Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Itsenäinen Suomi on taas vuoden vanhempi ja 101-vuotisjuhlapäivä katkaisi kivasti työviikon kahtia ja mahdollisti pienen lorvailuloman. Alkuviikon aikana piti tosin saada tehtyä viiden päivän työt pois alta, mutta onneksi sain rutistettua itsestäni urakan vaatiman tehokkuuden irti ja saan ansaitusti laiskotella kokonaiset neljä päivää – luksusta! 🙂
Iloista itsenäisyyspäivää kaikille!
Seuraa myös somessa
Kaikki joulun lahjat on ostettuna ja kohta myös paketoituna, jippii! Haluan tänä vuonna panostaa paketointiin vähän enemmän ja tavallisen saksilla käherrettävän lahjanauhan sijaan kieputtaa pakettien ympärille reilusti juuttinarua ja asetella koristeiksi havuja. Inspiraationa toimii alla olevat kuvat, joiden kaltaisia lahjakääreitä olen muutaman jo väkertänyt.
Halusin ehdottomasti paksua valkoista lahjapaperia ja onneksi sitä löytyi lopulta Sinellistä kun kaikki muut kaupat olin ensin ehtinyt koluamaan läpi. Samaisesta kaupasta löytyi myös naturellinruskeaa lahjapaperia ja juuttinarua, joilla pääsen toteuttamaan näiden inspiskuvien mukaiset lahjakääreet.
Suunnitelmissa oli tehdä myös pakettikortit itse kartongista tytön kuviosaksien avulla ja tarratulostintani jouluntoivotuksiin hyödyntäen. Päätin kuitenkin oikaista tässä kohtaa ja ostin Tigerista nipun erilaisin tekstein varustettuja pikkukortteja. Korttien takapuoli on nimikointia varten onneksi valkoinen ja lahjansaajat joutuvatkin aattona arvuuttelemaan minkä muotoinen paketti kenellekin mahtaa kuusen alta löytyä. Kuusen alle ei ole lupaa mennä tänä jouluna ennakkoon hypistelemään kahden helposti särkyvän lahjan takia.
Olen säästänyt pari pientä postin tuomaa pakettiboksia ja yhteen niistä sujautan sisälle kummitytön lahjan. Erillistä käärettä ei mielestäni edes kaivata ja juuttinarua voi kieputtaa reilusti suoraan pahvilaatikon ympärille.
Lumisade on helppo tuunata liimasta ja mistä tahansa valkoisesta jauheesta kuten luomiväristä, jauhoista tai suolasta. Minulla on käytössä Sinellistä ostettu liimapuikko, joka sopii puuhaan. Liimapuikkoa sivellään kevyillä vedoilla havujen ja käpyjen pintaan ja ripotellaan päälle varovaisesti vaikkapa leivinjauhetta ja suolaa, joita monien kaapista valmiiksi löytyy. Ylimääräiset lumihippuset voi liiman kuivuttua ravistella pois.
Tänä jouluna ei tarvitse paketoida ainuttakaan hankalan muotoista lahjaa, sillä jokainen lahja on jollakin tapaa kantikas. Ainoan poikkeuksen tekee 12-vuotiaan kummitytön jouluyllätys, jonka sujautan patenttiratkaisuna pieneen kierrätyspahviboksiin.
Nyt on kuulkaa jouluvalmistelut niin hyvällä mallilla että hymyilyttää. 🙂 Sen kunniaksi taidankin ottaa piparitaikinapaketin pakastimesta sulamaan ja kilauttaa siskolle josko ehtisi näin itsenäisyyspäivän aattona kylään iltakahville.
Ihanaa keskiviikkoa kaikille!
Kuvien oikeudet ostettu lisenssillä
Seuraa myös somessa
Yhteistyössä: YLE
Jenny+ ohjelman tänä iltana TV2:lta ilmestyvässä jaksossa (katsottavissa YLE Areenasta jo nyt) aiheena on tavarakaaoksen selättäminen ja kotihäpeä. Jakson nimi on raflaavasti Tavara on uusi läski ja karun kuuloisessa nimessä piilee kieltämättä totuuden siemen. Konmarittamiset ja muu romun raivaaminen on räjähdysmäisesti kasvattanut suosiotaan viime vuosien aikana, joskin suurimmalla osalla ihmisistä on taustalla kotihäpeilyn ja ulkoisten paineiden sijaan ihan toisenlaiset syyt tiedostavammasta kuluttamisesta tavaramäärän aiheuttaman epäjärjestyksen taltuttamiseen.
Ohjelmaa emännöivä Jenny Lehtinen ja kollegansa Saara Sarvas kertovat ohjelmassa oman kotinsa kipupisteistä. Erityisesti Saaran tarina on sellainen, joka liippaa hyvinkin läheltä omaa tilannettani kymmenen vuoden takaa. Minäkään en aina nimittäin ole ollut näin järjestelmällinen, tyyliltäni minimalistinen tai ostotavoiltani lähelläkään järkevää kuluttajaa.
Saara on parhaillaan samassa risteyksessä, jossa itse olin 10 vuotta sitten ja kulkemani matka on nyt taltioituna Ylen sivuilla haastattelun muodossa. Tavaroiden kanssa puljaaminen on vähän kuin painon kanssa jojoilu. Ensiksi määrä kasvaa kasvamistaan ja menee aikaa ennen kuin edes huomaa miten paljon onkaan kerännyt kuormaa. Herätyksen tapahtuessa alkaa karsiminen ja kuorman keventäminen, jonka aikana törmäillään haasteisiin vähän väliä. Kun lopulta on päässyt määränpäähän, alkaakin taistelu siitä ettei vanhat tavat ja mieliteot ota uudestaan valtaansa. Alla pieni maistiainen Ylen artikkelista:
Miian tie hamsterista minimalistiksi ei sujunut viivasuorasti. Vuonna 2011 hän perusti sisustusaiheisen blogin, mikä tarkoitti sitä, että hän pyöri päivät pitkät ihanien tavaroiden maailmassa. Kotiin alkoi taas kerääntyä kaikenlaista sisustuksellista tavaraa.
Kaikki meni kotona uusiksi, kaluste kerrallaan. Tuon aikaiset lukijat saivat tutustua erilaisiin tyylikokeiluihin. Ensin oli beige krumeluuri look, sitten Miia sisusti ylelliseen hotellimaiseen tyyliin.
– Tavara on vähän kuin keho, välillä sitä lihoo. Blogin alkuvuosina etsin ja bongailin paljon kaikkea ihanaa, pystyin ostamaan ja ostin.
Miia hurvitteli jonkin aikaa runsaammassa sisustustyylissä, mutta tuli häntä koipien välissä takaisin. Hän totesi vihaavansa kotinsa beige-harmaa-ylellistä tyyliä ja alkoi jälleen karsia.
Koko haastattelun voitte käydä lukemassa Ylen sivuilta täältä: yle.fi/miia-salmen-helppo-arki
Jenny+ ohjelmassa haastateltava on myös ammattijärjestäjä Laura Holmström, joka puhuu totisinta totta ihmisten yleisimmistä tavoista ripustautua kiinni tavaraan. Se juontaa juurensa sotien aikaisista pula-ajoista ja myös markkinakoneiden voimista.
Sukupolvi sukupolvelta pääsemme eroon tuosta tavaroiden yliarvostamisesta. Esimerkkinä vaikkapa oma 8-vuotias tyttöni, joka toivoo joululahjakseen enemmänkin tekemistä, kuten leffalippuja, HopLop-ranneketta ja mobiilipeliin kuuluvaa aineetonta laajennuspakettia, kuin tavaraa eli leluja tai vaatteita.
Minun lahjatoivelistani tuossa iässä 90-luvulla oli pituudeltaan kymmeniä rivejä ja lukemattomia lelukuvastoista poimittuja leluja. Piti saada poneja, barbeja, barbiautoja ja -taloja, pehmoleluja, ja kilokaupalla muuta muovista krääsää, joiden olemassa oloa ei vuotta myöhemmin edes muistanut.
Itsekin olen aikaisemmin perustellut kaiken säästämisen ja uuden ostamisen sillä, että kyllähän nyt pitää jokaisella olla sitä ja tätä, ja jos vielä joskus tarvitsenkin jotakin niin mitään ei voi laittaa poiskaan… koska pölykerroksen alle hylättyinäkin ne olivat tosi tärkeitä, niinpä niin. 😀
Tavaramäärälle ei pidä asettaa normeja. Jokaisella on oikeus ja vapaus omistaa juuri sen verran kaikkea minkä parhaakseen katsoo, poislukien ääripäissä olevat terveydelliset riskitilanteet. Kosmetiikka- ja ponikokoelmat ovat isoina vuorinakin täysin ok, kunhan niiden omistaja saa niistä maksimaalisen määrän iloa irti. Se ei toteudu jos rakkaat ja tärkeät keräilysarjat hautautuvat kaiken muun alle. Kokoelmille pitää järjestää arvoisena paikka, jossa ne pääsevät tuottamaa sitä iloa minkä vuoksi ne ovat olemassa ylipäätäänkään. Ja tämä pätee mielestäni kaikessa tavarassa vaatteista astioihin.
Jenny+ ohjelman uunituore jakso tulee YLE TV2-kanavalta tänä iltana klo 23:05 ja YLE Areenasta voit sen käydä katsomassa vaikka heti klikkaamalla yläpuolella olevaa play-merkkiä tai tästä linkistä: areena.yle.fi/tavara-on-uusi-laski
Iloista alkanutta uutta viikkoa!
Kuvat: Yle / Jenny+
Lue myös: Onko tavara uusi läski?
Seuraa myös somessa