Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Koti jos toinenkin saa uuden ilmeen, kun maailmankuulu siivousasiantuntija ja konmari-metodistaan tunnettu Marie Kondo auttaa asiakkaitaan pääsemään eroon rojuistaan ja löytämään tien onneen uudessa Netflix-sarjassa Marie Kondo: Kodit järjestykseen. Marie Kondo lupaa, että konmari-menetelmää noudattamalla koti ei koskaan palaa epäjärjestykseen ja sarjan jaksoissa huomaa konkreettisesti miten järisyttäviä vaikutuksia menetelmän omaksumisella on ihmisten elämään.
Mutkaton ja toimiva tapa
Japanilaisen ammattijärjestäjän Marie Kondon taravan karsimiseen ja kodin raivaukseen keskittyviä teoksia on myyty maailmanlaajuisesti jo kymmeniä miljoonia ja tämä tavaran talttujan opas KonMari, siivouksen elämänmullistava taika (eng. Life changing magic of tidying up) on muuttanut koko maailmaa ja miljoonien ihmisten asenteita tavaraa kohtaan.
KonMari-menetelmä on mutkaton, fiksu ja toimiva tapa päästä eroon kodin sekasotkusta ja epäjärjestyksestä. Tavaroita karsitaan yksinkertaisesti vastaamalla yhteen kysymykseen: Tuottaako tämä esine minulle iloa? Menetelmä on hyvin yksinkertainen, mutta samalla erittäin haastava, sillä ilontunteen tunnistaminen vaatii melkoisesti harjoitusta… äkkiseltään kuullostaa nimittäin ihan hullulta että voisi tuntea iloa ja onnea vessaharjasta, ja siksi kaiken A ja O onkin taito osata analysoida omia tarpeita ensisijaisesti järkiperusteella – wc-pytyn pesu pelkällä kädellä tai hammasharjalla ei ketään houkuttele, joten siinä vaiheessa ilon tunne vessaharjasta astuu mukaan kuvioon: tarpeellinen väline tuo aina iloa, olkoon se vaikka kuorimaveitsi, tiskiharja, hiuspompula tai hammaslanka. 🙂
Kesytä kaaos oikeassa järjestyksessä
Kondo väittää, että suurin osa ihmisistä ei yksinkertaisesti pysty panemaan kodissaan esineitä sinne minne ne kuuluvat ja tämän väittämän allekirjoitan itsekin. Asumme huoneissa, jotka muistuttavat varastoja – kaapit pullistelevat vaatteita, kenkiä, astioita, keittiövälineitä, leluja, harrastusvälineitä, meikkejä ja muita tilpehöörejä, emmekä aina edes muista mitä omistamme.
Marie Kondon kehittämässä konmari-metodissa kodin kaaoksen kimppuun on käytävä oikeassa järjestyksessä. Säilytettäviksi jäävät vain rakkaimmat ja tärkeimmät tavarat, ja siten siivous onnistuu kerralla ja nopeasti. Järjestys ja turhasta roinasta vapautuminen tuovat positiivista energiaa, joka parantaa myös elämänlaatua. Kun järjestys on kerran saatu aikaan, kaaosta ei enää koskaan synny.
Motivaatiota KonMari-sarjasta
Siivouksen elämänmullistava taika lisää rohkeutta minimoida elämästä myös muita negatiivisia asioita ja huonojen ihmissuhteiden, turhasta huolehtimisen ja kertyneiden kilojen aika on nyt todellakin ohi! Marie Kondo ei Netflix-sarjassaan taklaa pelkästään kodin tavaravuoria vaan myös pinnan alla kyteviä ihmissuhdesolmuja.
Ohjelma ei varsinaisesti paneudu jaksoissa esiintyvien perheiden keskinäisiin kriisitiloihin, mutta siivoamisen ja raivaamisen keskellä henkinen kuorma ja epäonnellisuus nousevat väkisinkin pintaan. Jaksoissa nähdäänkin monia koskettavia kohtauksia, joissa riivitään pintaa syvemmältä – sekä tavarakasojen että sydämen asioiden osalta.
Tässä tiivistys KonMari-menetelmästä:
1. Kaikki kerralla järjestykseen
Ei riitä, että järjestelet kotia nurkan kerrallaan silloin tällöin. Koko koti on järjestettävä kerralla uuteen uskoon. Vain näin saat muutoksesta pysyvän.
Oma kommenttini: Tällä tavoin varmasti saa pysyviä tuloksia nopeastikin, mutta omasta mielestäni hitaampikin edistyminen on lopputuloksen kannalta yhtä pätevä. Kertaraivaukseen ryhtyminen on todella suuri ja henkisesti raskas prosessi ja nostan hattua heille jotka siihen ovat pystyneet. Itse etenin hitaammalla temmolla ja parin vuoden ajan tavaraa läpi käydessäni opin prosessoimaan monia henkisiä “lukkojani”, ja se oli minulle oikea ratkaisu.
2. Vain täydellinen kelpaa
”Jos et pyri täydellisyyteen, on turha haaveilla järjestetystä kodista.” Kondon mielestä ei kannata lähteä mukaan “heitä yksi tavara päivässä pois vuoden aikana” -tempauksiin. Ne eivät Kondon mielestä toimi. Ainoa mikä todella toimii, on karsia pois kerralla kaikki turha ja tarpeeton. Sitten vain pysytään tällä linjalla lopun elämää.
Oma kommenttini: Olen sekä samaa että eri mieltä Kondon kanssa. Tietynlaiseen järjestelmällisyyteen on hyvä yrittää pyrkiä, mutta todellisessa elämässä se on miltei mahdotonta saavuttaa. Tavaran karsiminen on parhaimmillaan silmiä avaavaa, sen tiimellyksessä oppii tavaran arvon (tai sen ettei sitä oikeasti ole jos tavaraa ei tarvitse) ja tavaroita tarkastelemalla yleensä myös se oma tyyli alkaa saamaan suunnan. Kertaheitolla turhasta eroon hankkiutuessa prosessi saattaa jäädä puolitiehen, itselläni ainakin oli kisaväsymystä jo yhden kokonaisen huoneenkin läpikäymisen kanssa ja lopulta sain tavaraähkyn, jonka seurauksena kaikki tuntui “turhalta” ja vääränlaiselta.
3. Laatikot auki
Säilytys on sudenkuoppa! Laatikoissa, pusseissa ja lokerikoissa tavarat ovat piilossa, mutta tavarat itsessään voivat olla aivan turhia. Siellä ne pysyvät piilossaan. Karsi säilytettyjä tavaroita, älä hanki lisää säilytystilaa.
Omat kommenttini: Täysin samaa mieltä! Säilytyskalusteiden tyhjentyessä suosittelen vähentämään myös itse säilytyskalusteiden määrää. Tyhjällä kaappitilalla on aina taipumus täyttyä uudestaan, yleensä pikasiivousten yhteydessä kun pitää äkkiä saada tasoilla lojuvat tavarapinot pois näkyviltä. Laatikon ja kaappien perukat ovat vähän kuin varastot, sinne jää helposti pyörimään tavaraa joiden paikka on oikeasti jossakin muualla. Ja kaaoksen syntymisen alkuräjähdys on valmis.
4. Järjestele tavaroiden mukaan
Ihmisillä on usein samoja tavaroita useissa huoneissa. Sukkia ja huiveja on makuuhuoneen laatikossa, eteisen kaapissa ja varastolaatikossa. Näin on monen muunkin tavaran laita. Niitä on siellä sun täällä. Et hahmota, mikä on koko tilanne.
Älä järjestä kotiasi yksi huone kerrallaan, vaan tavararyhmä kerrallaan. Näin saat samat tavarat samaan paikkaan ja saat kokonaiskuvan siitä, kuinka paljon tätä tavaraa sinulla oikein onkaan.
Omat kommenttini: Samalla kannalla tämänkin kanssa. Itsekin olen tätä konstia hyödyntänyt ja parhaimmat esimerkit ovat vaatteet ja astiat, joiden vähäiseen määrään olen tänä päivänä enemmän kuin tyytyväinen.
5. Pidä iloa tuottavat tavarat
Ota karsiessasi aina yksi tavara kerrallaan käteesi ja kysy, tuottaako se sinulle iloa. Jos tuottaa, pidä se. Jos ei, heitä se pois. Säilytä vain tavarat, jotka puhuttelevat sinua ja tarpeitasi. Loppujen lopuksi moni tavara voi olla sellainen, että se on jo tehnyt tehtävänsä elämässäsi.
Tee tämä kysymys kaikille tavaroillesi tavararyhmä kerrallaan. Se tarkoittaa, että otat käsittelyyn kerralla esimerkiksi kaikki astiasi tai kenkäsi. Aloita karsiminen esineryhmistä, joihin sinulla on vähiten tunnesidettä. Vaatteet ja keittiövälineet ovat helpoimpia, valokuvat vaikeimmasta päästä.
Omat kommenttini: Tähän itsekin aikanaan pyrin ja hyvin myös tavoitteeni saavutin, vaikken silloin konmari-metodeista vielä mitään tiennytkään. Olosuhteiden pakosta kotonani on toki edelleen muutamia tavaroita ja vaatteita joiden en voi sanoa tuovan minulle varsinaista iloa edes arkitarpeena, mutta pienet yksittäiset “epätäydellisyydet”ei haittaa kun kokonaisuus on jotakuinkin hanskassa.
6. Tee muutos nopeasti
Älä jahkaa, vaan järjestä tilat mahdollisimman nopeasti. Yhdessä päivässä voit saada paljon aikaan, kun toimit päättäväisesti ja ripeästi.
Omat kommenttini: Jahkailuun ei kannata aikaansa tuhlata, se on vain turhaa henkistä kuormaa. Tuumasta toimeen on oma mottoni ja hidaskin edistyminen on parempi kuin paikoillaan junnaaminen. Liian ison raivauspalan haukkaaminen on varsinkin ruuhkavuosia eläville jo ajankäytöllisestikin mahdoton yhtälö, siksi itse kannustan ottamaan muutamia välitavoitteita, joiden saavuttamisesta saa kivasti positiivista lisäbuustia.
7. Hylkää komonot
Mitäkö on komono? Japanilainen termi komono tarkoittaa sellaista tavaraa, joita kertyy kotiin sinne sun tänne. Komono on rihkamaa, tarpeettomia koriste-esineitä, pientä krääsää, jota et ole tarvinnut koskaan tai vuosikausiin. Ne joutavat todennäköisesti kaikki pois.
Omat kommenttini: Näitä komonoita on varmasti jokaisen meidän kotona ja niistä eroon hankkiutumisen lisäksi olisi hyvä tarkastella syitä miksi ne ovat olemassa – mistä ne ovat tulleet tai minkä vuoksi ne ovat jääneet turhiksi. Syy ja seuraus -yhteyden kun tajuaa, on helpompi jatkossa välttää komonoiden kaappivaltausta. Meidän kodin komonoita ovat olleet mm. rikkinäisten puhelimien tarpeettomaksi jääneet lisäosat, hiuksia katkovat hiuspinnit, vanhat kanta-asiakaskortit, sekalaiset johdot, kalusteiden mukana tulleet ylimääräiset ruuvit ja hajonneiden sähkölaitteiden käyttöohjeet.
Netflixin alkuperäissarja Marie Kondo: Kodit järjestykseen on äärimmäisen inspiroiva ja motivoiva 8-osainen sarja, jossa jokaisessa jaksossa vieraillaan eri kohteessa. Marie Kondo jakaa viisauksiaan ja siivousvinkkejään konkreettisesti näyttämällä ja ohjaamalla perheen aikuisia ja lapsiakin kohti parempaa arjenhallintaa. Jos kaipaat buustia kevätsiivoukseen tai kodin sotkupesien raivaamiseen, on tämä sarja täydellinen innoittaja juuri sinulle. Lisätietoja sarjasta ja sen jaksoista löydät Netflistä täältä → netflix.fi/MarieKondo
Energistä viikonloppua kaikille!
Kuvat 1, 2 ja 8: Netflix / Marie Kondo
Seuraa myös Instagramissa
Kiva, kun kirjoitit tästä sarjasta. Olen itsekin katsonut sen. Jäin todella pohtimaan, että tällä menetelmällä, jätä vain iloa tuottavat asiat, ei kyllä mitenkään ohjata/opetata karsijaa minimalistiseen elämäntyyliin, mikäli lähtötilanne on valtava tavarataivas. Niin kuin eräässä jaksossa huoneeseen jätettiin lattiasta kattoon oleva kenkähylly, johon Marie toi jopa itse välihyllyjä, jotta asukkaan kenkiä mahtuisi hyllyyn entistä enemmän. Jäin kaipaamaan karsimismetodista järjestelmällistä ohjausta myös siihen, että mikä on kohtuullisuus tavaramäärän (esim. kenkien/paitojen) omistamisessa ja iloa tuottavissa (eli kotiin jäävissä) tavaroissa. Marie yrittää pakata tuomiinsa pieniin laatikoihin kaiken sen ylimääräisenkin, mitä asukas on sillä hetkellä päättänyt säästää, mutta ehkä kuitenkaan sen syvemmin ajattelematta tarvitseeko sitä koskaan elämässään, vaikka sillä hetkellä esine onkin tuottanut asukkaalleen iloa. Tässä on mielestäni pieni ristiriita, mitä aloitteleva raivaaja ei välttämättä tule itse huomanneeksi. Mitä itse olet tästä mieltä?
Rina: tuo on totta, toisaalta konmarin ydin ei ole varsinaisesti minimalismi vaan turhista tavaroista luopuminen joka on subjektiivinen asia. Marie Kondon vinkit ovat kuitenkin loistavia ja minusta oli hienoa että sarjassa oli mukana myös hieman maksimaalisempia raivaajia kokoelmineen. Antaa hyvää perspektiiviä siitä miten monella eri tavalla konmari-metodia voi hyödyntää. 🙂
Itse olen sitä mieltä että aloittaja sortuu väkisinkin monessa kohtaa ojaan. Ensimmäinen probleema on se miten arvottaa tavaroitaan. Itsekin kuvittelin monien turhien tavaroiden olevan tarpeellisia ja vasta kokemuksen kautta opin ymmärtämään omia tarpeitani ja syitä ripustautua johonkin esineeseen. On vaikea tunnistaa mistä mikäkin johtuu, ennen kuin on karsinut ensimmäisen keikan. Tuokin kyseinen henkilö varmasti palaa konmarittamaan tavaroitaan uudelleen ja kokee monta ahaa-elämystä raivatessaan hyllyjään. Kokemus opettaa parhaiten ja joka kerta omat tavat ja maku kehittyy ja jalostuu eteenpäin. 🙂
Japanissa tämä kotien järjestäminen liittyy suurelta osin heidän historiaansa ja muutama vuosi sitten olleeseen tsunamiin ja ydinvoimalaonnettomuuteen sekä maanjäristyksiin. Kun ihmiset ovat nähneet silmiensä edessä kaiken omaisuutensa häviävän, he haluavat jättää jäljelle vain välttämättömimmän materian. Lisäksi Tokio, jossa on sellaiset ruuhkat ja tungos, ettei suomalainen voi kuvitellakaan… ymmärrän sen, että ihmiset sellaisessa suurkaupungissa luovat kotiinsa minimalistisen, vähä-ärsykkeisen keitaan, jossa voivat levätä.
Tikapuu: varmasti totta, kaikki tuollainen vaikuttaa ihmisiin ja samalla tavalla karsitaan tavaraa myös mm. Kaliforniassa jossa metsäpalot aiheuttivat valtavat tuhot. Moni tulipalossa omaisuutensa menettänyt on myös luontaisesti siirtynyt minimalistisempaan suuntaan, tavara ikäänkuin menettää merkityksensä kun sen kerran menettää. Ikäviä asioita tietysti kaikki katastrofit, isot ja pienet, mutta hyvänä puolena se että konmarin suosion seurauksena myös kaikenlainen muu eettinen ajattelu on noussut pinnalle – ja se on pelkästään positiivinen asia! 🙂
Kiva postaus! Jätän kommentin että muutkin voi lukea, marie kondon konmarihan ei perustu mininaalisuuteen millään tavoin. Kyseeasä tosiaan on niinkuin kirjoititkin, että elämästä ja kodista karsitaan ei iloa tuottavat asiat pois. Jos joku keräilee vaikka astioita niin niitähän voi olla vaikka 1000kpltta konmarin mukaan, jos ne iloa tuottavat. Idea on siinä että tavaroille on paikkansa, vaikka säilytyshyllyjä olisi 10 ja ne on täynnä niin konmari on onnistunut jos hyllyillä on ne kaikki iloa tuottavat asiat. Hyvin runsaatkin sisustukset ovat siis sallittuja konmarissa. Moni erehtyy että kyseessä on minimaalisuus ja tavaran karsiminen, mitä se ei missään nimessä ole. ☺️
Kirjoitin: näin juuri, tavaran määrällä ei ole konmari-metodissa väliä, vaan ainoastaan sillä että turhat kuormat (fyysiset ja henkiset) raivataan pois jotta voidaan keskittyä olennaiseen ja itselle iloa tuottaviin tavaroihin ja asioihin. Minimalismi on asia erikseen ja ne toki voivat kävellä käsikädessä konmarin kanssa, mutta voivat olla myös täysin erillisiä asioita. Minimalismin perusperiaate on sama kuin konmarissa – pidä vain se mitä tarvitset ja mistä saat iloa, mutta minimalismissa kerrokset ulottuvat paljon syvemmälle ja siinä laitetaan elämäntavat kunnolla syyniin, karsitaan pois kaikki turha ja opetellaan tulemaan toimeen minimaalisilla määrillä tavaraa (ja aatteellisesti karsitaan kulutusta myös elämyksistä).
Kiitos taas hurjasti inspiroivasta postauksesta 🙂 Kovasti olisi intoa alkaa tavaraa karsimaan. Itse olen aina rakastanut siistiä ja järjestelmällistä kotia, mutta nyt vuosien saatossa tilanne päässyt ”hiukan” repsahtamaan. Itselleni on vaan hurjan hankalaa juurikin komonon karsiminen… Meillä on iso perhe (kuusi lasta) ja varsinkin lasten tekemät askartelut yms vievät hurjasti tilaa ja niitä en silti raaski heittää pois… Ja olen myös säästellyt lasten vauva-ajan vaatteita yms tavaraa muistona. Olisiko sinulla heittää vinkki vitosta tällaisten tavaroiden säilytykseen? Säilötko sinä itse lapsesi tekemät askartelut ja piirustukset? Voin sanoa että nuita askarteluita ja piirustuksia on tässä vuosikymmenten aikana kertynyt aivan järkyttävät määrät. Joskus koitin sellaista taktiikkaa että otin piirustuksesta kuvan ja sit kuva pois, mutta en kokenut sitä kivana ratkaisuna. Eli juuri näistä muistoesineistä luopuminen on hurjan hankalaa. Ja myös ihan turhaa roinaa tulee muutenkin säilöttyä ihan vaan sen takia että ne olisi sitten lapsille muistona aikuisina. Esim kauheita joulukoristeita yms. Jospa minä saisin itsestäni henkisen yliotteen ja raivaaminen alkaisi sujua 🙂
Kiitos sinulle ihanasta blogista <3 Päivän piristys on lukea postauksesi <3
Aurinkoista viikonloppua 🙂 -Johanna-
Johanna: Komonot ovat kaikista pahimmat läpikäytävät. Niin paljon sekalaista paperisilppua ja lippulappua, johtoja, irrallaan lojuvia pattereita, vanhoja kortteja ja muuta pientä sälää. Niiden kanssa itsekin moneen eri kertaan tein karsintaa kun ei kerta kaikkiaan yhdellä istumalla saanut paljoakaan aikaiseksi. 😀
Tytöllä on yksi isohko Ikean pahvilaatikko, jossa hänen muistojaan ja kauneimmat piirustukset. Lisäksi on yksi haitarikansiollinen piirustuksia ja askarteluja vuosien varrelta tallessa. Olemme myös kuvanneet suurimman osan talteen tietokoneelle, eli vaikka fyysinen piirustus repeisi tai muutoin aika ajaisi siitä tytön mielestä ohi, säilyy se kuvana minulla jemmassa. 🙂
Muuta vinkkiä ei oikeastaan ole kuin tuo kuvaaminen, eli kuvaat talteen kaikki onnistuneimmat piirustukset (eli ne josta saa jotakin selvää eikä ole pelkkä töhry paperinreunassa) ja kaikki mitkä olet kuvannut laitat lapset itse lajittelemaan säästettäviin ja pois heitettäviin. Lapset on lopulta aika raakojakin omissa taideteoksissaan ja tyttö heittäisi surutta paljon enemmän pois kuin minä – sama varmasti myös teilläkin. 🙂
Alkuun kun pääsee niin alkaa helpottaa ja nopeammin näkee mitä kannattaa säästää ja mitä ei. Jos olisin säästänyt kaiken tytön piirtämän ja askarteleman, ei meillä tila riittäisi. Varmasti olisi useampi hyllymetri paperipinoja ja pari kaapillista askarteluja siihen päälle.
Samalla muuten lapsikin oppii harjaantumaan siihen mikä on tärkeä muisto ja mikä vähemmän tärkeä kun yhdessä käytte läpi piirustuksia. Aina kun lapsi sanoo että ”tämä pitää säästää” niin voitte jutella siitä miksi hän ajattelee niin. Tuo ainakin meillä on opettanut tyttöä arvostamaan tavaroitaan ja erottelemaan tärkeät turhista. Hän pitääkin hyvää huolta sekä leluistaan, askarteluistaan että koulutarvikkeistaan… ja osaa sanoa nopeastikin fiksun perusteen sille miksi jokin tavara on tärkeä tai ei ole, ja tämä koskee myös kaupassa käymistä ja uusien tavaroiden haluamista. 🙂 Ongelmaksi on lähinnä tullut se että tyttö ei juurikaan halua mitään ja joululahjatoiveetkin piti väkisin melkein puristaa ulos – hänellä kun on omien sanojensa mukaan kaikki mitä tarvitsee (paitsi oikea koira, joka puuttuu toistaiseksi). 🙂
Tässä saa melkeinpä itse ottaa mallia tytöstä kuin toisin päin, hän osaa niin hienosti suhtautua tavaraan – ei liian tunteellisesti muttei välinpitämättömästikään. 🙂
Kiitos vastauksestasi 🙂 Jospa saisin pienissä erissä karsittua tavaraa. Tiedän jo valmiiksi, että ajallisesti se on mahdotonta tehdä nopeasti, mutta jospa nyt pätisi sanat ”hiljaa hyvä tulee” 😀
Johanna: minusta kaikenlainen edistyminen on parempi kuin paikalleen jääminen ja tässä asiassa olenkin Marie Kondon kanssa eri linjoilla. Harvalla on arjen kiireessä mahdollista käyttää kokonaisia päiviä kodin tavaroiden raivaamiseen omin voimin ja itsellenikin se oli sula mahdottomuus. Varmasti olisin pyytänyt apua myös ammattijärjestäjältä mikäli sellaista apua olisi siihen aikaan ollut saatavilla kun aloitin raivaamisen. 🙂 Yksi ryhmä kerrallaan kannattaa käydä tavarakasojen kimppuun ja motivaatio todella kasvaa mitä pidemmälle pääsee – eikä ole väliä kauanko prosessissa lopulta menee, viikko, kuukausi vai vuosi. 🙂 Tsemppiä uurastukseen! ❤️
Hei, meillä on 9 taiteellista lasta. Jokaiselle on varattu korkea läpinälyvä muovilastikko johon taidetta kerätään Kun laatikko on täysi tehdään karsinta. Näin 1-16 vuosilta on jokaisesta vuodelta töitä. Olohuoneen seinälle olen kehystyttänyt jokaisen yhden työn. Laatikossa ajattelen: työ jika on miusta hieno, työ josta lapsi itse piti, jokin eriloinen tekniikka, ajankohtasn erityisesticsopiva työ. Näin kotoa muuttaneet ovat saaneet mukaansa yhden laatikollisen kuvis töitä ja laatikollisen muistovaatteita ja leluja. Ne mahtuu vaikka opiskelijaboksiin ja on mukavat mukana.
Mitteri: Tuo on loistava tapa säilöä muistoja! Meillä myös on yksi laatikko ja sen lisäksi haitarikansiollinen tytön piirustuksia muita askarteluja ja niitä sitten käydään läpi aina kun laatikko ja kansio alkaa täyttyä. Ja lapsi voi aikanaan ottaa omat muistonsa myös mukaan kun niiden määrä on hallinnassa. Monet jättävät jälkeensä valtavan määrän tavaraa kotoa pois muuttaessaan ja osa syynä on varmasti se että tavaraa ja muistoja on liikaa – niiden läpikäyminen ei houkuttele ja on helpompi jättää kaikki vanhempien säilöttäväksi. 🙂
Yksi mikä minua häiritsi Kondon kirjassa oli se, että hän puhui pois – roskiin – heittämisestä. Ei juuri puhuttu mitenkään järkevällä tavalla kierrättämisestä, myymisestä, lahjoittamisesta. Kirjassa jätesäkeittäin armotta vaan roskiin. Ei ehkä tätä päivää! Myyminen toki ottaa vaivansa ja ehkä tavarat eivät liikahdakaan jos myyminen on hidasta mutta ei vie paljon vaivaa viedä vaatteita ja tavaroita vaikka Uffin tai Fidan kierrätykseen 🙂
Maija: Japanissa taitaa kierrätys toimia eri tavalla kuin meillä täällä, en tiedä miten suosittuja kirpparit siellä on. Täytyykin kysyä tätä tuttavalta joka asuu puolet vuodesta siellä. Jostain luin että englanniksi olisi ”roskis” käännetty alunperinkin väärin eikä Marie Kondo olisi sitä omalla kielellään roskikseksi kuvannut. Käännökset eri maiden kielelle on tehty ilmeisesti tuosta englanninkielen versiosta, mutta koska japaninkieli ei ole itsellä yhtään hallussa niin en osaa sanoa asiasta enempää tai analysoida vivahde-eroja. Palaan tuohon Japanilaiseen kirppiskulttuuriin kun saan tuttavani kiinni, hän tietää aika hyvin paikallisen elämäntavan ja periaatteet – onko kirppistavara heillä päin ”likaista” vai samaan tapaan eettinen valinta kuin meillä täällä pohjois-Euroopassa. 🙂
Katsoin itsekin tämän muutama viikko sitten. Jäin miettimään, että kun joillakin niistä ihmisistä oli ongelmana hamstraus, joten jäi vaivaamaan , pääsikö ne oikeasti eroon siitä ongelmasta.? Se, kun Marie tervehtii jokaisen kotia, oli minusta kivalla tavalla erikoista. Alkoi tekemään itselläkin mieli tervehtiä huoneitani ja kiittää , että katto on pään päällä ja lämpöä riittävästi. Itse en ole ikinä marittanut kotiani, koska se ei ole ikinä ollut kaaoksen vallassa. Olen varmaan synnyinlahjana saanut järjestelemisen taidon, kun olen tehnyt sitä pikku tytöstä asti. Odottelen uusia jaksoja tulevaksi.
Pitju: Osa pääsee ongelmasta mutta kaikki varmasti eivät. Keräilyn ja etenkin hamstraamisen taustalla on usein jokin psykologinen syy jonka selvittämiseen ja ratkaisemiseen ei aina pelkkä siivous ja karsinta riitä. Osa varmasti jatkaa vanhoja tapojaan ja alkaa uudelleen täyttämään kotia kaikella ”kivalla ja tärkeällä”. Joillekin tuo raivaus konmari-tekniikalla kuitenkin toimii silmiä avaavana kokemuksena joka saa aikaan ison muutoksen loppuelämäksi. Olisi ihana myöhemmin nähdä ja kuulla mitä näille sarjassa mukana olleille perheille ja ihmisille kuuluu esim 2 vuotta myöhemmin… saa nähdä tullaanko koskaan saamaan koostetta aiheesta. 🙂
Minä karsin tavaraa; paljonkin. Mutta se ikuisuusongelma !! Minne tavarat päätyvät kun olen päättänyt niistä luopua. Kerron esimerkin: meillä 8 torkkupeittoa. Päätin luopua viidestä, hienoa, 3 hyvää siis jäi ja tilaa vapautui. MUTTA minne ne viisi ?? Ei kukaan osta, ei kukaan tarvitse, roskiin en laita, UFF kuulostaa samalta kuin kaatopaikka. Lemmikkieläinten hoitokotiin tarjosin, eivät huoli. Joten olen lähtöruudusta. .5 torkkupeittoa eteisen nurkassa vailla järkevää loppusijoitusta. Tämä on kierrättämiseni ongelman ydin. Minne hyvä tavara josta on aikanaan maksanut sen verran rahaa ettei henno ihan minne tahansa pois viskata..Konmari ei tässä auta. Kysyn teiltä asiaa muuallakin pohtivat, kiitos !
PS. En osta enää koskaan torkkupeittoa. Se oli tarinan opetus ☺
Koen saman asian ongelmaksi. Silloin kun jaksan lähteä vaikka kaappi kerralla käymään tavaroita läpi, on lopputulema jossain muualla asunnossa kaoottinen niiden poisheitettävien tavaroiden pinoutuessa kasseihin johonkin nurkkaan! Silloin ei tee mieli ottaa sitä seuraavaa kaappia siivottavaksi ja homma hajoaa.
p.s. Ei ole autoa, jolla viedä esim. elektroniikkaa pidemmälle eikä edes vaatteiden kierrätyspistettä ole kävelymatkan päässä nykyään….
Jatkan tavarapaljoudessa eloa: Samassa jamassa olen ollut itsekin, autottamana on vaikea varsinkaan isoja kasseja saada vietyä minnekään. Jos tavaraa tulee paljon, noutaa esim Fida sekä kierrätyskeskus kaiken suoraan kotoa. Sitä kannattaa harkita.
Onko sinulla mitään paikkaa jonne saisit koottua kaikki poislähtevät? Minulla oli eteisessä aikoinaan kaappi jonne kasasin kaikki säkit. Sittemmin eteisen kaappien purkamisen jälkeen tein tytön huoneen yhdestä kaapista sellaisen roinakaapin, jonne keräsin vain ja ainoastaan kiertoon lähtevät tavarat ja vaatteet. Sieltä sitten saivat kaikki kylään saapuneet aina kurkata josko jotakin haluaisivat viedä mukanaan ja loppuja roudasin kauppareissujen yhteydessä Fidalle, Uffille ja Uffin laatikoihin – mikä milloinkin sattui olemaan sopivasti matkan varrella. 🙂
Torkkupeittojen heitto: Tuo on todellinen ongelma – tavaraa on liikaa kaikkialla. Hyväkuntoiset sisustustavarat liikkuvat hyvin kirppiksillä, Fidassa ja Uffissakin, joten torkkupeitot kannattaa lahjoittaa esim Fidaan (jossa enemmän kodin tavaraa kuin Uffissa) tai Kierrätyskeskukseen. Sama pätee myös astioihin, kalusteisiin ja kaikkeen kodin tavaraan. Monet sisustuksesta kiinnostuneet tykkäävät asioida kirppareilla ja Fidassa tekemässä löytöjä ja varsinkin lapsiperheissä ja eläintalouksissa torkkupeiton kaltaiset kodin tekstiilit kuluvat eri tavalla kuin yhden tai tai kahden aikuisen kodissa. Näin ollen tavaran kiertokin on nopeampaa ja monet tykkäävät hyödyntää kierrätystä tässä. Siistikuntoiselle kodin tavaralle löytyy yleensä aina ottaja jostakin jolla on tarve, askartelijoista ja kotinikkareista alkaen. Vaatteet ja varsinkin kengät ovat ongelmallisempi kierrätystavararyhmä – kenkiä harva ostaa käytettynä ja vaatteissakin on niin monta muuttujaa että osa valitettavasti ei koskaan löydä uutta käyttäjää.
Siispä vie Fidaan tai Kierrätyskeskukseen, tai jos kumpaakaan ei ole lähellä niin Uff on hyvä vaihtoehto torkkupeitoille myös. 🙂
Heippa! Jos vaan mahdollista myykää ylim tavarat kirpputorilla. Olen vuoden aikana vienyt myyntiin 5 kertaa tavaraa, viikon paikkavuokra. Ja rahaa on tullut useita satasia kerta. Ja nyt viimeisimmällä kerralla jouduin lopettamaan aikaisemmin, ei vaan löytynyt enään tavaraa. Kalliimmat ja ns paremmat facessa, esim. harrastusryhmät ja Torissa.
Ja torkkupeitot menee hyvin kaupaksi ja koiran omistavana itsekin ostan 🙂 t. miia
miia: Kirppiksille kannattaa ehdottomasti viedä jos tavaraa on riittävästi. Myös aikaa pitää varata, koska pöytiä on hyvä käydä päivittäin oikomassa ja samalla voi lisätä tavaraa. Tori.fistä tykkäsin ennen tosi paljon mutta nyt uudistuksen jälkeen en oikein tiedä mitä mieltä olen. Parillekin ihmiselle olen laittanut viestiä palvelun kautta mutta kukaan ei vastaa, tuli mieleen että mahtaako viestini mennä heille edes perille. Olisin ostanut yhden harrastusvälineen ja yhden kirjan, mutta kauppoja ei taida syntyä. 🙁
Ystäväni laittoi turhat tavaransa facebookin” annetaan palstalle”,kaikki haettiin.Jopa vanhat lakanat.
Nanna: todella hyvin kävi hänellä tuuri! 🙂 Ystävä yrittänyt myös ilmaiseksi tarjoilla omia tavaroitaan mutta vähän takkuavaa on ollut. Paljon ohareitakin ollut. Varmaankin riippuu paljon alueesta ja ryhmästä, ja tietty myös siitä mitä tarjoaa eteenpäin. Peukkuja kaikille jotka jaksavat yrittää ja näppäillä tavaraa tarjolle! ❤️ Itse vien kaikki suoraan Fidaan, kierrätyskeskukseen ja Uffiin, pääsen vähemmällä vaivalla. ?