Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Hämeenlinnan Aulangonvuoren huipulla sijaitseva Aulangon näkötorni on hieno nähtävyys, jossa kävimme viime viikonloppuna pyörähtämässä. Arkkitehti Waldemar Aspelinin suunnitteleman vuonna 1907 valmistuneen tornin huipulta avautuvat hulppeat maisemat saavat henkäisemään ihastuksesta… ja vähän kauhustakin, mikäli satut kärsimään korkeanpaikankammosta kuten minä. 🙂
Ensimmäinen puinen näköalapaviljonki Aulangon huipulle rakennettiin jo 1800-luvun lopussa, jolloin alue oli suosittu retkikohde. Näkötornin rakennuttajana toimi Aulangolla sijainneen Karlbergin kartanon omistaja eversti Hugo Standertskjöld.
Aulangonvuoren laki on 150 metriä merenpinnan ja 70 metriä viereisen Aulangonjärven pinnan yläpuolella. 33 metriä korkeasta tornista avautuu näkymä Vanajaveden laaksoon, joka on yksi Suomen kansallismaisemista.*
Näkötornin juurella on kahvilarakennus sekä vuonna 1934 valmistunut näköalatasanne, josta on näkymä Aulangonjärvelle päin. Näköalatasanteen alapuolella on Lennart Segerstrålen samana vuonna maalama metsästysaiheinen fresko. Lisäksi sen vierestä lähtevät kiviportaat Aulangonvuoren jyrkänteelle, jossa sijaitsevassa luolassa on kuvanveistäjä Robert Stigellin karhuperheveistos vuodelta 1905.
Olen joskus ihan pienenä kirppuna käynyt Aulangolla, mutten muista reissusta yhtikäs mitään. 🙂 Naapurissakin asuin hetken aikaa, koulutaipaleeni nimittäin alkoi ekaluokalla Hämeenlinnassa ja lämmöllä muistelen silloisia aikoja, pihapiirin ystäviä ja seitsemänvuotiaan seikkailuja… ja omenantuoksuista My Little Ponya, jota kovasti kinusin ja lopulta sellaisen sain! 🙂
Tyttö oli serkkuineen aivan haltioissaan näkötornista ja eteen avautuvista näkymistä – aivan kuin olisi ollut maailman laidalla. ♥ Kyllä oli ihana extempore-reissu, josta tosin tuliaisena sain kauhean kurkkukivun ja flunssan tyngän, johtuen luultavimmin tuhansien portaiden aiheuttamasta kävelyhiestä ja auton viileästä ilmastoinnista. Eilisestä asti olenkin ollut vuoteen omana ja kaadellut kurkkuuni inkivääriä, sitruunaa ja vihreää teetä. Tavoitteena on olla torstaihin mennessä terveenä, jotta pääsen uuden Jysk-myymälän avajaisiin fiilistelemään syksyn saapumista.
Ihanaa iltaa ja alkanutta uutta viikkoa kaikille!
*lähde: Visit Hämeenlinna
Lue myös: ➤ Upea Uutela
Seuraa myös Instagramissa
Aulangon näköalatorni on kyllä huikea. Vähän tosiaan korkeanpaikan kammoiselle haastava, mutta siltikin mahtava ja todellakin vierailun arvoinen!
Vähän asian vierestä haluaisin kysäistä kun olen tulossa tällä viikolla pk-seudulle ja haaveissa olisi myös kirppistelyä jos suinkin ehdin, niin mitä kirppiksiä suosittelisit ensisijaisesti jos toiveissa löytää sisustusjuttuja ja laatumerkkivaatteita? Ja autolla olen siis liikkeellä 🙂
Liisa: otti kyllä vatsanpohjasta nuo maisemat ja tyttöä tuli myös komennettua aika kipakasti kun hän nojaili vanhoihin kaiteisiin ja itsellä teki oikein pahaa katsella vierestä. 😀 mutta selvisin!!!!
Vantaalla Vanttilan perhekirppis on ihan ykkönen, se on paras kirppis pk-seudulla. Jos ajelet Tuusulan ohi, niin suosittelen käymään myös Femmatorilla. Myyrmannissa Vantaalla on lisäksi Bella-kirppis, jossa voi piipahtaa mikäli suunta sattuu olemaan sinnepäin. 😀
Suuret kiitokset vinkeistä!
Liisa: ole hyvä! ??
Minäkin pyörähdin näköalatornin luona viikonloppuna sekä läheisellä lammella:) Aulangon maisemat ovat kyllä todella uniikit ja upeat eikä yllätä sinällään yhtään, että maisemat ovat aikoinaan inspiroineet Sibeliustakin Finlandia -hymniä säveltäessään.
Minusta on aina ollut hämmästyttävää ajatella, että yksi henkilö on rakennuttanut niin ainutlaatuisen kokonaisuuden. Aluehan on todella laaja polkuineen, huvimajoineen, kivirakennelmineen, lampineen jne. ja se on Standertskjöldin aikaan kauneimmassa kukoistuksessaan ollut varmasti aivan uskomaton näky. Ja aika romanttista, jos tarina pitää paikkansa, että hän olisi rakennuttanut alueen rakkaalleen, tosin poikamieheksi hän joutui jäämään.
Karhuluolaan taitaa olla 322 porrasta, jos oikein muistan… Moni käyttää niitä nykyään ”tervehtymiseen”, sillä miltei joka kerta siellä käydessä kulkee portaita ylös-alas kuntoilijoita. Harmi, että sinulla kävi tällä kertaa päinvastoin ja flunssa iski:( Pikaisia paranemisia!
Vanilja: Aulangon torni ja karhuluola ovat todellakin hämmästyttävän hienoja, tarina niiden takana myös. ❤️ Ihanaa että ne on jätetty paikoilleen tulevallekin sukupolvelle ja pidetty huolta niiden kunnosta.
Suomessa on monia uskomattoman kauniita paikkoja, eikä tarvitse mennä edes kauan löytääkseen ihasteltavaa. ❤️
Me ravattiin rappuset sekä torniin että karhuluolalle ja mitä laskeskelin niin reippaasti yli tuhat rappusta tuli kuljettaa edes takaisin. Kuntoilijoita oli paljon nytkin reippailemassa, vähän piti väistellä heitä kun kirmasivat portaissa tuhatta ja sataa ohi. 😀
Kävin tuolla 90-luvulla, serkkujeni kanssa. Hämeenlinnassa asuu paljon sukulaisia, joten siellä on muutenkin tullut käytyä. Olen myös päässyt tutustumaan kahdesti itse linnaankin. Se vasta olikin mielenkiintoinen paikka tyrmineen ja vallihautoineen. Täytyypä joskus mennä uudestaan. Kylläpä tuolla ulkona nyt sataa, syksyhän tässä on tullut. Ilmatkin jo viileitä öisin. 🙂
Pitju: on kyllä hulppeat seudut Hämeenlinnassa. Vanajanlinnaan olisi menty mutta siellä oli keskiaikaismessut meneillään ja lippu 25€ per nuppi, niin jätettiin väliin ja tyydyttiin katselemaan menoa kauempaa. Ehkä ensi kerralla päästään linnaan asti. 🙂
Tarkoitat Hämeen Linnaan. Vanajanlinna on Katuman rannalla oleva metsästyslinnaksi aikoinaan rakennettu rakennus, vasta sata vuotta vanha.
Anne: juuri näin, sinne meidän piti mennä ja sinne ajeltiin huomataksemme että siellä oli meneillään keskiaikamessut. Sisko käväisi ostoksilla siinä vieressä olevassa militaria museossa. 🙂 Vanajan linnan ohikin ajeltiin kyllä. Menee jo linnat ihan sekaisin tässä kuumehoureessa. 😀
Ohhoh, olettekin reipppailleet kunnolla, jos askel on osunut tuhansille portaille! Ylhäältä alas Karhu-patsaalle on 322 porrasta – suosittu porrasjuoksupaikka täällä meillä ?
Jaana: ja noiden lisäksi vielä sen tornin portaat joita on toinen mokoma. 😀 välitasanteella piti välillä haukata happea, sen verran kävi kunnon päälle tuo rappuskävely. 😀
Me hämeenlinnalaiset usein unohdamme kuinka hieno kaupunki meillä on! Katsellessa näitäkin kuvia, tulee mieleen, että voisihan sitä itsekin tuolla taas käväistä.
Aulangon lisäksi meiltä löytyy mm. aivan upea keskiaikainen linna. Siihen kannattaa tutustua myös täällä poiketessaan.
Minna: Hämeenlinna on kaunis paikka! ❤️ Vanajanlinnassa meidän piti käydä myös, mutta siellä olikin Hakkapeliitta-messut tms. meneillään eikä päästy kadunreunustaa lähemmäs. Hyvä syy siis tulla uudelleenkin kyläilemään, tyttö oli linnasta tosi innoissaan. 🙂
Vanajanlinna on eri kuin Hämeenlinnan keskiaikainen linna eli Hämeen linna. Vanajanlinna on hotelli, Hämeen linna taas keskiaikainen nähtävyys.
Anneli: juuri näin, tuli ajatusvirhe. 😀
Siis menikö sulla linnat sekasin ? Eli kummassa oli kumpi tapahtuma ?
Suomineito: meni linnat sekaisin, Hämeen linnassa siis se tapahtuma, Vanajan linnan ohi ajeltiin. Liikaa linnoja kuumeiselle mietittäväksi. 😀
Keskiaikamarkkinat järjestetään Hämeen linnan alueella, ei Vanajanlinnassa 🙂
Jaana: juuri näin! 😀
Mekin käytiin tänä kesänä Aulangolla. Kierrettiin hurjassa helteessä Aulangon kylpylältä kävellen Ruusupaviljongit, näköalatornit ja Onnentemppelit. Huikea paikka, missä en sitten lapsuuden ollut itsekään käynyt. Edellinen Aulangon vierailu oli talvella ja silloin käytiin Hämeen linnassa.
Tarina alueen taustalla kiehtoi myös meitä.
Yksi äiti: Aulanko on todella kaunis paikka, ei ihme että niin monet siellä käyvät kuvaamassa hääkuvatkin. Kolme morsiusparia nähtiin päivän aikana ja onneksi sää oli yhtä kaunis kuin morsiammetkin! <3