Minimalistinen tyyli – Tuotteet joita en enää osta

Olen monta vuotta järkeistänyt ostamista ja askel askeleelta löytänyt sekä tyylini että tapani ylläpitää tasapainoa elämässä. Suurin muutos näkyy minimalistisessa pukeutumistyylissäni sekä kauneudenhoitoon ja kaunistautumiseen liittyvissä tavoissani. Lemppari tubettajani Vested Intrestsin innostamana haluan kirjoitella teille pukeutumiseen ja ulkonäköön liittyvistä tuotteista, joita en enää ostele.

Kauneudenhoitoon liittyvät laitteet

Aikoinaan minulla oli aivan liian monta erilaista kiharrinta, suoristusrautaa ja hiustenkuivainta (matkakoko ja tavallinen), ja löytyipä kaapistani myös erillinen kreppirauta, lämpörullat, kasvohöyrytin, selluliittihieroja, epilaattori, ja korvavalovempain (kirkasvalohoitolaite).

Nämä laitteet veivät valtavasti tilaa kaapeista ja monikaan ei päässyt käyttöön kuin kerran tai pari. Kaikista epäonnistunein ostos oli tuo selluliittihieroja, joka ei saanut aikaan mitään muuta kuin ärsytystä nopeasti loppuun kuluneiden paristojen takia.

Nykyisin kaapista löytyy yksi hiustenkuivain ja yksi suoristusrauta, ja suoristusrautaa käytetään vain tytön kiharoiden tekemiseen. Kiharat saa aikaan paljon nopeammin raudan avulla, kuin varsinaisella kihartimella tai muilla rulla- tai hiuspatukkaratkaisuilla. Mitään enempää emme tarvitse emmekä hanki, niin kauan kuin vanhat ovat toimintakuntoiset.

Hiusvärit

Aloitin hiustenvärjäämisen 11-vuotiaana ja vaihtelin aktiivisesti väriä ja lookkia mustasta hopeanvaaleaan ja punaisen sävyihin yli 15 vuotta. Tytön syntymän jälkeen 2010 rauhotuin, johtuen raskausajasta ja siitä että ensimmäistä kertaa sitten lapsuuden näin millainen oma värini on.

Yhden radikaalin muutoksen tein vuonna 2012 ja se on nähtävillä myös blogipostausteni joukossa. Tummanruskea vaihtui Gwen Stefanin innoittamana superblodiksi ja niinhän siinä kävi että koko tukka kärähti ja oli pakko leikata puolet pois, jonka jälkeen palasin takaisin omaan väriini. Tästä kalliiksi tulleesta värjäysmokasta otin onneksi opikseni, vaikka minut tunteneet kiven kovaan väittivätkin että kohta taas värjäät uudelleen blondiksi. Että terkkuja vaan, ruskeassa värissä on pysytty sitten tuon kärähdysblondauksen. 🙂

Nykyisin minulla on oma luonnollisen värinen hiuspehko ja sillä mennään mitä syntymälahjaksi sain. Kesällä oma värini saa eloisuutta auringon vaalentavasta vaikutuksesta ja hiuksiin tulee selvästi punertava sävy, joka korostuu valossa. Syksyllä sävy tummuu ja hämärässä se näyttää jopa mustalta. Selkeitä raitoja ei onneksi tule, kuten tytöllä jolla kullanruskeanvaaleat hiukset. Hänelläkin oma väri tummuu mitä vanhemmaksi kasvaa ja aikuisena luultavasti on hänkin ruskeahiuksinen, vaikkei ehkä näin tummaa tukkaa saakaan – isänsä hiukset kun on perinyt.

Meikit ja kosmetiikka – heräteostokset

Olen lapsesta asti tehnyt esiintymismeikkejä ja siitä aikoinaan sain kimmokkeen opiskella meikkaaja-maskeeraajaksi. Minulla oli valtavat määrät meikkejä ja muita tarvikkeita, joita muodin pariin töihin siirtyessäni karsin rankalla kädellä. Jatkoin silti meikkishoppailua ja vielä vuonna 2009 minulla oli kaapit aivan tupaten täynnä kaikenlaista meikkiä, joista osaa en koskaan edes testannut. Niille oli onneksi helppo löytää uusi omistaja ja ystäväni muistavat edelleen ne valtavat kassit joissa kantoivat kierrätyskasasta valitsemiaan meikkituotteita kotiinsa.

Enää en meikkaa kuin satunnaisesti, korkeintaan kerran viikossa jos silloinkaan. Ihoni on selvästi paremmassa kunnossa nyt kuin nuorempana, mutta en silti syytä pelkästään meikkejä tästä asiasta. Pidän itsestäni muutenkin parempaa huolta, en enää nuku meikit naamalla, juon enemmän vettä ja teen säännöllisesti erilaisia kasvonaamioita, joista on paljon apua etenkin ihon kuivuuteen. Olen myös löytänyt luottotuotteeni, joilla saan taiottua juuri sopivan naturellin näköisen meikin kasvoilleni silloin kun sitä koen tarvitsevani – tämän takia kaikenlaiset meikkikokeilut on jääneet pois kuvioista ja uusia meikkejä ostelen vain silloin kun vanha tuote on loppunut.

Korut

En ole koskaan oppinut käyttämään koruja, sillä nuoruusvuodet vietin tanssisalilla, vanhemmiten kampaajahommissa ja myöhemmin aikuisena oli jo myöhäistä. Identiteettini ei ole koskaan kaivannut koruja koristeeksi, enkä osaa niitä arjessa käyttää. Myöskään juhlapukeutumiseeni ei korut muutamaa satunnaista poikkeusta lukuunottamatta ole koskaan kuulunut, joten koruille ei ole tarvetta eikä oikein haluakaan. Upeitahan esimerkiksi Tiffanyn tai Kalevalankin rannekorut ja kaulakorut ovat, sitä en missään nimessä kiellä, mutta minulle ne eivät ole investoinnin arvoisia ja siksi en koruja ostele.

Laukut ja lompakot

Olen nuorena ollut melkoinen kassialma ja jokaisesta saamastani palkasta piti ostaa uusi laukku – yleensä muovinen, trendikäs ja halpa, paino erityisesti sanalla halpa. Arvokkaita monien satojen tai tuhansien eurojen hintaisia merkkilaukkuja en ole koskaan ostanut tai omistanut, enkä ole vakavissani koskaan sellaista edes kaivannut. Minulle laukku on arjen tarpeellisuus ja käyttötavara, jonka tulee olla laadukas ja hinnaltaan korreloida laadun kanssa. Sadan euron hintaluokassa on runsaasti laadukkaita ja kulutusta kestäviä laukkuja ja oma kipukynnykseni laukkuun upotetuissa euroissa pyörii 150 euron rajamailla.

En ole koskaan ollut valmis maksamaan itseäni kipeäksi laukusta ja haaveiluni eräästä tietystä merkkilaukusta ei siksi ottanut koskaan tuulta alleen ja hyvä niin. En usko että kyseinen laukku olisi kestänyt päivittäisessä käytössäni kesät talvet yhtään sen pitempään kuin aidosta nahasta valmistetut perusmerkkien laukut, joita suosin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettenkö ymmärtäisi ihmisiä, jotka satsaavat laukkuihin tai jopa keräilevät niitä – minulla samanlainen kiinnostus kohdistuu laukkujen sijaan sisustukseen, erityisesti kotimaiseen designiin jota rakastan!

Laukkuja ostan siis vain jos vanha hajoaa, uutuudenviehätyksen tai vaihtelunhalun takia enää en.

Jumppakassit & treenilaukut

Minulla ei ole useampaan vuoteen ollut erillistä jumppakassia käytössäni enkä sellaista koe enää tarvitsevani. Minulla on yksi reppu, johon pakkaan salille mennessä treenivermeet ja sama reppu palvelee minua myös läppärilaukkuna silloin kun tietokonetta jonnekin pitää kuljettaa. Myös kamera kulkee repussa kätevästi, joten erillistä kameralaukkuakaan en ole toistaiseksi tarvinnut. Kun salilenkkarit ja muut treenitarvikkeet purkaa repusta heti kotiin saavuttua pois, ei reppu ala haisemaan tunkkaiselta missään vaiheessa.

Asusteet

Minulla on yksi lompakko, yksi avaimenperä, yksi kello, yksi vyö, yksi pipo, yksi huivi ja yhdet lapaset talven pakkasille. Nämä ovat riittäneet jo useamman vuoden enkä ole ajatellut ostaa uusia kuin vasta sitten jos jokin hajoaa tai häviää. Olen tarkka siitä että lapaset tai huivi eivät unohdu bussin tai kahvilan penkille, enkä vuosiin ole hukannut mitään. Jokainen asusteeksi luettava tavarani on minulle tärkeä ja todella mieluisa, enkä halua mitään niistä korvata ”paremmalla” versiolla, sillä ne ovat jo parhaita minulle.

Sateenvarjoa minulla ei tällä hetkellä ole, mutta sen ostan vasta sitten jos todella sellaista tarvitsen enkä sadetakilla pärjää.

Korkokengät

Niin ihanaa kun korkkareilla olisikin kipitellä Sinkkuelämää-sarjan hengessä pitkin Helsingin mukulakivikatuja, on todellisuus se että korkkareille ei ole käyttöä juuri koskaan.

Minulla on yhdet hyvät ja mukavahkot korkokengät ja vaikka välillä tekisi mieli laittaa ne kierrätykseen pois pölyyntymästä, säilytän niitä satunnaisia tarpeita varten hamaan tappiin asti. Jalkaan säteilevän selkäkivun ja nilkkojen löystyneiden nivelten takia en korkkareita voi aktiivisesti käyttää ja koska ongelmani on molemmilta osin krooninen, ei asiaan tule muutosta. Matalammilla pohjilla siis tepastellaan tästä eteenpäin ja avokkaina käytän ballerinoja sään salliessa.

Huonot kengät

Tämän haluan lisätä listalle mukaan, sillä olen ostanut elämäni aikana varmasti yli sadat huonot kengät. Huonon kengästä tekee se jos lesti on omalle jalalle väärä, koko liian pieni tai suuri, tai jos kengässä on sellainen pohja tai korko, joka tekee kävelystä hankalaa.

Etenkin monissa korkkareissa on se probleema, että korko on sijoitettu kantapäässä liian taakse, mikä saa aikaan ankkamaisen vaappuvan kävelytyylin. Tätä näkee todella paljon etenkin juhlissa, kun on ostettu uudet kengät väärin sijoitetulla korolla ja korkkarikävelyä ei hetkeen ole harrastettu. Myös monet kapeakärkiset kengät on muotoiltu niin että kärjen kaventuma lähtee liian takaa, mikä taas aiheuttaa sekä kipua että vaivasenluun kehittymistä.

Tanssia koko ikäni harrastaneena jalkavaivat ovat tuttu vieras ja kenkien kanssa olen mielummin liian kriittinen ja ronkeli, kuin höveli ja hälläväliä.

Bleiserit ja jakut

Olen joskus rohmunnut kaapit täyteen erilaisia jakkuja, joita sitten päiväunelmissani puin päälleni kuin kunnon business-lady konsanaan. 🙂 Sellaisia menoja ei kuitenkaan montaa ole ollut, jossa jakku oli välttämättömyys ja siellä ne henkarissa pölyyntyivät. Viimeisenkin jakkuni annoin eteenpäin enkä ole sitä kaivannut tai tarvinnut. Siisti pusero tai pikkumusta luottomekkoni on riittänyt paikkaamaan potentiaalisen jakkutarpeeni.

Kotivaatteet

Kotivaatteista olen luopunut jo aikaa sitten enkä erikseen enää osta sellaisia vaatteita, joiden funktio on olla pelkkä kotivaate. Nukkumiseenkaan minulla ei ole mitään ihmeempiä vaatteita, vaan iltasuihkun jälkeen laitan jotakin puhdasta päälleni ja villasukat jalkaani.

Yhdet pehmoiset oloasuksi luettavat unilegginsit minulla on, mutta ne on kuluneet niin ohueksi että kohta on takapuoli puhki. Uusia en ainakaan toistaiseksi aio ostaa, mutta talven pakkaset näyttävät tarkenenko nukkua paljain säärin. Ostan siis tavallisia vaatteita, joissa voin lähteä liikenteeseen ja ihmistenilmoille ilman että fiilis tuntuu nukkavierulta.

Suuret printit

Joskus olin aivan hulluna printtipaitoihin ja mustavalkoisiin kuvioihin, mutta nykyään ei enää sydän sellaiselle säkenöi. Yksivärinen ja pelkistetty vaate on minulle paras valinta, siinä koen olevani parhaimmillani ja tyylikkäästi ajaton. Vaakaraidat ovat ainoa poikkeus, josta edelleen tykkään. Mustat korkeavyötäröiset ja siistit farkut ovat aivan ihanat ja niiden kanssa yksivärinenkin paita on kivannäköinen.

 * * *

Huh sentään miten pitkä postauksesta tuli. Aloitin kirjoittamisen klo 19 ja ajattelin että pikaisesti näppäilen ajatukseni teille luettavaksi ja lähden sitten saunaan rentoutumaan. Kirjoitusvirheitä saattaa tekstiin olla eksynyt, mutta nyt en enää millään pysty venyttämään saunaan menoa, joka on varmasti tulikuuma pätsi, oikolukeakseni tekstin.

Jos tykkäsit postauksestani ja vaatekaappini sisältö aiheena kiinnostaa, kipaise lukemassa listamuotoon kiteytetty vaatepostaukseni täältä: kevätsiivous-vaatekaapin-sisältö-lukuina

Inspiroivaa viikonloppua kaikille!