Minimalistin viimeiset tunnustukset

Osa teistä on ehkä huomannut etten ole viime syksyn jälkeen juurikaan kirjoitellut minimalismista tai siihen liittyvistä aiheista. Syynä ei ole ajatusteni tai toimintatapojeni muuttuminen, vaan minimalismi-sanan negatiivisvivahteinen leima, joka leijuu nykyisin tuon termin ja sen käytön ympärillä. Jokainen postaus, jonka otsikossa tai johdannossa kyseinen sana mainitaan poikii aina hyvin kiihkeää keskustelua.

Näkemyserot minimalismin toteuttamistavoista nousevat itse aihetta tärkeämmäksi puheenaiheeksi ja se minua harmittaa. Samaan ongelmaan on törmännyt monet bloggaajat ja tubettajat muuallakin maailmassa. Kuten minäkin, ovat hekin vähentäneet minimalismista puhumista vaikka jakavatkin vanhaan tapaan asioita elämästään mm. kevätsiivous- ja vaatevinkein.

Minimalismi – Muotivillitys vai ei?

Minimalismista on (kenties KonMarin vanavirrassa) parin viime vuoden aikana kasvanut suuri muotivillitys, joka inspiroi kaiken ikäisiä ihmisiä ympäri maailman. Villityksen hyvänä puolena on se, että monet ovat heränneet miettimään oman kuluttamisen ja omistamisensa suhdetta. On opittu myös tyytymään ikäänkuin vähempään, opittu nauttimaan arkisista tavallisista iloista ja sitä kautta löydetty uudenlaista antimaterialistista tyytyväisyyttä elämään.

Huonona puolena on ilmiön molemmat ääripäät. Ne jotka oikaisevat kurvit suoriksi heittäen kertalaakista kaikki menemään ja jotka tuomitsevat sen jälkeen kaikki toisinajattelijat ja kynttilöiden ostelijat typeryksiksi. Toinen kohtaamani äärilinja on yksi sisään yksi ulos -taktiikkashoppailija, joka jättää itsetutkiskelun kokonaan väliin, ymmärtämättä sitä, että minimalismi ei ole pelkästään tavaravuoren hallitsemista vaan paljon muutakin.

Haluan oppia ilmaisemaan asiani ilman puhetta varsinaisesta minimalismista

Kaikenlaisen kiihkomielisyyden vuoksi minimalismista ja sen lukuisista eri ilmenemismuodoista ja vivahteista on tullut kiistelyn aihe. Samaa on havaittavissa myös KonMari-metodin kanssa, joka jakaa kansan kahtia varsinkin netin someryhmissä, joissa riitelyä ja sanojen sivallusta esiintyy ihmisten välillä aivan liian usein. Positiiviset elämänlaatua parantavat ilmiöt ovat tuhraantuneet negatiivisuudella ja itseäni säästääkseni haluan oppia ilmaisemaan asiani ilman puhetta varsinaisesta minimalismista. 

Minimalismi-videosarja

Hyvin alkaneelle Minimalismi-videosarjalleni on moni toivonut jatkoa, viimeisin aiheeseen liittyvä keskustelu on käyty tänään. Hyvin pitkän miettimisen jälkeen tulin siihen tulokseen etten jatka minimalismi-sarjaa vanhalla reseptillä, vaan tarjoan teille jatkoa uudenlaisen ilmaisun muodossa.

Sisällön ydin ja fokus tulee painotuksen vaihtumisesta huolimatta säilymään hyvin samankaltaisena, nostaessani esiin arkea helpottavia niksejä, elämänlaatua parantavia aspekteja, hyviä säilytysvinkkejä, kulujen kohtuullistamista ja havainnointejani parempaa tavallista arkea tavoitellessani. Jokainen edellä mainituista aiheista liittyy hyvin vahvasti myös minimalismiin, mutta pyrin ilmaisemaan itseäni aikaisempaa ihmisläheisemmin ja tavanomaisemmin. Tämä toivottavasti tavoittaa kohderyhmänsä pehmeämmällä tavalla kannustaen ja ilman pirun sarvia. 🙂

Syvällisiä ajatuksia minimalismista ja elämästä

Syvemmälle mielensopukoihin mentäessä sanoisin, että itseni ja elämäni vuosien mittainen analysointi ja arvioiminen on vienyt minut sellaiseen paikkaan, joka tuntuu tällä hetkellä pääteasemalta.

Olen hyvin tyytyväinen moneen asiaan elämässäni. Vuosien varrella tekemäni muutokset ovat opettaneet minulle monta arkista asiaa omasta itsestäni ja sen, että elämä itsessään on jatkuvasti käynnissä oleva prosessi, joka lipuu eteenpäin päivä kerrallaan ilman sen ihmeempää yrittämistä tai pakottamista. Jokainen asia, jokainen kokemus ja jokainen tapaamasi henkilö tuovat mukanaan uusia ajatuksia, tunteita ja kytköksiä, linkkejä tuleviin valintoihin. Ja kuten sanonta kuuluu, jokaisen oven takana on uusi mahdollisuus.

Olen oppinut hyväksymään virheitä ja ottamaan ne osaksi elämää

Viime viikkojen sisustuskärpäsen puraisu herätti minut huomaamaan että kipinä kodin muutoksiin syntyi puhtaasti positiivisista aineksista ja mielen virkistyksestä, eikä mukana ollut yhtään tyytymättömyydestä johtuvaa korjausyritystä.

En ole aikoihin kiinnittänyt huomiota kodin pieniin vikoihin, jotka aikaisemmin hallitsivat tekemiäni päätöksiä. Tiedän että tytön huoneesta puuttuu pätkä jalkalistaa ja tiedän että kylpyhuoneen oven sisäpintaa ei ole vieläkään maalattu valkoisella maalilla, kuten kaikki muut väliovet. Tiedän myös sen, että korkeat antiikkiset jalka- ja ovilistat voisi estetiikan vuoksi vaihtaa paremmin sopivampiin. Nuo eivät kuitenkaan enää herätä minkäänlaista melankoliaa tai pakkoa alkaa suunnittelemaan niiden korjaamista, en edes sano niitä enää virheiksi tai ongelmiksi.

Tästä havainnosta olen itsessäni todella ylpeä, olen oppinut hyväksymään virheitä ja ottamaan ne osaksi elämää. Kaikki ei aina ole kaunista tai täydellistä, mutta mitäs sitten… en ole minäkään! 🙂

Sopivismi – Kultaisen keskitien arkirealismi

Huomasin juuri että alkuperäinen hieman alakuloinen tunnetilani on vaihtunut postauksen puolivälissä positiivisiin viboihin. Ja mitäpä sitä menneitä harmittelemaankaan, nyt katsellaan eteenpäin iloisin mielin ja rennolla asenteella. Mikään ei ole niin justiinsa, kukaan ei voi toisen puolesta sanella mikä peruselämässä on hyvää, oikein tai sopivasti. Otetaan siis ilo irti huippuhetkien lisäksi myös tavallisesta arjesta, tehdään siitä meille toimivinta juuri niin miten meistä kenestäkin parhaalta ratkaisulta tuntuu!

Sisäinen minimalisti kuittaa tältä erää. Aiheen pariiin palataan jatkossa toisenlaisella lähestymistavalla – ei enää miniä tai maksia vaan sopivismia! 

Ihanaa iltaa kaikille!

---