Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Tänä viikonloppuna on juhlittu kakkukahvien merkeissä kolmea eri synttärisankaria ja nyt alkaa kakkukiintiöni olemaan täynnä tältä vuodelta. Iltasella tein parvekkeelle pienen after party -kattauksen ja kutsuin ystävän herkuttelemaan ylimääräiseksi jäänyttä vadelma-salmiakki moussekakkua. En ole kakkujen suurin ystävä ja tämä moussekakku oli turhan makeaa minun makunystyröilleni. Sokeriähkynkin uhalla vedimme silti koko komeuden napaamme.
Magisson kakkulapioni vaatii sileäreunaisen kakkulautasen ja sen virkaa toimitti Teeman ruokalautanen, jonka käänsin nurinpäin. Muutkin kattauksessa käytetyt astiat ovat postauksista tuttuja arkiastioitani.
Synttärihulinasta totaalisesti väsähtänyt bloggaaja kuittaa tämän viikon tähän makealta maistuvaan postaukseen. 🙂
Minulta on toivottu monesti hiustenhoitoon liittyviä postauksia ja nyt on hyvä hetki turista niistä hieman. Olen värjäillyt hiuksiani reippasti yli sata kertaa elämäni aikana ja kokeillut vaikka mitä. Platinablondia, hehkuvan punaista ja sinimustaakin on päässäni nähty, lukemattomista välivariaatioista nyt puhumattakaan. Minulla on ollut permanenttikin moneen otteeseen, korkkiruuvikiharasta loivaan laineeseen. Myös hiustenpidennyksiä olen kokeillut – sinetillä, teipillä ja klipseillä. Vaihtelunhaluni on sittemmin kadonnut kokonaan ja viihdynkin nykyisin omassa ruskeassa tukassani.
Kampaajan opinnoistani on hyötyä
Hiukset ovat aina olleet minulle mielenkiintoinen aihe ja sen vuoksi innostuin nuorempana opiskelemaan kampaajaksi. Vaikka siitä ei minulle vakituista ammattia sitten tullutkaan, jäi takataskuuni paljon osaamista sekä tietoa, jota hyödynnän tänäkin päivänä oman ja perheeni päänmenoksi.
Parturintuolissani eteisen peilin edessä visiteeraa niin ystävät kuin sukulaisetkin. Tuoreimpana tapauksena on parin viikon takainen rokkaavan jenkkisiili-kesätukan leikkuu veljelleni. Välineistönä minulla sakset, kampoja, kappa ja minitrimmeri – riittävä setti perustason tukan leikkuuseen.
Luonnollisen sävyiset hiukset
Omien hiusteni suhteen olen nykyisin melko tarkka, enkä päästä enää ketä hyvänsä koskemaan siihen. Toista oli nuorena ja kokeilun haluisena, jolloin annoin aina kampaajalle, äidilleni, siskoilleni ja kavereilleni vapaat kädet loihtia biletukkani kuukausittain uuteen uskoon. Jos lopputulos meni pahasti pieleen, korjasin sitä itse. En jaksanut koskaan stressata hiuksista ja meninkin reippaasti kouluun sekä työpaikkalleni tipunkeltaisella kaamealla vaalennustuloksellakin. 😀
Ihanat kamalat otsahiukset
Minulla on ollut otsatukka lähes koko elämäni ajan, enkä aio siitä luopua vielä pitkään aikaan, jos koskaan. Otsatukka korostaa kauniisti silmiäni, jotka ovat minusta paras osa kasvoistani. Vanhetessa se myös peittää kätevästi otsarypyt ja tekee yleisilmeestä aavistuksen nuorekkaamman.
Moni kammoaa otsatukkaa lapsuuden traumatisoimana ja moni kampaamoasiakkaani kertoikin tarinoita, joissa äiti oli leikannut pottamallisen tai liian lyhyen otsatukan juuri ennen koulukuvausta. Koulukuvia aikuisiällä katsomalla otsiksen hirveys vielä konkretisoitui ja lopputuloksena oli, että otsatukka on monelle aikuiselle naiselle ehdoton EI.
Ihan kaikille otsahiukset eivät tietenkään esimerkiksi kasvojen mallin vuoksi sovi, mutta todella monelle sopii. Minä maanittelin pariin otteeseen kauniskasvoisen ja -silmäisen asiakkaani suostumaan otsatukan leikkuuseen ja asiakas rakasti lopputulosta ennakkoluuloistaan huolimatta.
Samat kasvot kävivät tuolissani toistekin lyhennyttämässä ylikasvanutta otsistaan. Otsatukkakammosta kärsinyt kaunis ystäväni sai myös saman käsittelyn – tein hänelle Jenni-lookin jo vuosia ennen kuin Jenni Vartiaisesta tuli the Jenni Vartiainen.
Hiustenvärjäys, -hoitaminen ja muotoilutuotteet
Meidän perheessä hiuksia hoidetaan rennolla otteella. Tyttöni tukan pesen kotimaisella Erittäin Hieno Suomalainen -merkin shampoolla ja hoitoaineella, jotka ovat silikonittomia ja hellävaraisia hennoille hiuksille. Olen jo osittain itsekin siirtynyt käyttämään näitä, sillä värjäämätön tukkani ei enää kaipaa kovia tehohoitoja eikä erikoistuotteita. Redkenin riittoisan tehohoitoaineen ja shampoojämät käytän tietysti loppuun ja ne loppuvatkin jo onneksi ihan kohta.
Hiukset olen värjännyt viimeksi 6 kuukautta sitten tehostaakseni omaa luonnollista sävyäni, enkä aio turvautua purkkiväriin enää ennen harmaiden hiuksien ilmaantumista viidenkympin hujakoilla. Jos haluan hiuksiini kiiltävää loistetta ja pientä intensiivisyyttä, vaihdan tavallisen hoitoaineeni Color Maskin sävyttävään tehohoitoaineeseen. Postaukseni aiheesta voit lukea TÄÄLTÄ!
Muotoilutuotteiden käytön olen vähentänyt ihan minimiin, koska en halua rasittaa hiuksia yhtään enempää kuin on pakko. Ainut mitä hiuksiini silloin tällöin laitan on puolikiinnittävä kevyehkö hiuslakka, joka ei tahmaa eikä tee tukasta terästä, eli sellaista kypärää joka ei värähdä myrskytuulessakaan.
Luonnollista tuuheutta osiovärjäyksellä
Hiusteni kunto on tällä hetkellä erinomainen. Ne ovat kauttaaltaan pehmeät ja sileät, myös latvat ovat hyvässä kunnossa. Luonnontilassa olevassa tukassa on aina useampaa eri väriä ja lähempi tarkastelu paljastaa että omasta päästäni löytyy ainakin kolmea eri sävyä – tummanruskeaa, keskiruskeaa ja punaruskeaa. Tämä tekee hiuksista eloisat ja tuuheamman näköiset.
Yksisävyisellä kestovärillä värjätessä hiuksista tulee hyvin tasaiset tyvestä latvaan, mikä aiheuttaa litistävän vaikutelman. Paksussa ja tuuheassa tukassa se ei haittaa, mutta jos hiuskarvat ovat liukasta ja ohutta laatua, suosittelen ehdottomasti kampaajalla käyntiä ja osiovärjäystä kahdella tai kolmella toistensa kaltaisella sävyllä. Osiovärjäyksellä en tarkoita niitä kammottavia palkkiraitoja, vaan pienemmissä osioissa tehtyjä värivaihteluita, jotka tekevät hiuksista luonnollisesti yksivärisen oloiset.
Hiusasioista voisin höpötellä teille vaikka ikuisuuksiin, mutta kaunis ulkoilma kutsuu ja on pakko tältä erää lopetella. Jos sinulla heräsi ajatuksia tai mieleesi putkahti kysyttävää, niin laitahan kommenttiboksiin minulle viestiä.
Niin upea päivä ollut tänään! Varsinkin nyt iltasella tuo auringonmöllykkä paistoi niin kauniisti, että nappasin kameran kouraan taltioidakseni tämän hetken muistiin. Parvekkeella istuksin edelleen, jo kolmatta tuntia putkeen ja nassu on saanut pari astetta väriäkin.
Trooppinen parvekepuutarha
Parveke muuttui trooppiseksi puutarhaksi, kun siirsin sisällä majailleet kukkakultani tänne ulkoilmaan nauttimaan auringosta. Jo tunnissa huomasi selvän eron kasvien ja kukkien virkeydessä sekä värissä. Huomenna kipaisen hakemaan yrttitaimia ja istutan ne Eva Solon ruukkuihin kasvamaan. Ruukuille on paikka tuossa kaapin päällä talolyhdyn vieressä.
Aurinkoa vasten kaartuva laventeli
Laventeli on kauniisti kaartunut auringon suuntaan ja se näyttää aivan tuulen tuivertamalta. Saman on tehnyt myös sitruspuu, jonka oksat kurottavat nälkäisenä kohti auringonvaloa. Täytyykin muistaa kääntää ne huomenna toisin päin, jotta kasvusuunta tasaantuisi.
Älkää muuten välittäkö siitepölyn tahraamasta parvekelasituksesta. En pääse itse niitä ulkopuolelta pesemään (kokeiltu on huonolla menestyksellä) ja joudun odottelemaan että ammattilaiset tulevat ne nosturin avustuksella pesemään kesämmällä.
Kesäistä ja tunnelmallista lauantai-iltaa kaikille!