Monissa lukemissani blogeissa on viime aikoina ilmaistu turhautumista kommenttien vähentyneen määrän vuoksi. Myönnän syyllisyyteni siihen, että kuulun oman mukavuudenhaluni vuoksi tähän hiljaiseen lukijaryhmään, joka nautiskelee lempiblogiensa lukemisesta yleensä mobiililaitteella ja hyvin harvoin olen jättänyt käynnistäni puumerkkiä bloggaajalle.

Onhan se tietyllä tavalla tekosyy vedota kommentoinnin monimutkaisuuteen tai näppäimistön pienuuteen, helposti tulee kirjoitusvirheitäkin ja varmasti tulee jos päällä on oikoluku. Olenkin pahoitellut kommentoimattomuuttani monesti jälkikäteen ja huomannut että monet tekevät aivan samaa. Tiedän oman blogini kautta miten tärkeää vuorovaikutus lukijoiden kanssa on ja miten hyvältä tuntuu saada edes se yksi kommentti.

Kommentointi ja syyllisyys

Arvostan todella paljon vastaanottamiani kommentteja, jopa niitä jotka syystä tai toisesta olen jättänyt julkaisematta. Kommentin kirjoittaminen vaatii lukijalta vaivannäköä, lyhytkin lause on merkki kiinnostuksesta ja siitä etten kirjoittele pelkästään itselleni.

Ymmärrän kuitenkin kaikkia teitä hiljaisuudessa eläviä lukijoita, joita minunkin blogissani päivittäin käy. Aina ei vaan jaksa, aina ei ole mitään sanottavaa tai lisättävää, eikä aina ole aikaakaan. Kuulun itse samaan ryhmään ja jokaisen kommentoimattomuuteen liittyvän postauksen muista blogeista luettuani olen tuntenut syyllisyyttä ja piston sydämessäni.

Käynti riittää, kommentti on jo extraa

Nautiskelen blogien lukemisesta kovasti, ne ovat minulle arjen hengähdyspaikkoja ja saan niistä paljon iloa. Vähintä mitä voisin tehdä on jättää edes pieni puumerkki käynnistäni kunnioittaakseni bloggaajan tekemää työtä. Asiassa on kuitenkin yksi iso mutta… Jos kommentoisin kaikkiin lukemiini postauksiin, saisin näpytellä kommentteja kaiket illat, eikä minulla yksinkertaisesti ole siihen aikaa.

Toinen vaihtoehto olisi karsia rankalla kädellä osa seuraamistani blogeista pois, jolloin luettavaa ja kommentoitavaa olisi vähemmän, mutta sitä en halua tehdä. Siispä jatkan hiljaisena lukijana ja yritän olla ottamatta stressiä tai syyllisyyttä kommentoimattomuudestani. Samaa toivon myös omilta lukijoiltani – tiedän että olette siellä, vaikkette kirjoittaisikaan kommenttia.

Kerro se sydämellä

Meillä on täällä Casassa mahdollisuus kertoa bloggaajalle omasta vierailustaan yksinkertaisella ja vaivattomalla sydämen painalluksella. Oranssi sydän-painike löytyy jokaisen postauksen otsikon vierestä oikealta. Sydäntä on helppo painaa jopa pienen puhelimen näytöstä ja kasvava luku sydämen vieressä lämmittää mieltäni yhtä paljon kuin saamani kommentit.

Älkää siis turhaan painiko syyllisyydessä minun blogini tähden, jos ette jaksa kommentoida. Jos kuitenkin haluatte minulle nopeasti ilmaista että postaus oli kiva, hyvä, mielenkiintoinen tai muulla tavoin täytti tehtävänsä, niin sydämen painallus riittää.

Sydämellistä sunnuntaita kaikille!