Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
Ruokapöytä saapui ja hui apua miten painava se onkaan. Hirveän ähellyksen ja bodaamisen jälkeen sain pöydän kasattua ja siirrettyä paikoilleen, mutta matto unohtui alta. Yritän jaksaa illalla jumpata vielä sen tuonne pöydän alle joten toivottua kotikuvamateriaalia on luvassa viimein huomenna. Tähän väliin kuitenkin pieni ennakkomaistiainen pöydästä.
Laitoin pöydälle minikattauksen demonstroimaan sitä miten nätiltä valkoiset astiat näyttävät tammipuisella pöydällä. Hayn Hee-tuolit ovat myös minusta täydellinen valinta ruokapöydän ympärille ja laitoinkin tilauksen kahdesta valkoisesta lisätuolista sisään.
Muutaman viikon odotusaika niiden toimituksessa on, mutta tulevan viikonlopun illallista varten hyödynnän eteisessä majailevaa Artekin ritiläpenkkiä, joka saa toimia kahden tuolin korvikkeena.
Mangon ja Zaran kevät-kesävaatemallistoissa oli taas ihania herkkuja tarjolla pienille ja vähän suuremmillekin tytöille. Perusvaatteiden osalta meiltä löytyy toistaiseksi kaikki tarvittava, mutta ns. parempia vaatteita on jälleen kerran uusittava neidin pituuspyrähdyksen vuoksi. Meillä tyttö toistaiseksi tyytyy minun valitsemiin vaatteisiin, kunhan ne ovat tyttömäisiä. Hänen omia suosikkejaan ovat kaikenlaiset mekot, söpöt röyhelöpaidat, shortsit sekä ballerinat.
Suloiset lastenvaatteet Mango Kids mallistosta
Mangolta löytyi muutama kiva vaatekappale ja harkitsenkin pienen tilauksen tekemistä, koska Kids-valikoimaa ei löydy toistaiseksi Suomen myymälöistä muualta kuin Lempäälän Mangosta. Aitoa nahkaa olevat mukavan näköiset nudet ballerinat, vaaleat kulutetut pillifarkut, beige reikäneule sekä valkoinen rusettivyö on minulla parhaillaan ostoskorissa odottamassa. Sitten vuoroon Zara Girlsin helmet!
Zara Girls -kevätmalliston helmet
Zara Girls-mallistossa olikin sitten enemmän herkkupaloja meidän makuun. Ihania mekkoja, shortseja, puseroita ja kahdet ihan mielettömät kesäkengät, joita suuntaamme katsomaan ja sovittamaan myymälään ehkä vielä tänään.
Nettikaupassa on nähtävillä koko valikoima, mutta harmikseni myymälävalikoimat ovat hieman suppeammat ja ihan kaikkea ei aina ole saatavilla. Tytön kanssa yhteistuumin tiirailimme valikoiman läpi ja nämä yllä olevat yksilöt olivat sellaisia joista sekä äiti että tytär tykkäsi.
Maanläheiset sävyt ja ripaus pastellia
Tytön vaatteissa suosin samoja sävyjä kuin omassakin pukeutumisessani – valkoista, vaaleita sävyjä, ruskeaa, sinistä sekä mustaa. Se helpottaa meidän pyykkihuoltoakin, kun saa aina koneen täyteen oikean väristä pyykkiä.
Kirkkailla väreillä on myös taipumusta haalistua käytössä ja pesuissa nuhjuisen näköiseksi, vaaleat sävyt pysyvät pitempään siistikuntoisena. Meiltä löytyy kyllä myös muutamia värillisiä vaatteita perustrikoo-puolelta: on pinkkiä, turkoosia ja keltaistakin. Nämä ovat ns. huonompia vaatteita, joiden nuhruisuus, värien haalistuminen tai kuvien halkeilu ei haittaa. 😀
* * *
Ruokapöytä saapuu huomenna, jippii! Sen toimitus viivästyi ja hilkulle menee että saan ajoissa työpisteen itselleni kuntoon, huomenna nimittäin siirryn tekemään etätöitä pysyvästi kotoa käsin. Viikonloppu on ollut varsinaista hulabaloota järjestelyjen kanssa, koti on täynnä lippulappua, laatikkoa ja muita työtarvikkeita joita olen käynyt läpi ja järjestellyt olohuoneen kaappiin. Tämän vuoksi en ole ehtinyt tekemään 1000 tavaran haastepostauksiakaan tällä viikolla ja venytänkin suosiolla sen deadlinen huhtikuun puolelle.
Elämässä tapahtuu nyt hirmuinen määrä isoja muutoksia, sekä työrintamalla että henkilökohtaisessa elämässäni. Osa niistä on jo toteutunutkin ja osa on tuloillaan. Melkein sanoisin että koko elämäni on nyt uudelleenorganisoinnin kohteena, suuntana parempi tulevaisuus. 😀
Etsiskelin valokuvalaatikostani yhtä tiettyä kuvaa ja unohduin muistelemaan menneitä yli tunniksi. Vanhempien ihmisten suusta kuulee usein sanottavan, että voi niitä vanhoja hyviä aikoja, ja nyt aion sanoa ihan samaa. Kuka muistaa miten hienoa oli räpsiä kuvia filmirulla-kameralla ja viedä mysteerirullat kehitettäväksi valokuvaamoon?
Nostalgiset filmirullat ja valokuva-albumit
Ennen digiaikaa ei koskaan tiennyt etukäteen onnistuiko kuvat vai ei. Naapuritkin olivat mukana jännittämässä kuvien onnistumista. Meillä valokuvien katselua varten pidettiin oikein kahvittelut pullatarjoiluineen ja pyydettiin naapurit ja kaiman kummin mummit katsomaan ristiäis-, matka-, ja juhlakuvia.
Tämä oli suoranainen spektaakkeli ja lapsena tietysti myös myötähäpeää aiheuttava tapahtuma, kun naapurit, kummit ja mummit tulivat katselemaan kuvia, joissa itse esiintyi myös. Reissuilla piti kantaa mukanaan aina pikkulaukullisen verran pelkkiä filmirullia, jotta varmasti saa taltioitua kaiken tarpeellisen. Toista se on nyt kun parin viikon kuvat mahtuvat yhdelle ja ainoalle muistikortille.
Halusin taltioida tänne blogiin muutaman paperikuvamuistoni ja samalla vilauttaa omaa lapsuuttani. Innostuin valokuvaamisesta ensimmäisen kerran elämässäni vuonna 2002 ja varsinkin luontokuvia tuli napsittua tuohon aikaan sadoittain.
Sain aikoinaan siskolta hänen vanhan kameransa ja käytin sievoisen summan filmirullien ostamiseen. Muistan edelleen kuinka tärkeää oli muistaa ruksia valokuvaamon kehityspussista kohta mattapintainen, koska vakiona olevaan kiiltäväpintaiseen paperikuvaan jäi ärsyttävästi sormenjälkiä.
Lapsuuskuvia
Muksuna näytin hyvin paljon samalta kuin oma tyttöni. Syntyessäni keskosena olin hyvin tumma sekä ihonsävyltäni että mustien hiusten osalta. Vuosien saatossa tukkani vaaleni ja punertui – talvella olin tummahiuksinen ja kesäauringon käristäessä muutuin punapääksi.
Vasemmassa alareunassa oleva kuva on ekaluokalta, jolloin olin hirmuinen rasavilli. Leikin siskoni kanssa koiraa vetämällä tyynyä suulla ja sen seurauksena toinen etuhampaistani irtosi. Olin vuoden verran ilman toista etuhammasta ennen kuin irronneen maitohampaan tilalle kasvoi uusi rautahammas. 😀
Itsenäistymisen aikakausi
18-vuotiaana muutin omilleni ja astuin aikuiselämään. Elämä koostui kavereista, työstä, biletyksestä ja harrastuksista – tuossa järjestyksessä. Olin nuorena ja teini-ikäisenä todella kiltti tyttö, keskityin tanssiharrastukseeni ja skippasin kaikki kotibileet ja vastaavat nuorten menot. 18-vuotiaana päätin repäistä itseni irti kaikesta vanhasta ja elämä oli hetken aikaa melkoisen villiä ja vapaata menoa. 😀
Ensimmäinen ikioma koti ja hauvavauvani
19-vuotiaana toteutin kaksi pitkäaikaista haavettani, ostin koiravauva Roopen ja ikioman kodin. Sisustuksen merkitys kasvoi ja innostuin todenteolla suunnittelemaan ja miettimään tulevan oman kodin laittamista, jonka ostin vajaa vuosi ennen sen valmistumista.
Uudiskohteen rakennusaikana sain vaikuttaa ja valikoida kotiini oman näköiset pintamateriaalit. Silloin rakastin palavasti pyökkiä, tammea ja sinisen sävyjä valkoiseen yhdistettynä. Sisustustyylini oli hieman merihenkinen, Lexington-tyyliksikin sitä voisi kuvailla vaikka en raaskinutkaan ostaa tuolloin mitään kallista itselleni.
Uusia lukijoita on eksynyt blogiini melkoinen määrä viime kuukausien aikana, joten tämä postaus antaneen hieman taustatietoa blogin takana luuraavasta turisijasta. Nyt nautiskelemaan aurinkoisesta ilmasta hetkeksi ja sitten syöksyn tuunaamaan yhtä penkkiäni maalilla.