Eriskummallisia tapahtumia

Kylläpä sitä eriskummallisia juttuja saa ihminen joskus kokea… omituisuudet alkoivat aamuyöllä klo 05:00 kun heräsin ulko-oven ryskytykseen. Unenpöpperössä kuvittelin aluksi että ovea koputeltiin naapurihuoneistossa, mutta aikani asiaa kuullosteltuani tajusin että se tosiaan on meidän kotiovi, jota kovasti koputellaan. Kapusin ylös sängystä ja hiiviskelin ovelle kurkistamaan ovisilmästä kuka ihme ja kumma siellä tuohon aikaan yöstä keskellä viikkoa oikein moukaroi ja oven takana oli täysin tuntematon mieshenkilö…

Kaikenlaisia hiipparivaroituksia lukeneena en uskaltanut avata ovea ja tyydyin tuijottamaan hänen puuhiaan ovisilmän läpi. Tässä vaiheessa en osannut olla lainkaan huolissani ja ajattelin mieshenkilön menneen vain sekaisin asuintalon kerroksissa ja olevan ehkä väärän oven takana. Aikansa oven ulkopuolella seisoskeltuaan hän yritti tunkea jotakin meidän oven lukkoon ja hämärässä ajattelin että kenties kyseinen herra tosiaan on alakerran asukas tai asukkaan ystäväpiiriä. Olin jo soittamassa hätäkeskukseen, mutta mies päätti rauhallisesti jatkaa matkaansa ja ajattelin etten viitsi virkavaltaa tälläisellä asialla häiritä.

Uni ei oikein silmään enää tullut kun jäin miettimään sattunutta tapahtumaan. Minkäänlaisia elonmerkkejä ei rappukäytävästä kuulunut, eikä mies muutenkaan vaikuttanut häiriköltä, joten asia painui aamun saapuessa unholaan – hassu ja kummallinen juttu vain eikä muuta. Aamupäivällä päätin kuitenkin ilmoittaa asiasta huoltoyhtiöön, jotta ovat tietoisia siitä että tälläinen yöllinen episodi on talossamme tapahtunut ja mikäli jotakin tihutöitä olisi tehty niin syyllinen olisi helpommin osoitettavissa. Samaan aikaan kun juttelin puhelimessa asiasta huoltomiehen kanssa, kuului ovelta uusi samanlainen kova koputus ja sydän pomppasi samantien kurkkuun. Kurkkasin ovisilmästä ja siellä samainen mies taas oli koputtamassa. Tässä vaiheessa huoltomies käski minun soittaa välittömästi hätäkeskukseen ja näin myös tein. Häken ohjeiden mukaan kysyin mieheltä postiluukun kautta mikä hänellä on hätänä, muttei hän osannut sanoa mihinkään oikein mitään. Mies ehti lähteä ennen kuin soittamani apu saapui perille ja toivon että asia kääntyi hänen osaltaan paremmaksi. ♥

Kiireen keskellä olen asiaa paljon miettinyt ja välillä on tullut syyllinen olo siitä etten avannut miehelle ovea ja ojentanut auttavaa kättä – hätäkeskuksen ohje oli hyvin selkeä ettei ovea saa avata ja sitä tottakai noudatinkin. Mies ei nyt päivällä vaikuttanut lainkaan uhkaavalta, vaikka tilanne itsessään tuli aivan puskista ja aiheutti epätietoa ja vähän pelkoakin. Järki tietysti sanoo että tilanne olisi voinut kehittyä miten vain, sillä täysin tuntemattoman ihmisen käytöksestä ei koskaan voi mennä takuuseen, varsinkaan kun ei tiedä taustoja tai syytä sille miksi toinen on suunniltaan vieraan talon rappukäytävässä oveni takana. Silti asia jäi kalvamaan mieltä ja toivon sydämeni pohjasta että hän sai apua ajoissa ja voi nyt paremmin. ♥ Yksityiskohtia tapahtuman kulusta en julkisesti tänne blogiin kirjoita, mutta uskon että hänellä oli todellinen tarve tulla kuulluksi ja autetuksi ja tosiaan toivon että kaikki kääntyi paremmaksi. ♥

Syytunnelmaa Skandinavisk kynttilä

En ole koskaan aikaisemmin tälläisen kummallisen tilanteen eteen joutunut ja mietteliäisyyteni johtuu varmasti osittain myös univajeesta. Tein suunnittelutöitä eilen puoleen yöhön asti ja vasta lähemmäs 01 yöllä kävin nukkumaan, jonka takia unta ei montaa tuntia ehtinyt kertymään. Nyt olen niin väsynyt ettei tosikaan – taitaa Ruutu-sovelluksen Vain elämää -jaksokin jäädä tältä illalta katsomatta. Leppoisaa iltaa kaikille & kauniita unia! ♥

6 kommenttia “Eriskummallisia tapahtumia

  1. Tuommoinen on aika pelottavaa,oli koputtelijan syy mikä hyvänsä…itsekkin pidän ovia aina lukossa,vaikka ollaan kotona.(Asutaan omakotitalossa)Ikinä ei tiedä,vaikka joku eksyisi ovelle,eikä niin hyvässä tarkoituksessa.Varsinkin kun koiraa ei enää ole:(
    Olo ilman koiraa oli pitkään turvaton.Vaikka ei vihainen ollutkaan vieraille,ilmoitti heti,kun joku pihaan saapui.

    1. Nanna: No todellakin, ilman koiraa olo on paljon turvattomampi. Varsinkin meidän Roope oli sellainen passipoliisi, että vuffutteli (sellainen tuhiseva puksahdus, ei siis varsinaista haukuntaa joka oli kielletty) aina ovella ja nuuskutti kun oven takana joku vähänkään normaalista poikkeavaa metakkaa piti. Nyt kun ei koiraa ole varoittamassa epämääräisistä äänistä niin ihan oman onnensa ja kuulonsa varassa. Ihme että edes heräsin koputteluun kun yleensä unenlahjani ovat sitä tasoa etten meinaa edes korvan juuressa pirisevään kelloon herätä.

  2. Tuli vanhat tapahtumat mieleen omalta kohdaltani. Asun kerrostalossa.. eräänä päivänä soi ovikello.Ihmettelin, kuka siellä mahtaa olla.Avasin välioven ja kuulin vain juoksuaskelia.Jäin miettimään miksi soittaa ovikelloa ja sit lähtee karkuun.Meni noin kaksi viikkoa..ovikello soi 13.30 kerran.. vielä toisen kerran hyvin hiljaa. En avannut ovea..kuulin kuinka avain kääntyi ovilukossa. Aloin tömistelemään ja avasin oven..näin vaan miehen täysin mustissa vaatteissa. Sen jälkeen aloin tärisemään ja pelko valtasi minut täysin.En osannut edes hätäkeskukseen puhelimella soittaa. Poliisi tuli paikalle ja oveen vaihdettiin lukot.
    Tämän jälkeen on toki soitettu ovikelloa kaksikin kertaa klo 4. Yläkertaan oli pesiytynyt huumepoika joka erehtyi ovesta.Onneksi on saatu häädettyä talosta.

    1. ann-christine: Hui, pelottavaa. 🙁 Helposti menee lukkoon kun tuollainen tilanne tulee yllätyksenä eteen. Itse olen kerran mennyt vahingossa väärään kerrokseen ja kauppakassien kanssa yritin avata alakerran ovea, varmasti oli pelottava tilanne alakerran rouvalle ja pahoittelin kovasti kun hän oven raosta kysyi millä asialla olen. Todella noloa ja kamalaa, tuon episodin jälkeen olen ollut tarkka siitä että kerros on oikea ja kurkkaan nykyään myös postilaatikkoon että nimi vastaa – ovet kun ovat samanlaisia ja kerrokset identtisiä.

  3. Hyi kauhea mitä tarinoita. Olisi Miia kiva tietää tuo koko tarina, ymmärrän toki että et sitä tässä kerro. Itseäni jäi vain kaivelemaan se että miksi juuri sinun ovelle ja miksi aamuyöstä ja asuuko hän talossasi vai miten pääsi rappuusi. Entä jos hän tulee uudestaan. Kirjoituksestasi sai lopussa sen fiiliksen että et pelkää mutta itse kun en tiedä koko tarinaa niin kuulostaa karmivalta. Hui!

    1. Minna: En halua yksityiskohtia avata julkisesti, mutta myönnän kyllä että pistäähän tuo miettimään monenlaisia asioita. En tiedä miksi hän juuri meidän oven takana hääräili, kerrosta ylempänä ilmeisesti myös on istuskellut ja aamuyöstä alkaen tuonne klo 11.30 saakka meidän rapussa aikaansa vietti syystä tai toisesta. Hän ei vaikuttanut ns. sekopäiseltä kuitenkaan, oli pukeutunut siististi ja muutenkin käyttäytyi sillä tavalla hyvin ettei yöllä rimputellut ovikelloja vaan koputteli. Tälläiseen tilanteeseen en aikaisemmin ollut törmännyt, meillä todella rauhallinen talo eikä yöaikaan ääniä juurikaan kuulu edes viikonloppuina. Siksi en varmastikaan osannut yöllä pelästyä kun ajattelin tietysti ensimmäisenä että alakerran asukas tai hänen vieraansa olisi vain eksynyt kerroksesta pienessä muttei pahassa hiprakassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *