Kun elämä kolhii mutta henki säilyy

Enpä olisi uskonut millaiseksi eilinen päivä muodostui… Aamulla kävin työpalaverissa ja piipahdin sen jälkeen pikaisesti Hulluilla Päivillä katsomassa tunnelmia. Päivä alkoi siis tosi kivasti, hörppäsin take away -kahvin auringon paisteessa kulkiessani ja kävin noutamassa myös viime viikolla tekemäni kasvonaamiotilauksen Kicksin myymälästä. Kiertelin kauppakeskuksessa tunnin verran ja fiilistelin hyväntuulisena ohikulkevia ihmisiä, miehen kanssa puhelimessa jutellessani sanoin että tänään on ihmeen hyvä päivä. ♥

Tyttö pääsi koulusta kahden aikaan ja kolmen jälkeen kummityttöni tuli käymään meillä kylässä. Päätimme koko konkkaronkan voimin hypätä autoon ja lähteä käymään kahvittelemassa oman äitini luona, mutta matka tyssäsi ennen kuin pääsimme edes puoliväliin. Risteysalueella kolmion takaa tuli auto suoraan kylkeen ja törmäyksen voimasta meidän auto kiepahti voimalla kohti tolppaa. Sen jälkeen alkoi hirveä hässäkkä ja muistikuvat ovat hieman hatarat shokista johtuen. Paikalle tuli ambulansseja, poliiseja ja paloauto, ja sivulliset auttoivat kuskina toimineen kummityttöni ulos litistyneestä ja savuisesta autosta sillä aikaa kun itse rimpuilin irti turvavöistäni ja syöksyin pelastamaan omaa lastani takapenkiltä. Maailman suurin kiitos kaikille apuun saapuneille!

Autokolarin seurauksena vietimme eilisen sairaalassa ja iltamyöhään kotiuduimme miehen valvontaan hoito- ja seurantaohjeiden kanssa. Onni onnettomuudessa ettei käynyt pahemmin, sillä ainekset hengenlähtöön olivat liiankin lähellä. Kummitytön auto meni aivan romuksi ja tavaraa hajosi, mutta onneksi me selvisimme. Kysyin joskus siskoltani mitä mahtaa tapahtua silmälaseille kun turvatyyny poksahtaa auki – siihen tiedän vastauksen nyt ja se ei ole kaunista katsottavaa.

Vahinkoja sattuu parhaimmille ja osaavimmillekin autoilijoille, mutta liikennesääntöjen noudattamatta jättäminen on tahallisuuden ja laittomuuden lisäksi välinpitämätöntä, röyhkeää ja riskaabelia. Jos oma henkikulta tai tuntemattoman aikuisen terveys ei ole itselle arvokasta, niin muistaa pitää että kolaritilanteissa osalliseksi saattaa joutua ihan kuka vaan – myös pienet lapset ja raskaana olevat äidit, jopa joku jonka tuntee henkilökohtaisesti. Liikennesäännöt ja nopeusrajoitukset on luotu tarkoituksella ja vaikka ne tuntuisi ajajasta tyhmiltä, niitä tulee silti noudattaa – AINA!

Selvisimme olosuhteisiin nähden pienillä vammoilla ja seuraamme vointejamme nyt kotihoidossa. Jokaista nikamaa ja lihasta tietysti tollaisen tällin jälkeen särkee pirusti, mutta oireet eivät onneksi viittaa mihinkään vakavaan tai pysyvään haittaan. Tytöstä olen tietysti tosi huolissani ja sen takia en saanut itse nukuttua juurikaan viime yönä. Hänellä kuitenkin omien sanojensa mukaan ihan hyvä olo, vaikka selkää, niskaa ja kuhmuraista päätä särkeekin vielä vähän.

Rakkaus on elämän paras voima ♥

Miia / Oma Koti Valkoinen - -

48 kommenttia “Kun elämä kolhii mutta henki säilyy

    1. TerhiR: kiitos! ❤️ Tänä aamuna oli jo parempi olo ja pää ei ole kipeä. Tyttökin jo ehti tuskailemaan tylsyyttä kun ei ole mitään tekemistä, ja se on selkeä tervehtymisen merkki. ❤️

    1. Henrika: Kiitos sinulle! <3

      Onneksi, oli paljon tuuria matkassa ettei käynyt pahemmin. Tämä oli hyvä muistutus siitä miten nopeasti elämä voi muuttua tai jopa päättyä, en olisi nimittäin koskaan uskonut että itse ajokortittomana ja autottamana joutuisin osalliseksi auto-onnettomuuteen – miten naiivia. 🙁 Koskaan ei tiedä mitä voi tapahtua mutta siltikään ei pelolle pidä antaa hallintaa. Katson kyllä jatkossa aivan eri silmin lähestyviä autoja ja takuulla olen entistäkin varovaisempi kun kuljen tien yli jalankulkijan roolissa. Autossa matkustamista en onneksi pelkää ja kummityttökin tänään jo hyppäsi vara-autonsa rattiin – hyvä niin ettei pääse syntymään pelkotiloja. <3

    1. Anastasia: Kiitos! <3 Ihmeen nopeasti sitä ihminen paranee, tänä aamuna ei päätä särkenyt ja vaikka niska onkin vielä kipeä niin kipu on paljon maltillisempi eikä enää sellainen terävästi viiltävä. Tytölläkin on jo paljon parempi vointi ja kummitytöllä myös päänsärky alkanut helpottaa vaikka muuten onkin meistä huonoimmassa kunnossa vammojensa osalta. <3

  1. Voi kamala! Onneksi säästyitte ilmeisesti isommilta vammoilta. Raivostuttaa tuollainen välinpitämättömyys liikenteessä! Toipumista teille molemmille. Itse nuorena vastaavan läpikäyneenä tiedän, että sitä kolotusta ja särkyä riittää tovi mutta onni jos selviää vain sillä ♥️

    1. Pia: Kiitos tsempistä! <3 <3 On todellakin onni selvitä pelkästään kolotuksella ja kuhmuilla, niin paljon pahemminkin olisi voinut käydä. Nyt aletaan olla selvästi jo parempaan päin ja aamulla ei herätessä päätä särkenyt, se on hyvä merkki. 🙂

  2. Olipa hurja tapaus! Ja tämä on juuri se, mihin ei vain voi varautua. Vaikka olisit itse kuinka kuulianen ja tarkka liikenteessä, se ei riitä. Et mitenkään voi varautua koko ajan siihen, että jokainen vastaantuleva auto on potentiaalinen kolarin aiheuttaja. Onneksi nykyautot ovat turvallisia, vaikka vieläkin tapahtuu liikaa kuolemaan johtavia auto-onnettomuuksia. Luojan kiitos selvisitte järkytyksellä ja kolhuilla <3 Voimia ja luottamusta kaikesta huolimatta palata liikenteeseen.

    1. Maria: Kiitos Maria! <3

      Turvallisuuden tunteeseen tuli kyllä iso kolhu ja onni onnettomuudessa ettei kuitenkaan käynyt pahemmin. Koskaan ei voi luottaa toisten ajotaitoihin mutta pelätäkään ei voi alkaa. Virran mukaan on vaan mentävä liikennesääntöjä ja omaa tarkkaavaisuutta noudatten ja toivottava että muutkin ovat liikenteessä samalla mentaliteetillä. Kolareita tapahtuu usein mutta autoilijoiden määrään ja ajokilometreihin nähden onnettomuudet ovat kuitenkin hyvin pieni prosentti kokonaismäärään nähden. Siihen täytyy turvata ja toivoa ettei vastaava enää koskaan tapahdu. Huonoa tuuria oli ajaa kyseiseen risteykseen juuri silloin kun törmäyksen aiheuttanut autokin, mutta hyvällä tuurilla ei käynyt pahemmin. Onneksi automme singahti tolppaa kohden, ja onneksi tolppa ylipäätään oli siinä missä oli, sillä muuten olisimme jatkaneet matkaamme kohti toista autoa ja lopputulos olisi ollut takuulla toisenlainen. Näihin ei koskaan voi ennakkoon varautua ja olen todella kiitollinen ettei käynyt pahemmin. <3 <3

  3. Voi ei!! Onpa ollut kamala tilanne!! Onneksi säilyitte ehjin nahoin, vaikka ainekset paljon suurempaan oli käsillä.

    Olen itse ollut kaksi kertaa autokolarissa – ekalla kerralla olin hurjastelevan nuoren kyydissä takapenkillä, jolloin matka tyssäsi satasen vauhdissa ojarumpuun. Menimme kylki edellä ojanpenkkaan ja väistimme puolella metrillä järkälemäisen kiven, joka olisi tehnyt todennäköisesti myös meistä matkustajista entisiä. Auto meni lunastukseen, mutta kuin ihmeen kaupalla selvisimme ruhjeilla ja naarmuilla.

    Toisella kertaa kolmion takaa tullut, mutta sitä noudattamatta jättänyt mieshenkilö ajoi viittäkymppiä kuskin puoleiseen takaoveeni. Vauhti ei ollut älytön ja kerkesi tyyppi kai jarruttamaankin vähän, mutta silti työnnyin törmäyksen seurauksena autoni kanssa pensasaidan läpi risteyksessä sijainneen omakotitalon terassille, kun he viettivät rauhassa grilli-iltaa. Tällöinkin vain auto otti osumaa, vaikka kävinkin varuiksi tarkastamassa särkeneen niskan ja selkärangan lääkärissä. Mielessä kävi, että mitä jos en olisi itse kerennyt reagoimaan rattia kääntämällä nähdessäni sivusilmällä lähestyvän auton. Auto olisi nimittäin osunut ilman väistöliikettäni suoraan kuljettajan oveen ja tämä tarina olisi saattanut olla tällöin toisenlainen.

    Ajan autolla aika paljon ja joka kerta ratissa ollessani huomaan toisten kuljettajien välinpitämättömyyden; juorutaan puhelimessa tai vastaavasti kirjoitellaan viestiä, ajetaan tuhatta suojatien eteen pysähtyneen toisen auton ohitse piittaamatta antoiko se toinen auto juuri tietä jollekin jalankulkijalle, ajetaan päin punaista ja jätetään suuntavilkkujen käyttäminen väliin – koska eihän se ole ollenkaan muille tielläliikkujille tarpeellinen tieto mitä aikoo hetken päästä tehdä. Hermo menee myös aina jos ensin painetaan jarrua ja sitten vasta laitetaan vilkku, kun kai jokaiselle on selvää, että se tehdään nimenomaan toisin päin – ensin vilkku, sitten jarru!

    Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin. Olemme miehen kanssa miettineet tuhat kertaa, että jos muutamankin poliisipartion jalkauttaisi kunnolla tieliikenteen jokapäiväisiä pikkuvirheitä sakottamaan juurikin puhelimen käytöstä tai muusta törppöilystä, kerättäisiin aikamoisella vauhdilla rahoitus lisäpoliisien palkkaamiseen. Kysymys kuuluu, miksi ihmeessä näin ei olla jo tehty?!

    Tsemppiä paranteluun! Nyt vaan rohkeasti heti auton kyytiin sinä ja tyttö ja kummityttökin, ettei jää mitään pelkotiloja kenellekään. Haleja. <3

    1. Heidi: Voi apua, kauheat kokemukset sinullakin! <3 Tuo meidän kolari vastaa aivan tuota sinun jälkimmäistä tapausta. Olimme risteysalueella ajamassa tietä suoraan etuajo-oikeutettuna kun kolmion takaa ajoi vanhempi mies suoraan kuskin puoleisen taka-oven ja peräpuskurin kulmaan. Tälli oli hurja ja ilmeisesti siinä on tämä mieshenkilö vahingossa painanut vielä kaasuakin jarrun sijaan säikähtäessään. Muistan vain kamalan jysäyksen, sitten pyöri päässä, näin pelkkää valkoista ja haistoin todella kitkerän savunhajun. En tiennyt yhtään miten päin auto oli kun yritin pyristellä irti turvavöistä tytön luokse takapenkille. kamala kauhu iski päälle mutta ihme kyllä toimin kuin robotti vauhdilla. Ajantaju toki on kadoksissa eli minun mielikuvani salamannopeasta toiminnasta saattaa olla todellisuudessa hitaampaa, mutta ensimmäinen asiani oli pelastaa tyttö takaa ja sitten auttaa J ulos autosta. Tilanteeseen tuli avuksi monta ihanaa ja auttavaista sivullista, jotka auttoivat J:n ulos sillä aikaa kun itse nostin tytön takapenkiltä ja tutkin tytön vahingot. Tuo oli pelottavin tilanne koskaan elämäni aikana ja toivon että se sellaiseksi myös jää.

      Olen aivan samaa mieltä tuosta törttöilystä ja liikennesääntöjen tahallisesta noudattamattomuudesta. Puhelin pois korvalta, nykytekniikalla (ja vähän vanhemmallakin tekniikalla) on mahdollista puhua puheluita auton omien kaiuttimien kautta ilman että kättä tarvitsee pitää korvalla. Samaten nämä nopeusmittareita ja maisemia puhelimen kameralla ajon aikana kuvailevat pitäisi saada ymmärtämään miten paljon tuollainen vaikuttaa reaktionopeuteen ihan jo 30 km tuntivauhdissakin. Autoilussa ensisijaisena pitää aina olla auton ajaminen ja sen hallinta, sekä ympäristön havannointi. Ja tästäkin huomasi että ei aina riitä että itse olet kuskina tarkkaavainen, koska kolarin aiheuttajana voi olla myös se toinen osapuoli joka ei olekaan tilanteen tasalla syystä tai toisesta.

      Meille ei tytön kanssa vaikuttaisi jäävän autoilupelkoa, tai ainakaan siitä ei ole viitteitä vielä. J hyppäsi tänään vara-autonsa puikkoihin ja uskon että alkujännityksen ja ensimmäisen kilometrin jälkeen kaikki on hänelläkin hyvin. <3 Soittelemme päivemmällä vielä puolin ja toisin ja muutenkin olemme jutelleet paljon, se on auttanut käsittelemään tapahtunutta ja laittamaan asioita perspektiiviin jottei tulisi pelkoja. <3

  4. Kaunis kiitos teille kaikille! ❤️ Tälläiset haaverit tulevat usein täytenä yllätyksenä ja olen äärimmäisen kiitollinen ettei kenellekään, etenkään pienelle tytölleni jolla elämä vasta edessä, käynyt pahemmin. Nyt päätä särkee niin paljon etten pysty olemaan näytön ääressä vastatakseni jokaiselle henkilökohtaisesti, mutta arvostan suuresti että olette jaksaneet kirjoittaa meille tsemppaavia kommentteja! ❤️ Valtavan iso kiitos jokaiselle teistä! ❤️

  5. Hui kamala sentään! Onni onnettomuudessa. Nyt kannattaa ottaa ihan rauhallisesti aina loppuviikon kuin viikonlopunkin yli.

    1. Eskimo: Kiitos! ❤️ Rennosti täytyy ottaa viikonloppu ja harmittaahan se vähän kun eteisessä olisi maalipurkit valmiina odottamassa tytön huoneen remonttia. Täytyy kuitenkin edetä nyt hissuksiin ja levätä, imuroida kyllä aion mutta onneksi on varrellinen rikkaimuri niin ei tarvitse kumarrella. 🙂 Pienin askelin eteenpäin ja varmasti ensi viikolla ollaan jo lähes tulkoon kunnossa mustelmia lukuunottamatta. ❤️

  6. Ihan kauheaa, mutta onneksi teille ei käynyt sen pahemmin! Varmasti olet ollut hyvin peloissasi/huolissasi teidän kaikkien, mutta etenkin tyttäresi puolesta! Nyt vaan lepoa ja paranemista teille kaikille!

    1. Suvi: Kiitos sinulle Suvi! <3

      Oli kyllä karmea kokemus, näin suurta hädäntunnetta en ole aikaisemmin kokenut ja ensimmäinen mielessä oleva asia oli pelastaa tyttö, etenkin kun luulin että savuinen auto on ilmiliekeissä ja kohta moottori räjähtää. En edes tajunnut että silmälasit puuttuivat ennen kuin pääsimme autosta ulos ja puristin tyttöä tiukasti rintaani vasten. Sit vasta tajusin etten näe mitään ja kysyin tytöltä tuleeko äitin silmistä verta. Oikea korvakin poksahti turvatyynyn paineesta johtuen mutta on onneksi jo ihan normaalin tuntuinen. Ei ollut tärykalvo mennyt rikki, ainoastaan vaan alipaineen aiheuttama venymä tms. (en muista oikeaa termistöä) oli tullut ja siksi korva vinkui ja puhisi omiaan keskiviikko illan.

      Oli shokki tajuta että noinkin pienillä nopeuksilla voi kolaritilanteessa tapahtua näin pahasti, autokin meni totaalisesti ruttuun ja lunastukseen. En edes halua ajatella millaista olisi moottoritiellä kolaroida, itku tulee jos ajattelen asiaa tämän enempää. <3 <3 <3

      1. Osaatko arvioida paljonko teillä ja toisella kuskilla oli nopeutta?

        Kuulostaa kyllä niin pelottavalta tilanteelta. Voin hyvin kuvitella paniikista huolimatta tulleen “robottikäyttäytymisen”, että lapsi ensimmäisenä ulos autosta, olipa itselle käynyt kuinka hyvänsä! Ilmeisesti tyttösi oli onneksi kuitenkin toisella puolella istumassa kuin törmäyspuolella? Mutta Luojan kiitos selvisitte kaikki hengissä ja vähin vammoin!! <3

        1. Suvi: minulla ei ole ajokorttia joten en osaa tarkkaan nopeutta määritellä, mutta ei varmaankaan yli neljääkymppiä ajanut kumpikaan. Just oltiin itse käännytty kyseiselle tielle ja tämän risteysalueen jälkeen oltaisi käännytty heti vasemmalle, meillä ei siksikään nopeutta paljoa ollut. Tämä meitä päin tullut auto tuli ilmeisesti isommalta (nopeusrajoitus siinä muistaakseni 50) tieltä ramppia pitkin suoraan tähän samaan risteykseen, ilmeisesti jätti pysähtymättä stop-merkistä huolimatta rampin yläpäässä ja vielä siitä vielä kolmion takaa posotti suoraan meitä päin. En tiedä mikä hänellä oli nopeus mutta en usko että yli 50 olisi ollut, vaikea analysoida kun meni vain silmänräpäys ja osui. Törmäyksen voima oli kuitenkin hurja ja autokin sen näköinen. En olisi uskonut että tuollaista jälkeä saa aikaan näin ”pienillä” nopeuksilla jos en itse olisi kokenut tai nähnyt. 🙁

  7. Huh, huh! Koskaan ei tiedä, mitä tuleman pitää….. Valitettavasti aina ei riitä se, että itse on varovainen. Törttöjä kun tuolla liikenteessä riittää aivan liikaa.
    Tsemppiä teille ?

    1. Ulla: Kiitos tsempistä! <3 <3 koskaan ei tiedä mitä voi sattua… Pelolle emme anna kuitenkaan valtaa ja olemme kaikki kiitollisia siitä ettei käynyt pahemmin. <3 Avasi kyllä silmät ymmärtämään paremmin liikenteen vaaroja ja varmasti olemme jalankulkijoina jatkossa varovaisempia ja tarkkaavaisempia kuin aikaisemmin. <3

  8. Voi kuinka kauheaa. Onneksi teille ei käynyt pahemmin. Teillä oli enkeleitä matkassa. Koskaan tuolla liikenteessä kulkiessa ei voi olla varma turvallisuudesta juuri näiden piittaamattomien kuskien takia. Vaikka itse noudattaa sääntöjä, aina löytyy näitä joita säännöt ei koske.
    Mun isälle sattui aikoinaan ikävä tapaus muutama päivä ennen joulua. Humalassa ollut pyöräilijä koukkasi yhtäkkiä isän auton eteen vakavin seurauksin. Pyöräilijä sai surmansa. Tapaus jätti isään elinikäisen muiston, vaikka se ei hänen syynsä ollutkaan. Ja meidän koko perheen silloinen joulu oli pilalla tapauksen takia. Isä kärsi todella paljon.
    Voimia ja toipumista teille ja ihanaa kevättä. Elämä jatkuu ❤️

    1. Marja K: Voi ei miten kamala kokemus sinun isällä ja sen myötä varmasti vaikuttanut myös teihin perheenjäseniinkin. <3 Kummitytön äiti oli myös aivan hädissään kun ei tiennyt miten pahasti on sattunut, hän tiesi vain että olemme elossa ja ambulansseissa hoidettavana, mutta lopun informaation sai vasta tapahtumapaikalla jonne ehti nopeasti kun oli valmiiksi samalla suunnalla. <3 Tietämättömyys on myös sellainen seikka joka aiheuttaa hätää ja turvattomuutta tilanteissa joissa omalle perheenjäsenelle tai rakkaalle on käynyt pahasti.

      Elämä onneksi jatkuu ja myöhemmin voimme muistella tätä tapahtumaa neutraalimmin. Nyt tietysti tunteet on vielä aika pinnassa mutta uskon että henkiset traumat jäävät meillä ihan minimiin. Olemme jutelleet tosi paljon ja käyneet asiaa läpi, ja samalla myös tietysti iloinneet siitä ettei käynyt pahemmin kenellekään meistä! <3

  9. Voi kamala mikä onnettomuus teillä on ollut! Seuraile päänsärkyä, jos alkaa olla aivotärähdyksen oireita, niin pikapikaa lääkäriin. Haleja paljon teille <3

    1. Soili: Aivotärähdys meillä todettiin kaikilla, mutta viitteitä verenvuodosta ei ollut ja nyt kohta on akuutein 48 tuntia jo täynnä ja pahin takana. Päänsärky äityi minulla tosi pahaksi keskiviikkoyönä mutta alkoi onneksi helpottaa seuraavana aamuna. Päätä ei tällä hetkellä särje meistä kenellekään, mutta selkää ja niskaa tietysti seuraamme vielä tovin jos toisenkin. Lääkäri sanoi että jos niska jäykistyy seuraavan kuukauden aikana niin ettei se taivu kummallekaan puolelle niin heti pitää mennä lääkäriin tutkimuksiin. Painelututkimuksen perusteella ei kuitenkaan vaikuttanut siltä että olisi mikään mennyt rikki. Sisäisiä vaurioita tosin saattaa silti olla ja siksikin varsinkin tytön selkää ja niskaa pitää tarkasti seurata seuraava kuukausi.

      Lämmin halaus sinulle Soili! <3 <3

  10. Karmiva tilanne!! Tuollaiset omasta itsestään riippumattomat tilanteet järkyttävät tapahtuneen lisäksi vielä ihmisen perusturvallisuuden tunnettakin. Onneksi vältyitte pahimmalta!!! Ottaa varmasti oman aikansa toipua niin fyysisesti kuin henkisestikin. Voimia ja parantavia hetkiä läheisten seurassa!

    1. Vanilja: Oli todella hurja tilanne ja toivon ettei meidän koskaan tarvitse kokea moista toiste. Turvallisuuden tunne kyllä karisi ainakin hetkellisesti ja jatkossa olemme jokainen entistäkin tarkkaavaisempia liikenteessä. Koskaan ei kuitenkaan voi ennustaa muiden autoilijoiden liikennesääntöjen noudattamatta jättämisiä ja tämäkin tilanne tuli aivan puun takaa, lähes kirjaimellisesti. Ei ollut mitään mahdollisuutta reagoida tilanteeseen kun toinen tuli kolmion takaa aivan suoraan päin. Uskallettava on silti meidän kulkea autolla jatkossakin ja luottaa siihen että tämä oli vaan huonoa tuuria ja vastaavaa ei enää tapahdu.

      Kiitos sinulle Vanilja! <3 <3

  11. Tsemppiä teille molemmille.Toivottavasti teille kummallekaan ei jää mitään pelkoja.On hyvä että juttelette ja tuette toisianne.Itselle jäi lapsuusajan kolarista kammo jonka yli en ole päässyt.Ja se ei ole kiva.Suomessa liikenne menee koko ajan pelottavampaan suuntaan kun on niin paljon välinpitämättömyyttä. Pidetään toisistamme huolta❤

    1. Elsa: kiitos sinulle Elsa! ❤️ Hurjaksi on liikenne mennyt, monta läheltä piti tilannetta olen nähnyt ja varovainen pitää olla. Kaikkeen ei kuitenkaan voi varautua eikä pidäkään, sillä vaaroja on siellä missä ihmisiäkin. Se on vaan opeteltava uudelleen luottamaan siihen että ihmiset keskittyvät ajaessa ajamiseen ja noudattavat liikennesääntöjä ja -merkkejä. Onneksi on lumet sulaneet ja kesä tulossa niin ei tarvitse pelätä liukkautta autokyydissä ollessa, pääsee vähän vähemmällä. ❤️

      Kyllä meilläkin varmasti sykkeet kohoaa autossa mutta yritän tehdä parhaani ettei tytölle jäisi kammoa kannettavaksi. Yhdellä läheiselläni on omakohtaisista kokemuksista kummunneita pelkotiloja jotka rajaavat elämää melkoisesti, ja sivusta kamppailua seuranneena tiedän miten kamalaa se on. Paljon tsemppiä myös sinulle ja iso lämmin halaus! ❤️

  12. Voi kuinka ikävää! Toivon teille voimia parantumiseen ja muistakaa ottaa rauhallisesti lepäillen lääkärin ohjeita maltilla noudattaen!

    1. Rouva Risso: kaunis kiitos sinulle! ❤️ Levon merkeissä menee tämä viikonloppu ja tavoitteena on olla kunnossa maanantaina jotta pääsisin maalaamaan tytön huonetta. 🙂 Siinä motivaatiota ja tavoitetta kerrakseen tervehtymiselle.

  13. Nää on aivan hurjia juttuja. Keräättehän kunnolla voimia ja lepäilette. Lapset on onneksi henkisestikin vahvoja ja rakkaus ja tuki eheyttää. Voimia teille kaikille!

    1. MiraP: Lepoa ja leffoja luvassa tänä viikonloppuna, ja onneksi lapsilla on ihana tapa osata suhtautua asioihin. Tyttö oli huolissaan myös tästä vanhemmasta miehestä joka toista autoa ajoi ja minusta on hienoa että tyttö ymmärtää ettei kolaria kukaan tahallaan ajanut. Tämän toivon auttavan siinä ettei tulisi kammoa autoja kohtaan myöhemmin. Itsekään en ole vihainen tälle miehelle, ei viha ja suuttumus auttaisi tässä tilanteessa kuitenkaan ja onneksi ei pahempaa käynyt. Nyt iloitaan yhteisestä ajasta vaikka tytön mielestä on aivan hirmuisen tylsää ja kotona äitin kanssa on supertylsää. 😀 Tervehtymisen merkkejä siis havaittavissa tytössä. ❤️

  14. Ihan kamalaa. Vaikka itse olisi kuinka varovainen liikenteessä, ei se takaa mitään. Joku muu voi puskea auton kyljestä sisään ihan missä vaan. Liikennemäärät ovat lisääntyneet valtavasti ja ihmisillä on aina kiire, joten vaaranpaikat ovat aina läsnä kun lähtee liikkeelle. Ei ainoastaan autolla vaan muutenkin. Kaverini väisti viime keväänä pyörän eteen hyppäävää lasta ja seurauksena oli puolen vuoden kivut katkenneiden luiden vuoksi. Voimia sinne ja onneksi ei käynyt pahemmin.

    1. KastehelmiB: pienestä on ihmisen henki kiinni ja meillä oli onnea ettei luita murtunut. Omaa tyttöäni ja hänen kavereitaankin aina muistuttelen varomaan autoja ja pyöriä, aina pitää muistaa katsoa eteensä ja seurata ympäröivää liikennettä vaikka miten kiinnostava juttu olisi puhelimen näytöllä. Itse olen tokaluokkalaisena ollut pyöräkolarissa ja sen jälkeen aloin pelkäämään pyöräilyä. Mies ajoi jyrkkää alamäkeä alas suoraan minua päin ja lensi hurjan ilmalennon. Hän ei yli 12-vuotiaana olisi saanut ajaa jalkakäytävällä ja minä pieni 9-vuotias en osannut väistää ylämäkeen polkiessa tarpeeksi. Onneksi hän selvisi kuhmuilla ja ruhjeilla, mutta huusi ja raivosi minulle niin rumin sanoin (vaikka oli oma syynsä) että pelkäsin pitkään kaikkia pyöräileviä miehiä. En sen jälkeen koskaan tykännyt ajaa pyörällä enkä enää nyt 10 vuoden pitkän tauon jälkeen pyörän selkään enää nousisikaan. Kuljen mielelläni omin jaloin ja pyrin varomaan kaikkia kanssakulkijoitani parhaani mukaan, etenkin pyöräilijöitä. 🙂

  15. Luin blogia vähän viiveellä vasta nyt. Olipas järkyttävää, onneksi olette kunnossa ❤️ En voi edes kuvitella miten kamala shokki siinä tilanteessa on varmasti ollut päällä, eikä se varmasti hevin unohdu. Pikaista toipumista teille!

    1. Liisa: kiitos Liisa! ❤️ onneksi ei käynyt pahemmin ja nyt alkaa lihassärkykin jo helpottaa. Päätä särki vain keskiviikosta torstai-aamupäivään ja on pysynyt poissa ilman lääkkeitä. Kamala kokemus kerta kaikkiaan mutta onni onnettomuudessa ettei käynyt pahemmin. ❤️

  16. Onneksi selvisitte säikähdyksellä. Tämä on todella kauheaa. Pikaisia toipumisia sinne teille ja hyvää kevään jatkoa. ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *