Iltalehdessä julkaistiin pari viikkoa sitten ulkomaisesta sisustuslehdestä poimittu käännösartikkeli, 3 syytä miksi kotisi ahdistaa sinua, johon sisustusarkkitehti Jessica McClendon oli poiminut kolme merkittävintä tekijää sille miksi kotona ei ole hyvä olla. Juttu itsessään oli hyvin pinnallinen raapaisu ja painottui itsestäänselvyyksiin ja kodin toiminnallisuuksiin tyylillä: älä laita kokolattiamattoa kylpyhuoneeseen. Lyhykäisyydestään huolimatta se herätteli minut miettimään asiaa omasta perspektiivistäni – mikä tai mitkä ovat minulle sellaisia asioita, jotka saavat aikaan kotiahdistusta.

Kodin ilmapiirin vaikutus

Sanotaan, että koti ja sen ilmapiiri heijastelee asujiensa tunteita ja siinä olen samaa mieltä. Koti on myös paljon muutakin kuin asukkaidensa summa. Minulle se tuo myös lohtua ja turvaa ja kodin rauhassa tuntuu kaikki olevan aina vähän paremmin, murheetkin ovat siedettävämpiä ja mieli kevyempi.

Aina ei kuitenkaan ole ollut näin ja muistan edelleen miten ahdistunut olin vuonna 2008-2009 kodin tavarakaaoksesta ja sotkusta johtuen. Silloin viihdyin paremmin kodin ulkopuolella ja koti oli lähinnä varastona kaikille niille turhille vaatteille ja tavaroille, joille ei ollut tilaa eikä paikkaa.

Olen havainnoinut omien kokemuksieni ja ystävieni sekä teidän lukijoiden kanssa käytyjen keskustelujen perusteella, että yleisimmät 3 syytä kotiahdistukselle löytyy useimmiten säilytystilan ja tavaramäärän epäsuhtaisuudesta, joihin paneudun seuraavaksi.

3 syytä kotiahdistukselle

Keräsin teille 3 + 1 asiaa, jotka nykypäivänä aiheuttavat kotiahdistusta:

1. Sotku

Uskon että suurin osa teistäkin voi allekirjoittaa sen, että kodin sotkuisuus ahdistaa. Mitä enemmän sotkua ja siivottavaa, sen enemmän se rassaa hermoja ja sitä vähemmän on energiaa alkaa siivoamaan. Ihmeellinen onkin tuo kierre kun siihen aika-ajoin itsekin joutuu, vaikka siivoamisesta olen oppinut vuosien varrella tykkäämään.

Tämä viikko on siitä tuore esimerkki. En ole ehtinyt siivoamaan ja koti on vastapestyjä astioita lukuunottamatta aika pahassa kunnossa juuri nyt. Viikon pyykit on pesemättä ja lattiat täynnä hiekkaa. Keittiön tasoilla on kymmeniä kahvikupin pohjasta jääneitä renkuloita, tiskialtaan pohjalta löytyy herne-maissi-paprikaa, eteisen ovenpielessä on perjantaista asti nököttänyt täysinäinen roskapussi ja tytön huone on täynnä käytettyjä nenäliinoja nuhasta johtuen. Jääkaapin ovilokerossa on hius. Näin sen jo muistaakseni tiistaina mutten ole mukamas ehtinyt ottaa sitä pois. Kylpyhuoneen peilistä ei meinaa itseään nähdä kun se on täynnä roiskelänttejä.

Kuvamateriaalia en teille kehtaa tästä kaaoksesta jakaa, mutta juuri nyt tuntuu siltä että ilmassa kieltämättä on pientä kotiahdistuneisuutta. Teinkin päätöksen, että kun saan tämän postauksen valmiiksi niin alan heti siivoamaan. Pesen vähintäänkin koneellisen tummaa pyykkiä, siivoan keittiön, imuroin lattiat ja vien haisevan roskapussin pois.

2. Keskeneräisyys

Olen todella huono sietämään keskeneräisyyttä ja sitä joutunut todenteolla harjoittelemaan viimeiset puolisen vuotta. Ensin oli tavaroiden karsiminen, sitten remontoiminen, lopuksi varsinainen sisustaminen joka sekään ei ole vielä valmis.

Tässä odotellaan parhaillaan Libri-hyllyä saapuvaksi ja lasivitriinikin on etsinnässä. Myös villaista tai huopaista paksua mattoa etsin olohuoneeseen. Sitten on tietysti tuo kylpyhuonekin, jonka tämän vuoden aikana haluan rempata uutukaiseen kuntoonsa. Joskus ressailee tämä odottelu ja sitten kun -ajattelutapa, josta olen yrittänyt pyrkiä eroon.

3. Kierrätystavarakassit

Tavara joka ei enää ole tarpeen saa luvan lähteä, mutta ennen lähtöä se pyörii nurkissa kierrätyskassiin jemmattuna. Eteisessä on pitkään ollut marketin kestokassi, jonne kerään kaikenlaista meille ylimääräistä tai muulla tavoin käyttökelvottomaksi muuttunutta kuten tytön pieniä vaatteita ja kenkiä.

Ystävät ja perheenjäsenet saavat aina kyläillessään penkoa tuon kassin ja viedä mukanaan mitä haluavat. Kassi ei kuitenkaan tyhjene kokonaan, aina jotakin jää ja kierre jatkuu. Tähän ei yksi sisään yksi ulos -taktiikkakaan ole tuonut helpotusta, sillä tavaraa tulee mitä yllättävimmistä paikoista.

Tyttö saa kaikenlaista pientä ja suurtakin, lisäksi saan blogini tiimoilta tuotenäytteitä ja tuotelahjoja, joita en kertakaikkiaan voi kaikkea itselläni pitää – hukkuisin muuten tavaraan.

Kosmetiikkanäytteille minulla on onneksi useita ottajia lähipiiristäni. Sisustustavaroita tykkään vuorostaan arpoa teidän lukijoiden kesken ja sitä kautta laittaa saamaani hyvää mieltä eteenpäin. Eikä sovi unohtaa sitäkään, että joskus tulen tehneeksi hutiostoksia vaikka niiden tekemistä välttelenkin.

Ihminen impulsiivisuuksineen minäkin vain olen ja mm. kenkien karsimisvideolla esiintyvät Tiger of Swedenin Yvelle-tennarit ovat hyvä esimerkki siitä miten satavarmakin ostos voi mennä hutiin.

4. Sisustushaaveiden epäkäytännöllisyys

Tämä neljäs on bonus, jonka haluan tuoda esiin, vaikka se esiintyykin aika harvakseltaan.

Joskus vastaan tulee niin mieletön sisustusidea, että sukat vispaavat jaloissa ja mieli on positiivisella tavalla hepulissa. Sitten realismi iskee, sisustushaavekupla poksahtaa ja totean ettei tämä juttu ole ollenkaan käytännöllinen, tai en jaksaisi kuitenkaan tehdä sitä ja tätä ja tota, jotka sisustushaaveeni toteuttamisesta seuraisi.

Esimerkkinä vaikkapa vuosia vanha haaveeni maalata tammiparketti valkoiseksi. Innoissani olin siihen ryhtymässäkin, kunnes tajusin ettei lakatun parketin päälle maalattu pinta kestäisi koiran kynsiä.

Toinen hylkäämäni sisustusidea oli ripustaa led-valonauharimoja roikkumaan makuuhuoneen päätyseinälle 3M-tarrahauhojen avulla, kunnes heräsin todellisuuteen ja totesin ettei kyseinen tarra pysy kalkkimaalatussa epätasaisen rouheassa struktuuriseinässä. Olisinpa ajatellut käytännöllisyyttä silloin kun menin sutimaan Tunto Karkeaa ja Hienoa sekä kaikenlaista kimallusmömmöä sikinsokin sekaisin tuonne makuuhuoneeseeni. 😀

Haaveiden romuttuminen on aina kurjaa, se tunne kun hyvä idea menee mönkään saattaa joskus olla nujertavakin – pyh pah ei tee mieli tehdä enää mitään, vähän kuin tarhaikäinen heittäisi hanskansa naulaan kun ei saanut mennä pakkasella ulos ilman pipoa.

Onneksi tässä on vuosien varrella sen verran rauhoittunut, ettei näitä enää usein tapahdu. Kokemuksesta jo tiedän, että kun yksi ovi sulkeutuu ja idea lakastuu, aukeaa toisaalla ikkuna ja syntyy uusi entistä parempi idea.

3 syytä kotiahdistukselle ja miten välttyä siltä

Itse välttelen kotiahdistusta sillä, että pyrin pitämään kodin siistinä ja etsimään jokaiselle uudellekin tavaralle ikioman paikan, jottei se joutuisi kiertoajelulle pöydältä kaappiin ja takaisin pöydälle. Toki siivoamisesta joskus lipsun, joko aidon kiireen tai sitten silkan laiskuuden takia.

Sisustuksen keskeneräisyydelle en muuta toistaiseksi voi tehdä kuin purra hammasta ja opetella hyväksymään, että kaikki ottaa nyt oman aikansa. Uskon että se on pelkästään hyvä joutua vähän himmailemaan sisustusjuttujen kanssa.

Millaisia ahdistuksen aiheuttajia teidän kotoa löytyy? Onko sotkujen lisäksi muita murheenkryynejä, kuten puoliksi rempattuja huoneita tai vääriin paikkoihin varastoituja tavarakasoja? Vai närästääkö vaikkapa se, että rakastat sileitä lakanoita muttet jaksa ryhtyä silittämään niitä?

Lupsakkaa sunnuntai-illan jatkoa kaikille!

Lue myös: Eroon kotihäpestä