Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Olen mietiskellyt seinien maalaamista ja kävin muistin virkistykseksi selaamassa ikivanhoja postauksiani ajalta, jolloin meidän seinissä oli kaunis greigen sävy. Seinämaalin sijasta kuvissa huomioni vei silloinen sisustustyyli, joka näin jälkikäteen arvosteltuna ei ollutkaan niin paha kuin muistin.
Kaunis greige seinämaali ja sisustusmuistoja
Monet vuoden 2013 vuoden sisustusratkaisuni yllättäen miellyttävät edelleen ja jos kaiken tuon kromin ja krumeluurin, sekä sängyn päällä olevan seinähyllyn poistaisi, olisi makuuhuoneen sisustus kokonaisuutena aika ihana.
Valkoiset kalusteet greigeä seinää vasten näyttävät upealta ja hieman saman kaltaista tunnelmaa olen nyt visioimassa nykyiseen sisustukseen. Harmaanbeigen seinämaalin sävyn haluan olevan hieman edellistä lämpimämpi, jotta se sopii bambulattian kanssa yhteen. Koemaalaukset pitää ehdottomasti tehdä ennen valintaa, sillä beigeen vivahtavat vaaleat maalisävyt näyttävät monesti liian keltaisilta tai kermaisilta, mitä en halua.
Näistä kuvista huomaa muuten hyvin vanhan ja uuden lattian sävyeron, tummuneen tammiparketin näyttäessä helottavan oranssilta ja bambulattian huomattavasti vaaleammalta ja rauhallisemmalta.
Epäkohtia ikkunanurkkauksessa
Yläpuolella olevien kuvien ero on merkittävä ja vanhasta en kaipaa tältä osin yhtikäs mitään. Silmä on toki harjaantunut vuosien aikana hahmottamaan yksityiskohtia paremmin, mutta moni juttu on vuoden 2013 aikaisen makuuhuoneen ikkunanurkkauksessa pielessä. Huone on kooltaan varsin pieni ja verho ei mahtunut yöpöydän taakse, mikä pistää silmään pahasti. Myös kellastunut metallinen verhokisko on omaan makuuni nounou.
Enää en haluaisi sängynpäädyn yläpuolelle minkäänlaisia sisustustavaran täyteisiä hyllyjäkään ja huone olisi ollut paljon harmonisempi ilman niitä. Koiran rypistämän päiväpeiton ja lakanat sen sijaan haluaisin ja kenties vielä jonain päivänä meidän kotona tallustelee nelijalkainen karvakorva. Tässä on ollut nyt niin paljon kaikenlaista, ettei koiran hankinta ole tuntunut vielä oikealta.
Nostalgiapläjäys makuuhuoneesta
Ikävä ei ole myöskään tullut kristallivalaisimen pölyjen tomutusta pölyhuiskalla eikä sormenjälkien pyyhintää kromipinnoista. Pentikin Rondo-valaisimenjalat olivat ja ovat edelleen kauniit, mutta luoja sentään miten niitä sai olla alvariinsa kiillottelemassa tytön hyppystelyn jäljiltä. Neiti tykkäsi pienenä peilata itseään niistä, kun nassu venyi hassuksi aivan kuin Linnanmäen Vekkulan vanhassa peilisalissa. 😀
Tällainen nostalgiapläjäys tähän väliin ja takaisin maalilastujen vertailun pariin.
Kivaa keskiviikkoa kaikille!
Seuraa myös somessa
