Jännän äärellä – Tavara, kotihäpeä, minimalismi ja keräily!

Minua pyydettiin mukaan TV2:n Jenny+ -ohjelman tulevaan jaksoon, jossa puhutaan tavarasta, kotihäpeästä, minimalismista ja keräilystä. Vaikka jännitänkin kovasti kameroiden edessä puhumista, on aihe äärimmäisen mielenkiintoinen ja halusin ehdottomasti kantaa korteni kekoon minimalismin ja kodin selkeyden puolestapuhujana… omaa kokemusta kun löytyy molemmista ääripäistä ja niiden väliltä. 🙂

Esihaastattelu hoidettiin jo pois alta ja kuvausryhmä astelee meille kylään parin viikon kuluttua. Lepattavat perhoset lentelevät vatsanpohjassa kun asiaa mietin, mutta päätin yrittää asennoitua kuvauspäivään mahdollisimman rennosti turhia ennakoimatta. 🙂 Jenny+ -ohjelmaa luotsaava Vaakakapinastakin tuttu mediapersoona Jenny Lehtinen on huipputyyppi ja innolla odotan millaista hedelmää meidän keskustelusessiomme kasvattaakaan… 😀

Uusia vakkarilukijoita on tullut mukavasti lisää ja osa teistä ei ehkä tiedä mitä kaikkea elämääni on mahtunut viimeisen kymmennen vuoden aikana. Tässä olisi pieni läpileikkaus oman elämäni tavarahaasteista ja sisustustyylin muutoksista:

Heinäkuu 2006: Muutto pieneen yksiöön miehen kanssa, jonne sullottiin kahden aikuisen tavarat ja kaksi koiraa. Tavaraa ei ollut onneksi ylettömiä määriä ja minikodin säilytystila oli melko riittävä. Oman kodin etsintä oli käynnissä ja pitkään ei tarvinnutkaan tilapäisessä pikkukodissa asustaa.

Joulukuu 2006: Muutto nykyiseen kotiin, 80m2 kokoiseen kolmioon. Lähes kolme kertaa edellistä isompi koti tuntui jättikokoiselta hallilta, säilytystilaa oli hurjasti ja suurin osa kaapeista jäi tyhjilleen tavarapuutteen takia. Olohuoneessa oli pieni tv-taso, 26-tuumainen tv ja Ikean Klippan-sohva, joka aikaisemmin oli vallannut koollaan koko olohuoneen. Makuuhuoneesta löytyi pelkkä sänky ja keittiöstä minikokoinen ruokapöytä. Muita kalusteita ei juurikaan ollut ja sisustuskipinän innostamana aloin hahmottelemaan uudenlaista sisustusta, missä kaikki on pienen sijaan mahdollisimman suurta.

Kevät 2007: Ostimme jättikokoisen kulmasohvan ja yli viisimetrisen nukkamaton, kumpikin osoittautui myöhemmin hutiostoiksi. Matto oli koiraperheessä nopeasti likainen ja pesulakustannus nousi useisiin satasiin – matto saikin lähteä ennätysnopeasti alle vuodessa. Ostelin runsaasti myös kaikkea pientä halpaa krääsää täyttääkseni tilat tavaralla. Hommassa ei ollut lainkaan suunnitelmallisuutta ja kuten arvata saattaa, ei noilta ajoilta ole jäänyt käyttöön ainuttakaan tavaraa.

Kesä 2007: Myös vaatekaapit alkoivat täyttyä turhan nopealla tahdilla, kerrankin kun oli tilaa säilöä. Alennusmyynnit olivat henkilökohtainen kiirastuleni ja ajatusmaailma muutenkin hyvin erilainen kuin nykyisin – mitä enemmän satasella sai tavaraa, sen paremmat kaupat kuvittelin tehneeni.

Kevät 2008: Koti alkoi olla kaaoksessa jo vuoden jälkeen. Kaapit olivat epäjärjestyksessä, kaikkea oli liikaa, siivota ei enää huvittanut ja tavarat olivat hukassa. Pidimme miehen kanssa siivouspäiviä, joihin kirjaimellisesti kului koko päivä aamusta iltaan. Hetkessä koti oli taas sotkuisen näköinen ja kotona ei tehnyt enää mieli viettää aikaa.

Syksy 2008: Kuppi meni totaalisesti nurin loppuvuodesta ja hetkellisen kiukkupuuskan vallassa päätin karsia kaikki turhat vaatteet ja kengät pois tilaa viemästä. Useampi jätesäkki täyttyi turhalla ryönällä ja annoin osan niistä siskoille ja ystäville – mitä kukakin halusi kuormasta itselleen ottaa. Loput lahjoitin kierrätykseen ja olo oli euforisen hyvä. Tämä avasi silmäni ja sai aikaan tavarankarsimisprojektin, joka kesti useamman vuoden välillä aktiivisempana ja toisinaan hieman rauhallisempana. Taustalla oli jo kuitenkin itämässä minimalismin siemen ja kiinnostuin mm. Feng Shuista ja muista elämänlaatua parantavista sisustusmetodeista.  🙂

Syksy 2009 – kevät 2010: Sain tietää olevani raskaana ja pesänrakennusvietti nosti päätään. Koti oli vatsankasvatuksen jälkeen toisiksi tärkein prioriteettini ja raskauskomplikaatioiden takia sairasvuoteella pötköttelyn vastapainoksi innostuin sisustamisesta ihan uudenlaisella intensiteetillä. Vuoteessa makoillessani löysin sekä sisustusblogit että nettikauppojen maailman, yksi enimmäisistä blogilemppareistani oli sittemmin jo pillit pussiin pistänyt Ottilian Unelma, josta ammensin inspiraatiota yön yksinäisinä tunteina.

2010-2011: Tytön syntymän jälkeen sisustusvimma poltteli vieläkin kovemmin ja sen vanavedessä perustin myös tämän blogini, jota olen kirjoitellut itseni ja teidän iloksi jo yli seitsemän vuotta – huh sentään! 😀

2011-2012: Vauva-arki ja blogin kautta verkostoituminen tasapainottivat mukavasti toisiaan ja sisustusintoni meni överiksi. 😀 Koko kodin tyyli muuttui runsaammaksi ja kutsunkin tuon aikakauden sisustustyyliäni krumeluuriseksi – oli kromia, koukeroa, pehmeää greigeä, kiiltävää valkoista, pörröä ja tekstuuria. Oli silkkiä, muovia, puuta, Riviera Maisonia, luksusta ja designia, jotka yksittäin olisivat toimineet kivoina kontrasteina, mutta yhdessä vain sekasotkuna.

Syksy 2012: Heräsin siihen että koti ei tunnu enää omalta kodilta vaan jonkun toisen tekeleeltä. Mietin pitkään mistä tunne oikein kumpuaa ja miten voin olla pitämättä omasta kodistani, kun monet sitä minulle blogin kautta kehuivat. Mielestäni kaikkea oli kuitenkin liikaa (taas) ja päätin julkisesti myöntää että ihan metsäänhän se sisustus sitten meni. Alkoi elämäni toinen isompi karsimisoperaatio, jonka tavoitteena oli tyhjentää “kanvaasi” uusille ideoille, keventää tavaroiden aiheuttamaa henkistä kuormaa ja helpottaa arkiaskareiden (kuten siivoamisen) sujuvuutta.

2014: Vuosi 2014 oli selkeytymisen aikaa, tunsin saaneeni elämäni ja kodinkin balanssiin. Vaatekaapissani vallitsi järjestys, sisustuksen punaiset langat olivat löytyneet ja pitkään suunnitelmissa ollut keittiöremontti sai sinettinsä. Jouluksi valmistunut keittiöremppa oli suuri projekti ja vahvisti sen minkä jo tunsin sisimmässäni – vähemmän on todellakin minulle enemmän. ♥

2015-2018: Pari vuotta mennä viuhahti melko rauhallisissa merkeissä. Oma pukeutusmis- ja sisustustyylini oli löytynyt, eikä sisustusrintamallakaan ole sittemmin nähty tyylimuutoksia. Viime vuoden lopulla ennen lattiaremonttia tein pienemmän kotisviippauksen, jossa kävin tavarani läpi nopealla katselmuksella hankkiutuen turhaksi muodostuneista vaatteista ja tilpehööreistä eroon. Turhaa rompetta ei paljoa onneksi ollut, suurin osa oli huonoon kuntoon menneitä vaatteita ja muutamia kodin heräteostoksia, joita aina silloin tällöin edelleen tulen tehneeksi. 🙂

 * * *

Rakkauteni sisustamiseen tuo omanlaisensa haasteet kodin järjestyksen ylläpitoon ja tavaramäärän hallintaan. Jos en olisi kiinnostunut sisustusalan tapahtumista, en usko että minulla olisi minkäänlaista tarvetta hankkia kotiini mitään uutta – mutta koska rakastan sisustustrendien seuraamista ja sisustamiseen liittyviä juttuja, joudun väkisinkin tekemään valintoja jo olemassa olevien tavaroideni ja uutuuksien välillä. Tämä on ollut opettavaista silläkin saralla ja nykyisin on helpompi sanoa tavaroille ei-kiitos ja hyväksyä se tosiasia ettei kaikkea kaunista tarvitse omistaa!

Kivaa tiistaipäivää kaikille!

18 kommenttia “Jännän äärellä – Tavara, kotihäpeä, minimalismi ja keräily!

  1. Mua ainakin edelleen häiritsee se, että välillä teet suurempia sisustushankintoja, jotka pyörivät huoneesta toiseen ja sitten saattavat vain “hävitä”, kuten sisustustakka ja edellinen sohva.

    1. Kestävää…: takka tuli ja meni, sen myönnän. Sohvan suhteen en kuitenkaan koe tehneeni huonoa muutosta ja tilanne onkin win-win myös yleisen kuluttamisen osalta; sohvani meni nimittäin äidilleni, joka oli ostamassa uutta sohvaa lähes 20-vuotta vanhan romun tilalle joka tapauksessa ja olisi ollut ihan tyhmää ostaa samaa sohvaa Bemzin päällisillä kuin mikä minulla jo oli, ja jonka halusin vaihtaa sirompaan malliin lattiarempan myötä. 🙂

  2. Tämä oli kiva postaus! 😀 Mukava kertaus menneistä vuosista, myös meille pitkäaikaisemmille lukijoillekin. Muistan hyvin monta kuvaa ja niissä näkynyttä huonekalua ja tavaraa. Huima muutos ja kehitys on vuosien mittaan tapahtunut, ja omasta mielestäni koko ajan vain parempaan suuntaan. 🙂 Kuvien myötä mieleen tuli myös monta kommenttiosiossa käytyä keskustelua, mm. valokuvakehyksistä. Ihmettelin jo silloin (ja edelleen) millaisiin asioihin eri ihmiset jaksavat puuttua ja millaisella sävyllä keskusteluja käydään. Onneksi sinun blogisi on todellakin positiivisen mielen paikka, johon on kiva tulla katsomaan kauniita kuvia ja lukemaan mukavia juttuja. Niinpä kommenttikeskustelujakin on mukava lukea ja niistäkin olen saanut useamman vinkin ja inspiraation 🙂 Eli kiitos menneistä vuosista, toivottavasti lisää tulee vielä pitkään! <3

    1. Aamu: kiitos kivasta kommentistasi! ❤️ Paljon tapahtunut vuosien varrella ja on ihan mahtavaa että olen taltioinut kaiken tänne blogiin, en varmastikaan muistaisi kaikkea niin hyvin jos ei olisi paikkaa jossa virkistää muistin sopukoita. 😀

  3. Ihan järkyttävä ero kun katsoo noita kuvia!Tää sisustus mikä siulla on nyt on ehdottomasti paras ja silmä ja sielu lepää siinä:)Kun katoin noita kuvia ja näin esim.tuon jättikokoisen karvamaton tuli oma karvamattokausi mieleen:D Silloin oli karvamattoja joka huoneessa meillä.Enää ikinä ei tule karvamattoja tähän huusholliin vaan vannon Pappeliinojen nimeen jotka on sileitä,selkeitä ja maailman parhaita pitää puhtaina.Muutenkin nykyinen selkeys,siisteys ja valoisuus on ehdottomasti parasta kodissasi.

    1. Henppa: meillä kans karvamattoja oli joka huoneessa ja se pölyn määrä – auts! 😀 ei ole kyllä yhtään ikävä mitään vanhaa, ei tavaraa, vaatetta kuin huonekaluakaam. Näin sitä ihminen kehittyy, kasvaa ja muuttuu, oppii ja viisastuu virheistään, ja täältä blogista voin kätevästi itseäni muistuttaa mitä kaikkea olenkaan vuosien varrella touhuillut täällä kotosalla. 😀 siinäkin mielessä taidan olla poikkeuksellinen bloggaaja, että olen asunut tässä samassa kodissa kaikki nämä muutosten vuodet. Eipä uskoisi samaksi kodiksi, varsinkaan tuota krumeluuri-kauden vaihetta ja nykyistä jos vertailee. 😀

  4. Inspiroiva kirjoitus, taas. Minä haluaisin myös luopua tavaroista mutta se on vaikeaa. En oikein raaski olla niin reilu että lahjoitan ilmaiseksi tavaraa josta olen maksanut paljon rahaa. Yritän toki myydä; halvallakin myyminen helpottaa “tuskaa”. Toisaalta taas turha tavara vie arvokasta tilaa kodista ja se harmittaa..Mikä sinua auttoi luopumaan? Eikö rahan menetys harmittanut kovasti ? Tähän toivoisin lisäpohdintaa ja tsemppausta. Olen siis karsinut tavaraa mutta ne eivät ole menneet ovesta ulos koska olen näin nuuka…

    1. Minimalistimama: kiva että tykkäsit postauksesta! ?

      Kyllähän se rahan menetys harmitti, mutta todellisuudessa sen rahan menetti jo silloin kun sen osti. Varsinkin Riviera Maisonin jutut aikoinaan oli tosi haastavia, en millään meinannut raaskia päästää niistä irti. Lopulta kun se tein (osan lahjoitin ja osan myin halvalla pois) niin iso kivi lähti sydämeltä – enää oli turha katua, mennyttä aikaa ja tavaraa ei takaisin saa. 😀

      Yritä kirppistellä tavarasi pois esim Huutonetissä huutohinnalla. Laita lähtöhinta niin alas että pikkasen kirpaisee ja myy sillä millä menee. Tavaran todellinen jälleenmyyntihinta kun on se jolla joku sen ostaa. Mitä helpommalla haluaa päästä, sen alhaisemmaksi laita hinta. Tavara ei tuo sinulle mitään lisäarvoa turhana roinakasassakaan joten mikset vain päästäisi irti. ??? Eikä katumuskaan kestä ikuisesti, sekin helpottaa aikanaan jos satut tulemaan katumapäälle. ?

  5. Inspiroiva kirjoitus, taas. Minä haluaisin myös luopua tavaroista mutta se on vaikeaa. En oikein raaski olla niin reilu että lahjoitan ilmaiseksi tavaraa josta olen maksanut paljon rahaa. Yritän toki myydä; halvallakin myyminen helpottaa “tuskaa”. Toisaalta taas turha tavara vie arvokasta tilaa kodista ja sekin harmittaa..Mikä sinua auttoi luopumaan? Eikö rahan menetys mietityttänyt kovasti ? Tähän toivoisin lisäpohdintaa ja tsemppausta. Olen siis karsinut tavaraa mutta ne eivät ole menneet ovesta ulos koska olen näin nuuka…

    1. Minimalistimama: Vaikeaa se on hetkittäin ollut minullekin, hamsteri-hetkiä on mahtunut näihin vuosiin ja välillä olen ollut ihan ihmeissänikin siitä kun jotkin tavarat ovat tuottaneet suurta luopumisentuskaa loppumetreillä, vaikka ensimmäisten joukossa kierrätyskassiin joutivat. 😀

      Itselläni hommaa on helpottanut se että olen tavaroillani voinut jollekin toiselle tuottaa suurta iloa. Tytön pehmoleluja ja kaikki Duplo-legot lahjoitimme päiväkodin lapsille ja vaikka hetken mietinkin huuli pyöreänä sitä summaa mikä duploihinkin oli aikoinaan laitettu, niin se kirpaisu loppui tasan siihen paikkaan kun päiväkodin täti parin pienen lapsen kanssa vastaanotti lahjoituskassin ja näin sen riemun mikä lasten silmissä paistoi kun kurkkasivat kassin sisälle. 🙂 Myös tyttö oli mukana luovuttamassa kassia ja oli itsekin tosi iloinen siitä että sai pienemmille hyvän mielen. 🙂

      Joistakin sisustustavaroistani en olisi voinut kuvitellakaan luopuvani ilman pientä kirppismaksua, nämä laittelin myyntiin blogikirpparille. En ole jaksanut itse enää kirppismyydä vuosiin joten tarjoilenkin itselleni turhaa esim siskoille ja ystävilleni. Yhden String Pocketin lahjoitin ystävälleni, toisen kummitytölleni ja pari meni miehen kotia koristamaan. Tulen tosi iloiseksi siitä kun saan antaa toiselle lahjaksi jotakin sellaista josta he haaveilevat (on se sitten String Pocket tai lahjakortti hierontaan tms).

      Fidaan lahjoitin monta kassillista vaatetta ja kenkiä aikoinaan, sinne meni mukana myös arvokkaampaakin merkkikamaa ja vaikka epäilin että tulen myöhemmin katumapäälle niin sitä tunnetta ei koskaan kuitenkaan tullut. Ainoa mitä yleislahjoitettujen tavaroiden suhteen toivon on se että ne myydään eteenpäin mahdollisimman edullisesti, jotta jollakin on kirppisaarteen löytämisen ilo.

      Olisiko sinulla ketään sellaista ystävää tai perheenjäsentä, jolle voisit tarjota tavaraa / vaatetta? Päiväkodit ottavat mieluusti vastaan kankaita, lankoja, askartelutarvikkeita, lasten kuravaatteita, rukkasia, leluja yms. Facebookista löytyy myös annetaan / lahjoitetaan ryhmiä jonne voi laittaa oman lahjoitusilmoituksen. Ja monissa kirppisryhmissä etsitään jotakin tiettyä (kuten myös tori.fissä) tuotetta tai tavaraa ja voisit kenties löytää sieltä suoraan seuraavan käyttäjän joka todella tarvitsisi ja haluaisi jotakin sellaista joka itsellesi on turhaa.

      Hyvä mieli on asia jonka arvo voittaa rahankin. Ja tosiasia tavaroiden arvosta on se ettei niillä ole muuta kuin käyttöarvoa sen jälkeen kun ne kantaa kaupasta kotiin… ja jos tavara ei enää palvele tarkoitustaan, ei sillä ole sitäkään.
      Itsepalvelukirpparille voisit tietysti viedä tavaraa myyntiin, mutta niitä pitäisi olla sen verran runsaasti jotta viikon pöytävuokran (25-40€ paikasta ja viikosta riippuen) jälkeen jäisi jotakin käpälään vaivanpalkaksi. Itse en jaksaisi tuota myymisen rumbaa, mutta kiitän hartaasti kaikkia jotka jaksavat, sillä rakastan kirppareilla kiertelyä ostajan asemassa. 🙂

  6. Toi krumeluurivaihe on aivan kamala!samoin omassa kotonani aikoinaan ollut maalaisromanttinen mielenhäiriö,kun kaikki paikat oli täynnä kippoja,kuppeja,pitsiä ja hörhelöä.HuhHuh!
    Kotisi on raikas,kaunis,valoisa ja avara nyt.

    1. Nanna: Osaan niin samaistua tuohon, mitenkä sitä eksyikään väärille poluille. 😀 😀 Yhden hyvän asian silti keksin tuostakin elämän- ja sisustamisenvaiheesta, ainakin tiedän nyt mitä en halua ja millaisista jutuista oikeasti pidän – kauden trendeistä viis, vaikka niitä onkin kiva seurailla. 🙂

  7. Katsaus historian havinoihin oli mukavaa luettavaa. Hieman yllättäen tämän postauksen suurimmaksi anniksi muotoutui vinkki Jenny+ -ohjelmasta. En ollut moisen olemassaolosta kuullutkaan. Areenassa vierähti tovi jos toinenkin sarjaa katsellessa. Konsepti oli mukaansatempaava ja aiheet mielenkiintoisia. Upea juttu, että myös minimalismi ja sinä pääsette ohjelmaan mukaan. Toivottavasti vinkkaat blogissa, kun jakso on katsottavissa. Tsemppiä kuvauksiin! Hyvin se menee. Sinulla on kyky kertoa asioista selkeästi ja mielenkiintoisesti. 🙂

    1. Hippu-76: Jenny+ on loistava sarja, suoraa puhetta ajankohtaisista aiheista ja itsekin imuroin jaksoja maratoonina Ruudusta. 🙂

      Vinkkaan ilmanmuuta heti kun saan tietooni julkaisuaikataulun. 🙂

  8. Hei Miia! Tämä postaus ja kommentit (paitsi tuo eka) ovat juuri sellaiset mitä tällä hetkellä tarvitsen, iso kiitos! <3
    Asun mieheni kanssa kolmiossa (lapset ovat jo muutama vuosi sitten lentääneet pesästä) ja noin vuosi sitten tajusin että meillä on kodissamme aivan liian paljon tavaraa kahdelle ihmiselle… Laskin että 5-6 kaapin sekalaisesta sisällöstä käyttötavaraa löytyy ehkä n. 20%, järkyttävää!… Aloitin helpoimmasta päästä ja sain aika paljon karsittua keittiöstä (viisi banaani-laatikkoa lähti Marttojen keräykseen), vaatteita/tekstiilejä olen karsinut parin säkillisen verran.
    Nyt olen kuitenkin "jämähtänyt" muistojen ääreen, minulla on hirmu määrä valokuva-albumeja (ajalta ennen digikameraa) ja kassillinen lajittelemattomia valokuvia, dia-kuvia monta laatikkollista, matkamuistoja, jne… Puh, en tiedä mitä niiden kanssa tekisin… Lisäksi olen säästänyt (turhankin) paljon lasten tekemiä juttuja ihan päiväkoti-ajasta asti ja niistä luopuminen on vaikeinta. Näissä helteissä ei oikein jaksa tehdä mitään mutta toivottavasti syksy toisi mukanaan uutta intoa suur-raivaukseen! 😀

    Kiitos vielä kerran ihanasta blogistasi! <3 Olen melkein päivittäin viimeisen parin kuukauden aikana lueskellut vanhoja kirjoituksia ja seurannut matkaasi tähän päivään. Ihailen suuresti ihanaa, raikasta kotiasi ja tykkään myös sinun tyylistäsi kirjoittaa blogia johon mahtuu sisustuksen lisäksi myös muita aiheita. Kiitos että aina jaksat olla niin positiivinen ja innostunut asioista, se tunne tarttuu ainakin minuun! 🙂
    Oikein ihanaa loppukesää sinulle ja perheellesi!! 🙂

    1. Ikaros: meillä on tytöllä yksi paksu taskukansio täynnä parhaimpia piirustuksia ja askarteluja, sekä yksi iso pahvilaatikko (koko 35×35, korkeus noin 40cm) muita muistoja, kuten ensikengät, tuttipidike, muutama vauvanvaate jne. Vauvatavaroista oli todella vaikea aikoinaan luopua ja siinäkin auttoi lahjoittaminen – lahjoitimme nimittäin kaiken vasta aloittaneelle Hope ry:lle sittereineen vaatteineen päivineen ja ne menivät hyvään tarkoitukseen. Samalla alueella asuva Hopen työntekijä kävi autolla hakemassa tavarat ja vaatteet meiltä kotoa ja kertoili samalla heidän toiminnastaan. Jäi tosi hyvä mieli ihan jo siitäkin ja siitä asti olemme aina lahjoittaneet tytön pienet vaatteet, kengät, luistimet, tarvikkeet ja turhaksi jääneet lelut eteenpäin päiväkoteihin, Hopelle ja Marskin Muksuille. 🙂

      Ihan kaikkea tytön taiteilemaa ei ole voinut mitenkään säilyttää, joten kaikki on kuvattu talteen ja vain parhaimmat on säilytetty kuvien lisäksi fyysisessä muodossaan kansiossa. Sama oli joidenkin vaatteiden kanssa, kuva riittää ja monesti kuva (jossa tytöllä on kyseinen vaate vielä päällään) on jopa parempikin muisto. Omia paperikuvia skannasin talteen ja heitin osan niistä sen jälkeen pois. Vain tärkeimmät paperikuvat lapsuudesta, isästä, äidistä, ystävistä ja koirista olen säästänyt ja se pino on alle 10cm korkea. 🙂

      Tanssikisoista voitetuista palkinnoista, mitaleista ja pokaaleista, en ole raaskinut vielä luopua ja ajattelinkin että pokaalien suhteen yritän joku päivä irroittaa niistä sen laatan irti ja antaa itse pokaalin kiertoon. Mitaleista säästän vain mitalit, mutta heitän tilaa turhaan vievät kaulanauhat jorpakkoon. 😀

      Voisitko ajatella ottavasi matkamuistoista kuvat niin että nimeät ne muistojen mukaan tähän tyyliin: “Lontoo_12072001_Heidi_Veikko_Tanja_Bussiajelu”

      Näin saisit kaiken talteen tietoineen päivineen mutta voisit laittaa fyysisen lipun, lapun, tai / ja tavaran eteenpäin? 🙂

      Kiitos kivasta kommentistasi! <3 Juuri tälläisen vuoropuhelun takia bloggaaminen on niin ihanaa vielä seitsemän vuoden jälkeenkin! <3 Tsemppiä projektiin!

      1. Kiitokset tsempistä ja neuvoista!
        Tuo kuvien ottaminen matkamuistoista on aivan loistava idea, turhaan niitä fyysisiä lippuja/lappuja/esitteitä säästää kun ei niitä muutenkaan tule plärättyä kun muuton tai suursiivouksen yhteydessä… Samoin täytyy tehdä lasten värkkäämien tavaroiden kanssa; valokuva muistoksi ja tavara veks, muutaman ison laatikon saisi heti alta pois… Älkää te nuoret äidit tehkö samaa virhettä kun minä aikanaan ja laittako kaikki säästön… ? Mutta, kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu, uskon sen! ??

        1. Ikaros: Itse säästelin joskus vanhoja leffa- ja keikkalippuja, kaikenmaailman pikku silppua, karkkipapereita jne. roskaa, joilla oli tunnearvoa. Lipuista, kirjeistä ja korteista otin kuvat ja laitoin kaiken sälän roskikseen. En ole katumapäälle tullut koskaan. 😀

          Justiinsa lahjoitettiin tytön kanssa iso laatikollinen Lego Friendsejä eteenpäin yhdelle tutulle perheelle, jossa pienempiä muksuja. Meidän neidin legonrakennusinto kun on kokonaan kadonnut ja halusi säästää vain pari isompaa Lego Elf -lohikäärmesettiä tulevaisuuden mahdollisia leikkitarpeita varten. Hyvin on neiti oppinut tässä rinnalla fiksuksi, ei hilloa tavaroita turhan päiten ja osaa erottaa hyvin mikä on tärkeää ja mikä ei niinkään (Esim Antti Tuiskun konsertin muoviset keräilyliput ovat tosi-super-hyper-extreme-mega-tärkeitä). 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *