Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Japanilaisen ammattijärjestäjän Marie Kondon taravan karsimiseen ja kodin raivaukseen keskittyviä teoksia on myyty maailmanlaajuisesti miljoonia ja nyt meille suomalaisillekin on viimein saatu omalle kielellemme käännetty tavaran talttujan opas – KonMari, siivouksen elämän mullistava taika. Marie Kondo lupaa, että menetelmää noudattamalla koti ei koskaan palaa epäjärjestykseen. Kirjassa kerrotaan, miten järisyttäviä vaikutuksia menetelmän omaksumisella on ollut ihmisten elämään. Tässä tiivistys KonMari-menetelmästä omien ajatuksieni kera.
Millainen on KonMari siivousmetodi?
Kodin kaaoksen kimppuun on käytävä oikeassa järjestyksessä. Säilytettäviksi jäävät vain rakkaimmat ja tärkeimmät tavarat, ja siten siivous onnistuu kerralla ja nopeasti. Järjestys ja turhasta roinasta vapautuminen tuovat energiaa, joka parantaa myös elämänlaatua. Siivouksen elämänmullistava taika lisää rohkeutta minimoida elämästä negatiivisia asioita. Huonojen ihmissuhteiden, turhasta huolehtimisen ja kertyneiden kilojen aika on nyt vihdoin ohi. Kun järjestys on kerran saatu aikaan, kaaosta ei enää koskaan synny.
Kondo väittää, että suurin osa ihmisistä ei yksinkertaisesti pysty panemaan kodissaan esineitä sinne, minne ne kuuluvat. Asumme huoneissa, jotka muistuttavat varastoja. On omaksuttava uusi asenne järjestykseen ja siisteyteen.
KonMari menetelmän luvataan olevan mutkaton, fiksu ja toimiva tapa päästä eroon sekasotkusta ja epäjärjestyksestä. Roinaa karsitaan yksinkertaisesti vastaamalla yhteen kysymykseen: Tuottaako tämä esine minulle iloa? Menetelmä on periaatteessa yksinkertainen, mutta samalla hyvin vaativa. Kaiken A ja O on taito heittää tavaroita pois. Sitten järjestetään koti kerralla, täydellisen perusteellisesti ja yhtäjaksoisesti.
1. Kaikki kerralla järjestykseen
Ei riitä, että järjestelet kotia nurkan kerrallaan silloin tällöin. Koko koti on järjestettävä kerralla uuteen uskoon. Vain näin saat muutoksesta pysyvän.
Omat kommenttini: Tällä tavoin varmasti saa pysyviä tuloksia nopeastikin, mutta omasta mielestäni hitaampikin edistyminen on lopputuloksen kannalta yhtä pätevä. Kertaraivaukseen ryhtyminen on todella suuri ja henkisesti raskas prosessi ja nostan hattua heille jotka siihen ovat pystyneet. Itse etenin hitaammalla temmolla ja parin vuoden ajan tavaraa läpi käydessäni opin prosessoimaan monia henkisiä lukkojani, se oli minulle oikea ratkaisu.
2. Vain täydellinen kelpaa
Jos et pyri täydellisyyteen, on Kondon mukaan turha haaveilla järjestetystä kodista.
Ei kannata lähteä mukaan tempauksiin, joissa heitetään yksi tavara päivässä pois vuoden ajan. Ne eivät toimi. Ainoa mikä todella toimii, on karsia pois kerralla kaikki turha ja tarpeeton. Sitten vain pysytään tällä linjalla lopun elämää.
Omat kommenttini: Olen sekä samaa että eri mieltä Kondon kanssa. Tietynlaiseen täydellisyyteen on hyvä yrittää pyrkiä, mutta todellisessa elämässä se on miltei mahdotonta saavuttaa. Tavaran karsiminen on parhaimmillaan silmiä avaavaa, sen tiimellyksessä oppii tavaran arvon ja sen ettei sitä oikeasti ole jos tavaraa ei tarvitse.
Tavaroita tarkastelemalla yleensä myös se oma tyyli alkaa saamaan suunnan. Kertaheitolla turhasta eroon hankkiutuessa prosessi saattaa jäädä puolitiehen, itselläni ainakin oli kisaväsymystä jo yhden kokonaisen huoneenkin läpikäymisen kanssa ja lopulta sain tavaraähkyn, jonka seurauksena kaikki tuntui turhalta ja vääränlaiselta.
3. Laatikot auki
Säilytys on sudenkuoppa.
Laatikoissa, pusseissa ja lokerikoissa tavarat ovat piilossa, mutta tavarat itsessään voivat olla aivan turhia. Siellä ne pysyvät piilossaan. Karsi säilytettyjä tavaroita, älä hanki lisää säilytystilaa.
Omat kommenttini: Täysin samaa mieltä! Säilytyskalusteiden tyhjentyessä suosittelen vähentämään myös itse säilytyskalusteiden määrää. Tyhjällä kaappitilalla on aina taipumus täyttyä uudestaan, yleensä pikasiivousten yhteydessä, kun pitää äkkiä saada tasoilla lojuvat tavarapinot pois näkyviltä.
Laatikon ja kaappien perukat ovat vähän kuin varastot, sinne jää helposti pyörimään tavaraa joiden paikka on oikeasti jossakin muualla. Ja kaaoksen syntymisen alkuräjähdys on valmis.
4. Järjestä tavaroiden mukaan
Ihmisillä on usein samoja tavaroita useissa huoneissa. Sukkia on makuuhuoneen laatikossa, eteisen kaapissa ja varastolaatikossa. Näin on monen muunkin tavaran laita. Niitä on siellä sun täällä. Et hahmota, mikä on koko tilanne.
Älä järjestäkään kotiasi enää yksi huone kerrallaan, vaan sen sijaan tavararyhmä kerrallaan. Näin saat samat tavarat samaan paikkaan. Saat kokonaiskuvan siitä, kuinka paljon tätä tavaraa sinulla oikein onkaan.
Omat kommenttini: Samalla kannalla tämänkin kanssa. Itsekin olen tätä konstia hyödyntänyt ja parhaimmat esimerkit ovat vaatteet ja astiat, joiden vähäiseen määrään olen tänä päivänä enemmän kuin tyytyväinen.
5. Pidä iloa tuottavat tavarat
Ota karsiessasi aina yksi tavara kerrallaan käteesi ja kysy, tuottaako se sinulle iloa. Jos tuottaa, pidä se. Jos ei, heitä se pois. Säilytä vain tavarat, jotka puhuttelevat sinua. Loppujen lopuksi moni tavara voi olla sellainen, että se on jo tehnyt tehtävänsä elämässäsi.
Tee tämä kysymys kaikille tavaroillesi tavararyhmä kerrallaan. Se tarkoittaa, että otat käsittelyyn kerralla esimerkiksi kaikki astiasi tai kenkäsi.
Aloita karsiminen esineryhmistä, joihin sinulla on vähiten tunnesidettä. Vaatteet ovat helpoimpia, valokuvat vaikeimmasta päästä.
Omat kommenttini: Tähän olen itse pyrkinyt ja aika hyvin myös tavoitteeni saavuttanut. Olosuhteiden pakosta kotonani on muutamia tavaroita ja vaatteita, joiden en voi sanoa tuovan minulle iloa, kuten rumat uunivuoat ja muutamat vaatekappaleet jotka ovat tarpeen mutta eivät täysin mieluisia. En ota niistä kuitenkaan stressiä itselleni. Kun kokonaisuus on jotakuinkin hanskassa, ei pienet yksittäiset epätäydellisyydet haittaa.
6. Tee muutos nopeasti
Älä jahkaa, vaan järjestä tilat mahdollisimman nopeasti. Yhdessä päivässä voit saada paljon aikaan, kun toimit päättäväisesti ja ripeästi.
Omat kommenttini: Jahkailuun ei kannata aikaansa tuhlata, se on vain turhaa henkistä kuormaa. Tuumasta toimeen on oma mottoni ja hidaskin edistyminen on parempi kuin paikoillaan pysyminen. Liian ison raivauspalan haukkaaminen on varsinkin ruuhkavuosia eläville jo ajankäytöllisestikin mahdoton yhtälö, siksi itse kannustan ottamaan muutamia välitavoitteita, joiden saavuttamisesta saa kivasti positiivista lisäbuustia.
7. Hylkää komonot
Mitäkö on komono?
Japanilainen termi komono tarkoittaa sellaista tavaraa, joita kertyy kotiin sinne sun tänne. Komono on rihkamaa, tarpeettomia koriste-esineitä, pientä krääsää, jota et ole tarvinnut koskaan tai vuosikausiin. Ne joutavat todennäköisesti kaikki pois.
Omat kommenttini: Näitä komonoita on varmasti jokaisen meidän kotona ja niistä eroon hankkiutumisen lisäksi olisi hyvä tarkastella syitä miksi ne ovat olemassa. Mistä ne ovat tulleet tai minkä vuoksi ne ovat jääneet turhiksi. Syy ja seuraus -yhteyden kun tajuaa, on helpompi jatkossa välttää komonoiden kaappivaltausta.
KonMari – Siivouksen elämänmullistava taika
Marie Kondon kirja on erittäin motivoiva ja se antaa loistavia vinkkejä tavaravuorien taltuttamiselle, tämä kannattaa jokaisen romun raivaajan ehdottomasti lukea!
Iloista iltaa kaikille!
Lähde: KonMari – Siivouksen elämän mullistava taika
Lue myös: Onko KonMarittamisessa menty jo liian pitkälle?
Seuraa myös somessa
Hävittäminen ei ole lainkaan niin helppoa perheellisenä. Omistaan toki voi luopua, mutta toisten "aarteita" kun ei voi lähteä kierrättämään. Jokaisen on tehtävä perkaus itse ja motivoiduttava siihen. Ja kaikki eivät koskaan edes halua, eivätkä koe tarpeelliseksi…
Anne: Ei varmastikaan ole, jokaisella perheenjäsenellä kun on omat tavaransa ja sitten on vielä yhteiset, joiden tarpeellisuudesta on pakko neuvotella perheen kesken. Tärkeintä olisikin löytää yhteinen sävel, jotta jokaisen on hyvä kotona olla ja asustaa. Ja tietysti perheen siivouksesta vastaavalla pitäisi olla sen verran äänivaltaa että arjen askareet on mahdollisimman kiva hoitaa. 🙂 Tavarapaljous ei vaikuta kaikkiin negatiivisesti, joillekin tavarat luovat turvaa ja kotoisuutta, eikä niiden karsimisessa ole mitään mieltä jos ei koe että tavaroita olisi liikaa. ♥
Hävittäminen tänä päivänä ei ole mitenkään helppoa. <br />
Itse olen kuitenkin tavaroista maksanut, sen verran pieni palkka osa-aikaisessa työssä tulee, etten suoraan sanoen raaski heittää kaikkea suoraan kiertoon.<br />
Itsepalvelukirppikset ovat melkoisia aikasyöppöjä kun pitää käydä pöytää siivoamassa päivittäin jne. Kokeilin viime vuonna FB.tä, mutta samanlainen aikasyöppö siitäkin tuli, kun jos halusi että kauppa kävi, piti vähintään johonkin kulmaan tavaroita kuskata. Pienen tavaran eteen ei kotoa aina haeta. <br />
<br />
Itse aloitan siivouksen aina makkarista. Olen sen kotivuosina laittanut sellaiseen kuosiin, että tykkään siitä. Ei ole liikaa muita tavaroita, eli nopeasti tulee kuntoon. Kun on 1 huone kunnossa, motivaatio tarttuu nopeammin muihin huoneisiin. <br />
<br />
Olen sopinut itseni kanssa tietyt pelisäännöt, esim kaikki roskikset ja kierrätysastiat ovat aina tyhjät sunnuntaisin, tiskipöytä ja keittiön ruokapöytä ovat siistit kun mennään nukkumaan jen auttaa kyllä.<br />
<br />
Sinuksi en koskaan pääse mutta tässä minimaalisuudessasi kyllä kovasti ihannoin sinua.
Lanttuleikkuri: Ei ole todellakaan helppoa, se vie paljon aikaa ja vaivaa, eikä tänä päivänä kierrätyskeskuksetkaan ota mitä tahansa (ehjääkään) tavaraa vastaan. Kaikista epäronkelein taitaa olla UFF, mutta sekin keskittyy pääasiassa vaatteisiin ja kenkiin. Kodin pientavaroiden kanssa on kyllä sellainen ähellys, niistä ei oikein meinaa päästä eroon muuta kuin kaatopaikalle kärräämällä ja itse en pysty ehjää käyttökelpoista tavaraa roskikseen heittämään. Ylimääräisiä muovikippoja vein aikoinaan päiväkotiin vesivärittelyä ja muuta askartelua varten, muualle eivät kelvanneet. <br />
<br />
Tavarasta on nykyisin ylitarjontaa kun kaupat ja marketitkin puskevat edullisesti niitä ulos. Nykyisin on helpompaa ja halvempaa kävellä kauppaan ja ostaa tarvitsemansa suoraan uutena, kuin turvautua kirppareihin. Itsekin olen jättänyt muutaman kirppislöydön ostamatta koska postituskulut ovat nostaneet tavaran hinnan uuden tasolle tai jopa kalliimmaksi. 🙁 Täytyy toivoa että nouseva kirppiskulttuuri jatkaa eteenpäin menoa ja ihmiset alkaisivat etsimään tuotteita enemmänkin kirpputoreilta. 🙂
Juuri tällaista kirjaa olen kaivannut, eli tilaukseen meni heti 🙂 Kiitos hyvästä vinkistä!
Meg: Kirja on todella hyvä, siitä saa todella paljon motivaatiota ja inspiraatiota omaan raivausprojektiin. 🙂 Jotkut ohjeistukset saattavat olla hieman outoja ja mennä ääripäähän, mutta pääpiirteittäin kirja on kyllä kuin kultakaivos, paras raivaamista koskeva teos jonka itse olen lukenut. 🙂
Mä en varmaankaan tuota kirjaa osta, kun olen sinua jo lukenut niin paljon, ja saanut homman hyvälle alulle 🙂 Mutta oli erittäin hyvä postaus! <br />
<br />
Itse tajusin tuossa jossain vaiheessa, että se säilytyskaluste pitää kans saada pois. <br />
Menen periaatteella hitaasti hyvää tulee, ja olen tienannutkin monta satkua tällä tavalla(huutonet-myynti). Sitten kun joku ei mene kaupaksi, löytää se itsensä Uffilta, roskiksesta tai annan kelpaavalle. Ja tämä hitaasti tahkoaminen kannustaa minua, koska siitä saa rahaa. Jos tekisin nopeamman siirron noille paremmille tavaroille/vaatteille(lahjoittaisin, veisin roskiin tai UFF:lle, niin jäi huono mieli. Ihan varmasti harmittaisi ja pitkään, kun mietisin että paljon siitä ja siitäkin olen maksanut.<br />
<br />
Minua kyllä kannustaa kamalasti tuo vihko, johon merkitsen periaatteella tavara päivässä pois. Olen jo kaksi kuukautta edellä, ja tarkoitus olisi, että saan sen täytettyä tavara kaksi kertaa päivässä pois tämän vuoden aikana. Tällöin tulee varmasti otettua huomioon myös ostamani tavarat, enkä siten liioittele sitten tuossa karsimismäärässä. Että se olisi plusmiinusnolla todellisuudessa, kun on ostellut, mutta ei ole ottanut huomioon. Suorastaan himottaa aina kirjoittaa ne, mistä on päässyt eroon 😀
Minsku: Kirja tulee todennäköisesti myöhemmin kisjastojen valikoimiin, joten jos tykkäät lainailla kirjoja, kannattee kärkkyä sitä. 🙂 On ehdottomasti lukemisen arvoinen meillekin joilla urakkaa alkaa olla jo takana päin. ♥<br />
<br />
Minäkin olen myynyt parhaimpia tavaroita ja vaatteita, niistä on helpompi luopua kun muuttaa fyysisen olemuksen riihikuivaksi. 🙂 Toki rahallinen menetys on aina tuntuva, kaupasta kotiin kannetun tavaran arvo tipahtaa heti ja hyvin harva tavara on sellainen mistä saisi ns. omansa pois. Vaatteitani en aikoinaan alkanut näpyttelemään myyntiin vaan kerralla kiikutin pari jätesäkillistä UFFille, sen jälkeen kun siskot ja ystävät olivat käyneet penkojaisissa ja vieneet osan niistä mukanaan. :D<br />
<br />
Listan pitäminen on hyvä keino pysyä kärryillä siitä kuinka paljon tavaraa virtaa sisään ja ulos. Minullakin on sellainen, nykyisin. 🙂 Alussa suunta oli vain ulos ja alkuaikojen poistoja en tullut listanneeksi. 😀
Minäkin olen sinun innoittamana aloittanut tavaroiden karsimisen jo kolmisen vuotta sitten. Paljon on tavaraa lähtenyt, mutta paljon sitä on tullutkin, kiitos kahden muuton. 😉 Mutta kokonaismäärällisesti uskon olevani selkeästi voiton puolella. Ja tämän tavarasta luopumisen myötä koko homma on muuttunut koko ajan helpommaksi. Lisäksi se vapauden ja helpotuksen tunne, mikä siitä seuraa, on jo itsessään mahtava palkinto siitä vaivannäöstä. Tietysti iso plussa on myös arjen helpottuminen vähäisemmän tavaramäärän myötä. Kaikille tavaroille kun on omat paikkansa, niin ne ei jäävät enää hujan hajan, eikä niitä tarvitse aina etsiä, vaan tietää tarkkaan missä mikäkin on. :-D<br />
<br />
Nyt kun puoliskoni kanssa remontoidaan ihanaa loft-asuntoamme, niin pidämme periaatteena, että mieluummin luovumme liiasta tavarasta kuin hankimme jonkin tilaa vievän/ei tilaan sopivan säilytyskalusteen. Mitä sillä tavaralla edes tekee, jos niitä vaan "hillotaan" kaapissa? Olenkin pitkälti päässyt siihen ajatukseen, että juuri mikään tavara tässä maailmassa ei ole niin välttämätön tai elintärkeä, etten siitä voisi luopua. Luonnollisesti esim. valokuvat kuuluvat säilytettävien kategoriaan, samoin tietyt taide-esineet jne, mutta muuten en ns. muistotavaroita juurikaan halua säilöä. Yhden kuolinpesän tyhjänneenä sitä viimeistään havahtui siihen, miten paljon tavaraa ihmiset säilövätkään. Ja pääsääntöisesti tällä tavaralla ei ole niille jälkipolville edes mitään hyötyä tai edes halua säilöä. Haluan mieluummin muistella ihmistä ilman, että joka kerta tulee mieleen se kauhea tavaranhävittämisprosessi siinä surun keskellä. :-J<br />
<br />
Sitten aivan toiseen asiaan eli tuohon keittiön purkkikuvaan liittyen. Käväisin Clas Ohlsonilla tässä pari päivää sitten ja bongasin sieltä liitutauluetiketit. Sinä ja nuo purkit tulitte heti mieleen siinä kohtaa. 🙂 Niillä tarroilla kun voisi hienosti nimetä juuri tuollaisia purkkeja, ja niihin voisi kirjoittaa myös esim. ne paljon puhutut viimeiset voimassaolopäivät. Tietysti tarroissa olevat tekstit kuluvat ja suttaantuvat kosketettaessa eli jos kansia täytyy kosketella niitä avattaessa, niin silloinhan ne eivät ole niin toimivia. Mutta ne kyllä näyttäis niin hyviltä! Ehkä sitten keittiörempan jälkeen meilläkin on tuollaiset laatikostot ja purkit… 😀
Aamu: Tuo karsimisesta ja selkeyttämisestä tuleva euforinen tunne on tuttu juttu. 🙂 Se tunne, kun avaat kaapin oven ja kaikki tavarat ovat järjestyksessään siellä, on huikea. ♥<br />
<br />
Loft-kodit ovat minusta parhaimmillaan minimalistisen ja avaran sisustuksen kanssa. Kodin "runko" toimii itsessään jo sisustuksellisena elementtinä ja siitä kannattaa ottaakin kaikki ilo irti. ♥ Kauniit kalusteetkin tulevat paremmin esille kun niiden ympärillä on tilaa, tyhjiä seiniä ei varsinkaan loft-kodissa kannata pelätä. ♥<br />
<br />
Clasun tarrat vaikuttavat tosi kivoilta, olenkin itseasiassa tänään menossa Clasulle hakemaan muutamaa sähkötyöhön tarvittavaa osaa ja voisin samalla kurkata nuo tarrat. 🙂 Pesussa eivät varmaankaan pysy (kuten dymot), mutta muutoin ovat kyllä kätevät, ruokien nimiä on helppo muuttaa. 🙂
Täydellistä. Minulta on täysin kiitänyt ohi tämä upea KonMari tyyli. Riemullisena esittelin siipalleni viikkausvideoita, menetelmä kun oli kuin suoraan hänen vaatekaapistaan 🙂 Nyt kun muutto on edessä ja vääjäämätön karsimisurakka sen myötä, taidan tutustua ideologiaan vielä syvällisemmin.
Susanna: KonMari on huippu, viikkaustekniikkaa käytän minäkin ja vaatteet menevät kolme kertaa pienempään tilaan. ?
Hei, olisin kysellyt mistä nuo neliönmalliset lasipurkit ovat? Etsin juurikin sellaisia, koska pyöreistä syntyy laatikoihin liikaa hukkatilaa. Kiitos! 🙂
Karoliina: purkit ovat muovia, vaikka näyttävätkin lasilta. ? Merkki on Casa Stockmann ja ostopaikka Stockmann. ?
Ah ihana idea! Pakko lainata tuo kirja ja tehdä itsekin tuo ratkaisu! Olen vuoden jo haaveillut tästä ja pikku hiljaa olenkin jo tavaraa antanut maailmalle. Ihana koti teillä. Niin siisti ja rauhallinen tunnelma tulee.
Emma: Konmari on loistava motivaatiobuusteri ja antaa paljon ajattelemisen aihetta, suosittelen lämpimästi. :)<br />
<br />
jos et halua ostaa omaa kirjaa, voi sen lainata myös kirjastosta… minimalismin hengessä. 🙂 Nyt varausjonotkin ovat jo lyhentyneet. 🙂
Viisasta on myös olla ostamatta tavaroita joita ei tarvitse. Niin ei koti täytykään turhista tavaroista. Kannattaa siis miettiä kauan, viikkoja ja kuukausia, tarvitaanko tuota hilavitkutinta tai vaasia todella. Ja tulee sellainen voittajafiilis kun huomaa että ostokuume menikin jo ohi. <br />
Sileät sataset lompakossa eivät sen sijaan vie tilaa.
Irma Liisa: Ehdottomasti, mitään turhaa ei kannata koskaan ostaa ja jos vähänkään epäilyttää oma sitoutuminen johonkin tavaraan tai vaatteeseen, kannattaa jätää suosiolla ostos kauppaan. Jos ostokuume ei mene ohi tai himmene määräajassa (minulla 3vkoa), silloin yleensä ollaan oikealla asialla. Erehdyksiä silti joskus voi tapahtua, joten itseään ei kannata sättiä jos joskus tulee tehneeksi hutiostoksen. Pääasia on että pyrkii karsimaan turhat ostokset pois tai ainakin niin minimiin ettei tavaroiden pois raijaaminen jatku. :)<br />
<br />
Minulla ne sileätkin sataset vievät liikaa tilaa, kukkaroni on ihana mutta himppasen pieni. 🙂 Siksi raha siirtyy tililtä toiselle jemmaan ja siitäkin saa paljon iloa kun katselee säästössä olevaa summaa. ♥
Kaikkein vaikeinta raivaamisessa on se mihin tavaran saa laitettu tai hävitettyä. Varsinkin kolmen pojan lapsiperheessä pelkästään pieneksi jääneitä kenkiä ja vaatteita kertyy vuodessa aika hurja määrä. Suurin osa vaatteista kierrätetään omassa perheessä eli kolmen pojan kesken. Pieni osa menee kaupaksi fb kirppiksellä mutta nytkin rappusten alaosa on täynnä kirppislaatikoita. Osan eli ne mitkä ei esim. enää myyntiin kelpaa vien paikalliseen texwex kierrätys paikkaan, johon otetaan vastaan rikkinäiset vaatteet, kankaat ja kengät sekä laukut. Mutta silti on paljon sellaista mitä ei raaski sinne viedä kun ajattelee että ne olisi vielä käyttökelpoisia jollekkin ja no joo ehkä liikaa ajattelee sitä rahaa mitä siitä voisi saada….. Vaikka lähtökohtaisesti olenkin hankkinut lapsille jo käytettyjä vaatteita edullisesti tai alennusmyynneistä, joten pitäisi siinä myynti vaiheessa ottaa tämäkin enemmän huomioon….<br />
Ja loppujen lopuksi kun saat sen yhden tai useamman vaatekappaleen tai kengät eteenpäin, muistatko sinä sitä enään vuoden tai parin vuoden päästä. Mutta helppoa se ei ole. Ja kun luopuminen ei koske pelkästään vaatteita, vaan lasten lelut, astiat ym muut tavarat mitä isoon asuntoon kertyy viidelle ihmiselle. Onneksi jouluna ja synttäri lahjoina ei enää ihan kamalasti enää leluja lisää tule 🙂
Milla: Niin on, tuttu juttu minullekin kun aloitin 2008 karsimaan roippeitani. 🙂 Eteinen ja silloinen työhuone oli täynnä laatikoita, jätesäkkejä ja nykkyköitä, tavaraa joka oli matkalla sinne "jonnekin".<br />
<br />
Minä kutsuin äidin, siskot ja ystävät penkojaisiin ja he saivat viedä mukanaan kaikki sellaiset vaatteet ja tavarat jotka halusivat. Loput vein Fidaan ja Uffiin, ja myöhemmin tytöltä pieneksi jääneet lastentarvikkeet lahjoitin Hope ry:lle joka oli silloin käynnistelemässä toimintaansa. <br />
<br />
Itse aloin ensimmäisen tavara-aallon raivaamisen jälkeen tekemään niin, että pakkasin turhakkeet pusseihin ja laatikoihin ja vein verkkovarastoon. Puoli vuotta myöhemmin yritin muistella mitä kaikkea olin pois pakannut ja yleensä kävi niin ettei minulla ollut hajuakaan asiasta. 🙂 Näistä varastokoppiin hylätyistä tavaroista oli helppo luopua, luopumiseen liittyvä irtautuminen kun tuli tehtyä jo silloin kun tavarat kellariin kannoin. Tuo henkinen yliote on yllättävän tiukassa, ei sitä ymmärräkään miten paljon ripustautuu vanhoihin tavaroihin ennen kuin niistä pyrkii pääsemään eroon. 😀 Aluksi vaikeaa mutta lopulta erittäin palkitsevaa! ♥
Hei kaikki!
Työskentelen akateemisella ”naisalalla”. Olen lounastellut tiheään kolmen konmariin hurahtaneen psykoterapeutin kanssa. Mielekiintoisia juttuja ovat olleet. Not my cup of tea, olen silti ajatellut. Yhtenä päivänä flippasin totaalisesti kun en löytänyt työhuoneesta todella tärkeää paperia. Mietin ettei ole ensimmäinen flippi samasta syystä. Seuraavana päivänä saapui tilaamani sähköpöytä. Siirsin pöytäkoneen sähköpöydälle. Ja läppärikassin pöydässä olevaan kätevään koriin. Pöytäkoneelle varattu nurkkapöytä näytti järkyttävän rumalta. Rumuus oli vain peitttynyt pöytäkoneen alle. Eroon kulmapöydästä! Jonka viereen jäi pönöttäämään kammottava hyllykkö mappeineen. Åt helveten lähti sekin siitä. Eikä niiden mappien sisälläkään mitään tarpeelista ollut. Roviolle! Heräsi kysymys sisäsyntyisellä vastauksella: miksi näin tilava, valoisa ja kepeä huone on täytetty vastenmielisen raskailla mööpeleillä? Alkoi ärsyttää vaatekaappikin ja syystä: en minä tuo töihin vaihtovaatteita! Mutta paperia kertyy edelleen, joten sinne hyllykköjä ja kaikki paperi pois silmistä. Huone on nyt tilava – ihan visuaalisesti ja emotionaalisestikin. Lisää tavaraa tulee vielä poistumaan, vaikka jo nyt olen psykoterppojen mielestä konmarismissani tasolla jedi. Vaikka kaikki onkin ollut enimmälti sattumaa.
Kultaa kalliimpi neuvo aloittelevalle ja arkailevalle harrastajalle: Aloita työhuoneestasi, siellä on niin monta esinettä jolle on helppo sanoa ”et tuota minulle iloa!” 🙂
Teemu: Kiitos kommentistasi, ihana oli lukea miten itsekin sait kipinän raivaamiseen ja käytännönläheinen suunta onkin se paras herätys – työtkin on paremmin tehty kun työpiste / toimisto on siisti ja helposti hallittavissa. 🙂 Olen huomannut itse miten suuri ero on työtehokkuudessa kun kaikki turhakkeet ja epäjärjestyksen aiheuttajat ovat poissa kuvioista. Paperipinoja ei paljoa enää synny pöydän reunalle kun kaikkialla suositaan sähköisiä palveluita. Tyhjiä turhia kansioita olen heitellyt pois sitä mukaa kun niiden sisus on imuroitu sähköiseen muotoon. 🙂
Kiva kun jätit kommenttia, tälläiset omakohtaisten kokemusten jakamiset ovat todella inspiroivia! <3