Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Meidän koko perheessä on aina kierrätetty vaatteita isommalta pienemmälle ja muistan omasta lapsuudestani miten hienoa oli pukeutua johonkin isosiskon vanhaan vaatteeseen. En koskaan ajatellut että vanhojen vaatteiden kierrätyksessä olisi ollut mitään noloa, vaikkakin myöhemmin minua kiusattiin koulussa ”köyhäksi” sen takia ettei päälläni ollut uusinta uutta…
Kierrätystä isommalta pienemmälle
Minulta pieneksi jääneet vaatteet siirtyivät vuorostaan pikkusiskolleni ja siitä eteenpäin muille sukulaistytöille, mikäli ne olivat edelleen siistikuntoisia. Resuvaatteissa ei meillä koskaan kuljettu, vaikka kierrätys pelasikin tosi hyvin. 🙂
Aihe tuli tänä aamuna mieleen, kun oma tyttöni pisti päällensä minun raitapaidan, sekä serkultaan saadun viskoosiboleron. Myös sukat ovat meillä yhteiskäytössä, sillä oma jalkani on kokoa 35 ja tytön on 33,5, jolloin 34-36 kokoluokan sukat sopivat meille molemmille. 🙂
Päivän asu Lindexiltä → Raitapaita*, legginsit*, bolero*, varrettomat sukat*
Vaatteet äidiltä tyttärelle
Aikuisten ja lasten vaatteet valmistetaan erilaisella kaavalla, joten kaikkea emme tietenkään voi keskenämme tytön kanssa kierrättää. Liian avonaiset paidat ja housut ovat sellaisia, jotka lähtevät minulta suoraan kierrätyskassiin ja aikuisille siskoilleni sekä ystävilleni, mikäli heillä sattuu olemaan niille käyttöä.
Kierrätettävää ei onneksi juurikaan enää tule, sillä pyrin käyttämään omat vaatteeni siihen pisteeseen että kelpaavat lähinnä lumppukeräykseen tai siivousräteiksi parvekkeen pesuun.
Kätevä kierrätysrinki
Olen todella iloinen siitä että kierrätysrinkimme on edelleen hengissä ja nuorempikin sukupolvi on pienestä asti tottunut siihen että vaatteilla voi olla useampikin käyttäjä. Kaikkea ei aina tarvitse ostaa uutena kaupasta ja kirppiksiltä voi tehdä loistavia löytöjä, ilman että se kielisi rahapulasta tai olisi noloa.
Nykypäivän lapset tuntuvat muutenkin olevan omaa sukupolveani fiksumpia tämän asian suhteen, vaikka merkkitietoisuus on rantautunut huomattavasti nuorempien lasten keskuuteen (ekaluokkalaisellakin pitää olla jo merkkireppua ja -lenkkaria). Siinä missä Levis on (jälleen) todella in, ei ole yhtään huonompaa laittaa välillä päällensä äidin paitaa tai serkun vanhaa boleroa. ♥ Vaate kuin vaate kunhan on ehjä, siistikuntoinen ja puhdas… ja sopii päivän ”tyyliin”. 😀
Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta
Myös hiusponnarit jaamme tytön kanssa, kuten monta muutakin asiaa. Meillä on yhteinen ponnariboksi, josta molemmat vuorollamme otamme sen mikä käteen ensimmäisenä osuu. Tavaroiden jakamisen ansiosta emme tarvitse kaikkea tuplana, mikä vuorostaan mahdollistaa sen että tavaramäärä pysyy jokseenkin balanssissa vaikka tyttö onkin kasvuiässä.
Mitä enemmän neiti kasvaa, sen enemmän voimme vaatteita ja tavaroita jakaa. Tällä hetkellä jaamme sukkien ja ponnareiden lisäksi mm. shampoon, hoitoaineen ja suihkusaippuan… ja raidalliset t-paidat. 😀
Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia kierrätystapoja teidän perheestä löytyy. Onko teillä yhteiskäyttövaatteita tai -tavaraa, vai pidättekö visusti kiinni siitä että muut ei koske omiin juttuihin ja jos näin niin miksi? Olisi mahtavaa viritellä keskustelua tämän aiheen ympärille! 🙂
Kivaa keskiviikkoa kaikille!
*sisältää kaupallisen linkin
* * *
We have always recycled almost everything between sisters and friends (I have two sisters, big and little) and now my 8 year old little missy is grown so big that she can borrow and use some of my stuff too – example my monochromatic striped t-shirts. 😀
I asked my readers to share some of their recycle habits and I´m glad that most of them are just like my family, sharing clothes and things between kids and adults… and sometimes from moms and dads to girls and boys. 🙂 Flea markets and second hand shops are also cool places to find great stuff and some of my daughters favorite things are bought from those places.
Seuraa myös Instagramissa
Hyvä postaus! Meidän perheessä on kaksi teinipoikaa jotka käyvät isänsä kaapista hakemassa sukkia ja paitoja kun omat ovat likaisena. Meillä on sovittu niin että likaiset vaatteet viedään itse pyykkikoriin pesua odottamaan mutta enää en isojen poikien huoneesta niitä mene hakemaan. Huonosti ovat muistaneet asian ja iskä saakin maksaa sen kun oma kaapinsa on tyhjä. 😉 Minulla ei ole ketään kenen kanssa vaatteita tai tavaroita vaihdella, olisin toivonut iltatähdeksi tyttöä mutta sitä ei koskaan tullut. Ihana seurata teidän menoa ja tapoja, tyttösi on kasvanut paljon kesän aikana.
Karoliina: kiva että isät ja pojatkin jakavat, tosin isälle voi olla vähemmän kiva yllätys jos oman kaapin hyllyt ovatkin jonain aamuna tyhjillään. 🙂 Osaan samaistua tilanteeseenne sillä minäkään en teini-iässä ”ehtinyt” viemään likapyykkiä pyykkikoriin ja äitini teki samoin, jonka jälkeen kävin pihistämässä äitini vaatteita, varsinkin sukkia. 😀
Opin kyllä viemään pyykit kylpyhuoneeseen pyykkikoriin aikanaan, ja samalla taktiikalla opin huolehtimaan myös muista tavaroistani vähän paremmin, joten uskon että teilläkin pojat oppivat kunhan riittävän monta kertaa joutuvat laittamaan päälleen epämieluisammat vaatteet hyvien ollessa likaisena sängyn alla. 😀
Tyttö on kasvanut kesällä monta senttiä ja vaatekoko harppasi toukokuun ja elokuun välillä yhden taas eteenpäin. Nyt hän on harmittavassa välikoossa jossa 134/140cm kokoinen vaate saattaa ekan pesun jälkeen pieni, mutta seuraava 146/152cm on pesun jälkeenkin liian iso. 140/146cm olisi paras, mutta sellaista ei ole ja tasan 140cm vaatteita myydään todella vähän. Talveksi pitää ostaa uudet toppahousut ja takki, housuissa riittänee 140cm mutta takki pitää olla 146cm jotta alle mahtuu tarvittaessa paksumpikin neule.
Lasten vaatteiden kanssa on kiva painiskella. ?
Meidän tytöt on vielä pieniä ja Lasten vaatteet ja lelut kiertävät vanhemmalta nuoremmalle. Isompi aloitti esikoulussa ja pienempi on 4 vuotta. Pienempi lapsi ei ole uutena paljoakaan saanut ja se joskus on harmittanut, mutta ei ole ollut järkeä ostaa kaupasta vaatteita kun niitä on kaapissa valmiina. Kiitos tästä postauksesta, yritän alkaa ajattelemaan toisella tavalla ettei se ole huonommuutta jos käyttää vanhoja vaatteita.
Sanna: pienet lapset eivät useinkaan edes ymmärrä mikä on uuden ja kertaalleen käytetyn vaatteen ero, joten turhaan ajattelet että nuorempi tyttösi joutuisi millään tapaa tyytymään huonompaan. Ensimmäiselle lapselle tulee aina ostettua aivan liikaa kaikkea ja jos meille olisi toinen lapsi siunaantunut niin aivan varmasti olisi saanut käyttää vanhemmalta tytöltä pieneksi jääneitä vaatteita. Eri sukupuolet ovat tietysti haaste, mutta monesti löytyy kierrätettävää myös tytöltä pojalle ja pojalta tytöllekin. 🙂
Itse koen etten jäänyt omassa lapsuudessani mistään paitsi vaikka vaatteet ja tavarat kierrätettiinkin vanhemmalta nuoremmalle ja keskimmäisen tyttönä vielä minulta pikkusiskolle. Minusta oli tosi coolia käyttää isosiskon vanhoja vaatteita ja monesti kävin ”salaa” jopa lainaamassa hänen kaapistaan itselleni liian isoja t-paitoja ja collegeja, koska sisko oli niin cool ja halusin olla myös. 🙂
Toivottavasti tyttösi oppivat isompanakin jakamaan asioita ja tavaroita keskenään, se on nimittäin arvostettava piirre joka monesti yksilapsisessa perheessä jää oppimatta ellei päiväkodissa siihen erityisesti kannusteta. Meillä onneksi on serkkutyttöjä kahden vuoden ikäerolla, omani on heistä nuorin, ja sillä tavalla olemme onnistuneet jatkamaan sisterhoodia ja jakamisen taitoa eteenpäin.
Olemme lisäksi opettaneet tytöille että jokainen ”turha ostos” säästää rahaa tehdä jotain kivempaa, kuten käydä Linnanmäellä kolmannenkin kerran kesän aikana. Omassa lapsuudessani tavarat olivat todella tärkeitä ja niiden avulla kilpavarusteltiin lapsia jo 90-luvun laman jälkimainingeissa. Nykyisinkin on samanlaista varustelua ja merkkitietoisuutta, mutta huomaan että maailma on muuttunut ja elämykset ovat tulleet siihen rinnalle – kaverin ulkomaanmatkasta tai eläinpuistoreissusta tarinointi tuntuu olevan mielenkiintoisempaa kuin se minkä merkkinen paita kaverilla on. 😀
Turhat harmituksen tunteet siis pois, opetat lapsillesi hyvän tavan oppia arvostamaan tavaroita ja vaatteita käyttötarpeena eikä elämän sisältönä! ❤️
Meillä kierrätetään näemmä paljon. 19-vuotias tyttäreni sai just mummoltaan kaksi nahkatakkia, jotka 67-vuotias mummo oli itselleen kirppikseltä ostanut itselleen.
Minulta tyttäreni otti parikymmentä vuotta vanhat juhlakengät, ja käyttämättömäksi jääneet sisäkengät kouluun. Uudet syyskenkäni olisivat myös kelvanneet 😀 En antanut, olin juuri samana päivänä ostanut hänelle samantapaiset lempparivärillään 🙂 Että meinaa kiertää liiankin tehokkaasti 😀 Mut joo, meillä kiertää kaikki tarpeeton kotien välejä. Paljon vaatetta ja sisustuskamaa. Kosmetiikkaa. Sukista kukkiin.
Minna: ihanaa! ? Meilläkin sama juttu, juuri annoin äidilleni yhden maksimekkoni josta hän ompeli itselleen erillisen hameen ja topin, tykästyi kankaaseen ja koska olemme about samankokoisia koko naisklaani niin voimme jakaa myös vaatteita ja kenkiä keskenämme. 🙂
Siskoni puolestaan osti ballerinat, joiden lesti osoittautui kapeahkoksi joten hän lahjoitti ne veljen tytölle jolla on numeroa pienempi jalka. 🙂 samalla tavalla jaamme myös kosmetiikkaa ja muita tavaroita, ken tarvitsee hän saa. 🙂
Kiitos sinullekin kommentistasi ja aurinkoista viikkoa! ?
Hyvin kirjoitettu tärkeästä asiasta. Meillä 3 lasta, vaatteita kierrätetään niin paljon kuin mahdollista, joskin pidän huolen että nuorimmainenkin kuitenkin välillä uutena vaatetta saa. Mutta esim. t-paidat, yöasut, ja toki urheiluvälineet ym. säilyvät hyvin lapselta toiselle. Myös esim. urheilukassit, retkireput, matkalaukut ym. ovat yhteisiä, jokaisella ainoastaan oma koulureppu.
Lisäksi leluja kierrätetään, yleensä luontevasti kun isommat haluavat omistaan eroon 🙂 Sama logiikka toiminut myös mm. pelikonsoleissa ym. melko hyvin.
Pyrin myös siihen että shampoita, saippuoita ym. olisi mahdollisimman vähän, ja itse asiassa koko perhe käytetäänkin pitkälti yhteisiä näissäkin.
Suvun naisväen kesken kierrätetään naistenlehtiä. Jos yksi ostaa / tilaa tiettyä lehteä, ne annetaan luettavaksi toisillekin. Yleensä luontevasti kyläilyn yhteydessä tuodaan nippuja puolin ja toisin.
Tässä nyt muutamia ajatuksia aiheesta mitä äkkiseltään tuli mieleeni 🙂
Liisa: Meillä ei suvussa ole ketään omaa tyttöäni pienempää, joten meiltä hänen pieneksi jääneet vaatteet menevät kierrätykseen Marskin Muksuille ja Hopelle, joskus ihan Uffiinkin riippuen siitä millainen satsi pientä vaatetta on kertynyt. Serkuilta saamme jonkin verran vaatteita, joskin heillä vaatteet ovat kiertäneet jo kahdella lapsella ja harmittavan usein arki- ja perusvaatteet ovat siinä kunnossa ettei niistä ole kuin siivousräteiksi. Jumppavaatetta, uimapukua ja juhlamekkoja olemme saaneet heiltä joka vuosi ja tytön kevätuhlienkin turkoosi mekko oli serkuilta lähtöisin, tuollaiset harvemmin käytettävät vaatteet kun eivät ehdi kulumaan puhki ennen kuin jäävät jo pieniksi.
Leluja on paljon myös kierrätetty ja tytön surumielisten pehmokoirien kokoelma on paria lelua lukuunottamatta kotoisin serkuilta ja kirppareilta. Duplojakin saimme heiltä aikanaan säkillisen, jonka lisäksi ostin kaupasta myös uusia. Nämä lahjoitettiin tytön päiväkotiin hänen siirryttyään eskariin.
Olemme laajentaneet meidän kierrätysrinkiä ja siihen kuuluu meidän perheen lisäksi myös pari naapuria lapsineen, pari ystävää sekä muutama muu kiva tyyppi, kuten ystävien äitejä. 🙂 Hyvin kiertää tavara ja tarpeet tulee täydennettyä, ja loput viemme esim Uffiin, kierrätyskeskukseen tai taloyhtiön kierrätyshyllyyn.
Lehdet kiertävät meilläkin, Koti ja Keittiö menee minulta äidilleni, siitä siskolleni ja siitä naapurin kautta kirjaston saa ottaa lehtitelineeseen. 🙂 Kiinnostavimmista artikkeileista, kuten resepteistä tai sisustusinspiraatiokuvista nappaan kuvan talteen puhelimella myöhempää käyttöä varten. 🙂
Kiitokset sinullekin kommentistasi! <3
Mahtava julkaisu!
Olen niin samalla linjalla! 🙂
Meidän perheessä 3 lasta ja olemme pyrkineet perheessä siihen että suurinosa tavaroista kierrätetään.
Poikien vaatteet säästän seuraavalle, vaikka ikäeroa on 7v, ehtivätpä tulla uudestaan muotiin 😉 Pyrin hankkimaan ajattomia kuoseja ja värejä, niin sitten ovat mahtavia ja tyylikkäitä vielä seuraavalla käyttäjällä.
Ja tytölle ostan muutamalta tietyltä merkiltä nettikirpuilta vaatetta, ihania siistejä löytöjä, joita tuunaan esim korjaamalla glitterprintin kuluman tekemällä sen uudelleen.
Tytär vielä sen verran nuori, ettei ”yhteisiä” vaatteita voida käyttää mutta kun sen aika tulee niin sitten niinkin! Hiuspompulat me jaetaan, samoin huivit (koska hänkin tykkää että isot tuubihuivit lämmittää toppatakin hartoilla). Kaksi isoa Longchampin matkakassia olen hankkinut meille, niitä käytetään ristiin matkoilla ja ne menee vielä sittenkin kun tytär aikuinen 😀
Harrastus- ym. muuta tarvikkeet ostetaan koko perheelle, ei niin että se olisi lapselle iki-omaksi hankittu, niin ei tule oloa että saa toisen vanhan, samoin lastenkirjat ja taskupokkarit ym., niin niitä luetaan sitten meidän perheen kirjastosta.
Tietysti ihan muutamia ikiomia juttujakin hankittu, ne vasta onkin aaretita <3
En oikein ymmärrä että nykypäivänä kaikki on kertakäyttökulttuuria, sesonkien mukaan vaihtuu koko vaatekaapin sisältö, tiettyjen merkkien mielestäni (jopa rumat !) vaatteet on pop, ja ne ostetaan loppuun hetkessä kauheaan hintaan, muutaman vuoden sisällä ne myydään parilla eurolla eteenpäin….
Minusta kierrättäminen ja järkevät hankinnat on mahtavaa, koska niin paljon kirppiksillä uudenveroista tavaraa 🙂
Mukavaa päivää 🙂
Sella: En pakota tyttöä pukeutumaan vaatteisiin joista hän ei yhtään tykkää, mutten tosiaankaan hyväksy sellaista mentaliteettia ettei samoja housuja voisi laittaa kahtena päivänä peräkkäin jalkaan jos ovat puhtaat ja siistit. Myöskään mitään kiukkuamista en suostu kuuntelemaan ”vääränlaisista” vaatteista ja onneksi tuollaiset purkaukset on meillä tosi harvinaisia. Tyttö seurailee aktiivisesti muutamaa tubettajaa, joilta bongailee vaateideoita, mutta varsinaista kinuamista ei ole ollut. Levis on hänen mielestään in, mutten ostanut Leviksen paitaa hänelle ennen kuin oli tarve ostaa paita ylipäätään vaatekoon kasvaessa. Olen yrittänyt opettaa myös sen että muotitrendit tulee ja menee niin vauhdilla ettei ole järkeä edes yrittää pysyä niiden perässä. Tärkeintä onkin että vaatteet ovat oikeankokoiset ja mukavat päällä, puhtaat ja siistit. Lisäplussaa siitä jos ne ovat lempiväriä tai muuta mieleistä kuviota / teemaa. 🙂
Tyttö saa itse valita aamulla vaatteensa ja luvan kanssa niihin pukeutua kunhan ovat säänmukaiset – sateella laitettava sadetakki, kylmällä housut shortsien sijaan jne. Pari kertaa on lähtenyt kouluun ilman takkia vannottaen ettei tule kylmä, mutta koulusta palatessaan on myöntänyt että äiti oli oikeassa ja olisi pitänyt sittenkin laittaa aamulla takki. 😀 Meni hyvin oppi perille ja enää ei ole tarvinnut käydä takki-vai-ei -keskustelua. 🙂
Tytön lempipaita on serkun vanha ja turkoosit lempparihousut löytyivät kesällä Tuusulan Femmatori-kirpparilta. Myös lempipehmolelu (joka näyttää meidän edesmenneeltä Miffe-koiralta) on serkkujen vanha lelukoira. Lempikirjasarja (Nuija Päiväkirjani) on myös kirppikseltä kotoisin, sillä sitä ei mistään uutena enää edes löydä. Nyt kun mietin, niin suurin osa lempijutuista (kuten vanhat 2006-2010 vuosihaarukan Littlest Pet Shopit) on jonkun muun vanhaa ja vain harva kaupasta uutena ostettu vaate tai tavara on saavuttanut lemppariaseman.
Tuo onkin todella fiksu tapa ostaa harrastusvälineet koko perheen käyttöön jolloin ne ovat jokaisen ”omia” mutta silti yhteisiä. <3
Kaunis kiitos kommentistasi! <3
Mitäkö me jaamme? Oma tytär on 13-vuotias ja meillä ei ole oikeastaan mitään yhteisiä tavaroita. Molemmilla on omat vaatteet, sukat, kengät, laukut, hiuslenkit.. Sen lisäksi shampoo, hoitoaine, rasvat yms. ovat omat molemmilla. Suihkushampoon jaamme koko perheen kesken, samoin hammastahnan.. mutta eipä taideta muuta jakaa.
Miksikö näin? Siksi, että mun vaatteet ja kengät ovat mun vaatteita ja kenkiä 🙂 Vaikka ne kokonsa puolesta menisivätkin, niin en halua, että hän niitä käyttää. Ja ehkäpä meillä ei tyylikään ihan täsmää, mulla on aikalailla klassista vaatetusta, joka ei 13-vuotiaan huppari-maailmaan mene 😉 Saatamme joskus lainata toisiltamme jotain huivia tai muuta, mutta aika harvinaista se kyllä on.
Mä olisin niin mielelläni kierrättänyt lasten vaatteet ja muutkin isommalta pienemmälle, mutta valitettavasti pojan vaatteita ei tytöllä ole tullut pidettyä oikeastaan ollenkaan. Sama pätee moneen muuhunkin, laskettelusukset ja luistimet on onneksi saatu kierrätettyä, mutta ei pyöriä eikä mitään.
Onneksi Suomessa on kirppareita ja muita keinoja kierrättää kodin ulkopuolella! Ja mielelläni näitä keinoja käytänkin hyväkseni!
Rita: Kiitokset kommentistasi, mukava saada keskusteluun hieman erilaistakin näkökantaa. Itse olen niin tottunut jakamaan tavaroita ja vaatteita, että lainailen niitä ihan mielelläni hyville ystäville ja perheenjäsenille. Porakonekin on parhaillaan ties missä, luultavimmin kummitytöllä, en enää muista kun se on mennyt yhdeltä toiselle ja sieltä kolmannelle aina tarpeiden mukaan. 🙂
Ala-asteella oli aikoinaan yksi kaveri, jolle lainasin itselleni tärkeän vaatteen. Hän hukkasi sen jonnekin ja siitä pahoitin mieleni (lapsia kun oltiin niin kumpikaan ei oikein osannut käsitellä asiaa) ja meille tuli hirmuinen riitakin. Tämän jälkeen en pitkään aikaan antanut kavereille mitään lainaksi, mutta sittemmin mielipaha unohtui eikä uusia huonoja kokemuksia (hukkaamista, rikkoontumista jne.) ole vastaan tullutkaan. 🙂
Eri sukupuolten välillä on paljon vaikeampi jakaa ja lainailla. Polkupyörä on siitä hyvä esimerkki ja varsinkin lasten fillarit kun jäävät niin nopeasti vielä pieniksikin. Meilläkin on tytöllä jo kolmas pyörä menossa, kaksi ensimmäistä saatiin serkuilta mutta uusin piti itse ostaa kun serkut käyttävät vielä samaa tuumakokoa olevia omia pyöriään.
Kirpparit on varsinaisia aarreaittoja, paljon on hyväkuntoista tavaraa ja vaatetta edullisesti etsimässä uusia koteja ja käyttäjiä ja meilläkin on monta kivaa löytöä kesän aikanakin taas tehty. Teini-iässä kävin todella paljon Uffilla ostoksilla ja muistan edelleen kaksi lempineulettani, jotka Hakaniemen silloisesta Uffista löysin. Käytin ne aivan puhki ja äitini vielä korjasikin reikiä ja repaleisia hihasaumoja pariin otteeseen kun en millään niistä malttanut luopua. Tykkäsin muutenkin teini-ikäisenä tuunailla vaatteitani ja materiaalit niihin tulivat mistäpäs muualta kuin Uffista. 🙂 terveisin vaatesuunnittelijan ammatista joskus kovastikin haaveillut. 🙂
Olen ostanut aina vaatteet itselle ja lapsille uutena. Lasten kesken oli hankala kierrättää, kun oli tyttö-poika-tyttö ikäeroineen. En kokenut tarpeellisenä niitä säästää, koska säilytystilaakin oli rajallisesti.
En lainaa vaatteita kenellekään, en tehnyt niin nuorempanakaan. En osta kirppiksiltä, koska minua inhottaa toisen pitämä vaate ja varsinkin nykyisin paljon on homeisia asuntoja joten en halua mitään itiöitä kotiini.
Voin kyllä myydä esim. vaatteet eteenpäin sen vuoksi, ettei meillä ei ole hometta.Yleensä serkut tsekkaa mitä on myynnissä ja sitten esim. facen kirppikset ovat ok.reitti myydä ne. Toki sekin on vähentynyt jatkuvan säätämisen kanssa.En halua olla passissa että joku joskus hkee jos hakee jonkun tuotteen. Ne mitä on mennyt kiertoon kuten lelut ovat menneet suvun pikkumuksuille. En vie esim.SPR tms toimijalle sen vuoksi että tavaroita on päätynyt ”oman pussin kautta myymiseen” en myöskään lahjoita yksityisille enää mitään samasta syystä. Oikeastaan miksi minun pitäisi edes ajatella kenekään vähävaraisuutta lahjoittamalla, koska sekin on suhteellinen käsitys.
Kuluttaminen on vähentynyt radikaalisti, koska kaikelle ei ole aina tarvettakaan. Valitsen aikaa kestäviä tuotteita,joten sekin on merkittävä asia.
Olen tarkka myös siitä ettei esim. jokainen käyttää omia kylpypyyhkeitä (jokaiselle oli omat värit), eli ei saanut ottaa eikä saa ottaa puhdasta pyyhettä toisen väristä 🙂 Jokaisella oli omat hygieniatuotteet ilman muuta, hiusharjat jne.
Meillä on erikseen vieraille pyyhkeet, vuodevaatteet liinavaatteineen.