Olen miettinyt paljon kateellisuutta ja sitä kuinka se ilmenee ja mitä siitä seuraa. Tulin siihen lopputulokseen, että kateellisuutta on montaa muotoa. Sanana kateellisuus viittaa negatiivisuuteen, mutta on olemassa myös positiivista kateutta.

Mitä on kateus ja mistä se kumpuaa?

Yleisesti kateus mielletään negatiiviseksi ja jopa agressiiviseksi tunnetilaksi. Kateellinen ihminen saattaa omassa epävarmuudessaan ja alakuloisuudessaan ryhtyä esimerkiksi haukkumaan ja tahallisesti satuttamaan kateuden kohdetta. Uskon tämän olevan kuitenkin hyvin pieni osuus kateuden esiintymisen muodosta. Kateutta pidetään heikkoutena, eikä siitä tahdota puhua. Kysyttäessä kukaan ei ole koskaan kateellinen kenellekään, ei ikinä missään nimessä.

Minusta kateuden tunteet ovat luonnollinen tila ja myönnän olevani kateellinen monellekin ihmiselle erilaisista asioista johtuen. Syyt ovat sellaisia, joita itsekin tahtoisin saada, tahtoisin olla, tahtoisin omistaa ja kokea. Koen kateutta useampaakin bloggaajaa kohtaan, mutta pelkästään positiivisessa merkityksessä. Ihailen heitä ja heidän arkeaan, upeita ulkomaanmatkoja, kauniita kasvoja, sorjia sääriä, gaalailloissa käymistä ja kaunista kotiaan. Silti en vaihtaisi omaa elämääni heidän elämäänsä. Ristiriitaistako? Varmasti.

Elämä on valintoja – Välillä saa enemmän ja välillä vähemmän.

Jos lempparibloggaajani lähtee lomailemaan New Yorkiin, on ensimmäisenä primitiivisenä reaktiona halu saada samaa. Voisin ajatella helposti tähän perisuomalaisen pessimistisen ajatusjatkumon ”miksi minä en koskaan ikinä pääse mihinkään ja kaikki muut vaan pääsevät, elämä on niin epäreilua”. Olen kuitenkin päättänyt olla surkuttelematta ja käännänkin asian mielessäni siten, että mietin mistä olisin valmis luopumaan päästäkseni itsekin viikoksi New Yorkiin. Elämä on lopulta valintoja – välillä saa enemmän ja välillä vähemmän.

Olisinko valmis olemaan sisustamatta ja shoppailematta 3 kuukauden ajan? Olisinko valmis jättämään kaikki herkutkin ostamatta, vai tekisinkö enemmän töitä saadakseni enemmän rahaa, jotta ei tarvitsisi tinkiä niin radikaalisti omista tutuista tavoista ja minulle rakkaasta sisustamisesta? Olisiko New Yorkin matka kuitenkaan kaiken arvoinen? Voisiko matkan toteuttaa myöhemmin? Jätettäisikö keittiöremontti tekemättä ja lähdettäisi sillä rahalla viikoksi reissuun?

Kun asiaa alkaa miettimään tuolta kantilta, huomaa että eihän se ole alkuunsakaan mahdotonta lähteä viikon tai parin matkalle. Asiat pitää vaan priorisoida oikein ja valita mitä aidosti eniten haluaa. Meidän tapauksessa remontointi ja sisustaminen menee matkustelun edelle. Päätös on siis helppo, ei matkaa.

Ken toisia haukkuu ja kiusaa, voi itse huonosti

Eräs nuori bloggaaja on minusta tyrmäävän kaunis, kateus sentään! Vaihtaisin oman naamavärkkini hänen kanssaan vaikka samantien, mutta koska naamanvaihto-operaatiot eivät ainakaan vielä ole mahdollisia, tyydyn tekemään omista piirteistäni mahdollisimman kauniit omaan makuuni. 🙂

Tulisin todella surulliseksi jos tämä bloggaaja lopettaisi bloginsa saamiensa todella ilkeiden haukkumaviestien vuoksi, koska silloin en voisi itsekään positiivisen kateellisesti ihailla kyseistä nuorta neitoa. Sanotaan ettei haukku haavaa tee, mutta eipä se räksyttäminenkään ketään myöskään kaunista. Ken toisia haukkuu ja kiusaa, voi itse huonosti.

Kompromissien aikaansaamat saavutukset

Kahdella bloggaajalla on vuorostaan niin täydellinen koti, että henkeä salpaa kun lukee heidän postauksiaan. Tässäkin asiassa voisin heittää hanskat tiskiin ja todeta, että ”kauneus menee kauneuden luo ja kotinikin on ihan ruma jne.”. Tällekään ajatukselle en antanut valtaa enkä vaipunut alakuloon, vaan konkreettisesti teinkin niin, että lähdin etsimään edullisempia vaihtoehtoja joilla voin toteuttaa saman tyylisen sisustuksen.

Löysin Anttilasta samannäköisen ruokapöydän vain murto-osan hinnalla alkuperäiseen designkalusteeseen verrattuna. Muutenkin hyödynnän aina kaikki alennukset ja kampanjatarjoukset kun jotain hankin.

Ei meilläkään raha puussa kasva, vaikka se tuntuu olevan monen lukijan mielikuva. Pyrin tekemään harkittuja ostoja ja shoppailen vaatteita ja tavaroita paljon käytettynä. Hiljalleen olen päässyt sisustuksessamme siihen pisteeseen, että olen alan olla tyytyväinen.

Silti olen edelleen kateellinen näille täydellisten kotien omistajille, joilta löytyy kodinhoitohuonetta, upeaa keittiötä, poreammetta ja neliöitä vaikka muille jakaa. Oma kotini on kuitenkin minulle äärimmäisen rakas ja olen ylpeä siitä mitä olen itse saavuttanut ja miten sisustussilmäni on vuosien varrella kehittynyt.

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella vai onko?

Olen kateellinen myös eräälle blogiperheelle heidän luovasta ja inspiroivasta perhe-elämästään. Äidiltä ei energiaa puutu ja lapsetkin ovat niin kauniisti puettuja, että itkettää. Luin tätä blogia jo ennen kuin oma tyttöni syntyi ja haaveilin mielessäni yhtä täydelliseltä vaikuttavasta elämästä.

Meidän tapauksessamme elämä vei hieman eri suuntaan ja tätä mammaa ei ole luovuudella siunattu, ja energiaa ja tarmokkuuttakin saisi olla enemmän. En osaa ajatella tästä perheestä kuitenkaan mitään pahaa tai negatiivista, vaikka itse koenkin välillä oloni epäonnistuneeksi heidän rinnallaan. Se on kuitenkin vain elämää vertailla itseään muihin ja opetella silti olemaan iloinen omasta itsestään ja elämästään.

Olen todella kateellinen rakkaalle ystävällenikin, joka lapsettomana on vapaa olemaan ja tekemään mitä milloinkin tahtoo. Hän voi rauhassa lukea kirjaa, nauttia elokuvista, kukkua yöt ja nukkua niin pitkään kuin tahtoo. Hän voi lähteä extemporena baariin ja mennä halutessaan sinne missä aurinko paistaa.

En kuitenkaan vaihtaisi omaa lastani tai perhe-elämäämme hänen elämäänsä, vaikka kadehdin hänen vapauttaan ja lähes rajattomia mahdollisuuksiaan. Hassua, ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, mutta sinne ei tahdo sitten kuitenkaan hypätä.

Tämä samainen rakas ystäväni on kateellinen minulle perheestäni ja olisi valmis luopumaan kaikesta vapaa-ajastaan ja vapauksistaan saadakseen oman lapsen. Se on asia, jota hän tahtoo enemmän kuin mitään. Ystäväni ei kuitenkaan koskaan ilmaise omaa kateuttaan negatiivisesti, vaan osaa olla vilpittömän iloinen muiden perheellisten puolesta, vaikka itse onkin sitä vielä vailla. Ihailtavaa ja kadehdittavaa henkistä vahvuutta.

Kateellisuus on tabu joka pitää rikkoa

Kateellisuus ja siitä puhuminen on tabu, joka pitää rikkoa. Voi olla kateellinen ja kadehtia ihmisiä ja asioita ilman, että sitä tarvitsee kääntää negatiiviseksi tunteeksi. Se kun yleensä johtaa vain pelkkään mielipahaan. Ollaan siis kaikki positiivisesti kateellisia ja tavoitellaan unelmiamme.

Kukaan ei voi vaihtaa elämäänsä eikä sen osa-alueita toisen kanssa, mutta me voimme itse omilla valinnoillamme pyrkiä saavuttamaan kaikki ne asiat joista muita kadehdimme. 

Ja tiesitkö, että aina on joku joka kadehtii JUURI SINUA!