Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Kodin tuleviin remontteihin valmistautuminen on alkanut ja vanha makuuhuoneeni on nyt tytön hallussa. Huoneen sisustus ei ole vielä kokonaan valmis, mutta kalusteet ovat lopullisilla paikoillaan ja vaatteet sekä muut tytön tavarat siististi järjestettynä laatikoissa. Tytön joululahjaksi saama televisio pitää vielä nostaa huoneeseen jättämäni kaapiston keskelle, mutta se on niin iso etten yksin uskalla sitä kanniskella. Lisäksi vaatetanko pitää irroittaa ja seinäkaappien pohjaan vaijeria varten poratut minikokoiset reiät peittää valkoisella kalustetarralla.
1. Koulupöytä Muurame | 2. Pöytävalaisin Louis Poulsen | 3. Unisieppari Femmatori | 4. Sänkykatosverho Ikea | 5. Tuoli Artek | 6. Tyynynpäällinen YOZEN | 7. Tyynynpäällinen Artek | 8. Tyynynpäällinen Marimekko | 9. Sänky Muurame
Kotimainen design elää muutoksessa mukana
Kalusteissa muutoksia ei edes harkittu, sillä Muuramen L-taso palvelee erinomaisesti työpöytänä edelleen. Myös sänky on sama Muuramen Jolla-Jungmanni, joka aikaisemmassa huoneessa musta-valko-vihreän sisustuksen aikaan oli nostettu korokekehikon päälle parvisängyksi.
Ainoa näkyvämpi uusi juttu tulee olemaan Ikean kattoon kiinnitettävä katosverho, jonka kipaisen ostamassa loppuviikosta kun Vantaan myymälän liepeillä asioin. Samalla yritän etsiä myös niitä samaisia keijuvaloja, joita jo viime syksynä metsästin ilman tulosta. Jos satut tietämään kaupan mistä löytyisi noin 2 metriä pitkä pikkiriikkisin LED-lampuin ja läpinäkyvällä johdolla varustettu valosarja niin olisin kiitollinen vinkistä!
Mustavalkoiset koristetyynynpäälliset kaivoin takaisin käyttöön tytön pyynnöstä ja pari uutta sisätyynyä joudun ostamaan olohuoneen puolelle Ikea-reissun yhteydessä, sillä niitä meillä ei jemmassa enempää ole. Hän halusi huoneeseensa myös Genevan mustan bluetooth-kaiuttimen, jonka tosin uskon jäävän hyllylle pölyyntymään ilman käyttöä.
1. Tikashylly Swedese | 2. Valaisin Artek | 3. Seinäkaappi Muurame | 4. TV Philips 55 4K | 5. Laatikosto Muurame | 6. Seinäpeili Artek | 7. Valolista Philips HUE
Säädettävä värivalaistus
Muuramen seinähyllyn päälle kiinnittämäni Philips HUE -valosarja jää niille sijoilleen ja HUE-sovelluksen avulla saan sen synkronoitua television HUE-taustavalaistuksen kanssa. Katto- ja pöytävalaisimessa on myös HUE-sarjan värilliset lamput ja neiti pääseekin kunnolla fiilistelemään leffojen pariin. Valaistus nimittäin säätyy elokuvan tapahtumien mukaan ja maksimoi elokuvan vaikuttavuuden.
HUE-sovelluksesta löytyy monenlaisia muitakin toimintoja, kuten musiikin tahtiin vilkkuvat diskovalot. Montahan kertaa joudun jatkossa sanomaan valot seis ja sassiin. 😀
Vanhojen kalusteiden hyötykäyttöä
Sain yhden Swedesen tikashyllyn mahtumaan tytön huoneeseen ja lasiseinäremontin valmistuttua katson jätänkö hyllyn tähän pysyvästi vai en. Yksi potentiaalinen idea on laittaa oman sänkyni molemmille puolille tälläiset tikashyllyt, mutta mallailen kokonaisuutta vasta kun kaikki muu on paikoillaan. Hylly sopii tuohon oven ja ikkunan väliin todella hyvin ja aika sitten näyttää mitä tuleman pitää.
Vielä viimeinen silaus
Alkuperäinen ajatukseni oli että koulupöytä olisi ollut tuon toisen ikkunan edessä ja koulupöydän tilalle olisin laittanut siron ja ilmavan Hayn Hee -nojatuolin koristetyynyineen. Pöytä kuitenkin istuu niin kivasti paikoilleen näin, joten nojatuoli-idea kuoppaantui kokonaan ja tyttö saa katsella leffansa sängyssä makoillen.
Vielä puuttuu siis tv omalta paikaltaan, katosverho sängyn päältä ja keijuvalot, jotka on tarkoitus ripustaa katosverhoon. Muilta osin huone on valmis ja tytön itsensä stailaama. Kirppikseltä viime kesänä ostettu unisieppari varsinkin on todella tärkeä esine ja sen paikka on sängyn lähellä. Tulevan sänkyverhon takia sitä ei voitu kiinnittää suoraan seinälle, joten tyttö ripusti sen roikkumaan ikkunan kahvaan pahoja unia karkoittamaan.
Ihanaa iltaa kaikille & huomiseen!
Seuraa myös somessa
Kiva että koululainen sai ison huoneen! 🙂
Mutta miksi noita sinun vaatesäilytytyssysteemejä ei voida vain jättää tytön käyttöön? 🙂
Kivannäköiset ja vaivalla kuitenkin laitettu.
Maija: laatikosto ja seinäkaappi jäävät paikalleen, vain yläkaapin pohjasta roikkuva vaatetanko otetaan pois jotta televisio mahtuu tuohon kaapin alle. 🙂 Telkkaria kun ei voi ikkunan eteen laittaa eikä oikein muuta paikkaa ole.
Ihana huone ihanassa kodissa. Miten käy tytön entisen huoneen raitaseinän, aiotko maalata sen piiloon remontin yhteydessä vai jätätkö sellaiseksi?
Heidi: Raitaseinä tulee rempan myötä katoamaan. Vähän harmittaa mutta ehkä sen aika viimein on jo täynnä, onhan siitä jo kuutisen vuotta aikaa kun raidat ensi kertaa maalasin ja kolmesti on värikin niissä vuosien varrella vaihtunut. 🙂
Nyt on pakko kysyä, ei ilkeyttään vaan hämmästyksestä – missä tytön lelut, kirjat, piirustusvälineet, ”tyttöpilpehöörit”?
katriina: leluja on kaksi laatikollista (mm. Littlest Pet shop ja muutama Monster High nukke tarvikkeineen), piirustuksia on tallessa seinäkaapissa, paperia ja askartelutarvikkeita sekä pientä tilpehööriä koulupöydän laatikossa ja kirjat lainaamme kirjastosta tai jos ostamme niin laitamme ne kiertoon lukemisen jälkeen. Osa kirjoista on lahjoitettu koulun kirjastoon ja osa on viety kirjaston lahjoitushyllyyn tai Fidaan. 🙂
En nyt tahtoisi päsmäröidä, mutta olethan tietoinen, että jatkuvasti saatavilla olevat kirjat myös rohkaisevat lukemaan enemmän ja lukutaito puolestaan on yhteydessä elämässä muuten pärjäämiseen? Tutkimukset taitavat olla aika yksimielisiä siitä, että kotona oleva kirjat (kirjahylly) ovat oikeasti hyödyllisiä lapsen kehitykselle. Ymmärrän, että kun kirjat eivät ole jatkuvassa aktiivikäytössä, niin niiden säilöminen saattaa tuntua turhalta, mutta otathan huomioon myös tämän pointin. 🙂
Kirjastontäti: Kiitokset kommentistasi ja huolenpidostasi. 🙂 Meidän tyttö oppi lukemaan jo alle kouluikäisenä ja hänen sanavarastonsa on poikkeuksellisen laaja ikäänsä nähden. Hän on lukenut elämänsä aikana itsenäisesti jo yli 50 kirjaa ja nytkin hänellä on menossa Harry Potterin 4. osa (aikuisten kuvaton versio). Hän oli sekä ekalla että tokalla luokkansa ensimmäinen jonka lukukirjapassi oli kerätty täyteen. Kirjojen läsnäololla on aivan varmasti myönteisiä vaikutuksia, mutta meidän tapauksessa kotona ei koskaan ole ollut suuria kirjahyllyjä tai isoa kirjakokoelmaa. Kirjat ovat aina olleet tytön mielestä mielenkiintoisia, johtuen varmasti siitä että olen hänelle ihan vauvasta asti lukenut ja tarinoinut paljon. Sanoisinkin että loppukädessä sillä ei ole merkitystä onko kirja oma vai kirjastosta lainattu, kunhan lapsen lukuintoa tuetaan. Yksi mielenkiintoinen kirja riittää kerrallaan ja kun se on luettu, on hyvä saada uutta heti putkeen (vaikka sieltä kirjastosta). Omasta mielestäni kirjahyllyjen sisältöä tärkeämpää on se että vanhemmat antavat esimerkkiä ja ovat mukana lapsen lukuinnon tukemisessa esimerkiksi kysellen mitä lapsen lukemassa kirjassa on parhaillaan meneillään. En ole ainuttakaan Potteria itse lukenut enkä leffoistakaan nähnyt kuin ekan osan, mutta kyselyiden kautta olen päässyt kärryille Harryn ja Hermionen kuvioista, Kalkaroksen meiningeistä ja monesta muustakin tarinan juonenkäänteistä. 🙂
Miia, samaa mieltä kanssasi. Meilläkään ei ole koskaan ollut minkäänlaista kirjahyllyä joka olisi ollut kirjoja pullollaan. Minä ja mieheni emme aikuisiällä ole lukeneet paljoakaan, mutta lapsille luettiin pienestä pitäen joka päivä kirjoja. Iltaisin oli iltasatu joka kuului iltatoimiin. Kirjastossa käytiin ahkerasti ja muutamia ostettiin itsekin. Lapset ovat nyt 17 ja 22 ja lukuinnostus on pysynyt näihin päiviin asti. Varsinkin nuorempi tytär lukee todella paljon, ja kaikki Potterit mm. On luettu jo moneen kertaan. Minäkään en ole lukenut niistä yhtään mutta aina olen kannustanut lukemaan.
Marja K: kiitos kommentistasi, olen samalla kannalla kanssasi. 🙂 itse en näin aikuisena ole ollut kovinkaan kummoinen lukutoukka vaikka nuorena saatoin viettää viikonloput nenä kirjassa kiinni. En ole varsinaisesti siis esimerkkiä omalla toiminnallani tytölle näyttänyt, mutta hänelle olen paljon lukenut aina. Iltasatu oli vakkari aikanaan, nykyään neiti lukee itse kirjat omassa rauhassaan ja iltaisin usein lukee edelleen. 🙂 Olen aina kuitenkin ollut kiinnostunut kirjoista ja vaikka äitinä en kiireen keskellä ole lukenut viimeisten 9 vuoden aikana kuin ehkä 8 sellaista kirjaa mitkä eivät kuulu sisustus-, tai ruokagenreen, niin tyttö silti kokee että äitinsä tykkää lukea. 🙂 asenteesta on moni juttu siis kiinni ja se että jaksaa innostua lapsen mukana jännistä tarinoista ja kuuntelee kun lapsi kertoo mitä kirjassa on tapahtunut, valaa positiivista asennetta lukemiseen. 🙂
Pakko myös kommentoida tähän että meidän minimalistisesta kodistamme ei myöskään löydy yhtään kirjaa ja silti 2 vuotiaamme lempi puuhaa on kuunnella kirjojen lukemista ja luemme vähintään 5 kirjaa lapselle joka päivä. Itse luin kirjoja kesällä 17kpl ja mieheni varmasti enemmän.
Yhteiset kirjastoretket ovat meidän koko perheen rakas harrastus.
Lenita: Kiitokset myös sinulle kommentistasi! 🙂 Mielestäni on ehkä jopa vanhanaikaista ajatella että kirjojen fyysinen sijainti kotona ja etenkin kirjahyllyssä olisi niin tärkeää että siihen pitäisi pyrkiä. Itse ajattelen että vanhempien oma asenne on kaikista tärkein, lapsihan innostuu luontaisesti kaikesta uudesta mitä vanhempi tarjoilee. Kaikki lapset eivät aikuistuttuaan ole lukuihmisiä perinteisten kirjojen osalta ja sekin on ihan ok, moni oman ikäiseni sai koulun ”pakkolukuasenteesta” aikanaan samanlaisen ”trauman” kuin koululiikunnasta – mitä enemmän tuputtaa väkisin, sen vahvempi vastustus kun on lapsista kyse. Neutraali ja iloinen asenne on kaikista toimivin konsti saada lapsi tykkäämään erilaisista asioista ja lukeminen on yksi sellainen jossa vanhempi voi iloita lapsen ilosta lukematta itse ainuttakaan aikuisten kirjaa. 🙂
Kirjastoreissut on ihania, ja samalla lapsi myös oppii kantamaan tavaroistaan vastuutakin kun opettaa jo pienestä pitäen miten toisen omistamaa lainatavaraa tulee kohdella. 🙂 Monta hyvää puolta siis… eikä jää kirjakasat nurkkiin pyörimään, sillä harvaa kirjaa tulee kuitenkaan luettua montaa kertaa jos ei ihan pienten lasten kirjoja lasketa. 🙂
Näinpä juuri Miia! ?
Mutta kiitos Kirjastontädille! ? Todella arvostan sitä työtä mitä teet ja olet osana mahdollistamana ihmisten lukuharrastusta ja tärkeää sivistystoimintaa yhteiskunnassamme.
Lenita: todellakin! ❤️ Tärkeää työtä ja elämä ilman kirjastoja olisi kurjaa! ?
Kyllä sie jaksat myllätä kotia! ? Onko tytär oikeasti tyytyväinen noin pelkistettyyn sisustukseen? Kun sitä pinkkiäkään ei enää ole.
Anski: No todellakin, ihan huippu fiilis tulee kun saa tehtyä sisustusunelmista totta. 😀 On oikein tyytyväinen ja vielä kun sängyn päälle saadaan se verho niin huone on hänen mielensä mukainen. 🙂 Pinkkiä on pienissä jutuissa ja muutamissa vaatteissa, seinissä sitä ei nyt enää ole mutta katsotaan josko muiden remppojen jälkeen laitetaan päätyseinälle väriä. 🙂
Valoisa ja raikas huone!Meidän ”vauva” lähti armeijaan ja hänellä roikkunut kummilahjaksi ristiäisissä saatu dreamcatcher,aina jokaisen sänkynsä yläpuolella pinnasängystä lähtien:)
Ei kuulema ole ikinä nähnyt painajaisia,joten toimii!?
Se on kyllä käsintehty,aitoine kotkansulkineen,ei tänäpäivänä muodissa oleva sisustuskoriste:)
Nanna: Meilläkin tuo unisieppari on toiminut hyvin, vaikka tyttö tietääkin että se on ns. humpuukia. 😀 meidän unisieppari on ostettu kirpparilta sellaiselta myyjältä joka itse on sen (ja monta muutakin) askarellut. <3
Tuollaisia hypistelin, ja tuliu tämä postaus mieleen 🙂
HeiniV: ihana sinä, iso kiitos! ❤️Just tuollaista me etsitään! ?