Oma Koti Valkoinen -blogin kirjoittajana toimii helsinkiläinen Miia, joka asustaa ja sisustaa 80m2 kokoista kerrostalokolmiota. Suomen suosituimpiin vaikuttajakanaviin kuuluvassa Oma Koti Valkoinen -blogissa sekä blogin somekanavissa käy viikottain yli 30 000 lukijaa ja yksittäinen blogipostaus tavoittaa kuukaudessa yli 75 000 suomalaista.
Ahkerasti päivittyvässä blogissa inspiroidutaan kotimaisesta designista ja jaetaan aitoja otteita elämästä. Minimalistista ja käytännöllistä arjen estetiikkaa, sisustusta, remontointia, kulinaristisia kokemuksia, helppoja ruokareseptejä ja tavallista elämää - niistä on tämä blogi tehty!
Lukijani Laura esitti minulle kysymyksen mitä tehdä kun tavaran karsiminen koukuttaa ja sen mukanaan tuomaan euforiaan jää koukkuun. Toiveiden torstai -postaussarjassa pureudutaan tänään tähän aiheeseen ja omakohtaisen kokemukseni kautta jaan muutaman vinkin, joiden avulla sain ravisteltua itseni irti tuosta huumaavan tunteen kaipuusta.
Keksi muuta mielenkiintoista tekemistä
Jos huomaat että kodin tavaramäärä alkaa olla balanssissa säilytystilaan ja tarpeisiin nähden, ota itsellesi aikalisä. Ei haittaa vaikka muutama kippo ja kappo olisi jäänyt laatikkoon ilman sen ihmeempää syytä. Kun jokaisella tavaralla on paikkansa, niillä turhemmillakin, ei koti hetkessä vajoa takaisin kaaoksen valtaan ja voit rauhassa nauttia siististä kodistasi ja saavutetusta etapista.
Mikäli kuitenkin huomaat että kaapeissa ja laatikoissa piilotteleva tavara pyörii mielessä ja tavaran karsiminen koukuttaa, katkaise kierre ja huijaa itsesi keskittymään muihin mielenkiintoisiin asioihin. Aktivoi itsesi vanhan tai uuden harrastuksen parissa, lähde luontolenkille, istahda elokuvien ja sarjojen katselun pariin tai pyrähdä vaikkapa pihatöihin. Mielekästä tekemistä löytyy varmasti, minkä avulla saat ajatuksesi suunnattua pois tavaran karsimisesta.
Pidä koti siistinä ja vältä tunnemyllerys
Vaikka varsinainen karsiminen onkin katkolla, kannattaa silti pitää huolta kodin siisteydestä ja järjestelmällisyydestä. Siistissä kodissa on helpompi keskittyä rentoutumaan ja harrastustenkin parissa on mukavampi tuulettaa ajatuksia, kun kotona ei odota kaaos.
Sotkuinen koti ainakin omassa tapauksessani aiheutti karsimisen tarpeen kasvamista, kun turhautuneena olisi tehnyt mieli kierrättää kaikki tavarat pois häiritsemästä. Siispä keskity kodin ylläpitosiisteyteen, mutta älä karsi mitään – elämässä ehtii kyllä karsimaan myöhemminkin, kunhan ensin nollaat ajatuksesi ja tunteesi.
Monesti tunnemyllerrysten tasaannuttua huomaatkin, että tavaramäärä on oikein hyvällä tolalla ja olet unohtanut sinua vaivaamaan jääneet ehkä tarvin ehkä en -tavarat ja vaatteet.
Varastointi on viimeinen oljenkorsi
Jos kuitenkin koet että jokin tavara häiritsee mielessä liikaa, voit pakata sen kestokassiin tai laatikkoon ja jemmata kaapin tai lämpimän varastokopin perukoille. Tällä tavalla saat koeteltua itseäsi ja rajojasi ilman että tavara pomppaa alituiseen esille arjen askareiden lomassa. Vaikka yleensä olen varastointia vastaan, olen huomannut että siitä on välillä hyötyäkin. Varastoimisen avulla repäiset itsesi irti tavarasta henkisesti, kiitos pienen hajuraon, muttet silti menetä optiota tarvita ja haluta sitä takaisin sitten kun aika on kypsä.
Tämä kolmen kombo toimi minulla ja toivon että tästä on apua myös kaikille teille, jotka olette jääneet koukkuun tavaran karsimisen aiheuttamaan euforiaan ja henkisen kuorman keventymisestä koituneisiin tuntemuksiin. Kiitos Lauralle kysymyksestä ja toiveesta!
Lue myös: Karsiminen koukuttaa – haastatteluni Kodin Kuvalehdessä
Tavaran karsiminen koukuttaa
Tärkein asia jonka olen oppinut tavaroiden karsimiseen ja elämän selkeyttämiseen käytettyjen vuosien aikana on se, ettei kaikkea ihanaa ja kaunista tarvitse omistaa, muttei kaikesta kivasta tarvitse myöskään luopua. Tavaran karsiminen koukuttaa, mutta tämän tunteen ei tarvitse antaa ohjata elämää.
Oman kultaisen keskitien löytäminen vaatii aikaa ja ymmärrystä. Se ei ole hetkessä suoritettu siivousoperaatio vaan pitkä tie kohti parempaa itsetuntemusta – ei mikä itselle on tarpeeksi, vaan mikä itselle on sopivasti!
Miten päästää irti huonokuntoisesta lempipaidasta
Loppuun haluan vielä tarttua Veeran esittämään kysymykseen, joka liittyy tavaran karsimiseen ja kierrätykseen: Miten päästää irti huonokuntoisesta lempipaidasta joka ei enää kelpaa kuin kotivaatteeksi.
Toisen roska on jonkun aarre. Vanha sanonta on edelleen voimissaan, mutta se ei tarkoita sitä että kaikki maailman materia olisi tarpeellista tai kierrätettävissä eteenpäin. Itse näkisin sanonnan merkityksenä sen ettei kukaan voi toisen puolesta sanella mikä on tärkeää tai sopivasti. Jos koet olosi kotoisaksi ja ihanaksi rispaantuneessa neuleessa, pidä se silläkin uhalla että miehesi siitä naljailisi. Onni ja ilo koostuu mitä ihmeellisimmistä asioista ja niistä kannattaa pitää kiinni!
Omaa suhdetta tavaraan on jokaisen hyvä miettiä säännöllisin väliajoin ja irtipäästämisen taito on elämässä tärkeää. Lempivaate tai lempitavara on mielestäni kuitenkin sellainen juttu, jonka voi hyvillä mielin säilyttää vaikka vähän risaisenakin.
Elämä ei ole täydellistä eikä niin vakavaa, etteikö paria risaa villasukkaa, neuletta ja mukia voisi aarteinaan säilyttää, kunhan koko koti ei muutu aarreaitaksi.
Iloistaa iltaa kaikille!
Toiveiden torstai -postaussarjan aikaisemmat osat löydät täältä: toiveiden-torstai-postaussarja
Seuraa myös somessa
Olen havainnut itselläni tätä samaa. Joskus kun ei ole muuta tekemistä, niin kiertelen ympäri kotiamme ja katselen kaappeihin miettien, mitä sieltä voisi laittaa kiertoon. Välillä mietin onko tämä karsimisriippuvuutta vai onko se tyytymätöntä tavaramäärään, jota olen karsinut aktiivisesti jo neljän vuoden ajan.
Oma vinkkini riippuvuuden hallintaan on se, että lähtee välillä pois kotoa. Yö tai useampi pois kotoa aukaisee silmät oman kodin todelliselle tilanteelle, kun tutusta ympäristöstä irtautuu hetkeksi. Tämän jälkeen omaa kotia on helpompi katsoa uusin ja objektiivisin silmin ja tällöin ehkä hoksaa, ettei se oma koti olekaan niin paha ja kaaosmainen. Itse olin kylässä pitemmän aikaa kodissa, jossa ei ole tehty minkäänlaista karsintaa ja kaappeihin lähinnä tungetaan ne 10% käyttötavaroista. Loput ovat täysin turhia. Itse jouduin pelkästään aamupalaa tehdessäni etsimään erilaisia tarvittavia asioita. Ymmärrän etteivät kaikki koe raivaamista tarpeelliseksi/haluttavaksi asiaksi, mutta itseäni kyseinen survominen ja etsiminen alkoi ärsyttämään viimeisinä päivinä. Reissun jälkeen oli ihana palata omaan selkeään ja yksinkertaiseen kotiin, jossa jokaiselle tavaralle on paikkansa. Suurin karsimisvimma laantuu, kun käy välillä ”katsomassa” muiden koteja.
Jos on tehnyt aktiivisesti töitä karsimisen eteen monen vuoden ajan, niin eihän sitä tavaraa voi olla kovin paljon ylimääräistä tai näin ainakin koitan itselleni uskotella. 😀 Siitä huolimatta tekisi mieli syynätä tavarat vielä kerran tarkemmin läpi ja tehdä uudenlaisia ratkaisuja. Mm. en tarvitse kolmea valokuva-albumia, koska kuvat ovat jo sähköisessä muodossa, enkä katsele kuvia koskaan albumeista.
Jännä miten tällaiseenkin asiaan voi jäädä koukkuun 😀 Myönnän sen ainakin itse, mutta onhan se vaan ihanan euforinen tunne kun saa hyllyjä tyhjäksi!
Ehkä sittenkin…: Ihan totta, hetken poissaolo kotoa tuo mukanaan objektiivisuutta ja omaan kotiaan katselee hetken aikaa uusin silmin. 🙂 Ja tutulta kuulostaa tuo kaappeihin kurkistelukin, minäkin harrastin sitä aikanaan ennen kuin tajusin että homma on pakko laittaa pauselle. Mielenkiintoista oli myös huomata miten eri tavalla asennoituu tavaraan, omaan kotiin ei enää kelpuuta mitä tahansa vaan kaiken pitää olla täydellistä – tämä on tietysti hyvä juttu shoppailun kannalta, ei tule ostettu heräteostoksia ja samalla säästyy myös rahaa niihin vähän parempiin hankintoihin, joista on haaveillut ehkä pitempään.
Euforinen tunne ei ole kokonaan kadonnut vaikken enää karsikaan mitään. Oma koti saa nykyään aikaan samankaltaista tunnelmaa, etenkin jos on ollut pitkään poissa. Myös oman kodin tuoksu on ihana ja sille tulee nopeasti immuuniksi, mutta sen tunnistaa aina jos on ollut parikin päivää putkeen poissa. 🙂
Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua! <3