Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Aivan mahtava päivä takana ja Ylen Jenny+ -ohjelman kuvaukset on saatu purkkiin ja pakettiin. Viime yö meni sängyssä pyöriessä ja hyöriessä, kun uni ei millään meinannut tulla silmään. Aamulla klo 6:00 olin jo virkeä kuin peipponen ja odottaminen vain lisäsi jännitystä entisestään. Rennon kuvausporukan saavuttua jännitys tipahti heti puolella, eikä siitä hetken päästä ollut enää tietoakaan. Kiitos kuuluu ihanalle kuvaustiimille ja girlpowerin kuningattarelle Jennylle, jonka kanssa juttu todella luisti ja lopputuloksen näette marras-joulukuun vaihteen kieppeillä, kun jakso pamahtaa ulos eetteristä!
YLE ohjelman kuvaukset
Kuvauskalusto oli aivan huikea, kameraa oli jos jonkinlaista ja oli hieno kokemus päästä seuraamaan eturivin paikalta huippuammattilaisten työtä. Nappasin pari kuvaa työn tuoksinassa, jotta pääsen teille näyttämään millaiseen parasvaloon jouduinkaan.
Onni oli olla oman kodin sohvalla tutussa ympäristössä. Olisin ehkä pissinyt housuihini jännityksestä jos olisin uutisstudion kaltaiseen yber-tekniseen tilaan joutunut linssin eteen puhumaan. Ennakkojännityksestä huolimatta päivä oli mahtava.
Heittäytyminen ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle hyppääminen kannatti, sillä juuri tällaisista asioista syntyy ikimuistoisia elämyksiä. Parasta oli kun tyttö sanoi minulle äsken, että äiti olen susta niin ylpeä että sä uskalsit vaikka sun mahassa oli perhosia. 🙂
Jenny+ jakson voit katsoa täältä: areena.yle.fi/jenny+
Kaunis ja tuoksuton liljakimppu
Kuvauksia varten kävin eilen illalla ostamassa kukkakaupasta minun näköiseni kimpun, jossa valkoista tuoksutonta liljaa ja kahta muuta kukkaa, joiden nimiä en nyt saa päähäni. Yritin Googlen kuvahaun avustuksella etsiä mitä ne mahtoivat olla, mutta vedin vesiperän.
Jännitys taisi saada aikaan tilapäisen dementian, joten vinkatkaahan kommenttiboksiin jos tiedätte taka-alalla olevan monivartisen kukan ja vihreämarjaisen oksan nimet.
Hyperenerginen olotila
Hyper-yli-energinen univelasta ja itsensä ylittämisestä johtuva olotilani raukenee kohta saunan löylyssä. Luulen että sen jälkeen simahdan nopeammin kuin vauva vaunulenkillä. Pyysin varmuuden vuoksi äitiäni soittamaan minulle huomenaamulla varmistussoiton, jotten nukkuisi pommiin ja jottei tyttö myöhästyisi koulusta. Tällaisten jännitysnäytelmien jälkeen kun on taipumusta nukkua niin sikeästi, ettei edes korvan juuressa pauhaava herätysääni ole saanut minua havahtumaan. 😀
Kivaa tiistai-iltaa kaikille & uudella energialla kohti huomista!
Lue myös: Miten muuttua hamsterista minimalistiksi
Seuraa myös somessa
Inkalilja lienee se kukka ja tuo toinen on…. ööö en muista minäkään ?
Anne A. Niinpäs olikin, inkalilja! 😀 Näitä olen ostanut pari kertaa aiemminkin, mutta nyt löi ihan tyhjää. Marjamaiset oksatkin painoin eilen ihan muistiin, mutta sinnepä katosivat jonnekin aivosumuun. 😀 Toivottavasti joku tietäisi ja kertoisi, mutta jos ei niin kysäisen kukkakauppiaalta kun seuraavan kerran siellä vierailen. 😀
Inkaliljaa ja kuismanmarjaa näkyy olevan! 🙂 Onnittelut onnistuneesta kuvauspäivästä!
Suvi: kiitos sinä ihana! ❤️ Sehän se marjaoksa oli! ?
Oi, kuinka jännittävä päivä sinulla on ollut!
Muistathan hyvissä ajoin etukäteen informeerata meitä, milloin saamme nähdä sen telkkarista.
Ulla: jännää oli ja jokaisen perhosen lepatuksen arvoista. ? Niin kunkkufiilis nyt kun kuvaukset on ohi ja MIE TEIN SEN!!!!! ??????
Mahtavaa Miia! Itsensä ylittämisestä tulee kyllä huippufiilis, onnittelut sulle! Muistuttelethan meitä lukijoita vielä sitten lähempänä kun esityspäivä on tiedossa niin muistetaan olla ruudun ääressä 🙂
Liisa: niin tulee ja tämä oli tähän mennessä haastavin homma mihin olen ryhtynyt (jos ei vanhemmuutta ja synnytystä lasketa). ? Kiitos! ?
Kerron sitten kun saan tarkan päivän selville milloin jakso julkaistaan. Muutamia jaksoja tulee jo ennen tätä jaksoa ja aiheet on niissäkin hyvin mielenkiintoisia. Jenny tarttuu uskaliaisiinkin aiheisiin ja odotan oman jaksoni lisäksi yhtä paljon muiden näkemistä. 🙂
Odotan myös innolla ohjelmaa, olit varmasti hyvä! Vaikka esiintymisiä jännittääkin, niin todella vähän sitä onneksi näkyy ulospäin. Muistuttele tosiaan, kun ohjelma on tulossa telkusta. 🙂 Aikamoinen kuvauskalusto oli porukalla mukana, vaikka on varmasti aika pientä verrattuna esim. 10 vuoden takaiseen kalustoon. Oli varmasti hienoa päästä näkemään käytännössä televisio-ohjelman tekemistä. Itse tykkään seurailla tuollaisia puuhia taustajoukkojen ja seuraajan roolissa, joten voin vaan kuvitella miltä tuntuu olla itse siinä kameran kohteena. 😀 Mutta eikö aina pidäkin mennä pelkoa kohti ja ylittää omia mukavuusrajoja. Vaikka siinä hetkessä ei aina tunnu niin kivalta, mutta kyllä se itsensä ylittämisen tunne on vaan niin hieno. Ja lapsillekin on hyvä näyttää, että jännittämisestä huolimatta asioita kannattaa tehdä. 🙂
Aamu: Alustava aikataulu on tuossa marras-joulukuun taiteen kieppeillä, luultavimmin joulukuun puolella, mutta muistuttelen sitten vaikka postauksessa kun tarkka päivä on selvillä ja ollaan lähempänä joulua. 🙂 En tiedä uskallako itse katsoa ollenkaan, hui kauhea mikä ajatus katsoa itseään höpöttämässä ohjelmassa. 😀 😀
Todella hieno kokemus oli ja sain hirveästi uutta energiaa ja voimaa omien rajojen ylittämisestä. Menin todellakin mukavuusrajani ulkopuolelle ja kauas reuna-alueesta. Olen jännännyt omienkin videoiden tekemistä, vaikka puhua pölöttelen yksinäni kameralle, tosin se jännitys on vähentynyt tekemisen ja videoinnin kautta aika hyvin vuosien varrella. Nyt oli kuvaustiimiä ja Jenny, monta kameraa, valot ja kaikki, mutta ihme kyllä fiilis oli yllättävän rento ja kotoisa – johtuen juurikin siitä että koko kuvausporukka oli huipputyyppejä. Sanoinkin että saavat tulla koska vaan uudelleen kylään, kameroineen tai ilmankin. 😀
Haluan näyttää tytölleni esimerkkiä siinä, että vaikka jännittääkin niin kivoille jutuille ei silti kannata sanoa ei. Jännitys on normaalia ja siitä pääsee yli tekemällä, menemällä ja kokemalla. Elämästä tulee nopeasti tosi tylsää ja yksitoikkoista, jos ei tartu härkää sarvista ja kohtaa omia pelkojaan, minun tapauksessani julkisen puhumisen kammoa. 😀
Kiitos tsempistä ja ihanasta kommentistasi! <3
Wautsi, ihan huikeaa. 🙂 Ihanaa katsella sinua ja kotianne sitten telkkarista. <3
T: Soili (ent Design Mertanen, laitoin oman blogini haikean päätöksen jälkeen kiinni, mut käyn vielä vierailuilla muiden blogeissa)
Soili: Apuva, en tiedä riittääkö pokka katsoa itse ainakaan suorana, mutta kertoilen teille tarkat päivämäärät myöhemmin kun ne selviää minullekin. 🙂 Jenny+ -ohjelmassa on muitakin kiinnostavia aiheita, voin koostaa niistäkin teille listan. Innolla odotan uuden kauden alkua. 🙂
Blogin sulkupäätös on varmasti vaikea, joskus pari kertaa itsekin harkitsin kiireen ja kaaoksen keskellä että tekisin samoin, mutta eihän tästä raaski luopua sitten millään. 🙂 Bloggaaminen on rakas harrastus ja niin isossa roolissa jo arkeakin, kun yli seitsemän vuotta ja tuhansia postauksia on plakkariin kirjoitettu. Rakas harrastus, josta haluan pitää kiinni niin pitkään kuin vain pystyn… ainakin toistaiseksi, koska ikinä ei tiedä miten elämä eteenpäin kuljettaa. 🙂
Ihana kuulla että päivä oli ikimuistoinen ja sujui leppoisissa tunnelmissa. ?
Hippu-76: Oli ihan mahtava päivä kaikin puolin. 🙂 Ja onneksi äiti soitti seuraavana aamuna, nukuin kuin tukki enkä olisi ajoissa muuten herännyt. 😀 😀
<3 Olipas aivan mahtavaa tutustua! Ja ehkä se tosiaan menee niin, että ne jotka jännittää eniten, tsemppaa myös eniten, koska menet heittämällä Jenny+:n TOP3 luontevimmat puhujat listalle!
PS. Mä jo melkein heitin pois sellaisen joskus ojasta löytyneen pienen muovisen mäyräkoiran, jossa on pinttynyttä mutaa, ja joka pyörii aina missä sattuu, mutta en sitten kuitenkaan ihan vielä 😀
Jenny: Kiitos itsellesi, olet valloittava ja ihana supernainen! <3
Apuva, kiitos myös kehuista! 😀 Luontevuus johtui sinusta ja kuvaustiimistä, teidän seurassa oli helppo olla ihan vaan oma itsensä ja ihan yllätyinkin että noin hyvin katosi jännitys joka vielä aamun tunteina jylläsi sisuskaluissa. Ihailen ja arvostan todella korkealle sinua ja muitakin jotka julkisesti osaavat heittäytyä tilanteisiin ja viis veisaavat kameran läsnäolosta. Iso kammonsiemen katosi ja melkein voisin sanoa että tulin karsineeksi tavaroiden lisäksi nyt myös pelkojani. 😀
ps. Mahtavaa, melkeinhän on jo hyvä alku, ensi kerralla pääset jo varmasti siihen pisteeseen että mutainen mäyris kipittelee ulos kotoa. 😀
pps. koirahahmot on vaikeita, niillä kun on nassu ja kaikkea, tiedä vaikken itsekään olisi raaskinyt tuosta mäyriksestä luopua. 😀 😀