Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Rakastan kesää ja lämpöä, lintujen viserrystä, aurinkoisia päiviä, hassun muotoisia pilviä, meren kimallusta ja aaltojen liplatusta. Rakastan tuulen huminaa, kauniita kukkia ja vastikään ajetun nurmikon tuoksua. Rakastan rapsutella lenkillä vastaan tulevia koiria ja vaihtaa muutaman sanasen koiran omistajan kanssa, ja rakastan katsella ohikulkevia iloisia ihmisiä – hymyllä on tapana tarttua. ?
Rakastan sitä että sadan askeleen päässä kotiovelta olen jo rannalla ja luonnonhelmassa. Rakastan sitä tuntumaa kun lenkkarit rouhivat hiekkatietä ja nenään leijailee kielon tuoksu. Rakastan jopa äänekästä pulupariskuntaa, joka asustaa meidän talon katolla ja pitää serenadiaan aamuisin jo ennen kukon laulua. ?
Rakkaus asuu pienissä hetkissä, joita ei aina arkikiireiden keskellä huomaa – hengitä ja katso ympärillesi niin näet! ❤️
Tunnelmallista lauantaita kaikille!
Seuraa myös Instagramissa
Kiitos! Juuri tämän halusin, juuri tämä minun tarvitsi tänään lukea. Elämä heittelee ja pahasti, eikä kaikkeen voi vaikuttaa. Täytyy itsekin löytää se hymy ja mennä eteenpäin. Ihanaa sunnuntaita.
Niiva: Kiitos kommentistasi! Joskus on tärkeä muistuttaa itseään pysähtymisestä ja siitä että ympärillä on paljon ihania ja kauniita asioita. Ne eivät ehkä ole ihmeellisiä, eivätkä aiheuta muissa ihastelevaa huokailua, mutta ovat silti tärkeitä. ❤️ Ihminen on ohjelmoitu selviytymään, mutta nykypäivän valtavassa puristuksessa ja kiireessä pienet kauniit hetket hukkuvat isojen asioiden alle. Ystävän kanssa puhuin fomo-ilmiöstä, eli fear of missing out -oravanpyörästä, joka saa pahimmillaan aikaan ahdistuneisuutta, riittämättömyyttä ja muita negatiivisia tunteita. Koko ajan pitää olla aktiivinen, olla mukana kaikessa uudessa ja vanhassa, kehittää itsestään parempaa versiota, tutkiskella itseään ja elää silti myös hetkessä. Pitää seurata mitä maailmalla tapahtuu, pitää verkostoitua ja sosialisoida, pitää luoda uraa, suoriutua aina vaan nopeammin, paremmin ja ylivertaisemmin kuin muut. Pitää olla lapsille ja miehelle läsnä, mutta samalla tehdä kaikkea edellä mainittua ja muistaa myös ottaa aikaa itselleen. Yhtälö on mahdoton ja vauhti on päätä huimaavaa.
Ystäväni otti virkavapaata ja lähti keväällä opiskelemaan uutta alaa, josta hän on aidosti todella kiinnostunut ollut jo vuosia. Hän on lähipiiriltään saanut valtavasti ihmettelyä ja kritiikkiä siitä miksi heitti erinomaisen urakehityksensä romukoppaan ja kouluttautuu alalle jossa ei ”voi rikastua”. Hän myös lopetti sometilinsä ja siitäkin riemu repesi – miten kukaan enää voi katsella kuulumisia jos hän ei ole somessa. Tästä keskustelusta syntyi kipinä tähän postaukseen, maailmassa on paljon onnea tuottavia asioita jotka eivät päälle päin näytä miltään, mutta tuntuvat sydämessä mahtavalta. Postauksellani halusin muistuttaa että rakkaus ja onni ei aina maksa eikä nosta ihmisen pisteitä somessa, työelämässä tai kaveripiirissä. ❤️☀️?
Tsemppiä ja virtuaalinen halaus sinulle! ? Asioilla on tapana järjestyä aikanaan!