Kirjoittelin vastuullisuudesta ja sen merkityksestä kuun alussa ja tämä postaus jatkaa aiheen parissa. Painopiste on pukeutumisessa ja fiksujen valintojen tekemisessä – mitä on kestävä kehitys ja miten pukeutua vastuullisesti.

Käytä vaate elinkaarensa loppuun asti

Jokaisen meidän on pukeuduttava sään ja tarpeen mukaisiin vaatteisiin. Tarvitsemme ulkovaatteita, alusvaatteita, urheiluvaatteita, työvaatteita, juhlavaatteita ja mukavia arkivaatteita. Kestävää kehitystä ja ekologisuutta on käyttää hankkimansa vaatteet elinkaarensa loppuun asti ja viimeisenä päätepisteenä hyödyntää ne esimerkiksi siivousrätteinä. Näin vaatteen valmistukseen käytetty luonnonvara tulee hyödynnettyä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Vaatteiden kunnostus on ollut vielä 70-luvulla täysin normaalia ja farkkuihin tulleet reiät parsittiin umpeen. 90-luvulla vaatteiden nopea kiertokulku alkoi yleistyä ja viimeistään H&M:n rantauduttua Suomeen, pienesti vaurioituneet vaatteet alettiin surutta heittää roskiin. Miksi enää käyttää vaivaa ja aikaa korjaamiseen, kun voi lampsia kauppaan ja ostaa halvalla uutta tilalle.

Olen itsekin lähtenyt mielummin kaupoille kuin kaivanut neulan ja lankaa laatikosta, ja lapsuuteni korjatut vaatteet olivat muisto vain. Sorruin kerskakulutukseen, jonka seurauksena kaapit pullistelivat tuhansia paitoja, hameita, takkeja ja housuja. Näistä puoliakaan en ehtinyt käyttämään ennen kuin muoti oli ajanut niistä ohi. Olen kantanut säkkikaupalla vaatteita kierrätykseen ja kerran tilannut maksuttoman noudonkin, kun säkkejä oli kymmenittäin. Sinne menivät rahat ja luonnonvarat – täysin hukkaan.

Aggressiivista markkinointia ja trendejä

Pikamuoti ylsi 2000-luvun alussa jo maailman jokaiseen kolkkaan. Yritykset toisensa jälkeen keskittyivät suunnittelemaan mahdollisimman tuottavia tapoja vaatteiden valmistukseen. Laadusta karsittiin ja markkinajohtajat loivat trendisyklit, luodakseen kuluttajille tarpeen johon he tietysti vastasivat. Osta, osta, osta!

Vaatemuodissa nuoriso on suurin ja tärkein markkinointisegmentti. He eivät ole vielä löytäneet omaa tyyliään ja ovat helpoiten vietävissä. Oletteko koskaan kiinnittäneet huomiota siihen, miksi aggressiivista markkinointia ei koskaan vaatemuodissa kohdisteta yli 40-vuotiaisiin, vaikka juuri heillä olisi rahaa ostaa lähes kaikki mitä haluavat? Siksi, koska heitä on vaikeampi manipuloida ja markkinointiin laitetuille dollareille ei saa riittävää tulosta.

Kestävä kehitys ja vastuullinen vaate

Kestävä kehitys ja ekologisuus ei ole vaatteiden kierrättämistä, luomupuuvillaa tai hienolta kuulostavia sertifikaatteja. Kestävä kehitys on sitä, että tiedostaa mitä ostaa ja sitoutuu käyttämään vaatteen tiensä loppuun asti.

Jos jokainen maailman kansalainen sitoutuisi toimimaan näin, vaatejätettä syntyisi vain promille nykyisestä – Ostotarve olisi pienempi, eikä meillä olisi luontoa saastuttavia ja ihmisoikeuksia polkevia pikamuotitehtaita. Miltä maailma näyttäisi jos runsauden ja trendikkyyden sijaan arvostaisimmekin pitkäkestoisuutta, laadukkaita materiaaleja ja hyvää työnjälkeä?

Psyyke on mielenkiintoinen asia tässäkin tapauksessa ja kun vaatetta hankkiessa joutuisi valmiiksi ajattelemaan sen koko kiertokulkua ja kestävyyttä, tulisi vaadittua vaatteelta laatua ja rahallista vastinetta. Moni pikamuotiketju on kauhuissaan ihmisten heräämisestä ja kilvan he keksivät erilaisia hienoja ekosertifikaatteja ja kierrätyslupauksia, jotta voisivat vaientaa kuluttajan moraalisen äänen ja saada ihmiset jatkamaan vimmattua shoppailua.

Miten pukeutua vastuullisesti

Miten pukeutua vastuullisesti ja miten toimia, jos haluaa tehdä fiksuja valintoja? Koska jokaisen meistä on käytettävä vaatteita, on niitä myös ostettava. Tarpeet vaihtelevat elämän varrella ja on ok pukeutua haluamallaan tavalla.

Uusia vaatteita ostaessa kannattaa ensimmäisenä vaihtoehtona kääntyä second hand -liikkeiden ja kirppisten äärelle. Jo tuotettu ja luonnovaroja tuhlannut vaate on ekologisin vaihtoehto ja oman kokemukseni perusteella voin sanoa, että kirppiksiltä löytyy tällä hetkellä lähes kaikkea mitä tarvita saattaa.

Toiseksi paras vaihtoehto on ostaa lähituotettuja kotimaisia vaatteita, joiden valmistusmateriaalina on jokin sellainen, joka kasvaa tai jota tuotetaan lähellä. Näin ollen kiinalainen silkki, niin ylellinen ja ihana kuin se materiaalina onkin, on minulle poissuljettu vaihtoehto.

Erilaisia sertifikaatteja kannattaa myös katsoa, mutta niiden osalta olisi selvittävä mitä sertifikaatti oikeasti tarkoittaa – onko se valmistajan oma, jonkin järjestön myöntämä, vai rahaa vastaan ostettava. Esimerkkinä hyvästä tuotteesta olkoon fiktiivinen suomalaisen yrityksen Portugalissa sijaitsevassa ihmisoikeusjärjestön hyväksymässä tehtaassa valmistettu ja eurooppalaisesta kierrätysmuovista tuotettu pusero. Huh, mikä lausehirviö. 😁 Tällainen olisi uustuotantona hyvä vaihtoehto, jos kirppiksiltä tai second hand -liikkeistä ei mieluisaa puseroa ole löytynyt.

Vaatteet kulkevat käsikkäin ruokatuotannon kanssa

Ekologisuus kulkee uusien vaatteiden valmistuksen ja ruokatuotannon kanssa käsikkäin. Samat asiat, kuten lähituotanto, lyhyet kuljetusmatkat, pienyrittäjien tukeminen, puhtaus, turvallisuus ja ihmisoikeudet, tekevät ruoasta ja vaatteista ekologisia. Punalappuisten tuotteiden ostaminen ja ruokahävikin pienentäminen on kuin second hand -vaate – ekologiselta mittariltaan paras vaihtoehto.

On harmillista miten vastuullisuus on heitetty kuluttajien harteille, vaikka se olisi yritysten tehtävä. Itse pitää selvittää yrityksen ja tuotannon taustat, tutkia sertifikaatit ja materiaalien ominaisuudet. Tällä vaivannäöllä on onneksi myönteinen puoli – ei tule tehtyä heräteostoksia enää olenkaan.

Kuluttajana olen 20-vuoden aikana kehittynyt ääripäästä toiseen ja muuttunut kerskakuluttajasta tiedostavaksi ja harkitsevaksi ostajaksi. Suurin osa vaatteistani on kirppiksiltä löydettyjä aarteita ja olen sitoutunut käyttämään ne elämänsä ehtoolle asti.

Inspiroivaa päivää kaikille!

Lue myös: Mitä on vastuullisuus?