2. Käy tavarat läpi ryhmissä tai huone kerrallaan, kumpi tuntuu luontevammalta kodin kokoon ja tavaramäärään nähden.
3. Vie kierrätykseen menevät turhat tavarat mahdollisimman nopeasti pois.
4. Pakkaa luopumisen tuskaa aiheuttavat ehkä-tavarat laatikoihin ja vie pois silmistä, esim verkkovarastoon tai autotalliin. Kirjoita laatikon kylkeen päivämäärä koska se on pakattu ja jos et ole vuoteen tarvinnut laatikosta mitään etkä edes muista mitä siellä on, vie laatikko avaamattomana suoraan lahjoitukseen tai anna ystävälle kirppismyyntiä varten.
5. Iloitse pienestäkin edistymisestä ja onnistumisesta! Positiiviset tunteet motivoivat jatkamaan!
Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
