Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lue lisääOta yhteyttä
CASA ON THE ROAD -kierroksen yhteydessä eksyimme sanan mukaisesti Sisustusmaailma Primaveran ovesta sisään. Liikkeen ikkunoista jo näki, että sisällä piilee jotakin erilaista ja sisälle astuttuamme oli kuin olisi päätynyt ihan toisenlaiseen maailmaan. Primaveran tarjoamaa sisustustyyliä on niin vaikea kuvailla, että kiteytän sen muutamaan sanaan – intialais-tanskalaisen Peppi Pitkätossun huvikumpu. Todella persoonallinen ja lämminhenkinen pieni myymälä, josta löytyy yksilöllisiä ja uniikkeja tuotteita.
Etnohenkinen ja värikäs sisustuskauppa
Primavera on yllätyksiä täynnä! Käsintehtyjä isoja puu-aakkosia oli sekä patinoituneena ja rustiikkisena että värillisinä retro-versioina. Industrial-tyylin kalusteita oli ripoteltuna tasaisesti pitkin myymälää ja ne sopivat tosi kauniisti patinoituneiden puisten huonekalujen kanssa. Arkkuja, pöytiä, koreja, kaappeja, hyllyjä, tuoleja… Aidosti elämää nähneitä upeita kalusteita. Tämä kauppa tarjoaa harvinaisia yksittäiskappaleita ja suurin osa tuotteista on sellaisia mitä et muualta löydä. Tämä aarreaitta pitää itse nähdä!
Yllätyksistä puheenollen, tästä kyseisestä liikkeestä löysin valkoisen Pappelinan eteismattoni. Ja löytyipä vähän muutakin. Nimittäin Pantonen iso valkoinen peltilaatikko, jossa vaaleanharmaa värilasturaita alareunassa.
Työkaluilleni olen etsinyt sisustussilmääni miellyttävää työkalupakkia ikuisuuden ja nyt sen löysin, vaikkei se virallinen työkalulaatikko olekaan. Pantone-boksin postaus menee kuitenkin ensi viikolle, sillä tänään on tulossa vielä kaksi postausta – tuolipostaus tytön uudesta tuolista ja kuivaavan pesukoneen analyyttinen arvostelupostaus, jota olette toivoneet ja odottaneet.
Tässä olisi pieni kaistale kuvattuna uudesta olohuoneen järjestyksestäni, jonka eilen illalla pyöräytin siivousvimmassani. Kokonaisuudessaan tässä on paljon tosi hyviäkin juttuja, mutta päätin jo päivällä että ainakin toistaiseksi se vanha ja varma kalustejärjestys on parempi kuin tämä. Listaan teille plussat ja miinukset alempana.
Kokeilevaa sisustamista
Visioin eilen pölyjä pyyhkiessäni miten hienolta BESTÅ-taso näyttäisi printtitaulujen alla, enkä voinut olla kokeilematta sitä. Ja olin oikeassa, aivan ihanahan tuo on. Tason vieressä kuvan vasemmassa reunassa pilkottava Artekin Kanto-teline sopii täydellistäkin paremmin paikoilleen tason kylkeen. Myös ikkunan puolella oleva pimeä nurkka on poissa.
Tason päälle saa kauniisti esille minun lempparijuttujani sekä vuodenaikojen mukaan vaihtelevan kasvikokoelman. Matto, pöydät, Hayn Hee-nojatuoli ja iso Tupla Kupla -lattiavalaisin ovat ihan kuin ennenkin, ainoastaan käänteisessä suunnassa. Sohva mahtuu oikein hyvin BESTÅ-tason entiselle paikalle ja olohuone on melkein kuin ennen vanhaan, mutta…
Uuden järjestyksen huonot puolet
Sitten päästäänkin siihen risut-listaan eli asioihin joiden vuoksi palautan vanhan järjestyksen huomenna paikoilleen. Sohva on takaa ja sivuviistosta katsottuna tosi kaunis, mutta suoraan edestä se on todella massiivinen. Katsontakulma on tässä uudessa järjestyksessä tietysti se pahin vaihtoehto, eli suoraan edestä päin.
Sohvan yläpuolella seinällä on String-hylly, jonka suhteen pitäisi tehdä muutoksia mikäli sohva jäisi tälle uudelle paikalleen. String-hylly pitäisi ottaa kokonaan pois, jonka vuoksi seinä olisi todella tyhjä, tylsä ja viimeistelemättömän näköinen. Toisena ratkaisuna on se, että ostaisin kaksi valkoista String Pocket -seinähyllyä lisää, mutta vastapäisellä seinällä olevat kolme kehystä torppaavat tämän idean. Ne olisivat samaan tilaan ängettyinä rauhattoman näköisiä.
En muutenkaan halua että kaikki seinät ovat täynnä hyllyä, kehystä, ikkunaa ja verhoa yms. Printtikehyksiä en missään nimessä halua ottaa pois seinältä, koska ne ovat koko tämän sisustuksen ydin alapuolella olevan Bestå-tason kanssa. Vaihtoehdot supistuvatkin siihen, että sohvan taakse jää tyhjä tylsä seinä.
Minne sijoittaa televisio?
Myös telkkari aiheuttaa ongelmia, koska sitä ei kehysten alle voi laittaa. Vaihtoehtona olisi kehystää televisio suoraan seinälle keskimmäisen kehyksen paikalle tai sitten turvautua tulevaisuuden suunnitelmiini, jossa korvaan telkkarin videotykillä ja katonrajaan kiinnitettävällä valkokangasrullalla.
Kangas ja tykki on tarkoitus kyllä joskus tulevaisuudessa hankkia, koska perinteisellä televisiolla ei ole meillä nykyisinkään enää käyttöä. Telkkarin ainoat toiminnot on pyörittää leffoja bluray-soittimelta ja toimia isompana näyttönä nettisovelluksien kuten Netflixin, Katsomon ja Ruudun katsomisessa.
Tykkiin ja kankaaseen investoiminen ei kuitenkaan houkuttele yhtään sen enempää kuin telkkarin seinälle nostaminen ja kehystäminenkään, joten tämä olisi vihonviimeinen palikka, jolla ratkaisisin tämän järjestysdilemmani.
Kaunis mutta toimimaton sisustus
Aijai, miksi tuon tason pitikään näyttää niin ihanalta tuossa kehysten alla. No, onneksi voin ihastella näitä blogiin napsaistuja kuvia ja pitää mielessäni tämän huonejärjestyksen tulevaisuutta silmällä pitäen.
Nyt ajattelin uppoutua toviksi Netflixin maailmaan katselemaan Love Manhattan -leffaa, joka kertoo syöpää sairastavasta miehestä, joka oppiikin kuoleman sijaan hyväksymään elämän. Romantiikkaa, yllätyksiä ja itkua on siis varmasti luvassa ja minulla onkin nenäliinapaketti vieressä valmiina.
Jihuu, yksi valkoinen tulppaanikimppu löytyi kaupasta ja minä olen riemuinnut asiasta koko päivän. Tulppaaneita kuvatessani innostuin harjoittelemaan kamerallani syväterävyyden, valotuksen ja valkotasapainon säätämistä, enkä muista koska olisin viimeksi näin keskittyneesti kuvannut mitään. Olen kuvaajana edelleenkin sellainen napit kaakkoon ja menoksi -tyyppinen fiiliskuvaaja.
Muista olla ylpeä osaamisestasi ja kehittymisestäsi
Elefanttia ja kaunista tulppaanikimppuanikin enemmän ihastelen näitä hyvin onnistuneita kuvia, sillä minun mittarissani nämä ovat suorastaan huipputasoa. Lapsien osaamisesta vanhemmat ovat usein ylpeitä, kuten minäkin tyttöni kehittyvistä taidoista. Aikuisilta kuitenkin tuntuu unohtuvan se, että olisi syytä muistaa myös itsestään olla ylpeä.
Minä olen juuri nyt tosi ylpeä omasta kehityksestäni valokuvaamisen suhteen. Enkä häpeä myöntää sitä ääneen. Fiiliksenä tämä on aika hassu, sellainen hihittelevän hykertelevän lämpimän mukava ja vähän lapsekaskin olotila. 😀
Tajusin tässä hihittelyn ja hykertelyn lomassa että ihmeen harvoin sitä omaa napaansa ehtii edes ajattelemaankaan, saati kiittämään itse itseään hyvästä suorituksesta.
Haluan tartuttaa tämän hyvän fiilikseni teillekin ja haastan jokaisen teistä miettimään viideksi minuutiksi jotakin sellaista asiaa josta olet itsessäsi ylpeä. Asian pitää koskea vain sinua itseäsi, olemustasi, suoritustasi, osaamistasi, tekemistäsi… Aika alkaa NYT! 🙂