Decluttering my fantasy self – Eroon toiveminäkuvasta

Törmäsin Iltalehdessä julkaistuun Elle Decorin käännösartikkeliin, 3 syytä miksi kotisi ahdistaa sinua, johon sisustusarkkitehti Jessica McClendon oli poiminut kolme merkittävintä tekijää sille miksi kotona ei ole hyvä olla. Juttu itsessään oli hyvin pinnallinen raapaisu ja painottui puhtaasti kodin toiminnallisuuksiin, mutta se herätteli minut ajattelemaan asiaa omasta perspektiivistäni – mikä tai mitkä ovat minulle sellaisia asioita, jotka elämässäni saavat aikaan tuskastumista…

Valkoinen keittiö värikkäät yksityiskohdat

En useinkaan käytä englanninkielisiä otsikoita postauksissani, mutta nyt oli pakko sillä kyseiselle termille ei ole tarpeeksi ytimekästä ja napakkaa suomennosta. Postauksen aiheena on siis elämän realiteettien ja etenkin toiveminäkuvaan liittyvien ristiriitojen kohtaaminen silmästä silmään. On nimittäin yllättävänkin vaikeaa päästää joskus irti asioista ja kuvitelmista, ja ikään kuin luovuttaa eli jättää hommat kesken ja todeta että ei tämä nyt ehkä ollutkaan oma juttuni…

Omakotivalkoinen DIY villasukat siskon neulomat

Ensimmäinen esimerkki toiveminän ja todellisen minän eroavaisuuksista olkoon neulominen. Ihailen kovasti kaikkia käsistään käteviä neulojia ja liityin pariin neulonta-aiheiseen Facebook-ryhmäänkin inspiraatiota saadakseni. Mielikuvissani istun sohvalla neulomassa kauniita koristetyynyjä, villasukkia ja neulepuseroita lempeän musiikin säestämänä. Todellisuudessa kärsivällisyyteni ei riitä moiseen puuhaan – hyvä että hermoni kestivät edes oikein ja nurin neuloksen opettelun, joka sekään ei kovasta yrittämisestä huolimatta ole vieläkään tasalaatuista ja aiheuttaa enemmänkin epäonnistumisesta johtuvaa mielipahaa kuin ilontunteita (kuvassa olevat villasukat on siskoni neulomat).

Minulta vei pitkään hyväksyä se tosiseikka ettei mielenkiintoni yksinkertaisesti riitä opettelemaan neulomista kunnolla saavuttaakseni mielikuvieni ah niin zenmäisen rauhoittavan tunnelman. Siispä sen sijaan että pihisten ja puhisten hampaat irvessä istuisin kolistelemassa puikkoja, päätin heittää tämän päähäni pinttyneen “pakko on oppia” -mantran romukoppaan ja korvata neulomisen mielekkäämällä puuhastelulla ainakin siihen asti että inspiraatio iskisi joskus uudelleen. 🙂

Omakotivalkoinen asupostaus polkadot paitis

Toinen esimerkki on muutaman vuoden takainen herätykseni juhlapukeutumiseen liittyen. Olen joskus hamstrannut mekkoja ja korkkareita sillä periaatteella, että näytän upealta sitten kun eteeni tulee tilanne jonne voin pukeutua juhlavasti. Tälläiset tilanteet ja tapahtumat ovat todellisuudessa kuitenkin niin harvinaisia, etten ole koskaan tarvinnut isoa arsenaalia juhlamekkoja saati korkkareitakaan. Kaksikin mekkoa täyttää jo tuplaten sen tarpeen joka minulla juhlapukeutumisessa on, sillä monesti tilaisuudet ovat vaatineet vain siistiä pukeutumista ja valitsenkin päälleni mukavuussyistä aina lopulta housut ja puseron, enkä juuri koskaan mekkoa.

Vaativin ja yksityiskohtaisin kohtaamani pukukoodi oli erään suurlähetystön järjestämässä tilaisuudessa ollut “arkipuku”, eli tumma jakkupuku, joka naisella tarkoittaa jakkua, yksinkertaista mekkoa, hametta tai housuja, ja siistiä puseroa, sekä avokkaita (ei huikaisevan korkeita korkoja). Viime vuonna käytin pikkumustaani peräti kahdesti ja molemmilla kerroilla tunsin olevani tilaisuuden luonteeseen nähden ylipukeutunut – ei kovin kiva fiilis… ja siksi karsimisesta aikaisemmin selviytyneet mekkoni lennähtivätkin kierrätyskassiin enkä ole niitä sen koommin kaivannut. Ai että mikä helpotuksen tunne. 🙂

TwistBe Olivia Klein kosmetiikka kokemuksia

Kolmas esimerkkitapaus koskee hajuvesiä, joita niitäkin olen joskus ostellut runsaammin. Mielikuvissani olen ollut hienostunut ja trendikäs leidi, jonka korvan takaa pelmahtaa ilmoille vieno ja naisellinen tuoksu kauden uusinta ja trendikkäintä parfyymia. Tosiasiassa saan päänsärkyä hajuvesistä, erityisesti parfyymeista, enkä muutenkaan halua tai viitsi arjessa lotrata tuoksutuotteilla.

Kauniit hajuvesipullot ovat visuaalisesti ja sisustuksellisesti ihanaa katseltavaa ja niitä on kiva hypistellä ja järjestellä hyllyllä, mutta muuta iloa niistä minulle ei juurikaan ole ollut. En voi kieltää etteikö parin hajuveden kohdalla olisi karsimistyö sydämestä kirpaissut, mutta näin jälkikäteen olen vain hyvilläni että päästin niistäkin lopulta irti ja kohtasin faktat faktoina – minä en ole hajuvesi-ihminen ja on parempi että joku muu käyttää haalimani hajuvedet pois ennen kuin pilaantuvat. 🙂 On paljon kevyempi olokin kun jokaisen kaapin oven takaa ei hyppää esille käyttöä vaille jääneitä tavarakummituksia muistuttamaan olemassaolostaan syyttävään sävyyn.

Omakotivalkoinen minimalistinen makuuhuone valkoinen tarjotinpöytä

Neljäntenä hypätäänkin sisustuksen maailmaan ja siihen miten vielä muutamia vuosia sitten tavoittelin kotiini tunnelmaa, jossa kauneus ajoi käytännöllisyyden edelle. Totinen fakta kuitenkin on se, että realiteetit iskevät vastaan siinä vaiheessa kun arki astuu kuvioihin – jos vihaa pölyjen pyyhkimistä, ei kannata kuorruttaa hyllyjä ja tasopintoja pikkutavaroilla. Jos ei jaksa jynssätä sormenjälkiä kalusteista, pitää valita kalusteet tyylin ja värin sijaan materiaali edellä. Kotiin ja sisustukseen liittyvästä tavaran karsimisesta ja tuntemuksistani kirjoittelin teille syvällisemmin jokin aika sitten täällä → 10 vuoden tavarankarsimisprojekti, käy lukemassa jos aihe kiinnostaa. 🙂

Sisustajana arvostan hyvää muotoilua, laadukkaita materiaaleja ja ajattomia valintoja, jotka eivät ole sidottuja mihinkään tiettyyn vuosilukuun tai vuosikymmeneen. Yritän aina muistaa nuo kolme asiaa kun innostun, ihastun tai rakastun johonkin uuteen sisustustrendiin, -väriin tai uuteen tavaraan. Joidenkin mielestä tapani sisustaa on tylsä, mutten anna sen enää vaikuttaa päätöksiini tai aiheuttaa pienintäkään painetta sisustusbloggaamiseen – sanon siis piut paut myös ulkopuolelta tulevalle painostukselle siitä mitä minun pitäisi olla tai mitä minun pitäisi tehdä, ja samaa suosittelen kaikille muillekin! 🙂

Omakotivalkoinen valkoinen sisustus punaiset tulppaanit synttärit

Olisi upeaa olla täydellinen ihminen – pukeutua joka päivä häikäisevän hienosti ja näyttää aina hyvältä viimeistäkin hiuskiehkuraa myöten, omata yhtä hiotut vatsalihakset kuin Jennifer Lopez, osata kokata kuin Master Chef -voittaja, askarrella kuin taikuri ja tanssia kuin ballerina. Haluaisin osata laulaa kuin Celine Dion, soittaa kitaraa kuin Richie Sambora, kirjoittaa yhtä koukuttavasti kuin Agatha Christie, neuloa kuin isosiskoni (joka on luonnonlahjakkuus), ajaa autoa kuin Vatanen, rakentaa ja nikkaroida kuin Remontti Reiska, näytellä kuin Meryl Streep ja osata olla kameran edessä yhtä luontevasti ja häpeilemättä omana itsenään kuin Vappu Pimiä.

Epätäydellisyys ei enää minua haittaa, eikä varsinkaan estä kokeilemasta uusia juttuja vain sen takia että pelkäisin epäonnistuvani tai nolaavani itseni. On hyvä osata nauraa itselleen ja ottaa asiat vastaan sellaisina kuin ne on – kaikessa ei voi aina olla hyvä tai varsinkaan paras ja se on todellakin ihan okei. 🙂

Omakotivalkoinen kotitoimisto olohuoneessa

Summa summarum, jokainen voi oppia uusia taitoja ja itseään voi kehittää ja muokata lähes loputtomiin. Kaikkea kannattaakin rohkeasti kokeilla, sillä elämän parhaita hetkiä ovat ne pienet ja suuret onnistumisen fiilikset ja uskalluksen elämykset. Itselleen tulisi kuitenkin aina olla rehellinen ja muistaa olla myös armollinen, sillä kukaan ei ole seppä syntyessään eikä kuollessaankaan. Ei ole myöskään häpeä myöntää kesken kaiken ettei jokin asia tunnukaan enää hyvältä, kiinnostavalta tai ylipäätään omalta jutulta, on kyseessä sitte vaikkapa neulominen, pukeutumistyyli, jokin aattelinen asia, ryhmäliikuntaharrastus tai kokkikerhoilu.

”Focus on the things that matter, discard the things that don’t. Always be true and stop comparing yourself to others, because there is just one YOU in the whole wide world and no-one can ever beat that – ever!”


Omakotivalkoinen uutiskirje

6 kommenttia “Decluttering my fantasy self – Eroon toiveminäkuvasta

    1. E: Olet täysin oikeassa, täydellisyys on kaunista vain kun sen rikkoo epätäydellisyys. 🙂 Joku kuuluisa ihminen tuon joskus englanniksi lausui mutten googlen avulla onnistunut löytämään lähdettä. 🙂

  1. “On paljon kevyempi olokin kun jokaisen kaapin oven takaa ei hyppää esille käyttöä vaille jääneitä tavarakummituksia muistuttamaan olemassaolostaan syyttävään sävyyn.”
    Tämä…olen haalinut askartelun/käsityön tekemiseen kaikenlaista tarviketta, jotka ovat hypänneet kaapista silmille. Aika vain ei riitä kaiken kivan kokeilemiseen ja tekemiseen. Olenkin laittanut jo osan eteenpäin ja onpa oloa helpottanut.
    Ja toisena juttuna, että ovatpa silmäsi kauniit ☺

    1. Eija: Se on ihme miten tavaroista on vaivaa ja stressiä myös siellä kaapin ovien takana. 🙂 Varsinkin hajuvedet oli aikoinaan aivan kamala murheenkryyni, joka kerta kun avasin kaapin oven niin muistin että “ai niin nuokin on tossa ja kohta varmaan jo pilaantuneita, meni niin ja näin monta satasta näihinkin ja…”. Tuollaisia negatiivisia fiiliksiä siis alvariinsa. Pahimpia juttuja joskus oli myös elokuvat, ostelin niitä viikottain ja esim Twiligt-elokuva oli muoveissa 6kk kun en jaksanut katsoa sitä. Pikkusiskoni lopulta pakotti katsomaan ja voi ihanuus miten hyvä se olikaan sitten lopulta. Mutta ajatuksena siis se, että miksi ihmeessä ihminen haalii kaappeihinsa kaikkea sellaistakin jolle ei keksi käyttöä tai jota ei oikeastaan tarvitse?!?! Leffa onneksi tuli katsottu ja hyväkin se oli, mutta monta leffaa olen vienyt Uffille ihan muoveineen kun ei tullut aikanaan katsottua ja myöhemmin se tuli tietysti sitten telkkarista, jonka jälkeen koko leffa muoveineen oli hyödytön. 😀 😀

      Tsemppiä paljon sinulle, tekee hyvää välillä puhdistautua ryönästä ja samalla sitä saattaa innostua joka tuunailemaankin jotain kun näkee ne kauneimmat ja ihanimmat tarvikkeet heti ensimmäisenä kun kaappiin katsoo! 🙂

      Kaunis kiitos kauniista sanoistasi! <3 <3 <3

  2. Mietin, että mitähän materiaalia ja mallia se sinun pikkumustasi oli. Itselläni on sellaista laskeutuvaa mutta läpinäkymätöntä kangasta ja yksinkertainen malli venepääntiellä ja 3/4-hihoilla, eikä kaapissani ole yhtään vaatekappaletta, jota olisin käyttänyt enemmän. Se kun käy sopivasti asustettuna kaikkeen: juhliin, arkeen, työhaastatteluun, liiketapaamisiin, treffeille, ostoksille, kesään, talveen… Olen jopa kahdet iltahäät juhlinut siinä. Pakkaan sen aina matkoille mukaan juuri siitä syystä, että se on niin monikäyttöinen, eikä se myöskään rypisty laukussa. Tietysti jos mekko lähtökohtaisesti saa olon tuntumaan ylipukeutuneelta, ei asustamisesta vaikkapa tennareilla ja farkkutakilla taida olla apua… vai?

    1. AnnA: Oma mekkoni on ostettu Zarasta vuosia sitten, muistaakseni 2012. Puuvilla, polyesteri, elastaani -sekoitetta oli oikein kaunis pelkistetty polvimittainen venepääntiellä varustettu perusmekko ilman mitään ylimääräistä. Monesti se on päälläni ollut vuosien varrella, mutta vähenevissä määrin. Häissäkin sillä kerran olen juhlinut, vaikka onkin musta.

      En tiedä miksi mutta tunnen oloni ylipukeutuneeksi siinä, vaikka hyvin simppeli mekko onkin. Johtunee ehkä siitä koska olen enemmän farkut-ja-tennarit- tyyppinen pukeutuja. Kyseisen mekon kanssa ei sovi tennarit eikä muukaan rento, korkeintaan ballerinat ja nekin ovat hitusen “laimeat” mekon kanssa.

      Jos nyt pitäisi tältä istumalta lähteä jonnekin juhlimaan, laittaisin jalkaani mustat pillifarkut, korkkarit ja läpikuultavan mustan puseron jossa yläselässä kaunis avonainen pisaranmuotoinen aukko. Huuliin punaa ja kynnet punaiseksi, korkeintaan jakku siihen päälle ja menoksi. 🙂 Heinäkuussa on luvassa häät jonne ei farkuissa kuitenkaan voi mennä, mutta toisaalta myöskään tuo pikkumusta ei sinne soveltuisi, sillä hääpari toivoo vieraille päälleen muuta kuin mustaa. Jonkinlaista vuokramekkoa olen miettinyt, sillä en viitsi yksiä juhlia varten ostaa uutta mekkoa. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *