Eroon ylimääräisistä tavaroista & vaatteista

Minulta on moni kysellyt mistä kaikesta olen luopunut uudistuvan sisustuksen takia ja koostin teille postauksen tavaroista ja vaatteista jotka olen syksyn aikana laittanut eteenpäin…

By Lassen Kubus -kynttelikkö oli kauan kaapissa turhan panttina ja sittemmin siirsin sen vielä varastoon odottamaan luopumispäätöstä. En itseasiassa edes muistanut että se on minulla ollut pitkään varastossa silkkipaperiin käärittynä, kunnes se pompsahti vastaani remppatikkaita sieltä hakiessani. En ollut kaivannut kynttelikköä kertaakaan, joten kirppistelin sen eteenpäin. En oikeastaan pidä kruunu- tai antiikkikynttilöistä, vaikka ne kattauksessa todella kauniita ovatkin. Olen enemmän purkkikynttilän ystävä, turvallisuuden takia ja noin muutenkin. 🙂

Muurame Mup osallistu arvontaan ja voita valkoinen sisustus kotimainen design olohuone tv-taso

Omat kirjani päätin yhtä lukuunottamatta lahjoittaa eteenpäin, vain Design in Japan jäi jäljelle.

Muutaman suomenkielisen kirjan vein kirjaston lahjoitushyllyyn ja loput kannoin Fidaan. Niin kauniilta kuin kirjat sisustuksessa näyttävätkin, erityisesti coffee table book -tyylisesti olohuoneen pöydälle kukkamaljakon rinnalle aseteltuina, tulin siihen tulokseen etten kauneudesta huolimatta halua säilyttää kirjoja enää koristeina.

Valkoinen sisustus olohuone sohvaryhmä minimalistinen koti

Minikokoiset ruukut / purkit lähtivät myös matkaan, syynä vuotava pohja. Kyseiset miniruukut olivat oikein passelit kaktuksen kaltaisille harvoin kasteltaville kasville, mutta yrttien kanssa kosteutta oli liikaa ja multainen kasteluvesi imeytyi pohjasta läpi tahraten kaiken alla olevan.

Kynäpurkiksi tytölle ruukkua tarjosin, mutta häneltä tuli topakka “ei kiitos”. Siispä vein nämäkin Fidaan ja teippasin oheen saatetekstin “ei sovellu kukkaruukuksi, vesi tihkuu pohjasta läpi”. En tiedä mitä ruukuille lopulta tapahtui, päätyivätkö koskaan myyntiin / käyttöön, mutta koska ne olivat pesun jälkeen puhtaita ja siistikuntoisia, ajattelin että joku voisi ehkä tekokasville tai muuhun käyttöön ne hyödyntää.

Pörröinen ja pyöreä jakkaranpäällinen oli samassa kassissa By Lassen -kynttelikön kanssa ja tämänkään olemassa oloa en muistanut. Olin laittanut taljamaisen (ei aitoa) istuinpehmusteen ilmeisesti täytteeksi kassiin, jotta silkkipaperiin kääritty kynttelikkö ei naarmunnu varastossa remonttivehkeiden keskellä. Tämän lahjoitin myös eteenpäin.

Ikean Söderhamn-sarjan 3-istuttavan sohvamoduulin moni muistaakin minun kirppistelleen pois ja siitä luopuminen kieltämättä kirpaisi. Uuden kalustejärjestyksen ja sisustuksen myötä tila olohuoneessa ei enää riitä kaikille Söderhamn-sarjan osille ja tilanpuutteen takia päädyin pitämään kaksi erillistä nojatuolimoduulia tämän yhtenäisen sohvan sijaan – nojatuoleista kun saan yhdistettyä tarvittaessa sohvankin jos haluan.

Minimalistinen vaatekaappi capsule wardrobe asukokonaisuudet

Kenkiä lähti yhteensä kolmet – remontissa rötvääntyneet ja rikkoontuneet tennarit, kapeakärkiset ballerinat sekä sandaalit. Sandaalien kanssa mietin pitkään säästäisinkö ne vai en, mutta koska en niitä mielelläni jalkaan viime kesänäkään laittanut, totesin että turhaan niitä varastoin enää kolmatta kesää. En ole sandaali-ihminen, en sitten yhtään, eikä nuo ihanat klassisen malliset Vagabondin sandaalini asiaa muuttaneet vaikka niin luulin ja toivoinkin.

Ballerinat olivat useampana kesänä kovalla käytöllä ja kysyin suutarista mitä puhkikuluneiden pohjien vaihtaminen tai korjaus maksaa ja hinta oli niin kipakka, että totesin että samaan hintaan saan jo uudet kaupasta. Ihan tyhmä syyhän tuo on oikeasti olla korjauttamatta kenkiä, mutta pihiys ja pessimistisyys iski – mitäs jos ballerinat hajoavat toisesta kohtaa heti perään ja rahat valuivat kankkulan kaivoon. Mitä mieltä te olette, olisiko ballerinat pitänyt sittenkin korjata? Missä summassa teillä liikkuu hyötysuhteen raja jolloin vaatteen, kenkäparin tai laukun korjaaminen ei enää tunnu järkevältä?

Minimalistin kotitoimistotarvikkeet penaali muistikirja kynät

Annoin jo kauan sitten pikkuruisen penaalini tytölle käyttöön glitterkynien säilytystä varten, mutta hän antoi sen minulle tarpeettomana takaisin tuossa taannoin. Kalenterikuoressani olevan kynälenkin takia en tarvitse enää erillistä penaalia ja sanoin tällekin lopulta sitten heipat.

Edellisten lisäksi lahjoitin siskolleni Zaran pitkähihaisen läpikuultavan juhlapuseroni, sillä en sitä ole käyttänyt pitkiin aikoihin enkä oikeastaan pidä sen istuvuudesta. Samaan osoitteeseen meni myös Tiger Of Swedenin musta toppi, joka niin ikään jäi vähälle käytölle ja oli siskolleni tarpeen erästä tilaisuutta varten. Näin siskoni säästi rahaa ja minä sain olla hänelle avuksi ja iloksi – molemmat voittivat!

Sen pituinen se, toivottavasti en unohtanut listalta mitään merkittävää. 🙂 Ihanaa iltaa kaikille ja huomiseen, jolloin pääsettekin näkemään kodin uutta kaunista pintaa!

14 kommenttia “Eroon ylimääräisistä tavaroista & vaatteista

  1. Ihailen kykyäsi ja itsekuriasi luopua tarpeettomista tavaroista. Itse koen sen monesti hankalaksi vaikka toivoisin pystyväni luopumaan tavaroista helpommin. Monesti tulee mietittyä kuinka paljon mistäkin maksoi tai kuinka arvokas mikäkin tavara on, vaikka eihän sillä sinänsä ole väliä jos kyseistä tavaraa ei tarvitse. Tai sitten jään kiinni ihan vaan tunnesyistä muun muassa lapsuudenmuistoihin tai omien lasten vauva-ajan tavaroihin. Tässä asiassa haluaisin todella kehittyä! Nämä sinun postaukset onneksi inspiroivat tässäkin asiassa ☺️

    1. Liisa: Kokemus on opettanut, ei ole aina ollut helppoa luopua tavaroista ja vähän on hamsterin piirteitäkin ollut minussa aikanaan. 🙂 Tavarat ovat minulle tärkeitä, oikeastaan jopa entistäkin tärkeämpiä, mutta samalla olen oppinut sen että lopulta se on kuitenkin vain tavaraa. Pyrin pitämään tavaroistani hyvää huolta, jotta ne pysyvät kunnossa. Tämä on ehkä suurin muutos kymmenen vuoden takaiseen – silloin millään ei ollut mitään väliä enkä oikeastaan arvostanut edes mitään, sama vaikka hajoaisi kun kaapit olivat täynnä korvaavia tavaroita. 🙂

      Vaikka tuntuisi ettet edistyisi, tapahtuu muutoksia alitajunnassa kaiken aikaa. Minäkin luulin etten opi koskaan järkevämpää kulutuskäytöstä tai pääse koskaan siihen tilanteeseen ettei turhaa tavaraa ole, mutta muutokset olivatkin vaan niin hitaita etten tajunnut niitä kuin vasta paljon myöhemmin. 🙂 Pienilläkin teoilla on suuria vaikutuksia aikanaan!

  2. Kuinka paljon sulla on yhteensä kenkiä? Olen ymmärtänyt, että olisit tässäkin suhteessa minimalisti, mutta tässä postauksessa on kuvituksena tammikuussa postaamasi kuva, jossa on Vagabondin ballerinat, jotka eivät todellakaan näytä siltä, että olisivat olleet monta kesää kovalla käytöllä. Huhtikuussa olet ostanut Skopunktenilta myös mustat ballerinat, jotka ovat olleet maksimissaan yhden kesän käytössä. Eli ilmeisesti sinulla on kolmannetkin ballerinat, joita olet käyttänyt eniten ja jotka nyt heitit pois?

    En korjaa (saati yleensä ostakaan) halpistuotteita, vaan pyrin siihen että ostan laadukkaita nahkakenkiä ja vaatteita, jotka on tehty kestävistä luonnonmateriaaleista. Näitä sitten mielelläni korjaankin, eikä hinnalla oikeastaan ole väliä. Pyrin pitämään niistä hyvää huolta (esim. kengät huollan ja vaihdatan korkolaput ja puolipohjalliset säännöllisesti) jotta käyttöikä olisi ainakin 10 vuotta. Kokonaisuudessaan tämä tulee kannattavaksi niin taloudellisesti kuin ekologisestikin. En osaa siis sanoa mitään tiettyä summaa, miten paljon olisin valmis korjauksesta maksamaan, ehkä 70% sen hetkisestä myyntihinnasta (monet tuotteet vuosien varrella kallistuvat). Toisaalta kun huoltaa kenkiään itse, niin harvoin joutuu niitä kalliisti korjauttamaankaan. Pohjat tietysti kuluvat, mutta uuden (puoli)pohjan laitto ei ole iso eikä kallis homma.

    1. Anna: Kenkiä ei ole montaa paria, joten aika minimalistinen olen. Skopunktenin ballerinat olivat odotetusti yhden kesän kengät, ei tuohon hintaan voi edes vaatia parempaa kestävyyttä ja sen päätöksen tein etten enää osta näitä halpisballerinoja.

      Vagabondin ballerinat ostin jo pari kesää sitten. Käytin niitä paljon kesällä ja vielä alkusyksynäkin. Toinen kengän pohja irtosi kantapäästä kun kauppakeskuksen aulan ovella ollut teräväreunainen lattiaritilä hyökkäsi kimppuuni. 🙂 No ei sentäs, ritilä oli huonosti paikallaan ja se keikkasi jalan alla ja taaempi ritilä raapaisi kenkää kantapäästä. Pohja oli ensin vain vähän irti reunasta mutta katupölyn yms takia repsotti kohta enemmän. Korjaushinta suutarilla oli enemmän kuin mitä uudet samanlaiset ballerinat maksoivat kesäalessa. En ostanut uusia, mutten myöskään korjannut vanhoja.

      Molemmat ballerinat ovat siis entiset, eri syistä mutta saman lopputuloksen takia. Kolmansia ballerinoja ei ole ollut.

      Minulla myös luonnonmateriaalia kaikki päällysvaatteet, asusteet, kengät ja laukut. Villakangastakkini olivat ostettaessa tyyriitä, mutta ovat maksaneet itsensä jo takaisin vuosien aikana. Sama myös kaulahuivissani, joita siis omistan vain yhden ja sillä on ikää jo muistaakseni 7 vuotta. 😀 Pipona on lahjaksi saamani kashmirpipo, ainokainen ja tuuletuksella se pysyy raikkaana koko talvikauden.

      Kengissä suosin nahkaa ja korjaan mielelläni hajonneet kengät ja laukut. En osta mahdottoman kalliita kenkiä tai laukkuja, lempparini on keskihintainen Vagabond jossa laadukas nahka ja hyvä lesti. Myös laukut ovat keskivertoa kestävämpiä, laukkuni (myös kesällä raksalla mukana ollut) on pari vuotta ollut päivittäisessä käytössä eikä siinä näy käytönjälkiä lainkaan. Nahkapinta on ehjä, naarmuton ja haalistumaton edelleen, eikä maksanut edes satasta. 🙂 Korjauksesta voin pääpiirteittäin maksaa jopa 100%, riippuen täysin siitä kuinka paljon rakastan korjattavaa tavaraa. Lompakon purkautuneen reunan liimauksesta maksan mielelläni 55€, sillä lompakkoni on täydellisistä täydellisin enkä halua siitä koskaan joutua eroon (ostaisin uuden mutta kyseistä mallia ei enää valmisteta). Myös laukkuni vetoketjun korjauksesta maksan mielelläni 50% laukun ostohinnasta, vaikka se vähän kirpaiseekin. 90€ ballerinojen pohjien vaihdosta en kuitenkaan ollut halukas maksamaan maltaita, en tiedä miksi mutta koin hinnan liian korkeaksi siihen nähden etten kokenut kenkiä suosikeiksini ja myöskin se vaikutti että kengissä oli muutakin kulumaa eikä suutari voinut mennä takuuseen siitä ettei kengät hajoa liimauksen vierestä. Suutari itse sanoi että korjaa kenkäni mielellään tottakai, mutta jos olisi omat kengät niin jättäisi korjaamatta. Pisteet hänelle rehellisyydestä. 🙂

  3. Minäkään en ole sandaali-ihminen! Muistan aina kun olin nuori niin joku vanhempi ihminen kommentoi että onpas sinulla rumat varpaat! Vieläkin aristelen esiintyä julkisella paikalla esim. sandaaleissa. Kotona kyllä kuljen kesän paljain varpain. Kiva blogi sinulla!

    1. Irene: Sandaalit ei tunnu miellyttäviltä, jonkinlaista “varvaskammoa” on havaittavissa ja yleisesti ottaen en vaan tykkää varpaista – paitsi vauvojen ja koirien. 🙂 Paljain jaloin olen mielelläni ja toisten ihmisten varpaita en tuijottele tai ajattele, mutta paljaat varpaat sandaalissa on sellainen yhdistelmä josta en vaan tykkää. 😀 😀

  4. Mulla on nyrkkisääntönä se että korjautan, pesetän ja huollan jotain niin kauan kun siitä koituvat kustannukset on yhteensä alle uuden samanlaisen tuotteen hinnan. Eli jos maksan matosta 200e, niin pesetän sitä tarpeen mukaan siihen asti kun sen pesetyskustannukset on kokonaisuudessaan maks. tuon 200e, ja tuohon 200e voi ison villamaton pestä n.3-4 kertaa riippuen pesetyksen hinnasta. Maksimin tullessa vastaan voin jo harkita että pesetänkö enää vai ostanko jo uuden, riippuen tietenkin maton kunnosta ja miellyttääkö se minua edelleen.

    1. Mirja: Tuo on hyvä periaate. 🙂 Minäkin olen pesettänyt mattojani, itseasiassa jo kahdesti ja pesetän niin kauan kuin matot ovat ehjät ja käyttökelpoiset. Pesuihin menneellä yhteissummalla ostaisi kohta jo uudet matot ja tässä juuri on minunkin mielestäni ekologisuuden ydin – ei osta vanhan tilalle uutta vaikka siihen on mahdollisuus ja hyvä syy. 🙂

        1. Päivikki: Niin tekee eikä siltä voi välttyä mitenkään. 🙂 Hyvälaatuinen matto kestää pesua kymmeniä kertoja ja siksi itse rakastan Pappelinan mattojani sillä ne ei ole menneet miksikään edes koirien kanssa vaikka yli 7 vuotta on kaksi matoistani ollut käytössä. 🙂

  5. Itse olen pääsääntöisesti sitä mieltä että jos samalla rahalla saa kaupasta uuden mitä suutarilla korjuuttaminen maksaisi niin ei muuta kun uutta kehiin. Tietysti jos sattuu jokin olemaan jostain syystä erittäin hyvä, ihana, rakas eikä vastaavaa enää kaupasta löydy niin sitten voisin suutarilla korjuuttaa.

    1. Tuulia: Tuo on totta myös, monesti voi olla järkevämpi ostaa uutta samaan hintaan. Mutta mutta, jos tuote on hajonnut “ennen aikojaan”, pitäisikö ehkä sittenkin ostaa jotain muuta tilalle… Kaikki riippuu täysin rikkoutuneesta tavarasta, onko kyseessä pieni korjaus vai kuten ballerinoissani, massiivinen pohjanvaihto jonka lisäksi riskinä että kenkä hajoaa seuraavaksi uuden pohjan liimauksen vierestä. Tuhansien eurojen merkkilaukut tottakai korjataan, se on selvä, mutta sadan euron paikkeilla olevat laukut ja kengät ovat siinä rajoilla kannattaako niitä korjata vai ei. Lompakkoni korjasin vaikka hinta oli lompakkoon suhteutettuna älytön, mutta koska lompakkoa ei enää valmisteta, en voinut ostaa samanlaista uutta ja siksi korjautin vanhan. 🙂 Enkä kadu vaikka hinta tosiaan oli korjaukselle 55€. 😀

      1. Näin juuri.. jos tosiaan joku on itselle syystä tai toisesta rakas/arvokas niin sellaisen on valmis korjauttamaan vaikka maksaisi enemmän. Balleriinoja saa niin monenlaisia ja monenhintaisia etten sinun tilanteessasi olisi itsekään kyllä korjauttanut 😀

        1. Tuulia: Ballerinoista maksoin 80€ ja siihen nähden korjaussumma oli liian kallis. Jos olisi jotkut monen sadan euron merkkikengät niin olisin varmasti korjannutkin, mutta nyt en raaskinut. Ihan halpiksia en enää aio ostaa vaikka ehkä rahan kannalta olisi fiksumpaa. Haluaisin että ballerinat kestäisi monta kesää, mutta saattaa olla sellainen haave ettei toteudu. Mitä ohuempi pohja kengissä on, sen nopeammin ne kuluvat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *