Mehipolvi – In support of survival

Pysähdyin tänään ohikulkumatkalla kukkakauppaan ja huomasin siellä tälläisen todella erikoisen kasvin. Latinankielinen nimi Pedilanthus Tithymaloides vaikutti mystiseltä ja arvelin sen olevan ulkomuotonsa ja paksujen lehtiensä perusteella kultaköynnöksen, bambun ja mehikasvin hybridi. 😀 Ihan niin kummallisesta sekoitelmasta ei sentään ollut kyse, mutta ihan väärässäkään en ollut sillä kasvin suomenkielinen nimi on mehipolvi…

En voinut jättää ostosta tekemättä ja näinpä meidän olohuoneessa asusteleekin nyt keskiverto-hankalaksi kuvailtu mehipolvi. Se tarvitsee runsaasti valoa, mutta ei kestä kuumaa paahdetta ja paras sijainti sille onkin valoisassa huoneessa, muttei aivan ikkunalaudalla… etenkään jos ikkuna osoittaa etelään. Mehipolvi tykkää hiekkapitoisesta mullasta ja kevyestä lannoituksesta. Lisäravinteiden kanssa pitää kuitenkin olla erityisen varovainen ja saamani hoitosuosituksen mukaan antaa sille vain puolet suositellusta ravinnemäärästä (kasteluveteen vain pieni tippa kasviravinnetta per litra).

Mehipolvi viihtyy parhaiten pienessä ruukussa ja sitä kannattaa latvoa kerran tai pari kesässä, jolloin se haarottuu ja kasvaa tuuheaksi. HUSin sivuilta selvitin vielä että kasvi kuuluu myrkyllisten luokkaan, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa ihmiselle harvoin oireita. Kissakotiin tätä ei kuitenkaan kannata hankkia, jos mirrillä on ollut tapana käydä haukkailemassa viherkasveja.

Siinä se nyt pienessä ruukussaan nököttää ja näyttää todella jännältä. 🙂 Vihreän sävy on hieman haalea ja muistuttaa paikoitellen jopa ilmakasvien hailakan harmahtavaa sävyä. En tiedä yhtään mitä tältä odottaa, kasvaako se nopeasti vai hitaasti, ja kuinka paljon se tuosta tuuheutuu. Mehipolvella on ilmeisesti tapana kasvattaa vanhoihin varsiin uusia versoja melko paljonkin, joten mielenkiinnolla seurailen mitä kevätaurinko ja ravinnetippa tulevat saamaan aikaan.

Kivaa tiistaita kaikille & huomiseen!