Sovittelin olohuoneen seinällä aikaisemmin olleita Ylva Skarppejani makuuhuoneeseen ja olen kahden vaiheilla laittaisinko ne tuohon päätyseinälle vai en. Kehykset näyttävät minusta kyllä hyvältä, mutta haluaisin säilyttää makkariin luomani raikkaan minimalistisen tunnelman ja epäilen kehyksien vievän sen mennessään. Ilman String-seinähyllyä valkoisella kattovalaisimella varustettuna kehykset eivät ehkä olisi huoneessa liikaa, mutta valaisimen vaihdos ja hyllyn poisto ei kiinnostele.
Tässä päästään taas alati vallitsevaan sisustukselliseen ydinongelmaani. Minulla on liikaa ihania yksittäisiä asioita joista en haluasi luopua, mutta yhdessä ne eivät toimi ihan niin kivasti kuin haluaisin. Minimalistista sisustustyyliä on äärimmäisen vaikea luoda, kun tilaa on rajallisesti ja rakastamisen arvoisia ihania tavaroita on liikaa. Mielipiteitä saa jakaa kommenttiboksiin, sillä jään muutenkin tuumailemaan kehysasiaa toviksi jos toiseksikin.
Ajattelin ottaa uudeksi tavakseni lisätä viikonloppupostauksiini fiilisbiisin, joka päiväkirjamaiseen tapaan kuvastaisi olotilaani. Tämän illan tunnelma on kuin Demi Lovaton äärettömän kauniisti ja sydäntä särkevästi lauletusta Skyscraper-biisistä.
Ihanaa kesäiltaa kaikille!
Seuraa myös somessa