Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Olemme tämän viikon keskustelleet tytön kanssa kodin tulevasta lasiseinäremontista ja hänen toiveistaan saada palata takaisin ”omaan huoneeseensa”. Elämä on kompromissien summa ja postauksessa kerron teille mistä oikein on kyse…
Tyttö ei tykkää yhtään olla kahden ison ikkunan makkarissa ja kokee että huone on pelottava. Autojen äänet kuuluvat huoneeseen liikaa ja sälekaihtimien välistä kajastava katuvalo on hänen sanojensa mukaan kammottava. Hänelle oma huone on todella tärkeä paikka ja hän toivoi että saisi itse päättää miten huoneensa sisustaa. Itkultakaan ei vältytty ja tässä on aikamoista itsetutkiskelua saanut äitinäkin tehdä – lopputuloksena tyttö siirtyy tänään takaisin vanhaan huoneeseensa ja lasiseinähanke laitetaan jäihin ainakin kesälomaan asti.
Kyselin instagramissa neuvoja kaikilta äideiltä miten he ratkaisivat vastaavanlaisen ongelman ja 91% vastasi että kuuntelisivat lapsen toiveita ja ottaisivat aikalisän lasiseinäremontille. Todella hyviä vinkkejä ja syvällisiä ajatuksia sain ja tärkeimmät pointit olivat mm. se että lapsi on lainassa meillä vanhemmilla vain hetken ja koskaan ei saisi unohtaa että koti on myös lapsen koti. Lasiseinä on minulle tärkeä haave, mutta tyttö on miljoona kertaa tärkeämpi ja haluan että hänenkin on mukava olla kotona, ja että hän kokee että hänen ajatuksensa ja tunteensa ovat minulle tärkeitä. ♥
Siispä päädyimme kompromissiin – suunnitelmani lasiseinästä jää ilmoille roikkumaan ja makuuhuoneet palaavat ennalleen. Tyttö on nähnyt kovasti vaivaa ja tehnyt todella upean suunnitelman vanhan huoneensa sisustukseksi. Hän on hakenut inspiraatiota YouTuben Room Tour -huone-esittelyvideoista ja kirjoittanut listan asioista joista unelmoi.
Neidin suunnitelmaa lähdemmekin nyt yhdessä toteuttamaan seuraavanlaisesti:
– Ikkunalle kiinnitetään verhotanko verhoineen (tämä on tosi tärkeä juttu)
– Seinät saavat uuden värin. Raitaseinän hän haluaa ehdottomasti säästää, mutta mustat raidat maalataan uudella hennon vaaleanpunaisella sävyllä
– Tyttö haluaa matalan sängyn ja Muuramen Jungmanni-sarjan moduuliparvisängystä puretaan parven korotusosa ja pehmustetut kaiteet pois.
– Ostetaan kaunis päiväpeitto ja sisustustyynyt. Valkoista, vaaleaa roosaa ja ripaus mustaa, jottei huone ole ”liian lapsellinen”. Musta paljettityyny on etsinnässä ja toiveena on löytää ”kääntötyyny” eli sellainen jossa paljetit kääntyvät ja tyynyn voisi sormella piirtää kuvioita.
– Tyttö haluaisi mustan pyöreän karvamaton lattialle, mutta tässä asiassa en joustanut. Perusteena se että Littlest Pet Shop -hahmojen pikkiriikkiset tilpehöörit hukkuvat maton karvoihin ja päätyvät imuriin. Osa oheistarvikkeista on nimittäin niin pieniä etten meinaa saada niitä käsin poimittua edes paljaalta lattialta saati että niitä etsittäisiin mattokarvojen seasta. Tämän suhteen tyttö tuli minua vastaan ja sovimme että mietimme toisenlaisen mattoratkaisun.
– Koulupöydän päälle kiinnitetään seinäpeili, ja pupun pään muotoinen muistilappu-ritiläteline laitetaan kirppikselle myyntiin. Myöskään Siluettiverstaan mustaa pupu-seinävalaisinta hän ei enää halua, joten sekin kirppistellään pois.
– Kattolamppu vaihdetaan myös ja tyttö haluaa Ikean PS 2014 ”avaruuslampun” johon ihastui viime jouluna toteuttamani lastenhuone-remppaprojektin kuvissa. Siispä Muuton ihana valkoinen Myy-valaisin joutaa kirppikselle myös.
Tytön huoneessa olevaa Muurame -tasokokonaisuutta laajennetaan yhdellä Mup-lisälaatikostolla, jolloin kaikki neidin vaatteet ja tavarat mahtuvat siististi säilöön kuuteen ulosvedettävään laatikkoon. Muuta säilytystilaa ei koulupöydän laatikoston lisäksi huoneessa olisi ja tyttö on valmis karsimaan tavaroitaan jos näyttää siltä että säilytystila ei riitä. Legot hän lahjoittikin jo pois kun ei niillä ole aikoihin leikkinyt eikä muutenkaan enää mielenkiinto legorakenteluun riitä.
Niin kaunis kuin hentoinen roosa onkin, en sisustuksessa siitä henkilökohtaisesti oikein innostu. Minulla on siitä niin voimakas mielleyhtymä maalaisromantiikkaan ja vanhaan sisustustyyliini että mielummin maalaisin vaikka nuhjuista oranssia sen tilalle. 😀 Huone ei kuitenkaan ole minun valtakuntani vaan tytön ja siksi mennään hänen toiveidensa mukaan. Jos oma äitini ei olisi antanut minun ”sisustella” huonettani lapsena, olisi se takuulla tyrehdyttänyt innostukseni enkä usko että olisin sen koommin sisustamisesta kiinnostunutkaan – eikä Oma Koti Valkoista olisi koskaan syntynyt. 🙂
Tälläisellä sisustusreseptillä siis mennään ja nopealla tahdilla edetään. Muun remppaamisen osalta laitan kaiken energiani kylpyhuoneeseen ja tekninen isännöitsijä kävikin torstaina viimein toteamassa että kaikki on ok ja rempan voi aloittaa. 🙂
Leppoisaa sunnuntaita kaikille!
Seuraa myös Instagramissa
Hyvä päätös vaikka varmasti sisimmässä vähän harmittaa.
Taru: näin uskon. Tyttö oli aivan maansa myynyt alkuviikolla kun sanoin hänelle että lasiseinä tulee ja piste. 🙁 Ajattelin vielä tuolloin että kyse on lasten normaalista ailahtelusta ja mielipiteiden vaihtamisesta mutta tyttö perusteli hyvin miksi haluaa takaisin vanhan huoneensa. ❤️
Katsotaan sitten kesällä uudestaan mikä on tilanne ja jutellaan perinpohjin ennen kuin mietitään lasiseinän asennusta seuraavan kerran.
Aivan varmasti oli oikea päätös. Sehän on tyttäresi huone, hänen oma pieni valtakuntansa ja turvasatamansa.
Ulla: Olet oikeassa, kyllä jokaisella tulee olla ikioma turvasatama kotonaan ja minullekin oma huone oli lapsena maailman tärkein ja pyhin paikka. <3 Olisi pitänyt jutella asiasta alunperin jo vähän perusteellisemmin, mutta vauhdin huumassa me molemmat tytön kanssa pistettiin vaan hihat heilumaan… ja toisaalta eipä tyttökään etukäteen voinut tietää ettei viihdy tuossa "väärässä" huoneessa, joten erheestä otettu opiksi puolin ja toisin. 🙂
Kivoja suunnitelmia nämäkin ja oikein kuunnella kaikkien kotona asuvien mielipidettä. Sitä mietin, että saavatko nykypäivän lapset vääränlaisen kuvan, että kaikki on hetken mielijohteesta muutettavissa/uudistettavissa/hankittavissa. Voi olla, että oma ”aikajanani” on sisustuksen muutosten kanssa on vanhanaikainen, no ainakin mielestäni haluttujen ja valikoitujen asioiden on kestettävä aikaa eikä arvokkaita asioita noin vaan laiteta kiertoon vaan niiden hankinnassa ennakoidaan myös mielen muuttuminen ja kasvaminen.
Fanni80: Meidän tyttö ei ainakaan ole siinä uskossa että asiat tapahtuvat heti kun niitä tohtii ehdottaa. On nimittäin monkunut ja mankunut vaikka mitä ja toivoi mm. joululahjaksi sisustusmuutoksta jota ei kuitenkaan saanut. Tyttö on ihmeen fiksu ja oppinut sen että aina kannattaa punnita hetken aikaa haluamisiaa, etenkin jos kyse on rahallisesti arvokkaamasta jutusta. Hän on pihi omista rahoistaan ja aika monet ”pakko saada” heräteostokset on jäänyt tekemättä sen takia ettei halua tuhlata säästöjään humpuukiin eikä mammallakaan aina ole taskussa taaloja millä ostaa. 🙂 Uskallan vannoa että tyttö on kaikessa huomattavasti fiksumpi kuin mitä itse olin saman ikäisenä tai jopa hieman vanhempanakin. Minulla viikkorahat katosivat taskun pohjalta nopeammin kuin ehdin kissaa sanoa ja säästäminen oli asia joka ei lapsena onnistunut ollenkaan – kaikki piti heti tuhlata ja shoppailla pois kiusaamasta mieltä. 😀 😀
Noin olisin itsekin toiminut, vaikka varmasti harmittaakin siirtää omia unelmiaan ja harmi myös näin lukijan kannalta, kun itsekin odotin lopputulosta! Hienoa kuitenkin, että osoitat lapsellesi, että myös hänen toiveensa otetaan konkreettisesti käytännöntasolla huomioon.
Sitten, jos/kun seuraavan kerran puhutte asiasta, niin voisihan hänelle ehdottaa toiseenkin huoneeseen jotain kivoja koriste- ja/tai pimennysverhoja (auttaisi katulamppujen valoon + ”pienentäisi” vähän ikkunoita). 🙂
Suvi: Kyllähän se vähän kirpaisee etten lasiseinää nyt tänä keväänä saakaan. Kaikki mitat ja kaikki oli jo otettu ja kiinnitys mietitty (katto) niin että kokonaisuus on mahdollisimman yksinkertainen ja siististi rakennettu. Onneksi tyttö uskalsi tuoda ajatuksensa esille ja saatiin ratkaistua asia ajoissa. Vuosi sinne tai tänne, kyllä niitä lasiseiniä ehtii myöhemminkin rakentelemaan. 🙂 Kiitos sinulle tsemppaavasta kommentistasi! <3 <3
Ainoa oikea päätös.Kyllä tytön on saatava huoneensa pitää ja saada sisustaa oman tahtonsa mukaan.Iso tyttö jo!
Sinuna pitäisin vanhan makkarin muutenkin.Isot ikkunat,näkyy kivasti partsille ja kaunis lasiovi jo nyt.
Nanna: Olen samaa mieltä, kiitos sinullekin! <3 Mitä tekisinkään ilman teidän ihanien apua! <3
Oinein kuunnella lapsen toiveita. Itse olisin saattanut tehdä kompromissina myös niin, että olisin sen seinän laittanut, mutta se olusi olkut sitten siinä tytön huoneessa. Tällöin saisi sitä itse kuitenkin katsella, vaikkei omaan makkariin sitä saisikaan.
Hyvä maku tytöllä ja tulee varmasti kiva, kaunis ja naisellinen.
Marie: Tyttö ei halunnut lasiseinää koska haluaa olla huoneessaan rauhassa. Hän itse sanoi että mitä järkeä laittaa lasiseinä jos siihen joutuu vetämään verhot eteen ja ihan totta virkkoi, lasiseinän koko idea menisi ihan hukkaan jos sen verhoilee umpeen kankaalla. 🙂
Tyttö saa nyt mattoa lukuunottamatta toteuttaa huoneensa sisustuksen niin kuin sen suunnitteli ja minä lupasin olla puuttumatta mihinkään (siis muuhuin kuin siihen mattoon 😀 ). 🙂
Söötti tyttö <3
Gnuu: Kiitokset! 🙂
Milloin se kylppäriremppa alkaa? Pääset keskittymään vaan siihen, vaikka ikävää että suunnitelmat lasiseinän suhteen muuttui. Syy tosin oikein ymmärrettävä, lapsi on tärkein
Hanna: Viime viikon lopulla tekninen isännöitsijä kävi tekemässä lopputarkastuksen ja totesi että kylpyhuoneessa kaikki ok. Nyt laitetaan siis pökköä pesään ja kylppäriremppa pääsee viimein etenemään vaiheeseen kaksi. 🙂
Varmasti oikea päätös, vaikka varmaan harmittaakin! Ymmärrän hyvin lapsen tuntemukset siitä, että uudessa huoneessa nukkuminen voi tuntua jopa pelottavalta ja turvattomalta. Hyvä idea siis lykätä lasiseinäprojektia. Muutenkin voi olla hyvä saada vähän lisää mietintäaikaa koko hommaan. Nuo lasiseinät ovat aivan ihania omaankin silmääni, mutta äärettömän trendikkäitä nyt ja niitä näkee kaikkialla. Yksi kotisi vahvuuksista on sen ajaton henki ripauksella trendikkyyttä. Noin iso rakenteellinen muutos voisi antaa kodille astetta pysyvämmän 2019-leiman, etenkin jos tarkoitus oli laittaa sellainen mustaruutuinen lasiseinä. Lopputulos on varmasti upea, päädyit sitten mihin tahansa.
Myös tytön huoneen suunnitelma kuulostaa ihanalta, kuvia lopputuloksesta odotellessa! 🙂
Aino: Lisäaika on varmasti nyt ihan paikallaan, ehtii tyttökin miettimään asiaa vähän enemmän ja sopeutumaan ajatukseen että jossakin vaiheessa hän saa siirtyä toiseen huoneeseen. Se ei ole kuitenkaan vielä nyt eikä varmaan tänä vuonna ollenkaan. 🙂
Minä suunnittelin lasiseinän tuohon keittiö-makkari väliin jo vuonna 2012 ja jonakin päivänä sen haluan vielä toteuttaa. ♥︎ Lasien kehykset eivät tule omaan mustat vaan valkoiset, eikä laseihin tule trendikkäitä ruutuja vaan vaakalasit. Kaksi kiinteäasennettua lasiseinää ja kaksi niiden päälle liukuvaa lasiovea muodostavat ruudukon liukuovien ollessa auki, mutta kiinni ollessaan kehyksissä dominoi selkeä vaakalinja… Joskus vielä tämän toteutan, jos en tähän kotiin niin seuraavaan viimeistäänkin sitten. 😀
Miia, valkokehyksinen lasiseinä kuulostaa kyllä ihanalta ja ajattomalta ratkaisulta! 🙂 Olisi vaan pitänyt luottaa, että sulla on tässä(kin) asiassa hyvä maku. 😀
Aino: Valkoisessa on riskinä se että kokonaisuus vaikuttaa helposti maalaisromanttiselta ja sellaiselta huvilamaiselta ja siksi olen todella tarkkaan miettinyt ja mitannut että lasien kehysvälit ovat mahdollisimman modernit ja linjakkaat. 🙂 Musta kehys on lasiseinissä todella trendikäs, mutta sellaista en omaan kotiin halua vaikka ne upeita onkin. 🙂
Hieno päätös! Kyllä itsellänikin aina joskus napsahtaa päässä, että miks mä en saa sisustaa tätä kotia niin kuin haluan? Eikö noi muut tajua, miten hienoja juttuja keksin 😉
Pakko se vaan on joustaa niin miehen kuin lapsenkin tarpeiden mukaan, sillä onhan tämä koti meidän kaikkien. Pieni kateus kyllä herää aina, kun kuulen pariskunnista, joissa mies antaa vaimon mukisematta vastata koko sisustuksesta. Sitten aina ajattelen, että onneksi emme kuitenkaan edusta ihan ääripäitä sisustusmaultaan. Kultainen keskitie, jota minä vaivihkaaa yritän muokata enemmän omaan suuntaan, heh, heh.
Mutta ajatteleppa, kumman ottaisit, asuisit yksin ja saisit päätää kaikesta, vai että sulla on se joku, joka pitää huomioida.
Pirjo: Joustaminen on tärkeä taito etenkin sisustamisessa. Tämän taidon haluan opettaa myös tytölle ja mielestäni toimin hyvänä esimerkkinä hänelle siinä että joskus on hyvä malttaa mielensä eikä odottaminen ole aina kamalaa. 😀
Meillä miehen kanssa onneksi aika samanlainen sisustusmaku ollut aina ja hän on luottanut valintoihini, mutta eroavaisuuksiakin toki löytyy ja joustaa on saanut puolin ja toisin aikanaan paljonkin. Lapsiperhearki tuo omanlaisensa haasteet sisustukseen ja tytön ollessa pieni oli minun aivan turha haaveilla kukkamaljakoista olohuoneen pöydällä. Pari kertaa kukkia vuodessa ostelin silloin, mutta päiväsaikaan maljakot piti nostaa korkealle jottei käy vahinkoa. Iltaisin laitoin maljakon takaisin pöydälle ja sain tunnin verran nauttia kukista ennen kuin oli pakko lähteä itsekin nukkumaan. 🙂
Koti on kompromissi asukkaidensa tarpeita, aivan kuten parisuhde ja perhe-elämä näin muutenkin. Kun jokainen joustaa sopivasti, on kaikilla hyvä olla, eikä kenellekään tule sellaista tunnetta että joutuisi luopumaan omista toiveistaan epäreilusti toisten takia. <3