Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Yli kaksi viikkoa sitten S-Marketista ostamani kukkakimppu viihtyi parvekkeella todella hyvin jopa sään kylmettyä ja öiden yltäessä vain pariin plusasteeseen. Tänään oli aika hyvästellä suurin osa värikkäästä kauniista kimpusta, mutta jäljelle jääneille elinvoimaisille neilikoille ja harsokukan näköisille oksille annoin lisäaikaa siirtämällä ne sisätiloihin. Näin uusi Tablo-pöytäni sai nättiä täytettä kauniin kesäisestä ja villin vallattomasta maljakon täytteestä.
Koiraneitikin tuli taas omaan tapaansa ihmettelemään ja nuuskimaan, että mitä kummaa pöydälle ilmestyi. Onneksi Miffe ei enää nakertele kukkia vaan tyytyy pelkkään nuuskutteluun. 😀
Make it or brake it
Asiasta ihan toiseen, olen täysin addiktoitunut Netflixistä löytämääni Make it or brake it -sarjaan. Sarja kertoo ammattivoimistelijoista, jotka kilpailevat kisapaikasta olympialaisissa. Aiheena tuo saattaa kyseisestä lajista kiinnostumattomille kuulostaa puuduttavan tylsältä, mutta sitä se ei ole. Sarjassa tapahtuu tuon tuosta vaikka minkalaista draamatiikkaa – loukkaantumisia, kieroilua, salasuhteita, poliittista salaliittoilua jne.
Nuorten voimistelijoiden tunnemyrskyjen lisäksi sarjassa on vahvana sivujuonena vanhempien ja valmentajien välisiä selkkauksia ja hyvin aidosti kerrottua taustaa siitä millaista on olla olympiatasoisen ammattiurheilijan vanhempi ja tinkiä omista haaveistaan lapsensa kilpailu-uran tähden. Näyttelijäsuoritukset ovat erinomaisia, kyyneleet aitoja ja uskomattomat voimistelutemput saavat hetkittäin pidättämään hengitystä.
Stuntteina neljän kauden mittaisessa sarjassa käytettiin oikean elämän olympiatason voimistelijoita. Pakko sanoa, että kohtausten leikkaukset on onnistuttu toteuttamaan niin hyvin, etten kertaakaan ole tarkasta tuijotuksestani huolimatta onnistunut huomaamaan yhtään virhettä stunttien ja varsinaisten näyttelijöiden vaihtumisessa kesken otoksen.
Telivoimistelun kipinäni on sarjan katsomisen myötä syttynyt uudestaan. Olisi superhienoa jos löytyisi ryhmä, jossa hieman rapakuntoinen kolmekymppinen voisi uudelleen opetella voltteja ja pientä puomisarjaa.
Pöydättömäksi muuttunut olohuone oli niin valjun näköinen ja tyhjä, että päätin käyttää pienen siivun säästöistäni Normann Copenhagenin isoon Tablo-pöytään. Valitsin aikoinani olohuoneeseen tämän ja Hayn Tray-tarjotinpöytien väliltä, päätyen lopulta Trayhin sen kestävyyden ja keveyden vuoksi. Nyt kun ulkoilmaan sopivat teräksiset tarjotinpöydät muuttivat parvekkeelle, oli hyvä mahdollisuus toteuttaa tämä toinenkin hankinta.
Yksi iso Tablo korvaa täydellisesti kahden Tray-pöydän kokoisen laskutilatarpeen. Ihanaa kun voi taas iltaisin herkutella leffojen ääressä sohvalla istuksien. Kovin kodikkaalta ei olohuone ihan vielä näytä, sillä kukkamaljakot ja muut pikkujutut puuttuvat ja pöydät ammottavat tyhjyyttään. Ensiviikolla postailen teille uusia koko olohuoneen kokoisia kuvia, kun saan kukat paikoilleen ja laajakuvaobjektiivin lainaksi.
Valkoiseksi maalatut saarnijalat olivat ison pöydän suhteen oikea valinta. Mietiskelin myös käsittelemättömiä saarnijalkoja, kuten pienessä Tablossani, mutta päädyin kokovalkoiseen vaihtoehtoon säilyttääkseni selkeän valkoisen linjani.
Skandinaavisen moderni white on white -tyyli toimii omassa kodissani parhaiten. Puunsävyjäkin saa kalusteissa olla, muttei liikaa. Samassa avoimessa tilassa sijaitseva tamminen ruokapöytä ja kodin kokoinen tammiparketti täyttävät jo ison avokeittiö-olohuoneen puukiintiön. Lisäextrana on pikkutablon, Milk-valaisimen sekä AAC22-tuolin puujalat.
Tablo on suunnittelija Nicholai Wiig Hansenin Normann Copenhagenille suunnittelema kahvipöytä, jossa estetiikka ja käytännöllisyys kohtaavat juuri oikealla tavalla. Pöydän erikoisuutena on kahden hyvin erilaisen materiaalin, saarnipuun ja muovin liitto, joka yhdistyy pelkistettyyn ja tyylikkääseen muotoiluun. Pöydän teräväksi hiottu ylöspäin kaartuva reuna luo kontrastin pöydän muuten pyöreille muodoille.
Tablo onkin minimalistinen pöytä ilman turhia yksityiskohtia. Pöydän nimi Tablo viittaa englanninkieliseen pöytää tarkoittavaan sanaan table ja ranskankieliseen sanaan tableau, joka puolestaan tarkoittaa taulua, pysähtynyttä kuvaa jostakin tietystä hetkestä ja asetelmasta. Tablo-pöytä kiteyttää kaikki skandinaavisen suunnittelun parhaat ominaisuudet yhteen tuotteeseen! Tästä aiheesta ensi viikolla lisää!
Olen laukkujen suhteen todella tarkka, mikä aiheuttaakin nyt pientä ongelmaa koska olen täysin laukuton ja uusi käsväsky pitäisi löytää pikimmiten. Myin pois molemmat Michael Korsin pikkulaukkuni, koska toinen oli liian koristeellinen ja toinen liian pieni. Useimmiten olen ostanut ensin uuden tavaran tilalle ja vasta sitten myynyt vanhan pois, mutta tällä kertaa halusin toimia toisin päin.
Tuhansia laukkuja muttei yhtään oikeanlaista
Uutta laukkua olen etsinyt jo kuukausia, mutta vain yksi tarpeeksi kiva malli on löytynyt. Sitä en kuitenkaan kerennyt ostamaan, ennen kuin se hävisi kaupasta ja ulottuviltani. Kyseessä oli aitoa nahkaa oleva Stockmannin oman Global Accessories -merkin pussukkamallinen täysin koristeeton messenger-laukku ja harmistus on kyllä äärettömän suuri, että menin siirtämään ja siirtämään kyseisen laukun ostoa niin pitkälle etten sitä enää saa.
Laukkuja on maailmassa satojatuhansia, mutta oikeanlaisia ei ole vastaani tullut kuin tuo yksi. Etsintäni on päivittäistä ja joka ilta seikkailen pitkin internetiä etsimässä jotakin, joka kolahtaisi tarpeideni ja vaatimusteni kanssa yksiin.
Mulberry Alexa laukku
Mulberryn laukuista olen haaveillut iät ja ajat. Varsinkin Alexa-malli oli joskus ultimaattinen haaveeni, mutta laadun laskettua en ole enää ollut niin kiinnostunut Alexasta. Suurin syy ostamattomuuteeni on kuitenkin hinta, sillä en raaski maksaa laukusta sellaisia summia mitä Alexan kaltaisista merkkilaukuista pyydetään. En usko merkkien tuomaan statukseen sen enempää kuin niiden huippulaatuunkaan, joka valitettavasti uusien Alexojen osalta on todistetusti laskenut viime vuosina.
Jotta laukkuasia ei olisi liian yksinkertainen, on merkkilaukkujen ja merkittömien laukkujen välillä kuitenkin suuri ero. En halua maksaa merkkilaukusta missään olosuhteissa tonnia, mutten haluaisi myöskään maksaa merkittömästä laukusta neljää sataa, olivat ne käsinvalmistettua laatunahkaa tai eivät. Kumpikin hintapyyntö on minusta kohtuuton. Yritä tässä nyt sitten löytää hyvännäköinen aitoa nahkaa oleva laukku, kun mikään ei kelpaa. 😀
Mulberry Daria Clutch
Ensisijainen tavoitteeni oli löytää sellainen laukku, joka on tarpeeksi simppeli sopiakseen arkilaukuksi Parajumpersin ns. ulkoilutakkini kanssa, mutta myös trenssin, untuvatakin ja siistien vaatteiden kanssa.
Koristeellisuus ja suuret kultaiset logot eivät sovi kovin hyvin arkimenoon tuulitakkiin ja tennareihin yhdistettynä, joten joudun todennäköisesti unohtamaan vaatimuslistaltani sen, että laukkuni olisi kaiken kanssa yhteensopiva.
Arkilaukku ja juhlalaukku olkoot siis erikseen, kuten ennenkin. Mulberryn Daria Clutch on juhlalaukuksi edelleen ykkösvaihtoehto, mutta hinta on niin karvas etten usko koskaan sijoittavani laukkuun tuollaisia summia. Järjellä perusteltava kipurajani juhlalaukun osalta on ihan maksimissaan 200 euroa, joten Daria-haaveeni voin unohtaa.
Mulberry Daria Satchel
Arkilaukkuasiaan palatakseni, on sen löytäminen aikoimoista tuskaa. Ihania malleja löytyy kyllä, mutta jokaisessa on aina jokin pieni vika miksi en niitä ole kelpuuttanut. Mulberryn pehmoista nahkaa oleva Daria Satchel on muodoltaan ja kooltaan täydellinen, tuollaisen kun löytäsin tavallisella ei-punotulla hihnalla ja ilman turhia logoja. Mutta ei löydy ei. Joko laukku on tupsuja ja plakaatteja täynnä, väärän värinen, materiaaliltaan muovia tai kovaa kiiltävää nahkaa, tai sitten laukku on liian suuri ja löysästi roikkuva säkki.
Lyhyestä pituudestani on myös enemmän haittaa kuin hyötyä sekä vaatteiden että laukkujen osalta, koska ne tunnutaan poikkeuksetta suunnittelevan 175cm pituisille naisille. Normaalikokoinen messenger (esim Alexa) näyttää mittasuhteiltaan hassulta, koska se ei ole selkeästi oversized, muttei tarpeeksi pienikään näyttääkseen siltä miltä pitää. Ystäväni Alexa-laukku näytti minulla siltä kuin lapsi olisi ottanut äitinsä laukun käyttöön, ei hyvä. 😀
Michael Kors Messenger
Yllä oleva Michael Korsin messenger olisi malliltaan tosi kiva, ikään kuin neliskanttisempi ja läpätön versio Mulberryn Daria Satchelista. Aitoa ihanan pehmeää laatunahkaakin se olisi, saatavana sekä konjakinruskeana että mustana. Omaan makuuni se on kuitenkin liian runsasti koristeltu, ollakseen tennarityyliini sopiva arkilaukkuni.
Michael Kors -tekstin kanssa voisin vielä elääkin, mutta kultaisen näyttävän vetoketjun kanssa en. Harkitsisin tätä laukkua mikäli laukun takaosa olisi täysin eheä ja sileäpintainen, mutta sinne on jemmattu magneettinapillinen iso tasku. Ei auttaisi vaikka käyttäisin laukkua väärinpäin, sillä tasku se sieltä sitten vilkkuisi näkösällä.
Tiger of Sweden Blair´s Bag
Tiger of Swedenin laukuissa alkaa hinta olemaan kohdillaan. Arkilaukusta voisin maksaa maksimissaan 400 euroa, mutta sillä pitää saada jo täydellisyyttä. Kuvan Blair´s Bag on naisenkokoiselle tehty työlaukku. Se on aavistuksen maskuliininen mutta, siroudellaan ja keveydellään se toimisi myös trenssin kanssa. Hintaa on vain puolet maksimirajastani, se on aitoa paksua ja takuulla kestävää laatunahkaa, eikä siinä olisi ylimääräisiä koristuksia.
Jokin minua kuitenkin estää tämänkin laukun suhteen. Ehkä se on tuo patinoitua terästä oleva metallinen hihnalenksu, tai karskin ja kovan näköinen terävälinjainen malli, en osaa sanoa mistä kiikastaa. Laukku on myös ilmeisesti vanhempaa poistunutta mallistoa, joten ostopaikkoja on vain muutama. Saatavuuden osalta ongelma olisikin sitten seuraavaksi ratkaistava, jos tähän laukkuun päädyn.
Tory Burch Ellen Tall Backpack
Sain 90-luvun pikkurepuista elinikäisen repputrauman, mutta omaa perspektiiviä laajentaakseni, olen kolunnut läpi myös reppuja… ja kröhöm, vyölaukkuja. 😀 Epätoivoisena sitä alkaa olla valmis harkitsemaan jo selvästi rajojen ulkopuolisia vaihtoehtoja. Jos ei laukkua niin reppuko sitten?
Tämä kuvan valkoinen Tory Burch Ellen Backpack on paras löytämäni reppuvaihtoehto. Se on keskikokoinen, joten pikkureppu-osastolle ei sentään mennä. Reppua voi käyttää myös laukkuna, mikä onkin se ainut syy miksi valitsin tämän mukaan postaukseeni. Mutta kuten lähes kaikki mallit, on tämäkin liian koristeellinen kultaisine yksityiskohtineen. Siispä unohdan reput ainakin toistaiseksi ja jatkan messenger-mallisen laukun etsintää.
Olen kävellyt useiden kauppojen ovista sisään ja poistunut tyhjin käsin. Olen kahlannut läpi yli 50 nettikauppaa ympäri maailman, selannut tori.fi:n ja Huutonetin valikoimia ja yrittänyt opetella käyttämään ja ymmärtämään Ebayn logiikkaa löytääkseni helmeni sieltä.
Miten voi olla näin vaikeaa löytää pienikokoinen aitoa nahkaa oleva koristeeton musta tai konjakinruskea yliolanlaukku, joka sopisi kaikessa yksinkertaisuudessaan sekä ulkoilutakkini, tressini että juhlavamman peruspukeutumiseni kanssa. Cocktail-tilaisuuksiin ja iltapukujuhliin sen ei tarvitse sentään sopia, mutta extraplussaa olisi jos hihnan saisi irti tai piilotettua laukun sisään, jotta laukkua voisi käyttää clutchina.
Apua, ideoita ja ehdotuksia otetaan mieluusti vastaan, jotta pääsisin eroon Gina Tricotin kangaskassista, joka toimii nyt laukunkorvikkeena.
Lukijan vinkki – Marimekko Tasku
EDIT: Nimimerkit White ja JenniK ehdottivat iltalaukuksi ylläolevaa Marimekon Tasku -pussukkaa, joka onkin muodoltaan juuri sellainen mitä etsin. Jos laukussa olisi olkahihna, ryntäisin ostamaan sen samantien. Pikkulaukuksi sopiva pussukka on edullinen, aidosta nahasta valmistettu merkkiä huutamaton perusmalli, joka taipuisi arkikäytön lisäksi myös juhlaan tuon rannelenksun ansiosta.
Mietinkin nyt, että olisikohan mahdollista teetättää tuohon pussukkaan olkahihnaa esim suutarissa? Onko siellä kenelläkään tietoa mitä kaikkea suutarit suostuvat tekemään? Hihnan ei tarvitsisi olla välttämättä edes irroitettava, jos se olisi ohut. Ohuena nahkaisena naruna sen saisi clutch-käytössä jemmattua laukun sisään.
Vaihtoehtoja vastaanotan edelleen oikein mielelläni, pistäkäähän kommenttiboksini laulamaan linkkejä.