Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Yhteistyössä: YLE
Jenny+ -ohjelman tänä iltana TV2:lta ilmestyvässä jaksossa (katsottavissa YLE Areenasta jo nyt) aiheena on tavarakaaoksen selättäminen ja kotihäpeä, ja jakso on nimetty raflaavasti ”Tavara on uusi läski”. Karun kuuloisessa nimessä piilee kieltämättä totuuden siemen. Konmarittamiset ja muu romun raivaaminen on räjähdysmäisesti kasvattanut suosiotaan viimeisen parin vuoden aikana, joskin suurimmalla osalla ihmisistä on taustalla kotihäpeilyn ja ulkoisten paineiden sijaan ihan toisenlaiset syyt tiedostavammasta kuluttamisesta tavaramäärän aiheuttaman epäjärjestyksen taltuttamiseen.
Elämän risteyspisteessä
Ohjelmaa emännöivä Jenny Lehtinen ja kollegansa Saara Sarvas kertovat ohjelmassa oman kotinsa kipupisteistä. Erityisesti Saaran tarina on sellainen, joka liippaa hyvinkin läheltä omaa tilannettani kymmenen vuoden takaa. Minäkään en aina nimittäin ole ollut näin järjestelmällinen, tyyliltäni minimalistinen tai ostotavoiltani lähelläkään järkevää kuluttajaa.
Saara on parhaillaan samassa risteyksessä, jossa itse olin 10 vuotta sitten ja kulkemani matka on nyt taltioituna Ylen sivuilla haastattelun muodossa. Tavaroiden kanssa puljaaminen on vähän kuin painon kanssa jojoilu – ensiksi määrä kasvaa kasvamistaan ja menee aikaa ennen kuin edes huomaa miten paljon onkaan kerännyt kuormaa. Herätyksen tapahtuessa alkaa karsiminen ja kuorman keventäminen, jonka aikana törmäillään haasteisiin vähän väliä. Kun lopulta on päässyt määränpäähän, alkaakin taistelu siitä ettei sorru vanhoihin tapoihin ja mielitekoihin uudestaan. Alla pieni maistiainen Ylen artikkelista:
Tavaroiden paluuaalto iski
Miian tie hamsterista minimalistiksi ei sujunut viivasuorasti. Vuonna 2011 hän perusti sisustusaiheisen blogin, mikä tarkoitti sitä, että hän pyöri päivät pitkät ihanien tavaroiden maailmassa. Kotiin alkoi taas kerääntyä kaikenlaista sisustuksellista tavaraa.
Kaikki meni kotona uusiksi, kaluste kerrallaan. Tuon aikaiset lukijat saivat tutustua erilaisiin tyylikokeiluihin. Ensin oli beige krumeluuri look, sitten Miia sisusti ylelliseen hotellimaiseen tyyliin.
– Tavara on vähän kuin keho, välillä sitä lihoo. Blogin alkuvuosina etsin ja bongailin paljon kaikkea ihanaa, pystyin ostamaan ja ostin.
Miia hurvitteli jonkin aikaa runsaammassa sisustustyylissä, mutta tuli häntä koipien välissä takaisin. Hän totesi vihaavansa kotinsa ”beige-harmaa-ylellistä” tyyliä ja alkoi jälleen karsia.
Koko haastattelun voitte käydä lukemassa Ylen sivuilta täältä → yle.fi/miia-salmen-helppo-arki
Ammattijärjestäjän vinkit
Jenny+ ohjelmassa haastateltava on myös ammattijärjestäjä Laura Holmström, joka puhuu totisinta totta ihmisten yleisimmistä tavoista ripustautua kiinni tavaraan. Se juontaa juurensa sotien aikaisista pula-ajoista ja myös markkinakoneiden voimista.
Sukupolvi sukupolvelta pääsemme eroon tuosta tavaroiden yliarvostamisesta. Esimerkkinä vaikkapa oma 8-vuotias tyttöni, joka toivoo joululahjakseen enemmänkin tekemistä (leffalippuja, HopLop-ranneketta, peliin kuuluvaa (aineetonta) laajennuspakettia ja Sea World -reissua) kuin tavaraa eli leluja tai vaatteita. Minun lahjatoivelistani tuossa iässä 90-luvulla oli pituudeltaan kymmeniä rivejä ja lelukuvastoista poimittuja leluja. Piti saada poneja, barbeja, barbiautoja ja -taloja, pehmoleluja, ja kilokaupalla muuta muovista krääsää, joiden olemassa oloa ei vuosia myöhemmin edes muistanut.
Itsekin olen aikaisemmin perustellut kaiken säästämisen ja uuden ostamisen sillä, että kyllähän nyt pitää jokaisella olla sitä ja tätä, ja jos vielä joskus tarvitsenkin jotakin niin mitään ei voi laittaa poiskaan… koska pölykerroksen alle hylättyinäkin ne olivat tosi tärkeitä, niinpä niin. 😀
Tavaran tarve on täysin yksilöllinen
Tavaramäärälle ei pidä asettaa normeja. Jokaisella on oikeus ja vapaus omistaa juuri sen verran kaikkea minkä parhaakseen katsoo, poislukien ääripäissä olevat terveydelliset riskitilanteet. Kosmetiikka- ja ponikokoelmat ovat isoina vuorinakin täysin ok, kunhan niiden omistaja saa niistä maksimaalisen määrän iloa irti. Se ei toteudu jos rakkaat ja tärkeät keräilysarjat hautautuvat kaiken muun alle – niille pitää järjestää arvoisena paikka, jossa ne pääsevät tuottamaa sitä iloa minkä vuoksi ne ovat olemassa ylipäätäänkään. Ja tämä pätee mielestäni kaikessa tavarassa vaatteista astioihin.
Katso ohjelma YLE Areenasta
Jenny+ ohjelman uunituore jakso tulee YLE TV2:lta tänä iltana klo 23:05 ja YLE Areenasta voit sen käydä katsomassa vaikka heti klikkaamalla yläpuolella olevaa play-merkkiä tai alla olevasta linkistä! 🙂
▶︎ ONKO TAVARA UUSI LÄSKI ◀︎
Iloista alkanutta uutta viikkoa!
Kuvat: Yle / Jenny+
Seuraa myös Instagramissa
Jos tavara ON uusi läski, niin sanan tavara voi korvata sanalla läski ja konmarittamisen jollain muulla…
”karppaamiset ja muu läskin raivaaminen on räjähdysmäisesti kasvattanut suosiotaan viimeisen parin vuoden aikana, joskin suurimmalla osalla ihmisistä on taustalla kroppahäpeilyn ja ulkoisten paineiden sijaan ihan toisenlaiset syyt tiedostavammasta syömisestä läskimäärän aiheuttaman diabetesriskin taltuttamiseen.” 😀 Kuulostaako vähän karskilta? 😉
Mulla ei ole ongelmia tavaroiden kanssa, mutta läskistä en tunnu osaavan luopua 😉
Vanha Jäärä: Molemmissa asioissa lähestymistapa on aika samankaltainen. 🙂 Tavaran raivaaminen on ihan yhtä raskas projekti kuin kilojen karistaminenkin (jos siis löytyy liian suuri kuorma molemmissa osa-alueissa), kummastakin on itsellä kokemusta ja ikinä, ikinä, ikinä en elämässäni halua kumpaakaan urakkaa enää kokea uudestaan. 😀
Mikä on beige krumeluuri look? Entä hotelli?
Ceci: Koostin 2016 postauksen menneistä sisustustyyleistäni, sieltä näet millaisia nämä beige-harmaa-krumeluuri ja hotellimainen sisustustyyli. 🙂 täältä näet mistä on kyse: https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/2016/04/13/toivepostaus-ennen-ja-jalkeen-sisustusmuutoksen-tavaroiden-karsimisen/
Luulen kyllä, että on normaalimpaa olla vaihtamatta tyyliä kovin usein. Kuluneet huonekalut vain uusitaan vähitellen (jolloin toki vähitellen kodin tyyli päivittyy) ja ikävä kyllä muuta sisustustavaraa kertyy vanhan päälle ja sitten sitä on liikaa. Kulutusmääränä tämä on varmasti vähemmän kuin esim. sinun asuntosi vaihtuneet huonekalut ja tyylinvaihdon ”vaatimat” pientavaran uusinnat kokonaan.
Itse olen asunut hiukan yli 20 vuotta samassa asunnossa. Täällä on nyt menossa toinen sohva, toinen ruokapöytä, toinen sänky, toinen TV-taso jne. Ekat olivat jo edellisessä asunnossa siirtyen sieltä mukana tai jotain jäi asuntoon, koska kuuluivat silloin kalustettuun vuokra-asuntoon / toiselle henkilölle eli ostettu silloin uutena tähän asuntoon se ensimmäinen kierros. Lapsen (viidesluokkalainen) tavarat erikseen, mutta lastenhuoneessakin sänky on vaihtunut pinnasängystä lastensänkyyn ja nyt on ollut yksi ja sama oikea sänky jo useita vuosia käytössä, sama työpöytä ollut hänellä päiväkoti-ikäisestä jne. Minimalisti en ole ja tavarapaljous ahdistaa; laiskana järjestelijänä ja siivoojana en vain saa sitä pientavaraa läpikäytyä 🙁 Mutta kuluttajana olen mielestäni maltillinen eli esim. hankkimieni huonekalujen määrä on aivan eri luokkaa kuin sinulla (huonekaluissani on Ikeaa, Muuramea, Askoa/Iskua/Vepsäläistä, perintönä saatua jne.).
Aineettomia lahjoja suosimme ja lapsikin on lelulahjan/-lahjojejn lisäksi saanut pienestä pitäen myös lippuja eri tapahtumiin. Btw, Suomessa ei ole Sea Worldia eli ehkä tarkoitit Sea Lifea (vai onko teillä tulossa joku matka?)?
Nyt etsin tuon koko ohjelman Areenasta, nämä kommentit ihan tekstin perusteella.
Kuinka usein pitää uusia: tavaraähky ei suinkaan johdu vain sisustustavaroista ja kalusteista vaan aivan kaikesta kotiin kertyvästä kuten vaatteista ja lapsen pienistä vauvaliukureista lähtien. Minullakin suurin osa roinavuoresta oli vaatteita, kenkiä ja kosmetiikkaa joita oli siis monta kaappimetriä ja niiden raivaamiselle ei tuntunut alkuvaiheessa tulevan edes loppua. Aivan käsittämätön määrä oli varsinkin vaatteita, johtuen osaksi silloisestä työstäni vaateketjussa.
Nykyisin tilanne on hyvin hallinnassa. Blogini ja työni tietysti tuovat oman mausteensa kokonaisuuteen, mutta niinhän toisaalta tapahtuu kaikilla muillakin. Sisustustuotteita luonnollisesti saan, ostan ja lainaan ihan jo siitä syystä että tuotan sisältöä sekä blogiini että suoraan tuotteita valmistaville yrityksille ja brändeille. Pyrin kuitenkin olemaan järkevä kuluttaja ja sen takia en lähtenyt tekemään yhteistyötä suosittujen kiinalaisten multitavaratuottajien kanssa ehdotuksista huolimatta. 🙂
Ihan mielenkiintoinen oli sun osuus ohjelmassa. Mutta jäin ihmettelemään yksityiskohtaa, että säilytätkö tosiaan trikoopaidat henkareissa mutta mekot ja tunikat laatikossa? Eikö olisi käytännöllisempää just päinvastoin?
Anneli: Minulla on yksi mekko (polvimittainen) ja kaksi tunikaa (toinen enemmänkin yöpaita) ja ne ovat mitaltaan liian pitkiä roikkuakseen laatikoston päällä tangolla. Paitoja on paljon enemmän ja tykkään siitä että osa vaatteista on näkyvillä, joten tälläiseen ratkaisuun päädyin. 🙂
Aivan kuin olisit useamminkin ollut kameran toisella puolella ?, vaikka voisin kuvitella, että oli kyllä aikamoisen jännittävä tilanne. Kääk, itse olisin varmaan joko puhua pulputtanut hermostuneesti lähes taukoamatta tai ajatus pätkinyt välillä pahemman kerran ?
Itsessänikin tunnistan ”kaikki paikallaan ja kaikelle on paikkansa” ohjenuoran rentouttavan vaikutuksen mieleen, vaikka omassa kodissamme tavaraa onkin huomattavasti enemmän. Niille on kuitenkin omat paikkansa ja perheenjäseniäkin monta. Nykypäivä on niin hektistä ja ärsykkeiden tulva joka puolelta valtava, että jo siitäkin syystä mieli lepää, kun omassa kodissa ympärillä ei ole tavarakaaosta vaan kauniita ja merkityksellisiä asioita eikä tarvittavia tavaroitakaan tarvitse etsiskellä.
Vanilja: en ole pahemmin kameroille koskaan puhunut ja alkuun jännitti tosi paljon, mutta Jenny ja kuvaustiimi oli niin ihanaa väkeä että aika nopeasti se jännitys siinä juttelun lomassa unohtui. 🙂
Tavaran määrällä ei mielestäni niinkään ole väliä vaan sillä miten niitä säilytetään ja kuinka ovat saatavilla tarpeen iskiessä. Hyvin järjestelty ja vaivaton koti on tärkein asia turhan roinan raivaamisessa, ja kun tietää mitä omistaa, ei tule ostettua turhia juttuja kaapin täytteeksi – terveisin hyvin monta viinipullonavajaa ennen muinoin omistanut unohtelija jolle oli vakio ostaa viinipullon lisäksi aina myös se avaajakin… ihan vaan jos ei meillä sellaista sitten olisikaan ? ?
Itseäni häiritsee tässä minimalistimeiningissä se, että samalla kun siitä on tullut valtavirtaa, niin sen pohjimmainen tarkoitus on hävinnyt. Minimalismissahan on kyse kulutuksen minimoimisesta. Nyt kuitenkin useampi tuntuu toteuttavan tätä minimalismiaatettaan tavalla, joka oikeastaan lisää kulutusta. Hankkiudutaan vanhoista huonekaluista ja vaatteista eroon ja hankitaan uudet, silmää paremmin miellyttävämmät. Sellaiset joissa korostuu puhtaat linjat yms. Kuten tämänkin blogin sisällöstä käy ilmi; lähes kaikki on uutta. Sitten perustellaan ja vastuuvapautetaan itsensä kierrätyksellä yms. No tämähän ei ole mikään ratkaisu ongelmaan. Kuten ohjelmassakin tuli selväksi, niin suomalaisten lahjoittamat vaatteet kehitysmaihin haittaa jo kehitysmaiden omaa tekstiiliteollisuutta. Hesarissa oli taannoin juttu siitä, miten kierrätyskeskukset ovat niin täynnä ihmisten hyväkuntoisia huonekaluja, ettei uusia lahjoituksia ole mahdollista ottaa vastaan. Summasummarum: minimalismi on oikein toteutettuna hyvä juttu, mutta suurimmalta osalta on mennyt sen idea ohi ja sen verukkeella vain toteutetaan uutta sisustustrendiä.
Laura M: Minimalistinen sisustustyyli ja minimalismi ovat mielestäni kaksi erillistä asiaa, jotka voivat joillakin ihmisillä yhdistyä arjessa ja elämäntavoissa, mutta useimmilla kuitenkaan ei. Minulla koti on tyyliltään minimalistinen, jonka lisäksi koen olevani minimalisti muiltakin elämäni osa-alueilta. En säilö tavaraa jota en tarvitse, ostan harkitusti ja pyrin pitämään yleisen kuormitukseni pienenä. En omista autoa, en harrasta matkailua juurikaan, kuljen pääasiallisesti omin jaloin ja hyödynnän julkista liikennettä silloin kun en koko matkaa voi tai jaksa kävellä perille. Syön melko vähän lihaa ja shoppailenkin aika vähän verrattuna keskivertoiseen kuluttajaan. Kierrätän jätteeni ja teen mm. yleispesuaineen nykyisin itse vedestä ja tiskiaineesta. En kuitenkaan pyri sellaiseen mustavalkoiseen minimalismiin jossa joko ollaan tai ei olla. Haluan nauttia elämästäni ja ostan kertakäyttöisiä kasvonaamioita hemmotellakseni itseäni, matkustan taksilla aina silloin tällöin enkä pode siitäkään huonoa omaatuntoa. Ostan hyvää ruokaa ja vaikka tavoitteena onkin ruokahävikin osalta päästä 0-lukuun, niin viikottain menee meillä silti ruokaakin roskiin liian suuren annostelun takia, mutten siitäkään kanna murhetta sen ihmeemmin, vaikka yritänkin petrata mm. riisien ja pastojen annostelussa.
Kehitän itseäni tottakai koko ajan, mutta missään nimessä en edes halua elää sellaista elämää joka tunnetusti ”ituhippi-minimalistiksi” mielletään, eli mukavuudet pois, heinähattu päähän ja oloneuvokseksi Kreikan rannalle banaaneja popsimaan. 😀 Koen olevani uuden sukupolven minimalisti, joka haluaa nauttia elämästään ja arjestaan parhaalla mahdollisella tavalla ilman ylimääräisen maallisen mammonan kuormaa. Ostan ja hankin asioita harkitusti ja mahdollisimman fiksusti, ja sillä ajatuksella että sitoudun tavaraan pitkäksi aikaa… ja näin olen tehnytkin. 🙂
En tosiaankaan ole puolustellut omaa käytöstäni sillä että voin kierrättää roinat eteenpäin ja onneksi kierrätettävää tavaraa ei enää juurikaan tule. Se ei nimittäin ole mikään itsestäänselvyys että turhille tavaroille löytyisi ottajaa edes ilmaiseksi ja raivaamisen vaiva viimeistään opettaa jokaiselle karsijalle sen että uutta ei heppoisin perustein kannata ostella jos on yhtään epävarma omasta maustaan – on kyseessä sitten sisustus tai pukeutuminen, meikkaaminen jne.
Se mikä monelta unohtuu blogiani lukiessa on se että bloggaaminen ja sisällöntuotanto eri medioihin on minulle työtä ja sen tiimoilta tietysti ideoin, testailen ja tuotearvostelen kaikenlaista ihan jo sisällöntuotannonkin nimissä. Olen todella tarkka valitsemistani yhteistyökampanjoista ja jos ehdotettu aihe tai tuote ei minua kiinnosta tarpeeksi niin sanon kiitos ei. Yhteistyökampanjoiden lähtökohtana on aina minun ja yhteistyökumppanin tarpeiden kohtaaminen – kiinnostava tuote = kiinnostava postaus. Ilman vilpitöntä mielenkiintoa on todella haastava lähteä kirjoittamaan blogiin postausta ja siksi olenkin aivan ehdoton tämän asian kanssa.
Olen vuosien varrella kirjoittanut tästä aiheesta hyvin paljon ja linkitän tämän kommenttini loppuun muutaman postaukseni, josta voit halutessasi käydä lukemassa lisää ajatuksiani.
https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/2017/03/24/minimalistin-viimeiset-tunnustukset/
https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/2018/07/31/jannan-aarella-tavara-kotihapea-minimalismi-keraily/
https://omakotivalkoinen.casablogit.fi/2018/08/23/karsiminen-koukuttaa-haastatteluni-kodin-kuvalehdessa/
Myös maailma on ollut hyvin erilainen, kun minä olin esim tyttäresi ikäinen . Ei ollut nettikauppoja, kaikki kaupat menivät lauantaina kiinni puolilta päivää.
Sanonta rumat ne vaatteilla -on mm sitäkin aikakautta.
Itse aikoinaan opiskelin ja asuin kaukana kotoa, asuntolassa ja meillä oli mm kolikkopuhelin, yhteisessä olohuoneessa telkkari jne. Ei ollut ikinä riitoja mitä katsotaan, kun kategoriat olivat selvät , ykkösellä ja kakkosella asiaa ja kolmosella jenkkisoopaa.
Silloin ei edes ollut Hoploppeja.
Se lahjakuvasto oli ainoa mitä oli.
Omppu: Tuo on ihan totta, maailma oli hyvinkin erilainen paikka. Keravalla oli aikoinaan ollessani oman tyttöni ikäinen sellainen sisähuvipuisto kuin Fanfaari (sittemmin Planet Funfun) ja se vasta olikin riemukas menopaikka. Ihan uudenlainen juttu että sisällä voi olla hurvittelulaitteita ja siihen aikaan tuo oli poikkeuksellinen paikka. Ikävä kyllä se taisi parissa vuodessa mennä nurin, joten itkää iloa ei muistini mukaan ollut.
Kolikkopuhelimen muistan itsekin, isosiskon puhelinkortteja joskus keräilin kun niissä oli hienoja kuvia. Marimekon Unikkokin oli parissa kortissa. 😀 Itse sain ekan puhelimen ollessani yläasteella, sekin oli sellainen siskon vanha halko jossa etusormen mittainen antenni, mutta siihen aikaan se oli tosi hieno. 🙂
Hyvää itsenäisyyspäivää! Aloitin ihanan lepopäivän katsomalla Jenny+ jakson, jossa sinäkin olit mukana. Kovin pieneksi olivat osuutesi leikanneet, mutta eihän sitä määräänsä enempää saa yhteen jaksoon mahtumaan. Kiva pätkä ja kiinnostava kokonaisuus! 🙂
Hippu-76: hyvin lyhyet pätkät olivat ohjelmaan poimineet mutta ei haittaa yhtään sillä jakso oli kokonaisuutena mielenkiintoinen ja täynnä hyviä argumentteja erilaisista näkökulmista. 🙂 Ajattelin koostaan blogiin myöhemmin postauksen johon kokoan vinkit jotka annoin Jennylle ryönälän raivaamiseen. Vaikkei kotia lopulta vaihtaisikaan niin ryönälästä saisi aivan ihanan tilan, jonne säilytysmahdollisuuksien lisäksi voisi vetäytyä omaan rauhaan vaikka haaveilemaan teekupposen kanssa. ❤️
Itsekin joskus mietiskelin puutarhakaluston hyödyntämistä teehetkiin ullakkokopissani. Olisi tunnelmallista juoda vintissä teetä sateen ropistessa peltikattoon. Pöydän kaveriksi suunnittelin levittäväni räsymatot betoniselle lattialle. Idea jäi kuitenkin toteuttamatta ja puutarhakalustokin on nykyään lainassa sitä tarvitsevilla. Täytyy pistää idea täytäntöön, jos kalusto joskus palaa takaisin.
Hippu-76: ihana idea! ❤️ Laita ihmeessä toteutukseen jos kalusto palautuu sinulle myöhemmin takaisin. 🙂