Lukutoukan tunnustuksia – Ajatuksia kirjallisuudesta ja luovuudesta

Olen nuorena lukenut aivan valtavasti kirjoja ja kirjakerhojen jäsenyyksien lisäksi myös kirjastoa tuli hyödynnettyä usein. Rikosmysteerit, jännärit, erilaiset yliluonnolliset tapahtumat ja tosielämään perustuvat kertomukset ovat aina kiehtoneet minua. Suosikkikirjailijoitani olivat mm. Agatha Christie, John Grisham, Patricia Cornwell, Tess Gerritsen, Dan Brown, Michael Crichton, Higgins, Connelly ja lukemattomat muut. Keräilin useiden kirjailijoiden teoksia ja äidin helmoista omilleni muuttaessa kotini täyttyi kirjahyllyistä ja metrien kirjajonoista.

Lukutoukan tunnustuksia ja ajatuksia kirjallisuudesta, luovuudesta ja mielikuvituksesta - Omakotivalkoinen

Lukutoukan tunnustuksia

Myöhemmin tulin siihen tulokseen, ettei hyllyissä pölyyntyvät kirjat tuo elämääni minkäänlaista lisäarvoa ja aloin systemaattisesti karsimaan niitä vähemmäksi. Parhaimmat ja itselleni tärkeimmät kirjat vielä tässä vaiheessa säästin, mutta loput lahjoitin divareihin ja ne mitkä eivät heille kelvanneet vein kirjaston lahjoitushyllyihin.

Ylläpidin joskus ruutuvihkoon kirjoitettua listaa kaikista kirjoistani ja näin vuosien jälkeen muistelen että lukumäärä pyöri yli tuhannessa kirjassa. Jokaisen kirjan olin lukenut vähintään puoliväliin ja suurimman osan kokonaan. Saatoin vapaapäivinä kulkea kirja nenälläni aamusta iltaan ja uppoutua tarinan vietäväksi välillä jopa silloisen parisuhteeni laatuajan uhraten. Varsinkin jännärit olivat monesti niin koukuttavia, etten yksinkertaisesti pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni… ainakaan ennen kappaleen vaihtumista. 🙂

Lukutoukan tunnustuksia ja ajatuksia kirjallisuudesta, luovuudesta ja mielikuvituksesta - Omakotivalkoinen

Kirjapinot ja kirjojen kierrätys

Noin 5 vuotta sitten innostuin kirjoista uudelleen, mutta enimmäkseen sisustuksen takia. Hurahdin kahvipöytäkirjoihin eli niin kutsuttuun coffee table books -ilmiöön, jonka myötä ostelin runsaasti erilaisia elämäkertoja ja kuvakirjoja muodin, designin, sisustuksen ja hyvinvoinnin saroilta. Myös New York esiintyi aiheena hyvin monessa teoksessa.

Enää en omista fyysisessä olomuodossa olevia kirjoja kuin yhden ainoan, joka on minulle erityisen tärkeä. Nuo kaikki muut hankkimani kirjat olen lahjoittanut eteenpäin enkä kadu asiaa. Luen silti edelleen melko paljon, tosin vaihtelevammin kuin nuorempana, sillä perhearki ja muut elämän asiat ovat menneet lukemisen edelle ja aikaa ei enää ole niin paljoa käytettäväksi.

Nykyisin luen kirjani e-kirjoina ja kirjastossa käyn enää hyvin harvoin. Tänä vuonna en ole käynyt kirjastossa kertaakaan, enkä usko että omilla asioillani siellä asioin loppuvuodenkaan aikana. Minulla on käytössäni kaksi eri e-kirjapalvelua, joista löytyy lähes kaikki mahdollinen mitä mieleen putkahtaa. Heinäkuun aikana luin monta mielenkiintoista elämäkertaa ja tällä hetkellä kierroksessa on Dag Öhrlundin Vierailija, joka arkeen paluun vuoksi edistyy pääosin enää vain viikonloppuisin. Myös äänikirjoja kuuntelen jonkin verran muun puuhastelun lomassa, mutta oma sydämeni sykkii enemmän lukemiselle.

Lukutoukan tunnustuksia ja ajatuksia kirjallisuudesta, luovuudesta ja mielikuvituksesta - Omakotivalkoinen

Kirjaston aarteita ja kirjallisuuden arvokkuus

Tytön osalta tilanne on toinen ja hänen kanssa käymme lainaamassa luettavaa myös kirjastosta. Yritin saada hänet innostumaan Neiti Etsivistä, mutta hän on enemmän manga-mimmejä ja tykkää lukea aivan erilaista kirjallisuutta kuin minä. Koko Twilight-sagan ja Grishamin kaksi vanhinta Jurassic Parkia hän on lukenut, mutta muihin minunkin lukemiini kirjoihin hän ei ole lämmennyt… ainakaan vielä. Tyttö on todella kiinnostunut japanilaisesta kulttuurista ja myös ranskalainen kirjallisuus kiinnostaa, johtuen ehkä siitä että tyttö on jo vuoden opiskellut ranskaa toisena kielenään.

Olen iloinen siitä että pieni lukukärpänen on puraissut myös tyttöäni ja myös hän on kiinnostunut elämästä oman itsensä ja arkensa ulkopuolella. Jossakin vaiheessa ajattelin että kasvatan tulevaa kirjailijaa, sillä tyttö kirjoitteli omaksi ilokseen aivan huikeita tarinoita ikäisekseen. Tuo piirre on edelleen tallella, mutta hänen mielenkiintonsa on alkanut suuntautumaan enemmänkin graafiseen puoleen ja ties minne tie vielä vie. Tulee hänestä isona millainen tahansa, toivon että hän säilyttää luovuutensa ja tapansa tarkastella asioita avoimesti. ❤︎

Lukutoukan tunnustuksia ja ajatuksia kirjallisuudesta, luovuudesta ja mielikuvituksesta - Omakotivalkoinen

Järjelliseen pähkäilyyn kallistuva realisti

Kirjallisuus ja lukeminen ovat mielestäni luovuuden ja mielikuvituksen syntymisen lähde. Olen itse ihmisenä sellainen, joka kykenee imeytymään mukaan tarinoihin ja löydän aina jonkinlaisen samaistumispinnan, oli kyseessä sitten dokumentaarinen teos tai täysin fiktiivinen vampyyritarina. 🙂

Koen että vauhdikas mielikuvitukseni on lahja ja uskon että kykyni heittäytyä erilaisiin tilanteisiin on peruja lukemisen kautta omaksumastani luovuudesta. Uskon myös että olisin erinomainen salaliittoteoreetikko ellen olisi luonteeltani konkreettiseen todistusaineistoon ja järjelliseen pähkäilyyn kallistuva realisti.

Voin uskoa hurjiinkin tarinoihin alkaen esimerkiksi kuuluisasta Dyatlov Pass -tapauksesta vuodelta 1959, mutta vaadin uskomuksieni ja päätelmieni tueksi jotakin konkreettista, pelkkä mututuntuma ei riitä. Tälle mysteerille toivoisin joskus saavani selityksen, mutta se jäänee ikiaikaiseksi arvoitukseksi, sillä aikaa on kulunut niin paljon eikä nykyaikaista rikosteknistä tutkimusta voida enää useastakaan syystä tehdä.

Lukutoukan tunnustuksia ja ajatuksia kirjallisuudesta, luovuudesta ja mielikuvituksesta - Omakotivalkoinen

Kirjahyllyn puute ei korreloi epäsivistyneisyyden kanssa

Vielä nykyteknologiankin aikaan törmään välillä täällä blogissa kommentteihin, joissa huomautetaan kirjojen ja kirjahyllyn puuttumisesta. Ajatus siitä että kirjojen puute korreloi epäsivistyneisyyden ja kulttuurillisen mielenkiinnottomuuden kanssa on aika heittää pysyvästi romukoppaan.

En itse henkilökohtaisesti tunne ainuttakaan ihmistä, joka ei lukisi ja jolla ei olisi käytössään e-kirjapalvelua. Näistä ihmisistä vain yhdellä on enää perinteinen kirjahylly kirjoineen ja hänkin karsii niitä parhaillaan. Kaukana ovat jo ne ajat kun kirjahyllyt notkuivat tietokirjasarjoja ja kirjallisuuden klassikoita merkkinä sivistyneisyydestä. Ja vielä kauempana on aika jolloin näitä kirjoja hankittiin oman itsensä ja perheensä paremmuuden merkiksi, joita kylään tulevat naapurit ja ystävät sitten kilvan arvostelivat. 🙂

E-kirjat ovat nykypäivää ja monella tapaa myös ekologisempi vaihtoehto lukemiselle. Silloin tällöin on toki ihana tarrata kiinni fyysiseen kirjaan, tuoksuttaa tuoretta painomustetta ja sivellä kirjan kahisevia sivuja, mutta kaikki se mikä lukemisesta tekee niin mahtavaa, on olemassa myös sähköisessä muodossa – tarina, joka tiivistyy, kehittyy ja vie mukanaan! ❤︎

Innostavaa torstaita kaikille!

Lue myös: ➤ Kokeile Nextorya 45 päivää maksutta – Lukijaetu


4 kommenttia “Lukutoukan tunnustuksia – Ajatuksia kirjallisuudesta ja luovuudesta

  1. Meillä tytär on kirjojen suurkuluttaja. Hän on pienestä asti tykännyt lukemisesta, eikä innostus ole laantunut yhtään vaikka on jo 19-vuotias. Lukemisesta on ollut todella paljon hyötyä koulunkäynnissä. Varsinkin yläasteella ja nyt lukioaikana, on helpompi tehdä esseitä ja pohdintoja, sekä kerronta asioissa ei jää vaan muutamaan sanaan ja lauseeseen. Enkä tarkoita vaan äidinkieltä, vaan yleisesti muissakin aineissa. Lukee myös paljon englannin kielisiä kirjoja, joten kielitaitokin on kehittynyt todella paljon.
    Kirjat ovat hänelle tärkeitä myös sisustuksessa, ja hän on todella tarkka, miten kirjoja käsittelee.
    Kuulemma mikään ei ole niin ihanaa, kun upouuden kirjan tuoksu 😀.

    1. Marja K: Tuo on niin totta! Myös sanavaraston laajuus kasvaa luonnostaan lukemisen myötä ja meillä tyttö on saanut opettajiltaan kiitosta omista ainekirjoituksistaan ja muista projektitehtävistä. Esimerkiksi Islannin maaperää, luontoa, kulttuuria ja elämäntapaa käsittelevä “tutkielma” (lainauksissa koska kyseessä ala-asteikäisen essee) sai täyden kympin ja erikoismaininan hyvästä ja monipuolisesta kielestä.

      Tuo kirjojen ja tavaroiden arvostaminen on myös hieno juttu, kun tavarasta pidetään huolta siitä on iloa pitkään. 🙂

  2. Kaikkea ei ole pakko omistaa – vanha viisaus, joka kantaa pitkälle. Lukutottumusten kehittymisen kannalta oleellista on se, että lapsen ympärillä on kirjallisuutta ja että hän näkee vanhempiensa lukevan. Sillä, ovatko kirjat kirjastosta vai omasta kirjahyllystä, ei tosiaan ole väliä. Ihana juttu, että olet saanut siirrettyä lukuharrastuksen myös tyttärellesi – siitä on tutkimusten valossa paljon hyötyä!

    Itselläni on kirjahylly ja siellä ovat rakkaimmat kirjani. Tuhansien kirjojen kokoelmaa en kotikirjastoon kaipaa, mutta muutamat opukset haluan säilyttää 🙂

    1. Milla: Amen! Juuri näin itsekin ajattelen. Meillä on Nextsrotyn perhepaketti käytössä ja tyttö lukee kirjoja e-kirjoina itsekin. Parasta siinä on valikoiman laajuus ja osan kirjoista tyttö lukee englanniksi. Myös kielikursseja löytyy ja olemme yhdessä opiskelleet ranskan alkeita, tai minä olen hänen avustuksellaan, sillä hän on koulussa jo oppinut perusasiat. Olin itse lapsena vähän laiska oppilas ja mielenkiinnon kohteeni olivat aika rajalliset, olin sellainen peruslapsi joka meni kouluaineissa matalimman aidan ali. 😀 Olen todella iloinen että oma tyttöni on paljon tiedonjanoisempi ja avarakatseisempi. Hän esimerkiksi ymmärtää miten uskonto on vaikuttanut historian tapahtumiin ja sitä kautta myös nykypäivään, kun minulle uskonto oli kouluaineena aikoinaan pelkästään tylsä oppiaine. Uskon teoriaan että lapsemme ovat paranneltuja versioita meistä vanhemmista ja niinhän evoluutio yleisestikin edistyy. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *