Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Tässä remontin tuoksinassa on tullut mietittyä yhtä sun toista asiaa. Päällimmäisenä ajatuksena on ilo siitä, että olen uskaltautunut rohkeasti tarttumaan maalitelaan, porakoneeseen ja moneen muuhun epänaiselliseen vehkeeseen.
Miehiä ja ns. miesten töitä lainkaan aliarvioimatta, koen ylpeyttä omasta osaamisestani, kehityksestäni ja tästä uhkarohkeasta heittäytymisestäni, jonka ansiosta minulla on nykyisin valaisimet katossa, hyllyt seinällä, pinnat rempattuna ja kylpyhuoneen lattiakaivokin puhdistettuna. Luotto omiin kykyihin on kasvanut kokemuksien kautta vuosien varrella ja miten sitä ihminen koskaan mitään oppisikaan ellei tekemällä, mokaamalla ja virheistään oppimalla.
Pienikin teko johtaa eteenpäin
Olen ollut aikasemmin hyvin arka ja myös halutonkin remontoija, eikä minulta kukaan koskaan oikein odottanutkaan osallistumista hanttihommiin. Ensimmäinen lampunvaihto (vanha irti katosta ja uusi tilalle sokeripalalla) oli äärettömän jännittävää. Ryhdyin hommaan vain sen vuoksi etten saanut apua mistään, enkä malttanut odotella päiväkausia yhden valaisimen vuoksi.
Tuosta rohkaistuneena kokeilin seuraavaksi seinien maalaamista – ensin pieneen kohtaan paikkamaalausta ja kuukautta myöhemmin koko seinän maalaamista. Vaikka maalitulos ei ollutkaan täydellinen, olin silti tyytyväinen ja monta itse opittua niksiä viisaampi. Kuten äitini on aina sanonut, vain harva onnistuu heti ekalla yrityksellä.
Oppi karttuu tekemällä
Betoniseinien poraaminen on ollut ehkä jännimmistä jännintä. Kädet täristen olen ensimmäisen reikäni porannut ja senkin taisin tehdä silmät kiinni, kun en uskaltanut katsoa millaista tuhoa saan aikaan. Porakoneen käyttäminen ei lopulta ollut yhtään sen pelottavampaa tai vaikeampaa, kuin vaikkapa lampun vaihtaminen tai seinän maalaaminen.
Remonttinainen sisustustuunaa
Remppaamisen lisäksi olen kokeillut taitojani myös tuunausprojekteissa, kuten kalusteiden kunnostamisessa ja taulujen maalaamisessa. Jokaisesta tekemästäni DIY-jutusta olen oppinut uusia temppuja ja oma luovuuskin on eri tasolla nyt, kun tietää että halutessaan pystyy uudistamaan ja muokkaamaan melkein mitä tahansa. Poikkeuksia tietysti on ja esimerkiksi antiikkikalusteiden entisöintiin en alkaisi, sillä siihen vaadittava ammattitaito puuttuu täysin.
Kannustankin kaikkia naisia ottamaan ohjat omiin käsiinsä. Itse kun tekee niin tulee takuulla valmista. Virheistä aina opitaan ja maalilla voi korjata lähes kaiken. 🙂
Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille!
Seuraa myös somessa
